Yliarvostetuin kirja?

Okalinnut

Musta Dostojevskin, Emily Bronten, Jane Austenin ynnä muiden vanhojen klassikoiden kritisoinnin kohdalla kannattaa huomata että kirjat ovat arvostettuja koska ne ovat aikansa huipputeoksia, aikana jolloin kirjallisuutta ei ollut niin paljon ja monen puuduttavan kirjan kohdalla suosittelen myös alkuperäiskielellä lukua, sillä käännös ehdottomasti ainakin englannin kielestä riisuu monia hienoja sävyjä ja yksityiskohtia pois.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä teki sinun mielestäsi raskaan ja tylsän?

Alku, keskikohta ja loppu.

Selitä nyt kunnolla äläkä väistele kysymystä.

Ihmiset jotka on lukevinaan kirjoja ja joilla on kotonaan kirjahyllyjä luulevat olevansa muka fiksuja ja sivistyneitä ja muita parempia. Tavallinen ja normaali ihminen ei tarvitse niitä kotonaan.

V.Linnan Tuntematon sotilas on minun mielestäni Suomen kirjallisuuden kaikkien aikojen yliarvostetuin teos.  Se ympärille on kehittynyt palvonnan kultti, jonka "sodanvastaisuus" (josta toimittajat ja kirjallisuus-, tai elokuvakriitikot  aina jaksavat itse kirjasta puhuessaan tai kirjoittaessaan muistuttaa) on mielestäni varsin tulkinnanvaraista,ellei monin paikoin jo  itse  kirjassakin suorastaan kyseenalaista.

(Esim.se  pakollinen hiljentyminen vastaanottimien ääressä joka itsenäisyyspäivänä siitä tehtyä ensimmäistä, lähes jo 'kanonisoitua' Edvin Laineen,1950-luvun elokuvasovitusta katsottaessa .)

Huippukohtia on kaksi: 1.se ,jossa huumorimies Rokka teilaa konepistoolilla 50 neuvostosotilasta ja 2.se jossa sodan loputtua kaikki suomalaiset  nousevat poteroistaan ylös ja autereinen isänmaan usva kohoaa katsojia vastaanottimiensa ääressä yhdessä hartauteen kutsuvan Finlandia-hymnin säestyksellä, nuoren vänrikin hihat on kääritty ylös ja käsi puristaa jo tutuksi hänelle käynyttä konepistooliaan, 'Karjalan uuden huomenen koitto' ja trallallaa ym. isämaallisen pateettisuuden hehkutusta ajalta jolloin hakaristilippuun Suomessa,  eikä tietenkään  missään muuallakaan  voinut enää luottaa,kun sen aika oli jo ohi.

Linnan toiseen teokseen Täällä Pohjantähden alla, jossa käsitellään vuoden 1918 tapahtumia osataan jo historiallisena kuvauksenakin  suhtautua paljon T. S:sta kriittisemmin. 

Näiden kahden teoksen (joista noita  aiempia aikoja kuvaava syntyi viimeksi) ja erään vähemmän tunnetun,aikakautensa  työläiskortteliin sijoittuvan mustasukkaisuusdraaman kuvaukseen keskittyneen pienoisromaanin lisäksihän Linnan tuotantoa ei muuta olekaan. Kovin tuotteliaaksi häntä ei siis kirjailijana voi sanoa. 

Nimi 'Tuntematon  sotilas' tuo mieleen ensisijassa jonkun Pariisin Riemukaaren alla sijaitsevan ns. 'Tuntemattoman sotilaan haudan' eli kalskahtaa minusta sekin siis enemmän militarismin kanonisoinnilta, kuin sanomaltaan  pasifistisen,sodanvastaisen kirjan nimeltä. Nimi

oli sitäpaitsi kustantajan ehdottama (ja kai valitsemakin). linnan oma nimi kirjalleen oli 'Sotaromaani', mikä  tietenkin olisi ollut aivan ns. kökkö nimi kirjalle, koska aivan yhtä hyvinhän mistä tahansa, jostain sodasta fiktion kautta kertovasta kirjasta voitaisiin genreluokituksena  käyttää nimitystä 'sotaromaani' . (Siis kuten 'meriromaani','lääkäriromaani' ,'matkakirja', 'tyttökirja', 'poikakirja', 'rakkausromaani' jne. kirjallisuusgenret.

T.S oon nostettu kirjana 'kansakunnan kaapin päälle'.

Olisi minusta  jo korkea  aika panna se taas takaisin kirjahyllyyn sinne muiden kirjojen joukkoon, mihin kaikki kirjat mielestäni kuuluvat   .

Kenen hyllyssä sitten mitkäkin kirjat.

Täälläkin on niin lukeneistoa että!

Ollaan muka luettu monta kirjaa, koska sivistyneistö! Kas kun ei ulkomaan kielisiäkin muutama!

Vierailija kirjoitti:

Vanhus ja meri. Niin tylsä. Ehkä olen sitten tyhmä, kun ei auennut mulle.

Itse pidän Hemingwayn teoksista eniten tästä. Se vankkumaton periksiantamattomuus ja lopun koettelemus, kun saalis syöty, huoh kunpa saisin lukea sen ensimmäistä kertaa :). Samoin itselleni tärkeitä ovat  klassikot, joita täälläkin sivuttu. Sinuhe yksi parhaimmista kirjoista. Kirjamakuni on laaja, klassikoista scifiin (Dyyni, mikä mestariteos, Linnuradan Käsikirja on kyllä edelleen mielenkiintoista sarkastista huumoria, samoin Tolkienin kirja oli aikoinaan lempiteos), kauhuun (olen Kingin fani, iltaisin yksin kun kirjoja lukenut niin on ollut pelottavia hetkiä :).

Ehkä eniten olen samaa mieltä siinä, että Oksasen kirjat ovat pitkäveteisiä, samoin Utrion ja Oraksen, jotka ehkä vanhemmille rouville suunnatut. Tervoa en voi sietää. O jäi selailuun, outo mikä outo. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on lukevinaan kirjoja ja joilla on kotonaan kirjahyllyjä luulevat olevansa muka fiksuja ja sivistyneitä ja muita parempia. Tavallinen ja normaali ihminen ei tarvitse niitä kotonaan.

Heh, mistä moinen johtopäätös? Kyllä on ihan normaalia lukea kirjoja :). Kuulutkohan niiden joukkoon, jotka joutuivat koululaisina pakkolukemaan klassikoita, jotka eivät ehkä teini-ikäisiä pojankoltiaisia tai pimuja kiinnostaneet? Muistan, miten yksi poika jotui lukemaan Hemingayn Kenelle kellot soivat, oli mieleenpainuva selostus kirjasta :D sen jälkeen ei koskenut kirjoihin, mikä harmi. Sen sijaan on monia kirjoja, jotka kannattaisi lukea, ei mitään raskasta luettavaa vaan viihdettä. Papillon yksi esimerkki. Mikä teos epäoikeudenmukaisuudesta ja sinnikkyydestä, ja tositarina. Juuret on myös lukemisen arvoinen teos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka on lukevinaan kirjoja ja joilla on kotonaan kirjahyllyjä luulevat olevansa muka fiksuja ja sivistyneitä ja muita parempia. Tavallinen ja normaali ihminen ei tarvitse niitä kotonaan.

Heh, mistä moinen johtopäätös? Kyllä on ihan normaalia lukea kirjoja :). Kuulutkohan niiden joukkoon, jotka joutuivat koululaisina pakkolukemaan klassikoita, jotka eivät ehkä teini-ikäisiä pojankoltiaisia tai pimuja kiinnostaneet? Muistan, miten yksi poika jotui lukemaan Hemingayn Kenelle kellot soivat, oli mieleenpainuva selostus kirjasta :D sen jälkeen ei koskenut kirjoihin, mikä harmi. Sen sijaan on monia kirjoja, jotka kannattaisi lukea, ei mitään raskasta luettavaa vaan viihdettä. Papillon yksi esimerkki. Mikä teos epäoikeudenmukaisuudesta ja sinnikkyydestä, ja tositarina. Juuret on myös lukemisen arvoinen teos.

Mikä typo tuli, siis Hemingway :D 

Vierailija kirjoitti:

Mika Waltarin ns. vakava tuotanto. Ei vain pysty. Kaikki muut suomalaiset klassikot menee, jopa Kilven Alastalon salissa.

Olen varmaan lukenutihan eri Alastalon salissa -kirjan kuin kaikki muut? minusta se on tarkkanäköinen (kiintoisa analyysi pitäjän sosiaalisista ja taloudellisista suhteista), rakenteeltaan vaihteleva (tajunnanvirtajaksot ja tarinansisäiset kertomukset), aiheeltaan kiinnostava (talonpoikaispurjehdus on ainakin minusta varsin mielenkiintoista), siinä on hauskoja ja mielenkiintoisia henkilöitä (vaikkapa Pukkila) ja ehdottomasti rakastan Malakias Afrodite Härkäniemeä.

Itse erityisesti inhosin koulussa luettuja Punaista viivaa, Hurskasta kurjuutta ja Nuorena nukkunutta - köyhälistökuvaukset ovat tarpeen, mutta kyllä sitä nyt hyvänen aika muitakin teemoja on ainakin teineille luettaviksi.

Nämä teidän kommenntinne kertovat paljon enemmän teistä itsestänne kuin kyseisistä kirjoista...

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki pulizer-palkitut. Useamman olen lukenut ja tiukkaa on tehnyt että en ole jättänyt kesken. Liekö tylsyys se niiden ratkaiseva tekijä kun voittajaa valitaan.

Raati varmaan miettii pää kuumana, että "Tän on pakko olla tosi hyvä, kun en tajua tästä mitään... nukuttaa... krooh.... eiku joo, tää on tosi heviä shittiä! Krooh... tuuh... "

Ja nimenomaan tämä pätee Finlandia-voittajiin. Mitä omituisempaa ja tekotaiteellisempaa länkytystä, sitä varmemmin kriitikot kusevat hunajaa.

Juuri näin! Miksei ole tavallisia kirjoja normaaleille ihmisille, vaan pelkästään näitä omituisia lässytyksiä hölmöistä aiheista.

Tuntematon sotilas on ihan suomalainen nimitys. Ranskassa ja monessa muussa maassa on vastaava. Esimerkiksi sota-aikana lähetettiin rintamalle paketteja (naiset väsäsi talkoilla) nimellä "Tuntematon sotilas" eli saaja sai olla, kuka vaan. Yleensä ne sitten jaettiin niille, joille ei muuten tullut paketteja. En kyllä näe ko. termissä mitään yleismilitaristista. Kysymys on sotilaasta, joka on ihan tavallinen, se tusinasotilas "siellä jossain" (sota-aikainen termi, kun paikoista ei saanut puhua).

Vierailija kirjoitti:

Ollaan muka luettu monta kirjaa, koska sivistyneistö! Kas kun ei ulkomaan kielisiäkin muutama!

Kuka sinua on sitten estänyt lukemasta kirjoja ?

Kirjastolaitoshan  maassamme on jo perinteisesti taannut sen,että kuka tahansa voi lukea kirjoja aivan  ilmaiseksi  ja kirppiksiltäkin (niitä kirjastojen uutuuskirjoja vanhempia) kirjoja voi saada vaatimattomalla summalla ja jo muutaman kymmenen sentin hinnalla /teos.

(Kuuntelukirjojakin  sieltä toisinaan löytyy !).

Viisikot ja muut nämä samantyyliset kirjat. Viittä etsivää ja viisikoita ainakin olen lukenut koko sarjat ja kyllä ne juonet alkoivat taipua aika saman tyylisiksi kun kirjoja on niin paljon :D Enid Blyton kyllä kertoo mukaansatempaavasti :)

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki pulizer-palkitut. Useamman olen lukenut ja tiukkaa on tehnyt että en ole jättänyt kesken. Liekö tylsyys se niiden ratkaiseva tekijä kun voittajaa valitaan.

Raati varmaan miettii pää kuumana, että "Tän on pakko olla tosi hyvä, kun en tajua tästä mitään... nukuttaa... krooh.... eiku joo, tää on tosi heviä shittiä! Krooh... tuuh... "

Ja nimenomaan tämä pätee Finlandia-voittajiin. Mitä omituisempaa ja tekotaiteellisempaa länkytystä, sitä varmemmin kriitikot kusevat hunajaa.

Juuri näin! Miksei ole tavallisia kirjoja normaaleille ihmisille, vaan pelkästään näitä omituisia lässytyksiä hölmöistä aiheista.

Ja heti kun on suosittu tv ohjelma niin sen nimi matkitaan kirjan nimeksi. Miksi matkitaan Arman Pohjantähdessä Alla, miksei keksitä omaa nimeä kirjalle ?

Riikka Pulkkisen kirjat. Vaikka kirjailija itse esiintyykin hyvin sympaattisesti, kirjat ovat käsittämättömän lapsellisia. Kuin neljätoistavuotiaan kirjoittamia. Muuten kyllä teksti rullaa ja kielikuvat ovat tuoreita jne.

Elena Ferranten Loistava ystäväni-kirjaa hehkutettiin upeaksi. Minä luin sen väkisin loppuun enkä ollut

ollenkaan vaikuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Laura Lindstedin Oneiron. Löysikö tämä edes kunnolla lukijoita, vaikka sai Finlandian? Kiva idea, mutta täyteen ahdettu turhaa tietoa. Joo, tuli selväksi, että kirjailija on sivistynyt ja paljon lukenut. Ei silti koskettanut..

20 sivua sinnitellen  ja heippa vaan tylsä kirja....oneiron ...haaaaaaahhhhuuuuoooohh.

Oksasen "Norma", ziis hirveä hypetys ja täys pankaakka.