Yliarvostetuin kirja?

Moby Dick eli tarina valkoisesta valaasta.

Tätä ilmeisesti amerikkalaisissa kouluissa kahlataan edelleen läpi. Kauhean tylsä, mutta pakko oli lukea, kun kuului kurssivaatimuksiin (siis Suomessa).

Hyviä ja arvostettuja sen sijaan ovat Philip Rothin ja Ian McEwanin kirjat.

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jari Tervon kirjoittamat kirjat. Ei vain pysty lukemaan paria sivua enempää.

Itse pidän Tervoa jo henkilönä sellaisena, etten ole edes avannut hänen kirjoittamaansa kirjaa.

Olen avannut, mutta en myöskään ole päässyt kovin pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen tuotanto, huonoa sosiaalipornoa.

Pakko olla vähän samaa mieltä tästä.

Puhdistuksessa oli hyvää Viron historian tuntemus ja tietynlainen historian haavojen auki repiminen. Tarina oli myös hyvä, mutta piti siinäkin mennä tietysti rönsyilemään ihmiskauppaan ja huorien pakkoraiskaamiseen. Oksasella on joku pakkomielle naisten hyväksikäytöstä, kaikki kirjat kiertyvät jotenkin sen ympärille, että naiset ovat uhreja. Puhdistus meni, mutta ne muut ovat ihan roskaa, samaa sarjaa kuin nämä Riikka Pulkkiset sun muut.

Vierailija kirjoitti:

Jari Tervon kirjoittamat kirjat. Ei vain pysty lukemaan paria sivua enempää.

Layla on loistava, oletko lukenut?

En usko, että kukaan voi arvostaa Juha Vuorisen tuotantoa, mutta joskus jotkut dorkat niitä niin hehkutti, että oli pakko lainata ja yrittää. Helvetti mitä kuraa, en pystynyt lukemaan paria sivua enempää.

Vanhus ja meri. Niin tylsä. Ehkä olen sitten tyhmä, kun ei auennut mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhus ja meri. Niin tylsä. Ehkä olen sitten tyhmä, kun ei auennut mulle.

Älä mollaa, mun lemppari :) Todella ymmärrän, että jotkut kokevat tylsäksi, mutta itse saan valtavan rauhan sitä lukiessani.

Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Ehkä sitä hehkutetaan koska kun sen viimein saa loppuun, tuntee valtavaa helpotusta, niin kuin pitkäaikainen kivulias ummetus olisi lauennut.

Sieppari ruispellossa. Hyi, mitä kuraa.

Sofi Oksasen Baby Jane. 16-vuotiaana luin lukion äikkään, kun ope suositteli, mutta oli kyllä inhottava lukukokemus, jotenkin sain sen kahlattua läpi ja esitelmän pidettyä. Samaten Norma muutama vuosi myöhemmin jäi kesken jo ihan alussa. 

Puhdistus. Luin sen vasta hyvin myöhään ja oletin sen olevan suurmestariteos. Olin jotenkin vähän pettynyt, vaikka oli sillä ansionsakin. Se sukupolvien kohtaaminen tuolla tavoin oli jotenkin naiivi juonikuvio ja epärealistinenkin mielestäni.

Lähes kaikki pulizer-palkitut. Useamman olen lukenut ja tiukkaa on tehnyt että en ole jättänyt kesken. Liekö tylsyys se niiden ratkaiseva tekijä kun voittajaa valitaan.

Minäkin haluan mainita Sofi Oksasen Norma. Tykkäsin niin paljon Puhdistus- kirjasta, että odotin tätä tosi paljon. Oli hirveä pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä teki sinun mielestäsi raskaan ja tylsän?

Alku, keskikohta ja loppu.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki pulizer-palkitut. Useamman olen lukenut ja tiukkaa on tehnyt että en ole jättänyt kesken. Liekö tylsyys se niiden ratkaiseva tekijä kun voittajaa valitaan.

Raati varmaan miettii pää kuumana, että "Tän on pakko olla tosi hyvä, kun en tajua tästä mitään... nukuttaa... krooh.... eiku joo, tää on tosi heviä shittiä! Krooh... tuuh... "

Ja nimenomaan tämä pätee Finlandia-voittajiin. Mitä omituisempaa ja tekotaiteellisempaa länkytystä, sitä varmemmin kriitikot kusevat hunajaa.

Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin oli jotenkin pettymys. Se nurinkurinen kerronta, jossa vain odotellaan, koska se, mikä tiedetään ensimmäisiltä sivuita, oli turhauttavaa. Jotenkin se päähenkilöiden ajelehtiminen ja ongelmissaan vellominen aiheutti itselle epämukavan olon. Tykkäsin enemmän Tiklistä, vaikka siinäkin oli samanlaisia epämukavia elementtejä.

(Nyt joku keittiöpsykologi voi analysoida minut, mikä elämässäni on pielessä kun nää kirjat ärsyttää ahdistavasti.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dostojevskin tuotanto.

Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.

Wolter Kilven Alastalon salissa.

Ja muut muka-klassikot.

- Entinen kirjallisuustieteen opiskelija

Olisin ottanut sut todesta jos Dostojevski ei olisi ollut tällä listalla. Kadonnutta aikaa etsimässä on kyllä niin laahaava että vaikka sinällään tunnistankin suureksi teokseksi niin tuskaa sitä on lukea.

Niin hyvä-ääninen ja oivaltavan eläytyvästi radiossa kirjoja lukeva lukija Erja Manto onkin,k niin en hänenkään lukemanaan ole kertakaikkiaan jaksanut kuunnella  kuin muutama luentajakson näytteeksi ja tutusmisen vuoksi tuosta Marcel Proustin teoksesta. On se niin unettavan puuduttavaa, menneen maailman tekstiä.

Jopa se brittiläinen, (tv:ssä täälläkin jo näytetty sarja) 'Mennyt maailma' eli alkukielellä  Brideshead Revisited oli mielestäni ainakin sata kertaa mukaansa tempaavampaa tekstiä.

Minkähänlainen mahtaisi sensijaan olla Proustin teoksen  filmatisointi puuduttavuuksineen?

Eipä ole filmattu LOL. Mutta Haneke voisi olla sellainen ohjaaja, joka saisi jopa Proustin tekstistä lihat irti.

Ehe ehe... ohjaajaksi Renny Harlin... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset pikku pihajuhlat

Liane Moriarty

Kuvittelin että tässä ketjussa puhuttaisiin arvostetuista kirjoista? Tämän kirjailijan kirjat ei ehkä lukeudu kuitenkaan niihin, mielestäni ainakaan. Itse tosin pidin pihajuhlista ja naisesta, joka unohti. Muita en ole lukenut.

Pidätkö Dan Brownia arvostettuna/arvostettavana?

Mika Waltarin ns. vakava tuotanto. Ei vain pysty. Kaikki muut suomalaiset klassikot menee, jopa Kilven Alastalon salissa. 

Mut Waltari on niin stanan pitkäpiimäinen jaarittelija ja kun ei hän loppupeleissä ole edes niin kovin syvällinen ja oivaltava, niin teksti ei palkitse. Rakastan historiaa ja yleensä ahmin tämän tyyppiset teokset, mut ei Waltaria. Jopa  Waltarin aikalaisen Vaaskiven ulkomaalaisista esikuvista semiplagioidut historialliset teokset ovat mielenkiintoisempia. 

Waltarin dekkarit sitävastoin on ihan hupaisia. Ehkä Waltari pinnallisena tyyppinä olisi pitänyt keskittyä selkeämmin viihdekirjallisuuteen. Nyt hän sotki kristinuskoa ja viihdettä, huonosti - minun mielestäni.