Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
Venäläiskirjailijoiden Tolstoin ja Dostovjeskin kirjat, tarina poukkoilee sivuhenkilöistä päähenkilöihin ihan hallitsemattomasti ja kerronta lähinnä dialogia joka suomennettuna ainakin välillä pelkkiä löyh, öyh plööhäänteitä ja ranskan kielisiä sitaatteja,jotka menevät tietysti ihan ohi.
Harry Potterit, miksi kaikki aikuiset näissä kirjoissa ovat täysiä idiootteja.Nuorena tämä tuntuikin uskottavalta, mutta eienää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Danten Divina Commedia. Tai siis ei varmastikaan ole yliarvostettu, mutta sanotaan näin, että keskivertolukijalle aivan kammottavan raskas ja tylsä lukukokemus. Ihan sairaalla päättäväisyydellä luin väkisin loppuun. Huh, teki mieli pitää juhlat, kun se oli ohi!
Mikä siitä teki sinun mielestäsi raskaan ja tylsän?
Anna Karenina. Luin kyllä kokonaan, luen aina kirjat loppuun saakka (olen masokisti varmaan). Mutta miksi siellä oli monta aukeamallista kuvailtu perunankasvatusta? Ihan kiva että kirjailija on perehtynyt maatalouteen mutta ihan oikeasti nyt.
Toinen tylsimys oli Kultahattu. En nähnyt siinä mitään erikoista. Ehkä en vain keskittynyt siihen tarpeeksi hyvin, ja kirjan nimikin on idioottimainen, mikä ihmeen hattu?
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin tuotanto.
Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.
Wolter Kilven Alastalon salissa.
Ja muut muka-klassikot.
- Entinen kirjallisuustieteen opiskelija
Olisin ottanut sut todesta jos Dostojevski ei olisi ollut tällä listalla. Kadonnutta aikaa etsimässä on kyllä niin laahaava että vaikka sinällään tunnistankin suureksi teokseksi niin tuskaa sitä on lukea.
Vierailija kirjoitti:
Puhdistus
Tämä. Niin pitkäveteinen, ettei tosikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Koraani. Maailmassa eniten tuhoa aiheuttanut kirja.
Raamattu hyvänä kakkosena.
Itse mietin aluksi sitä hare krisnojen perusteosta.
Alkaa siitä että vakuutetaan, että kyllä sukulaisten tappaminen sodassa on ihan oikein.
Lopetin lukemisen tuohon alkuun kun pienellä selauksella ei näyttänyt järkevöityvän.
Toisena ajatuksena tuli mieleen, että ehkäpä yliarvostajien määrä pitää ottaa huomioon, jolla parusteella koraani nousee kyllä johtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Utriot, Päätalot ja Hietamiehet - vai mikä Hirvisaari hän nyt onkaan....
Kuka näitäkin nyt muka arvostaa? Eivät korkeat myyntiluvut tarkoita arvostusta.
Ihan on leimattu täydeksi roskaksi kulttuuriväen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Joitain täällä jo mainittuja... Waltarin Sinuhe. Ei varsinaisesti huono, mutta ei mielestäni edes parasta Waltaria. Sofi Oksastakaan en pidä huonona kirjailijana, mutta ei ehkä niin hyvä kuin voisi hypetyksestä uskoa (esim. Norma on vähän hölmö)... Riikka Pulkkisen se hehkutettu esikoiskirja oli jotenkin teennäinen, ja sitten vielä ne pehmopornahtavat kuvailut oppilaan ja opettajan parittelusta milloin missäkin (ope hokee jotain "vittu mikä vittu"... ööh, kiitos mielikuvasta).
Laura Lindstedin Oneiron. Löysikö tämä edes kunnolla lukijoita, vaikka sai Finlandian? Kiva idea, mutta täyteen ahdettu turhaa tietoa. Joo, tuli selväksi, että kirjailija on sivistynyt ja paljon lukenut. Ei silti koskettanut.
Joel Dickeristä tykkään, Baltimoren sukuhaarasta melkeinpä enemmän kuin Harry Q:sta, mutta onko tämä nyt sitten se tämän hetken mahtavin kirjailija, vaikka on hypetetty ja myy paljon? Ehkä hieman yliarvostettu.
Miki Liukkosen paljon kehuttu O tulee varmasti jakamaan mielipiteitä... Omaksi yllätykseni tykkäsin tästä (en yleensä pidä tämän tyylisistä), mutta en ihmettele, jos kaikki ei lue edes loppuun.
Se Oksasen Norma on siis, suoraan sanottuna:aivan täysdorka kirja. Pitäisi kirjassa nyt sentään jotain pientä uskottavuutta olla kerronnassa. Normassa sitä ei ollut edes siteeksi, tai edes leikisti.
Ei siis edes sen lukemisen ajaksi.
Vain Oksanen voi keksiä jonkun tuollaisen, noin pähkähullun tarinan ja tarjota sitä lukijoille koreissa design-kansissa ja vakavalla naamalla haastatteluissa siitä.
Kansainvälisen hiusbisneksen ja kohdunvuokrauksen yhdistäminen teemoina ja aiheina tarinassa samojen kansien sisään voi onnistua vain häneltä.
Kirjan lukemisesta jää vain kysymys: ketä, tai mitä tuossa tekotaiteellista maailmantuskaa pursuilevassa tarinassa olisi sitten pitänyt surkutella myötätuntoisesti ?
Joku 'pöyristyttävä, (mutta toki vain hänen selvilleottamansa ja saamansa ) maailmanlaajuinen riistohan siinä kaiketi (hänen kertomansa mukaan ) piti olla aiheena.
Mistähän se johtuu,että kykenen näkemään sen (ja koko tuon kirjan) vain hänen muutenkin hyvin kuontalokeskeisen maailmankuvansa ilmentymänä ja fiktiivisenä symbolina ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhdistus
Tämä. Niin pitkäveteinen, ettei tosikaan.
Morsimeni mielestä se oli sietämätön.
Luki innolla Oksasen muutkin teokset, koska halusi todeta ettei pidä niistä.
Vierailija kirjoitti:
Linnunradan käsikirja liftareille
Jäi teininä lukematta, joten otin sen luettavaksi muutama vuosi sitten aikuisiällä ja en jostain syystä näe siinä samaa mahtavuutta, mitä ilmeisesti koko muu maailman lukuväestö näkee.
Ihan näppärä ja voi toimia nuorisoon, mutta jotenkin tuntuu vanhentuneelta eikä aikaan sopivalta, liian pikkunäppärältä ja mukahauskalta aikuisen makuun.
En ymmärrä mitä aikuiset tässä näkevät, paitsi nostalgiahehkutuksen kun siitä teininä lukiessa niin kovasti piti.
(Rehellisyyden vuoksi on kerrottava, että en lukenut kirjaa loppuun asti vaan lopetin ennen puoliväliä, joten arvosteluni voi olla kohtuuton jos teos "lähtee lentoon" vasta loppupuolella.)
No tuo kirjahan on kirjoitettu aikana ennen internetiä... minusta Douglas Adamsin mielikuvitus tuossa kirjassa on huikeaa, puhumattakaan hänen kyvystään ennustaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kjell Westön Leijat Helsingin yllä.
Puiseva, pitkäpiimäinen!
Mutta ainahan nämä mielipideasioita ovat. En väitä, että kehujat olisivat väärässä.
Sofi Oksasen tuotanto, huonoa sosiaalipornoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muumi-kirjat.
Yritin lukea lapsena, sittemmin omille lapsilleni ja ei vain auennut se "loistavuus". Olen kyllä hyvinkin monipuolisesti lukenut itse ja myös lapsilleni. Kyse ei siis ole vertailukohtien puutteesta.
Mikko Rimmisen kirjojen lueskenneltavuus. Kaameita uudissanoja joka ikisellä sivulla.
Kaffepulla kirjoitti:
Danten Divina Commedia. Tai siis ei varmastikaan ole yliarvostettu, mutta sanotaan näin, että keskivertolukijalle aivan kammottavan raskas ja tylsä lukukokemus. Ihan sairaalla päättäväisyydellä luin väkisin loppuun. Huh, teki mieli pitää juhlat, kun se oli ohi!
Joskus 15 vanhana luin sen ensimmäisen puoliskon, mutta siihen se kestävyys minulta sitten loppui.
Jari Tervon kirjoittamat kirjat. Ei vain pysty lukemaan paria sivua enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin tuotanto.
Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.
Wolter Kilven Alastalon salissa.
Ja muut muka-klassikot.
- Entinen kirjallisuustieteen opiskelijaOlisin ottanut sut todesta jos Dostojevski ei olisi ollut tällä listalla. Kadonnutta aikaa etsimässä on kyllä niin laahaava että vaikka sinällään tunnistankin suureksi teokseksi niin tuskaa sitä on lukea.
Niin hyvä-ääninen ja oivaltavan eläytyvästi radiossa kirjoja lukeva lukija Erja Manto onkin,k niin en hänenkään lukemanaan ole kertakaikkiaan jaksanut kuunnella kuin muutama luentajakson näytteeksi ja tutusmisen vuoksi tuosta Marcel Proustin teoksesta. On se niin unettavan puuduttavaa, menneen maailman tekstiä.
Jopa se brittiläinen, (tv:ssä täälläkin jo näytetty sarja) 'Mennyt maailma' eli alkukielellä Brideshead Revisited oli mielestäni ainakin sata kertaa mukaansa tempaavampaa tekstiä.
Minkähänlainen mahtaisi sensijaan olla Proustin teoksen filmatisointi puuduttavuuksineen?
Vierailija kirjoitti:
Jari Tervon kirjoittamat kirjat. Ei vain pysty lukemaan paria sivua enempää.
Itse pidän Tervoa jo henkilönä sellaisena, etten ole edes avannut hänen kirjoittamaansa kirjaa.
Useimmat Finlandia-palkitut teokset. Sorry vaan, kirjailijat. Useimmat kriitikoiden ylistämät opukset ovat myös niin omituisia, ettei niitä jaksa lukea, esimerkkinä vaikka Kinnusen Neljäntienristeys, jota jaksoin tankata noin puoliväliin. Muutamaan kertaan mainittu Sinuhe taas vei minut mukanaan ettei mitään tolkkua!
Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaari) alkupään tuotanto oli mukaansa tempaisevaa kaikista pienistä puutteistaan huolimatta, varsinkin pidin lapsikuvauksista. Kannakselaissarja erityisesti viehätti, mutta siihen lienee syynä, että osa juuristani on Kannaksen mullassa. Myös Laatokka-sarja oli lukemisen arvoinen. Valitettavasti noin kymmenen viimeksi ilmestynyttä romaania eivät enää jaksa kiehtoa. Niihin on tehty jo liiaksikin pohjatöitä, joten ne maistuvat paperille.
Osa Kaari Utrion teoksista on ihan lukemisen arvoisia, sillä historialliset faktat ovat kohdallaan. Hauskaa ajanvietettä ovat olleet myös nuo uusimmat 1800-luvun alkuun sijoittuvat romaanit, jos on halunnut välillä heittää aivot narikkaan. Harmi, että hän alkoi itse kustantaa kirjansa. Parissa viimeisimmässä kyllä näkee, että kustannustoimittajaa ei ole enää vetämässä suitsia tiukalle. Kerronta rönsyilee hallitsemattomasti, joten se varsinainen tarina erottuu enää huonosti kaiken hörselön seasta.
Paljon nimiä voisi vielä luetella, mutta olkoon.
Lopuksi vielä: jättäkää Raamattu, Koraani ja muu uskontojen peruskirjallisuus arviointienne ulkopuolelle. Ne ovat kyllä suurta runoutta ja kaunokirjallisuutta, mutta ns. painivat ihan eri sarjassa kuin muu kaunokirjallisuus.