Lue keskustelun säännöt.
Voisitko hyväksyä minut poikasi kumppanina?
25.06.2017 |
Poika iältään 24v ja minä hänen kumppani olen 40v nainen. Ei luurankoja kaapissa, vakaat tulot ja hyvä työ. Yksi ex-poikaystävä nuoruudessa eikä muita kunnollisia suhteita. En ole oskaan ollut kihloissa tai naimisissa eikä minulla ole lapsia. Ikäero meillä on 16 vuotta. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta ja poika haluaa esitellä minut vanhemmilleen, mutta pelkään heidän reaktiota. Olen todella rakastunut häneen ja haluamme olla yhdessä. Tutustuimme yhteisen harrastuksen parissa.
Kommentit (42)
Miettisin kyllä että mitä helvettiä olen tehnyt väärin. En tiedä miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hyväksyä, jos olisitte oikeasti rakastuneita. En pidä ikää esteenä. Mummoni oli minun lapsuusiästäni lähtien suhteessa 14 vuotta nuoremman miehen kanssa ja tämä mies kuoli jokunen vuosi sitten. Mummo elää yhä ja on nyt melkein 90-vuotias.
Voisin hyväksyä mutta jos sukupuolet olisivat toisin päin niin en tietenkään.
Onneksi poikani ei kyselisi hyväksyntääni vaan eläisi omaa elämäänsä. Tosin hän tuskin toisi sinua edes näytille, et tulisi mukaan sukujuhliin (ei se poikakaan tulisi, ihan omasta tahdostaan),joten jos haluat sellaisen aika lailla itsenäisen elämän vailla sukua, niin minulle se on ihan OK. Pojan elämä, ei minun.
Olette seurustelleet puolitoista vuotta ja pelkäät vanhempien reaktiota? Miksi? Eikö poikasi ole kertonut vanhemmilleen ikääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyväksyä, jos olisitte oikeasti rakastuneita. En pidä ikää esteenä. Mummoni oli minun lapsuusiästäni lähtien suhteessa 14 vuotta nuoremman miehen kanssa ja tämä mies kuoli jokunen vuosi sitten. Mummo elää yhä ja on nyt melkein 90-vuotias.
Lisään vielä, että mummo oli joku 38-vuotias, kun alkoivat olla yhdessä. Olivat siis kymmeniä vuosia yhdessä, joskaan eivät asuneet ikinä saman katon alla.
En tietenkään voisi hyväksyä. Ensinnäkin tuo ikäero on aivan liikaa ja toiseksi se tarkoittaisi samantien että lapsenlapsia ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette seurustelleet puolitoista vuotta ja pelkäät vanhempien reaktiota? Miksi? Eikö poikasi ole kertonut vanhemmilleen ikääsi?
Siis poikaystäväsi tietysti. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Miettisin kyllä että mitä helvettiä olen tehnyt väärin. En tiedä miksi.
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähopiirissäni on pari lähes vastaavalla ikäerolla. Ei ole ollut ongelma kenellekään. Lapsenkin saivat.
Luotan lapseeni, olen kasvattanut hänet hyvin ja olen varma, että hän osaa valita puolisonsa oikein. Olisin kyllä pettynyt lapsenlapsien jäädssä puuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, eihän se asia minulle kuulu. Pääasia, että poika on onnellinen. Hän on täysikäinen ja saa tehdä mitä haluaa.
Ranskan presidenttipari on selvästi onnellinen, ja heidän ikäeronsa on 24 vuotta.
Salen ja Jennin 28.
Jos sinä tekisit lapseni onnelliseksi, niin tietysti.
En ajattele lapsiani lapsenlapsiautomaatteina, joten iälläsi (tai sukupuolellasi) ei ole senkään puolesta merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin, oma mieheni on 15 vuotta minua nuorempi. Miksi edes kysyt tuota? Elätte elämäänne. Pääasia, että olette onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Olette seurustelleet puolitoista vuotta ja pelkäät vanhempien reaktiota? Miksi? Eikö poikasi ole kertonut vanhemmilleen ikääsi?
Tämä. Minusta epäilyttävintä tuossa kuviossa on nimenomaan se, että miehen vanhemmat eivät tiedä sinusta noin pitkän suhteen jälkeen mitään. Kuulostaisi yhtä oudolta, vaikka olisit saman ikäinen tai nuorempi kuin miehesi, ap.
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyväksyä, jos olisitte oikeasti rakastuneita. En pidä ikää esteenä. Mummoni oli minun lapsuusiästäni lähtien suhteessa 14 vuotta nuoremman miehen kanssa ja tämä mies kuoli jokunen vuosi sitten. Mummo elää yhä ja on nyt melkein 90-vuotias.
Olemme puhuneet lapsista ja kihloista ja todellakin olemme oikeasti rakastuneita. Poikaystävä kohtelee minua hyvin ja on rakastava, ei ole kertaakaan sanonut vanhaksi naiseksi tai mitään muuta ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette seurustelleet puolitoista vuotta ja pelkäät vanhempien reaktiota? Miksi? Eikö poikasi ole kertonut vanhemmilleen ikääsi?
Tämä. Minusta epäilyttävintä tuossa kuviossa on nimenomaan se, että miehen vanhemmat eivät tiedä sinusta noin pitkän suhteen jälkeen mitään. Kuulostaisi yhtä oudolta, vaikka olisit saman ikäinen tai nuorempi kuin miehesi, ap.
Poikaystävän vanhemmat eivät tiedä ikääni mutta tietävät että seurustelemme. Näillä näkymin tapaaminen on edessä, mutta pitää ensin pehmitellä heille asiaa.
Miettisin mitä olen äitinä tehnyt väärin kun poikani ei luota minuun sen vertaa että kertoisi seurustelukumppanistaan.
Vierailija kirjoitti:
Luotan lapseeni, olen kasvattanut hänet hyvin ja olen varma, että hän osaa valita puolisonsa oikein. Olisin kyllä pettynyt lapsenlapsien jäädssä puuttumaan.
Kyllä niitä lapsia voi silti tulla. Ja voi jäädä tulematta, vaikka poikasi esittelisi 18-vuotiaan morsmaikun. Ei 40-vuotias ole liian vanha saamaan lapsia. Itse sain lapsen 44-vuotiaana, kuten sanotaan "potran pojan". Jos hän joskus toisi näytille poikaystävän tai naisen, joka ei jostakin syystä voisi saada lapsia (muitakin on kuin ikä), se olisi ok. Voi olla, että hän ei myöskään ikinä halua lapsia. Asia ei kuuluisi minulle.
En ymmärrä tuollaisia painostavia vanhempia. Omani olivat tyytyväisiä, kun olin lapseton sinkku, ja ovat tyytyväisiä nyt, kun minulla ja tosiaan nuoremmalla miehelläni on lapsi.
Voisin. tosin ikä hieman voi olla myöhemmin este esimerkiksi lastenhankintaan. Ainakin tämän haluaisin, että poikani ottaisi huomioon.