Ns "paremman perheen" lapset huom! Kertokaa kokemuksianne

Itse olen seudullani vähän normaalia rikkaammasta perheestä. Osakseni saan paljon kateutta ihan turhaan.

Kun taas miettii miltä minusta tuntuu olla ns paremmasta perheestä niin ei kovin hyvältä. En käytännössä kestä mitään huonoja oloja ja kavereiden vanhat talot vaan saavat voimaan pahoin. Lisäksi kaikki tuntuvat niin junteilta verrattuna meihin. En haluaisi tuntea näin, mutta en oiken pysty olemaan ajattelematta niin. Tiedän, hirveää.

Mutta omat vanhempani ovat hyvinkin normaaleja ja elämme kuitenkin suht perus elämää, plussana kaikki hienot jutut sitten :) T: 201

Tämän pitäisi olla täysin selvää Suomen kansalaiselle. Jos olette muihin kulttuureihin tutustunut niin tiedätte, että erona on se, että Suomessa naapurilla ei saa olla enempää kuin itsellä. Suomessa ei kehuta kaveria jolla on asiat paremmin, eikä olla onnellisia toisen puolesta. Uskoisin, että johtuu meidän sosialistisesta yhteiskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta omat vanhempani ovat hyvinkin normaaleja ja elämme kuitenkin suht perus elämää, plussana kaikki hienot jutut sitten :) T: 201

Just, perus_elämää 😉

Vierailija kirjoitti:

Mutta omat vanhempani ovat hyvinkin normaaleja ja elämme kuitenkin suht perus elämää, plussana kaikki hienot jutut sitten :) T: 201

Miksi hienot jutut ovat niin tärkeitä sinulle? Tekeekö kaveria uudempi kännykkä sinut tosiaan onnelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Tämän pitäisi olla täysin selvää Suomen kansalaiselle. Jos olette muihin kulttuureihin tutustunut niin tiedätte, että erona on se, että Suomessa naapurilla ei saa olla enempää kuin itsellä. Suomessa ei kehuta kaveria jolla on asiat paremmin, eikä olla onnellisia toisen puolesta. Uskoisin, että johtuu meidän sosialistisesta yhteiskunnasta.

Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Kansainvälinen tutkimus ei ole tunnistanut "perisuomalaista kateutta".

Hehheh, kylläpä täällä on ongelmat DI ja maistereilla, jos palkkapussi ylittyy 6000€/kk ja kaikki ihmiset heitä kadehtivat, joka tekee elämän niin vaikeaksi, niin vaikeaksi.

Miten ihmeellä jotkut Herlinit, Waahroosit, Laakkoset, Toivaset jne. lapsineet ovat vielä hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka varallisuus ja omaisuusmassat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Noista jokainen voi millä hetkellä hyvänsä syödä jäätelötötteröä hyvillä mielin kadulla tai käydä ostoksilla kaupassa, ilman että kukaan kadehtisi, päinvastoin, heidän elämänsä kertomansa mukaan on hyvin tavallista ja arkista. Ja lapsetkin viettävät tavallista elämää.

Toisin, kuin av-mammat, tämä maisterit ja DI ja heidän lapsensa saavat kokea köyhien kateuden ja paheksunnan, joka vaikuttaa haitallisesti elämään ja lasten tulevaisuuteen.

Kyllä tämä palsta ei enää voi yllättää, kun on lukenut kommentteja, miten elämässä ongelmat voivat olla moninaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta omat vanhempani ovat hyvinkin normaaleja ja elämme kuitenkin suht perus elämää, plussana kaikki hienot jutut sitten :) T: 201

Miksi hienot jutut ovat niin tärkeitä sinulle? Tekeekö kaveria uudempi kännykkä sinut tosiaan onnelliseksi?

Ei, hienot jutut eivät ole niin tärkeitä, mutta tarkoitin, että joihinkin asioihin panostamme rahallisesti enemmän perheessämme (ne ovat niitä hienoja juttuja). Ja voin kertoa, että kännykkäni ei ole mikään uusin malli, ja monella on parempia ja uudempia :)

Joitaki kersoja onni potkii

Vierailija kirjoitti:

Itse olen seudullani vähän normaalia rikkaammasta perheestä. Osakseni saan paljon kateutta ihan turhaan.

Kun taas miettii miltä minusta tuntuu olla ns paremmasta perheestä niin ei kovin hyvältä. En käytännössä kestä mitään huonoja oloja ja kavereiden vanhat talot vaan saavat voimaan pahoin. Lisäksi kaikki tuntuvat niin junteilta verrattuna meihin. En haluaisi tuntea näin, mutta en oiken pysty olemaan ajattelematta niin. Tiedän, hirveää.

Jee!!! Ja eiks oo noloo, kun koulussa viel joutuu sietämään noita juntteja.

Mun isä on hienosto sukua Espanjasta ja ollaan melkein kuninkaalista sukua ja kun käyn iskän luona, niin mulle aamiaisen tarjoilee viisi kokkia ja kaikilla on valkoiset hanskat kädessä. Eiks oo hienoo!!!! Ihan yököttää noiden junttien seura, vaik yritän tietysti pitää välimatkaa. Mun mummi asuu Monacossa - hienosti ja isä asuu nykyään Tallinnassa.

Myös minä tiedän, et tää on hirvee tilanne!!!

Ps. Nykyään käyn usein Espanjassa, mut kuiteki enintään kerran vuodessa.

Haluaisin olla niin sun trendi, jokenki tausta on samanlainen, kun mull ei oo oikein ystäviä, kun vain köyhiä, jotka eivät usko mun juttuja.

Minulla on aina ollut sisäinen ristiriita asian suhteen: olen ns. paremmasta perheestä, mutta kun olin ihan pieni, vanhempani olivat köyhiä (opiskelijoita) ja sitten matalapalkkaisia. Vasta teini-iässä meillä alkoi olla enemmän rahaa ja nykyään vanhemmillani on sitä paljon. Suku toisen vanhemman puolelta on myöskin ollut varakkaita muutaman sata vuotta, ei mitään aatelisia kuitenkaan. Muistan sen, että pienenä meillä ei ollut rahaa mihinkään (hyvä jos edes ruokaan) ja kavereillani oli hienommat kodit ja lelut ja polkupyörät ja ulkomaanmatkat, toisaalta myöhemmin, erityisesti lukiossa, minä olin se, joka pääsi ulkomaille ja sai rahaa ja huvituksia.

Nykyään tiedostan hyvin että muut eivät asu vanhempien omistamassa asunnossa ja saa vanhemmilta rahaa ja kalliita lahjoja. Yritän aina olla korostamatta asiaa. Toisaalta en halua myöskään antaa kuvaa, että minulla olisi jotenkin hirveästi rahaa, kun asia ei ole näin, vaan olen paljon saanut vanhemmilta. Kaverini tietävät kyllä, että vanhempani ovat varakkaita. Tässä on toinen ristiriita: tavallaan minulla ei ole itselläni mitään omaisuutta ja surkeat tulot, joten samaistun köyhiin opiskelijakavereihini, mutta toisaalta en ole huolissani mistään, koska tiedän että vanhempani auttaisivat minua tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Hehheh, kylläpä täällä on ongelmat DI ja maistereilla, jos palkkapussi ylittyy 6000€/kk ja kaikki ihmiset heitä kadehtivat, joka tekee elämän niin vaikeaksi, niin vaikeaksi.

Miten ihmeellä jotkut Herlinit, Waahroosit, Laakkoset, Toivaset jne. lapsineet ovat vielä hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka varallisuus ja omaisuusmassat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Noista jokainen voi millä hetkellä hyvänsä syödä jäätelötötteröä hyvillä mielin kadulla tai käydä ostoksilla kaupassa, ilman että kukaan kadehtisi, päinvastoin, heidän elämänsä kertomansa mukaan on hyvin tavallista ja arkista. Ja lapsetkin viettävät tavallista elämää.

Toisin, kuin av-mammat, tämä maisterit ja DI ja heidän lapsensa saavat kokea köyhien kateuden ja paheksunnan, joka vaikuttaa haitallisesti elämään ja lasten tulevaisuuteen.

Kyllä tämä palsta ei enää voi yllättää, kun on lukenut kommentteja, miten elämässä ongelmat voivat olla moninaiset.

Suomihan on siitä ihmeellinen maa, että täällä jo pelkästään koulutus tai ammatti voi aiheuttaa paremmuuden leiman. Jos on kyseessä pappisperhe, lääkäriperhe tai vaikka ihan opettajaperhe, niin näiden perheiden lapsia kohdellaan eri tavalla monissa muissa perheissä ja jopa koulussa, joskus töissäkin. Myös odotukset lapsia kohtaan ovat erilaiset kuin jossain kaupanmyyjän ja tehdasduunarin perheessä. Tämä on hämmästyttävästi koettu ja nähty niin monet kerrat. Jos lääkärin, papin tai rehtorin poika tekee murhan tai narkkaa, on se paaaaaaaaaljon pahempaa kuin jos sen tekee joku muu. Tai jos lääkärin, papin tai rehtorin tytär myy itseään tai alkaa nakutytöksi, on se jotain ihan hirveeeeeeetä "kaidalta polulta poikkeamista" verrattuna vaikkapa siivojan tai hoitsun tyttäreen. Mutta jos ne menestyy vaikkapa opinnoissa tai uralla, niin "helppohan niiden on"... on varmaan pehmitetty tietä ja suhteilla vaan hoideltu asioita.

Olemme kumpikin kotoisin pohjoisesta ihan tuikitavallisista perheistä. Olemme opiskelleet pitkälle. Minä päädyin en niin hyväpalkkaiselle alalle, mutta miestä kai voi sanoa todella hyväpalkkaiseksi. Muutimme muutama vuosi sitten uuteen kaupunkiin lähemmän kotiseutua. Löysimme ihan tavallisen talon tavalliselta alueelta. Mies kävi ensimmäiset puolitoista vuotta töissä pääkaupunkiseudulla ja teki paljon töitä kotoa käsin. Lapsilla oli kavereita, koulu meni hyvin, naapurit olivat kivoja jne.

Puolentoista vuoden jälkeen mies haki tältä nykyiseltä kotipaikkakunnalta erästä työpaikkaa, joka sai paikallisesti aika paljon julkisuutta  (mm. palkan suuruudesta keskusteltiin jossain paikallislehden keskustelupalstoilla). Tämän jälkeen erään naapurin suhtautuminen meihin muuttui radikaalisti. Jossain sivulauseessa tuli kommentteja "No, ei ihmekään, kun teillä on niin kova elintaso, Ai sieltäkö ne rahat onkin peräisin...". Naapurin kymmenvuotias kertoi meillä käydessään, että kuinka meidän perheessämme kuulemma korvataan rakkautta ostamalla tavaroita ja että kuinka rakastava perhe on tärkeämpi kuin  vaatteet ja tavarat ja kuinka me pakotamme lapsia harrastamaan monta erilaista harrastusta.

Olisin ymmärtänyt tämän naapuriperheen käytöksen, jos meidän lapsemme tavarat, puhelimet ym. olisivat jotenkin eronneet muiden saman ikäisten tavaroista. Tosiasiassa ne iphonet löytyivät ihan muista perheistä. Ehkä tekemäni osa-aikatyö oli sitten niin kadehdittava asia. Ulkoisesti elämämme ei kyllä muista poikennut, sillä ajoimme yli kymmenen vuotta vanhalla autolla. Pojalle toki kokeiltiin vaikka mitä harrastuksia ihan lääkärin määräyksestä, koska hänellä oli motorisia vaikeuksia ja oikean lajin löytäminen oli vaikeaa.

Luulen ainakin itse, että nämä luokka-ajattelut ovat monesti ihan ihmisten pään sisälle rakennettuja ja perustuvat pelkkiin mielikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut sisäinen ristiriita asian suhteen: olen ns. paremmasta perheestä, mutta kun olin ihan pieni, vanhempani olivat köyhiä (opiskelijoita) ja sitten matalapalkkaisia. Vasta teini-iässä meillä alkoi olla enemmän rahaa ja nykyään vanhemmillani on sitä paljon. Suku toisen vanhemman puolelta on myöskin ollut varakkaita muutaman sata vuotta, ei mitään aatelisia kuitenkaan. Muistan sen, että pienenä meillä ei ollut rahaa mihinkään (hyvä jos edes ruokaan) ja kavereillani oli hienommat kodit ja lelut ja polkupyörät ja ulkomaanmatkat, toisaalta myöhemmin, erityisesti lukiossa, minä olin se, joka pääsi ulkomaille ja sai rahaa ja huvituksia.

Nykyään tiedostan hyvin että muut eivät asu vanhempien omistamassa asunnossa ja saa vanhemmilta rahaa ja kalliita lahjoja. Yritän aina olla korostamatta asiaa. Toisaalta en halua myöskään antaa kuvaa, että minulla olisi jotenkin hirveästi rahaa, kun asia ei ole näin, vaan olen paljon saanut vanhemmilta. Kaverini tietävät kyllä, että vanhempani ovat varakkaita. Tässä on toinen ristiriita: tavallaan minulla ei ole itselläni mitään omaisuutta ja surkeat tulot, joten samaistun köyhiin opiskelijakavereihini, mutta toisaalta en ole huolissani mistään, koska tiedän että vanhempani auttaisivat minua tarvittaessa.

Realistinen kommentti. Tätähän se varakkaan lapsen osa usein on.

Ja monella varakkaalla varallisuus on sijoitettu, joka seiniin tai osakkeisiin, jolloin sitä vapaata varallisuutta ei ole käytössä loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Hehheh, kylläpä täällä on ongelmat DI ja maistereilla, jos palkkapussi ylittyy 6000€/kk ja kaikki ihmiset heitä kadehtivat, joka tekee elämän niin vaikeaksi, niin vaikeaksi.

Miten ihmeellä jotkut Herlinit, Waahroosit, Laakkoset, Toivaset jne. lapsineet ovat vielä hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka varallisuus ja omaisuusmassat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Noista jokainen voi millä hetkellä hyvänsä syödä jäätelötötteröä hyvillä mielin kadulla tai käydä ostoksilla kaupassa, ilman että kukaan kadehtisi, päinvastoin, heidän elämänsä kertomansa mukaan on hyvin tavallista ja arkista. Ja lapsetkin viettävät tavallista elämää.

Toisin, kuin av-mammat, tämä maisterit ja DI ja heidän lapsensa saavat kokea köyhien kateuden ja paheksunnan, joka vaikuttaa haitallisesti elämään ja lasten tulevaisuuteen.

Kyllä tämä palsta ei enää voi yllättää, kun on lukenut kommentteja, miten elämässä ongelmat voivat olla moninaiset.

Sinä et tiedä, ketkä täällä oikeasti kirjoittelevat, ja nimettömyyden suojasta nuo mainitsemasikin voisivat sanoa erilaisia asioita kuin julkisesti. Ja ei se niin helppoa ole, yksi Herlin kidnapattiinkin rahojen vuoksi. Et varmaan uskoisi, että Suomessa olisi sellaista, ellet uutisten takia tietäisi sitä todeksi.

En minäkään omalla naamallani ketjuun kirjoittamiani asioita sanoisi, koska hyväosaisten ei kuulu Suomessa valittaa. Itse en kyllä nyt Suomessa asukaan. Ja voin kertoa, että on rennompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehheh, kylläpä täällä on ongelmat DI ja maistereilla, jos palkkapussi ylittyy 6000€/kk ja kaikki ihmiset heitä kadehtivat, joka tekee elämän niin vaikeaksi, niin vaikeaksi.

Miten ihmeellä jotkut Herlinit, Waahroosit, Laakkoset, Toivaset jne. lapsineet ovat vielä hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka varallisuus ja omaisuusmassat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Noista jokainen voi millä hetkellä hyvänsä syödä jäätelötötteröä hyvillä mielin kadulla tai käydä ostoksilla kaupassa, ilman että kukaan kadehtisi, päinvastoin, heidän elämänsä kertomansa mukaan on hyvin tavallista ja arkista. Ja lapsetkin viettävät tavallista elämää.

Toisin, kuin av-mammat, tämä maisterit ja DI ja heidän lapsensa saavat kokea köyhien kateuden ja paheksunnan, joka vaikuttaa haitallisesti elämään ja lasten tulevaisuuteen.

Kyllä tämä palsta ei enää voi yllättää, kun on lukenut kommentteja, miten elämässä ongelmat voivat olla moninaiset.

Sinä et tiedä, ketkä täällä oikeasti kirjoittelevat, ja nimettömyyden suojasta nuo mainitsemasikin voisivat sanoa erilaisia asioita kuin julkisesti. Ja ei se niin helppoa ole, yksi Herlin kidnapattiinkin rahojen vuoksi. Et varmaan uskoisi, että Suomessa olisi sellaista, ellet uutisten takia tietäisi sitä todeksi.

En minäkään omalla naamallani ketjuun kirjoittamiani asioita sanoisi, koska hyväosaisten ei kuulu Suomessa valittaa. Itse en kyllä nyt Suomessa asukaan. Ja voin kertoa, että on rennompaa.

En todellakaan usko, että vain "paremmat perheet" ja varakkaat saisivat osakseen kateutta ja paheksuntaan, vain tulojensa, koulutuksensa tai omaisuutensa vuoksi, vaan sitä saavat kaikki, taustasta riippumatta, siellä missä kaksi ihmistä kokoontuu.

Vastaavaa kateutta ja paheksuntaa saa vaikkapa köyhä laitapuolen kulkija, asunnoton alkoholisti, jos hän sattuu saamaan paremmat eväät leipäjonossa.

Tietysti kateuden ja paheksunnan kohteet ovat tietenkin muut asiat.

Sellainen on vain ihmismieli.

Toisaalta on turha kuvitella, että varakkuus, koulutus tai hyvät tulot takaisi ihmiselle lintukodon tai ympärillä olevien ihmisten kunnioituksen tai arvostuksen, vaan taustasta riippumatta, elämän raadollisuus ja realiteetit ovat elämässä läsnä, oli tausta mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehheh, kylläpä täällä on ongelmat DI ja maistereilla, jos palkkapussi ylittyy 6000€/kk ja kaikki ihmiset heitä kadehtivat, joka tekee elämän niin vaikeaksi, niin vaikeaksi.

Miten ihmeellä jotkut Herlinit, Waahroosit, Laakkoset, Toivaset jne. lapsineet ovat vielä hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka varallisuus ja omaisuusmassat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Noista jokainen voi millä hetkellä hyvänsä syödä jäätelötötteröä hyvillä mielin kadulla tai käydä ostoksilla kaupassa, ilman että kukaan kadehtisi, päinvastoin, heidän elämänsä kertomansa mukaan on hyvin tavallista ja arkista. Ja lapsetkin viettävät tavallista elämää.

Toisin, kuin av-mammat, tämä maisterit ja DI ja heidän lapsensa saavat kokea köyhien kateuden ja paheksunnan, joka vaikuttaa haitallisesti elämään ja lasten tulevaisuuteen.

Kyllä tämä palsta ei enää voi yllättää, kun on lukenut kommentteja, miten elämässä ongelmat voivat olla moninaiset.

Sinä et tiedä, ketkä täällä oikeasti kirjoittelevat, ja nimettömyyden suojasta nuo mainitsemasikin voisivat sanoa erilaisia asioita kuin julkisesti. Ja ei se niin helppoa ole, yksi Herlin kidnapattiinkin rahojen vuoksi. Et varmaan uskoisi, että Suomessa olisi sellaista, ellet uutisten takia tietäisi sitä todeksi.

En minäkään omalla naamallani ketjuun kirjoittamiani asioita sanoisi, koska hyväosaisten ei kuulu Suomessa valittaa. Itse en kyllä nyt Suomessa asukaan. Ja voin kertoa, että on rennompaa.

Olisi kiva tietää, millä nettovarallisuudella täällä päästään "parempien perheiden" kerhoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni on erittäin tunnettua sukua. Hän vaihtoi nimeään mennessään naimisiin, vaikka meidän jengissä se on tosi harvinaista. Kertoi sitten pienessä sievässä olevansa vihdoin vapaa, vaikka naimisissa. Nyt ei joka kerta hänen tavatessa uusia ihmisiä hän joudu kantamaan ns. isiensä taakkaa, vaan hän saa olla perustason Mutikainen. Enpä totisesti ollut tullut ajatelleeksi asiaa noin ennen.

Olenkohan minä ystävättäresi? Olen ikuisesti kiitollinen aviomiehelleni, uppoan viimein massaan kiitos hänen. Hän on myöskin kahden hyvin köyhän duunarin lapsi, hänen perheensä on ottanut minut avosylin vastaan ja koen että minulla on viimeinkin perhe.

Olen suht pieneltä paikkakunnalta, valitettavasti sukuni tunnetaan siellä. Häpeän vanhempiani, aina töissä ja ällöttäviä uusrikkaita. Koko suku on samanlaisia, kylmiä rahanahneita materialistejä. Ilmapiiri on todella vahvasti oikeistolainen. Köyhät kyykkyyn, työttömät ja sairaat selvitkööt keskenään miten taitavat, mieluiten poissa silmistä.

Minua kuvotti jo lapsena se, että hengailimme vain toisten samanlaisten perheiden kanssa. Varsinkin kapea naiskuva inhottaa, hyvän perheiden tytöt saa (joutuu) harrastamaan esim. jonkun soittimen soittamista, se voi olla yllätysvalinta piano, huilu tai viulu. Ihan kuin olisi 1700-luku, ei puutu kuin kotiopettajatar.

Tuo toisten samankaltaisten perheiden kanssa hengailu ilman minkäänlaista kosketuspintaa oikeaan, todelliseen elämään aiheuttaa ikään kuin joukkoharhan, kuplan. Ymmärsin jo todella nuorena eläväni sellaisessa. Halusin epätoivoisesti pois. Ei tarvinne edes erikseen kertoa kuinka minua kiusattiin läpi peruskoulun "juppikakara".

Heti koulun loputtua muutin toiselle paikkakunnalle hanttihommia tekemään, sillä tiellä olen yhä. On ollut karua kohdata oikea maailma, ymmärtää se miten ihmisen lähtökohdat määrittävät koko elämän. Opiskelija, joka joutuu stressaamaan toimeentulosta koko ajan, ei yllä samoihin tuloksiin kuin taloudellisesti turvattu opiskelija vanhempien ostamassa asunnossa, vanhempien rahoilla autolla ajellen ja vanhempien rahoilla reissaillen. Tämä kuilu on ihan valtava ja polarisoituminen näyttää jatkuvan yhä. Minua hävettää vanhempieni ja muiden hyväosaisten täydellinen sokeus asian suhteen.

Omat lapseni ovat nyt teinejä. Heille selvisi vasta hiljattain että olen vanhempieni ainoa elossa oleva lapsi, mikä tarkoittaisi miljoonaperintöä meille/heille jossain vaiheessa. Suhdetta isovanhempiin ei juuri ole sillä he eivät halua alentua käymään meillä, duunarikodissa. Kivampi hengata muiden rikkaiden kanssa kun kaikki ovat kaikesta samaa mieltä. Aion kieltäytyä perinnöstä, menköön valtiolle. En halua noiden ihmisten saastaisia rahoja.

Syvä lämmin osanottoni ap:n lapsille, vanhempiaan ei voi valita mutta heistä voi muuttaa mahdollisimman kauas ja elää normaalia, hyvää elämää. Kannustaisin jokaista hyvän perheen lasta tähän. Älkää suostuko elämään elämäänne vanhempienne sätkynukkeina, samoja aivottomuuksia päivästä toiseen toistellen. Tulkaa valoon ja nähkää että oikea elämä on haasteellista mutta antaa niin paljon enemmän. Ulkomaanmatka tuntuu paremmalle kun sen on maksanut ihan itse. Samoin autolla on mukavampi ajaa kun sen on hankkinut kovalla työllä, ihan itse.

Ja mitä teet "hyvän" perheen lapsi täydellisellä ranskalla, viulunsoittotaidolla tmv? Et mitään. Surullista tajuta että vuosia harjoittelit niitä vain jotta vanhempasi voivat ohimennen keskustelussa hehkuttaa että meidän Mirjaliisa se on niin lahjakas, soittaa viulua ja puhuu ranskaa. Älkää suostuko. Itsekin olisin halunnut karateen, en päässyt enkä saanut edes perusteluja. Ymmärrän ne vasta nyt, lähes 40 vuoden iässä. Se ei olisi näyttänyt hyvälle.

Tiedoksi vain että jos kieltäydyt perinnöstä, se ei mene valtiolle vaan lapsillesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehheh, kylläpä täällä on ongelmat DI ja maistereilla, jos palkkapussi ylittyy 6000€/kk ja kaikki ihmiset heitä kadehtivat, joka tekee elämän niin vaikeaksi, niin vaikeaksi.

Miten ihmeellä jotkut Herlinit, Waahroosit, Laakkoset, Toivaset jne. lapsineet ovat vielä hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka varallisuus ja omaisuusmassat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Noista jokainen voi millä hetkellä hyvänsä syödä jäätelötötteröä hyvillä mielin kadulla tai käydä ostoksilla kaupassa, ilman että kukaan kadehtisi, päinvastoin, heidän elämänsä kertomansa mukaan on hyvin tavallista ja arkista. Ja lapsetkin viettävät tavallista elämää.

Toisin, kuin av-mammat, tämä maisterit ja DI ja heidän lapsensa saavat kokea köyhien kateuden ja paheksunnan, joka vaikuttaa haitallisesti elämään ja lasten tulevaisuuteen.

Kyllä tämä palsta ei enää voi yllättää, kun on lukenut kommentteja, miten elämässä ongelmat voivat olla moninaiset.

Sinä et tiedä, ketkä täällä oikeasti kirjoittelevat, ja nimettömyyden suojasta nuo mainitsemasikin voisivat sanoa erilaisia asioita kuin julkisesti. Ja ei se niin helppoa ole, yksi Herlin kidnapattiinkin rahojen vuoksi. Et varmaan uskoisi, että Suomessa olisi sellaista, ellet uutisten takia tietäisi sitä todeksi.

En minäkään omalla naamallani ketjuun kirjoittamiani asioita sanoisi, koska hyväosaisten ei kuulu Suomessa valittaa. Itse en kyllä nyt Suomessa asukaan. Ja voin kertoa, että on rennompaa.

Olisi kiva tietää, millä nettovarallisuudella täällä päästään "parempien perheiden" kerhoon?

Suurimmassa osassa ainakin jos rahaomaisuutta on joku puoli miljoonaa euroa tulona/tileillä/osakkeissa ja sen lisäksi omistusasuntoa, maatilaa, asuintalo ja mökki jne. Ei tarvitse todellakaan olla nykyään edes miljonääri. Suuressa kaupungissa voi olla eri meininki, mutta suurin osa maasta on maaseutua ja pikkukaupunkeja. Tämän paremmuuden huomaa helpommin, kun katsoo pikkupaikkakunnan rikkaimpien listoja, joista suurin osa on alueella pitkään tunnettuja henkilöitä ja omaisuus tiedetään kertoa naapurin toimesta tarkemmin kuin itse.

Tuskinpa ökyrikkaat suvut saavat Suomessa osakseen kovinkaan paljon kadehdintaa. Heidän elintasonta ja ansaintakeinonsa ovat niin eri sfääreissä kuin tavallisilla ihmisillä. Itse uskon, että eniten kadehdinta kohdistuu juuri hyvin pärjääviin keskiluokkaisiin perheisiin, joilla on varallisuutta ja mahdollisuuksia elää leveämpää elämää keskimääräistä ihmistä paremmin. Eniten kateutta aiheuttaa, jos joku omalla työllään onnistuu vaikka rikastumaan.