Joulun lapsia?
Onko vielä muita,kenen la menee joulukuulle?
Testasin tänä aamuna plussan ja laskeskelin että joulukuun alkupäiville menee.Mutta tietääkö kukaan,onko sellaista laskuria jossain ja missä,miten lasketaan la kun on tehty alkionsiirto?itselläni tavallinen laskuri antoi la 27.11,mutta siinä oli hedelmöityspäiväksi arvioitu 5.3 vaikka se todellisuudessa meni niin,että punktio oli 17.3 ja siirto 21.3.
Pieni on ongelma näin juuri plussanneena,mutta kiinnostaa niin kovasti tuo mahdollinen la..!
Kommentit (183)
Niinhän siinä sitten lopulta kävi, ettei voimat enää riittäneet tämän pahoinvoinnin kanssa ja kävin viettämässä kolme yötä naikkarilla. Tänään kun sain jo päivällä luvan, että voisin illalla päästä kotiin, niin oli ihana olo, kun tiesi pääsevänsä omaan sänkyyn oman kullan kainaloon nukkumaan. Mutta sitten tuli takapakkia ja meinasi koko kotiutuminen jäädä, kun päivällisen jälkeen oksensin kaiken syömäni ja vähän enemmänkin ulos. Totesin kuitenkin, että haluaisin päästä jo kotiin ja näin sitä ollaan kotosalla, mutta edelleen pahoinvoivana ja oksentanutkin oon jo kolmesti. No saahan sinne naikkarille sitten palata, jos voimat taas loppuvat, kun ei tämä oksentelu tunnu millään loppuvan. Ehkä se sitten viimeistään synnytyssaliin jää.
Tällaisia kuulumisia siis minulta. Nyt ei ole enempää voimia kirjoitella eli kirjoittelen lisää, kunhan taas jaksan.
terveisin, sk-78 + " pikkuinen" rv 8+3
Moi!
Sk-78: Huh, onpas sulla ollut rankkaa pahoinvointia! Toivottavasti helpottaa pian.
Itsestä tuntuu että pääsee suht helpolla kun vain aamuisin oksettaa mutta illalla olo on ihan hyvä väsymystä lukuunnottamatta. Nälkä on kyllä aivan valtaisaa, minnekähän kaikki se ruoka oikein menee :)
Tänään alkuraskauden ultrassa näkyi pienen sikiön syke! Kaikki oli hyvin ja koko vastasi viikkoja. Itku pääsi ilosta, on tätä näkyä niin kauan odotettu ja toivottu! Tietääkö teistä joku mikä on keskenmenon riski kun syke on saatu näkyville? Tyhmää ajatella sellaisia kun ei se kuitenkaan ole omissa käsissä...Mutta toivotaan että kaikki menee hvyin loppuun asti meillä kaikilla!
T: Lazo rv 7+3
Itselläni on taustalla vaikeuksia raskaaksi tulossa näillä kahdella kerralla ja murhetta ensimmäisessä raskaudessa, siksi käyn joskus vilkuilemassa täällä tekstejänne. En oikein tunne kuuluvani täysin tuonne " normaaleihin" odottajiin, mutten kyllä ihan tännekään.
Yhtä kaikki. Olen nyt rv 10+1 ja odotan siis toista lasta. Kävin viime viikolla ultrassa, ja helpotus oli hetkellisesti suuri, kun kohdusta löytyi yksi vauva oikeasta paikasta ja sykekin näkyi.
Nyt olen miettinyt, millainen todennäköisyys on sille, että tulisi keskenmeno sykkeen näkymisen jälkeen. Samaa näytti pohtivan Lazo ja varmasti moni muukin. Hain Googlella tietoa: parinkin linkin mukaan raskauden jatkumisen todennäköisyys on tällöin 90 prosenttia.
Täytyy yrittää jaksaa uskoa, että kaikki menee hyvin. Välillä se on vaikeaa, sillä olen kokenut myöhäisen keskenmenon ja kuulunut juuri tuohon vähemmistöön, jolle niin on sattunut. Tosin silloin tilanne oli eri kuin nyt. Täytyy nyt vain toivoa, että tällä kertaa kuulumme enemmistöön. :-)
Täällä sitä porskutellaan, vuoto on vähentynyt, mutta edelleen saattaa tulla vaaleanpunaista/ruskeaa valkovuotoa. Joitakin päiviä voi olla ilman minkäänlaista vuotoa, mutta sitten taas... joten varpaillaanhan se pitää. Vatsaa pakottaa ja kivistää jos on pidempään pystyssä/liikkuu paljon ja silloin yleensä sitä vuotoakin vähän tulee. Luin jostain että jos rv7+ on nähty syke ja on vuotoa, jatkuu raskaus 90%, jos vuotoa ei ole, mahikset on paremmat, 95%. Täytyy toivoa että tässä tapauksessa saisi kuulua tuohon enemmistöön...
Eka neuvolakin on jo takana, siellä tehtiin ihan perus juttuja, verenpaine, verikokeet, pissanäyte jne. Voi kun olisikin voitu kuunnella sydänääniä, mutta kun vasta 8+4 menossa, niin eihän sieltä mitään olisi kuulunut. Joten nyt vain odotellaan NP-ultraa (tehdään 12+0-13+6, kutsua nyt sitten odottelen), jos vain hermo kestää etten mene yksityiselle tässä välissä. Vaikka eipä se ultrassa ravaaminen tietenkään lopputulosta mihinkään muuta.
Onpa sinulla sk-78 ollut rankkaa tuon oksentelun kanssa. Toivottavasti olo alkaa kohentua. Eikö monilla helpota rv 12-16? Että jos ei ihan sinne synnytyssaliin asti tarvitsisi odotella...eikun tosiaan toivonmukaan helpottaa jo aiemmin! Niin, se laskettuaika meillä on 25.12, joten lähekkäin mennään.
Miten teillä muilla on masu kasvanut? Minulla on jämähtänyt vatsanympärys tähän +12 cm normaalista, kun minulla oli se hyperi. Iltapäivällä kun tulee vielä vähän turvotusta, niin vatsa on kuin pallo. Olen käyttänyt mammahousuja, tuntuu taivaalliselta kun ei paina vatsaa.
hymis
Eli olin tänään (rv 13+1) np-ultrassa nkl:lla. Ultra oli todella perusteellinen, itselle jäi hyvä mieli ultrasta. Tärkeintä oli taas nähdä sydämen sykkivän :) Niskaturvotusta oli 1.6mm eli normaali tulos. Niskaturvotuksen lisäksi mittasivat pää-perämitan ja reisiluun, tarkastelivat selkärankaa, nenäluuta, poskiluita, solisluita, aivoja ja tarkistivat mahalaukun, virtsarakon ja veren virtaukset mm. napanuorasta. Nuo siis ainakin jäivät mieleen, varmaan oli jotakin muutakin. Itse en etukäteen tiennyt ultran olevan noin perusteellinen tässä vaiheessa.
Kätilö sanoi, että kohtuni on melkoisen suuri viikkoihin nähden ja sen vuoksi vatsakin jo pullottaa. Sikiön koko vastasi viikkoja 13+3, laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu alkuperäisestä (27.11.)
Nyt olo on taas rauhallinen, ei kun odottelemaan rakenneultraa!
Mites te muut jakselette?
WAW ja " Taimi" rv 13+1
Kiva kuulla teidän muiden kuulumisia. Olen niitä käynyt aina päivittäin lueskelemassa, mutta en vain ole itse jaksanut kirjoitella. Nyt alkaa olo olla jo hiukan kohentunut ja ajatuksissa olisi yrittää sitä töihin menoa ensi viikolla. Ei silti, kyllä tässä päivittäin edelleen oksennellaan, mutta onneksi se on jo jäänyt muutamaan kertaan päivässä. Nyt vielä kun saisi jotain lämmintä ruokaakin jossain vaiheessa syötyä, niin eiköhän se tästä alkaisi paremmaksi muuttua. Täytyy vaan hiljalleen totutella ton mahan kanssa uudelleen muihinkin ruokiin kuin banaaniin ja ruusunmarja bonaan.
Tän oksentelun aikana mulla on nyt paino tippunu jo sen 10 kg, mutta onneksi on ollut mistä luovuttaa. Mulla kun hoidoissa aina tuppas tulemaan lisäkiloja, jotka ei yleisesti ottaen lähteny mihinkään. Masu näkyy jo aika selvästi ja mieskin tossa yhtenä iltana mainitsi, että maha kasvaa ihan silmissä. No kait tuolla laihtumisella on oma osuutensa asiaan, kun muualta lähtee, niin maha jää pömpöttämään tuohon eteen.
Tän pahoinvoinnin lisäksi mulla on ollut viimeset pari viikkoa myös selasta ahdistuksen tunnetta tuolla alavatsassa. Se varmaan johtuu siitä, että siellä kiertää niin paljon verta ja toisaalta kohtu kasvaa koko ajan, niin se aiheuttaa ahtauden tunteen mahassa. Onko teillä muilla ollut vastaavanlaisia tuntemuksia?
Tällä tavalla täällä siis mennään ja eiköhän tuo pahointi tosiaankin hiljalleen helpota tai jos ei, niin kummitätini lohdutti mua, että loppuviimeksi tämä 9 kk on ihmisen elämässä lyhyt aika vaikka olisikin koko ajan huono olo ja oksentelee päivittäin.
Terveisin, sk-78 + " pikkuinen" rv 9+5
Ihanaa WAW että kaikki oli ultrassa hyvin ja olet jo päässyt kriittisten viikkojen yli!
Sk-78: Kiva että olo alkaa hieman helpottaa, toivottavasti oksentelu loppuu pian kokonaan!
Mulla ei ole pahoinvointia juuri ollenkaan, mutta päätä särkee välillä todella lujaakin! Olen joutunut ottamaan 2 panadolia kerralla, se kyllä helpottaa kipua jonkin verran. Kai tämä sitten on jotain hormoonallista päänsärkyä...
Kävin myös viime viikolla eka kertaa neuvolassa ja ensi viikolla on jo neuvolalääkäri. Saapa nähdä kuunnellaanko vielä sydänääniä kun silloin viikkoja kasassa vasta 9+. NP-ultraan vielä 3 viikkoa, pakko vaan jaksaa odottaa sinne asti vaikka välillä tulee epäuskoinen tunne että onko siellä masussa ketään...
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
-Lazo 8+6-
... vaikka tälläkin kerralla oli lähellä, etten joutunut sopivasti sairaalaan. Vietin nimittäin eilisen iltapäivän tiputuksessa paikkakunnan terveyskeskuksessa. Ei taas pysynyt edes neste sisällä. Kävin eilen aamulla myös kokeilemassa töihinpaluuta, mutta sairaslomallehan sieltä käsky tuli, kun ei kunto oikein riittänyt töiden tekemiseen ja lopultahan olin myös tiputuksessa.
No tänään olin sitten vihdoin siellä neuvolassakin ja kaikenlaisia asioita selvitettiin. Ensi viikoksi varasin ajan neuvolalääkärille, niin voin jutella tästä pahasta olosta vielä hänenkin kanssaan. Painoakin kun on tippunut jo miltei se kymmenen kiloa. Helpotusta sain kuitenkin neuvolasta tähän epävarmuuteen, että onko masussa kaikki kunnossa, sillä kokeilimme josko sydänäänet jo kuuluisivat ja nehän kuuluivat oikein selvinä. Kyllä helpotti, kun tietää, että toinen on edelleen mukana kyydissä. Nyt pitäisi varata aika np-ultraan ja yrittää vaan selvitä tästä pahoinvoinnista edes hiljalleen.
Eipä tällä kertaa mitään muuta.
terveisin, sk-78 + " pikkuinen" rv 10+4
Kun ollaan jo pudotttu kauas...
Sk-78: Jaksamista huonon olon keskellä!En voi kuvitellakaan miten huono olo sulla on.Mutta onneksi masussa kaikki hyvin! Toivotaan tosiaan että toi pahoinvointi loppuu nyt lähiviikkoina!
Itsekin olin viime viikolla neuvolalääkärissä ja sydänäänet saatiin kuuluviin vaikka viikkoja oli vasta reilut 9. Ihanaa! Myös kohtu oli kasvanut reippaasti ja lääkäri sanoi että varmasti olen raskaana! Vieläkin tuntuu niin ihanalta noi sanat!
Mitäs kaikille muille kuuluu?
T: Lazo rv 10+1
Kiitos Lazo noista vointitoivotuksista. Kyllähän tämä tästä jossakin vaiheessa (toivossa on hyvä elää...). Tänään olin käymässä neuvolalääkärillä ja hän jatkoi sairaslomaani vielä kahdella viikolla. Toiveissa olisikin, että tämä pätkä riittäisi ja olisin taas sen jälkeen työkykyinen. Parempaan suuntaanhan tässä ollaan koko ajan kuitenkin menty.
Hienoa kuulla, että sinullakin on saatu sydänäänet kuuluviin. Eikö ole ihana tunne kun kuulee sen jyskytyksen? Lääkäri tutki kanssa mut tänään vähän paremmin ja sanoi kohdun pyöristyneen hyvin ja kaiken näyttävän hyvältä. Ja tietysti sain taas tänään kuunnella sitä pikkuisen sydämen sykettä. Ensi viikolla mulla onkin vuorossa se np-ultra. Silloin saadaankin sitten nähdä koko pienokainen. Ei malttaisi millään odottaa ensi tiistaita...
Mitenkäs muilla? Mitä teille kuuluu?
terveisin, sk-78 + " pikkuinen" rv 11+4
Oltiinpas taas pudottu... ei ole tullut kirjoitettua kun olen iltaisin niin väsynyt eikä ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. MInulla on lääkärineuvola vasta ensi viikolla ja nt-ultra sitten seuraavalla. Toivottavasti ensi viikolla kuultaisiin ne sydänäänet, olo on taas niin epätodellinen kun viimeksi on nähnyt sykkeen rv 7+0 ja nyt on jo 11+3 menossa.
Toivottavasti sk alat jo jaksella paremmin sen pahoinvointisi kanssa! Minulla ei ole nyt tuhrutellut vähään aikaan, mutta edelleen jokainen WC-käynti on painajainen. Huoh, pääseeköhän siitä WC-paperin tuijottamisesta koskaan eroon!?
Missäs kaikki luuraa??????????????????????????????
Kirjoittelen vähän neuvolalääkäri kuulumisia...tai eipä niissä mitään ihmeellistä ole. Kohdunsuu oli kiinni, kiinteä ja takana, joten ei mitään muutosta sillä rintamalla. Syke kuului hyvin ja sf-mitta oli 25. Lääkärin mukaan vielä palon tilaa kasvaa, mutta niinhän sitä pitääkin olla, kasvaahan vauva kokoa vielä huimasti. Sain lähetteen tukivyöhön, nyt on kyllä alaselkä ollut vähän parempi mutta voishan sitä kokeilla.
Nyt on painoa tullut sitten lisää jo huimat 10 kiloa. En voi kertakaikkiaan mitään painon nousulle, nyt olen vielä lisännyt liikuntaakin. No antaa painon tulla, kyllä siiitä sitten eroon pääsee. Onneks olen melko pitkä, ulkopuolisten mukaan mulle ei kuulemma ole paljon tullut painoa lisää. Heh...Yläpaine oli ennen lääkäriä 130 kun vähän jännitti, en olis siitä niin huolissani, mulla oli kerran se 170 ennen gynekologia, että silleen...
Äitiyspakkaus tuli tällä viikolla, ihan kivoja vaatteita, talvihaalari mielestäni vähän poikamainen.
Kirjoitelkaahan kuulumisia ja hauskaa viikonloppua!
T:Lazo rv 26+5
Pikaisesti kirjoittelen kun on niin paljon puuhaa...taisi se energinen keskiraskaus nimittäin vihdoinkin löytää tiensä tännekin :)
Äitiysrahapäätös tuli, pakkauksen pitäisi saapua parin viikon sisällä. Hankittuna on nyt pinnasänky, vaunut (!), turvakaukalo, itkuhälytin, turvaistuin, pikkuinen toppapuku (60 cm), untuvapussukka (jota ajattelin käyttää ulkoillessa, ilman toppapukua varmaan). Tänään olisi tarkoitus siivoilla työhuonetta jotta saadaan laitettua sinne vauvanhuone ja nikkaroitua (tai ostettua, ei ole vielä päätetty) hoitotaso. Kunhan tason saa paikalleen, siihen voisi alkaa miettimään tarvikkeita, kai lähinnä vaippoja, puhdistusvälineitä jne. Pikkuisia vaatteita ajattelin hankkia muutamia, isompia ennättää hankkia myöhemminkin. Ja odotetaan nyt ensin sen pakkauksen saapumista.
Olo on siis kohentunut uskomattoman paljon ja supistelut ovat pysyneet poissa. Välillä huolettaa kun pikkuinen saattaa olla pitkiäkin aikoja niin etten tunne liikkeitä. Sitten onneksi tulee potkusarja masuun ja uskon taas kaiken olevan hyvin. Sattaa tosiaan mennä melkein vuorokausi ettei mitään mainittavaa tunnu. Onko teillä muilla näin pitkiä taukoja liikkeissä?
Lazokos se kertoi painonnoususta, minäkin alan varmaan lähennellä sitä 10 kg nousua kotivaa' an mukaan. Verenpaineet on pysyneet onneksi kurissa, minulla kun oli joskus korkeahkot paineet. Ruokavalioon ja työkuormitukseen (asennemuutos :), harrastukset työn edelle) huomion kiinnittäminen auttoivat tilannetta. Nyt ykkösenä on tietysti masu ja sen asukkaan hyvinvointi. Töissä on tosin ollut hieman kiirettä, mutta mukavaa sellaista.En kuitenkaan ole viitsinyt kiireisen työpv jälkeen enää istua koneella vapaa-ajalla ja siten olen kirjoitellutkin harvemmin. Kuulumisenne olen kyllä pikaisesti vilkaissut.
Terkuin,
hymis, rv 27+6
Mutta nyt taas noustiin ylöspäin ultrakuulumisteni kera. Eli tänään oli sitten se nt-ultra ja kaikki oli hyvin. Turvotusta ei juurikaan ollut (kätilökin totesi, että hyvä kun saa edes mitattua) eli 0,8 mm. Pää-peppu mitta oli noin 7 cm ja reisiluu noin 1 cm mittainen. Siellä se pikkuinen köllötteli selällänsä/niskallansa ja liikuskeli jonkin verran. Oli se herkkä hetki nähdä hänet. Nyt siis vaan mennään eteenpäin ja aletaan nauttia ihan kunnolla tästä raskaudesta. Olokin on hiljalleen kohentunut ja tuossa meni jo jopa 5 pvä putkeen ilman oksentamista (ei tosin ilman pahoinvointia) ja tänään on taas ollut hyvä päivä, kun en ole oksentanut (parina päivänä tuossa välissä sitten taas oksensinkin muutaman kerran) eli eiköhän tästä mennä kohti parempaa vointia.
Se mikä on tullut ns. uutena oireena nyt viikon aikana on lonkkien kipu eli toissa iltana iski kunnon noidannuoli vasempaan lonkkaan niin, etten päässyt siirtymään vajaata 10 m huoneesta toiseen ilman miehen tukea. Vasen jalka siis meni käytännössä alta eikä kantanut yhtään mitään. Tämä varmaan johtuu siitä, että tuo painopiste muuttuu ja vanha selkävamma alkaa oireilla. Tänään sainkin onneksi serkultani sellaiset alushousut, jotka tukevat raskauden aikana. Luultiin ensin, että saattaisivat olla vielä liian isot, mutta hyvihän ne jo sopi ja se tuen tunsi välittömästi vaikkei tuo maha nyt ihan hirvittävän iso vielä olekaan (näkyy tosin jo todella hyvin).
Mites teillä muilla? Oireita tai oireettomuutta? Hymis: hyvä, että tuhruttelu on pysynyt poissa. En tiedä pääseekö siitä WC-paperin tuijottelemisesta eroon, sillä itse olen tehnyt sitä samaa jo pitkään, vaikka tuhruttelu loppui jo rv 6 mennessä.
Nyt on kuitenkin mentävä nukkumaan, jotta saa nukuttua kunnon yöunet.
terveisin, sk-78 + " pikkuinen" rv 12+4
Kiva kuulla taas teidän kuulumisia! Mukavaa, että sk:n pahoinvointi hellittää jo hieman. Toivottavasti muillakin alkaa pahimmat alkuraskauden oireet olla takana. Minulla ei ole ollut tuhruttelua kuin silloin äitienpäivänä, mutta silti vessakäynnit ovat toisinaan piinallisia. Onneksi hymiksenkin tuhruttelu on jäänyt pois. Kaikki aletaan vissiinkin olla ohi kahdentoista viikon maagisen rajan tai ainakin jo hyvin lähellä sitä!
Minä olin tänään taas neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Sydänäänet kuuluivat hyvin, sitähän aina eniten joutuu jännittämään :) Hemoglobiini oli minulla tippunut 101:een, joten nyt aloitan sitten rautatablettien popsimisen. Painoa oli tullut kuudessa viikossa (silloin oli edellisen kerran terveydenhoitajan neuvolakäynti, lääkärineuvolassa minua ei tutkittukaan mitenkään, ainoastaan sydänäänet kuunneltiin) 900g, kuulemma juuri sopivasti. Vatsa on kyllä jo selkeästi kasvanut, mutta mammahousuja en ole vielä ostanut.
Yksi asia jäi neuvolakäynnistä mietityttämään, en siinä tilanteessa tajunnut kysyä tarkemmin. Eli kun minulle on siirretty viime marraskuussa laparotomian jälkeen verta, niin terveydenhoitaja sanoi jotenkin, että " se aiheuttaakin sitten jatkossa toimenpiteitä" . Eli tietääkö kukaan mitä toimenpiteitä se aiheuttaa?
WAW ja Taimi 16+2
Tänään olin lääkärineuvolassa. Painoa +300g neljän viikon aikana, mutta vatsa on turvoksissa koska minulla oli sitä hyperiä. Olen käyttänyt (kaverilta saatuja) mammahousuja jo pitkään kun vetskarin kiinnisaaminen on aivan toivotonta omissa housuissa. Mammavaateostoksille en kyllä ole vielä uskaltautunut. Oletteko muut ostaneet/käyneet edes katsomassa? Jotenkin sitä ei meinaa tajuta, että todella on raskaana. Kun näkee isoja masuja niin ensin ajattelee, että ' kunpa minäkin joskus' , sitten vasta tajuaa että höh, tuota kohden ollaan kovasti menossa!
Niin siitä neuvolasta, kaikki siis oli ok, voimakkaat sydänäänet saatiin kuuluviin, syke 150. Hetken sitä kyllä joutui hakemaan ja ennätin jo huolestua, mutta kun siirsi anturin navan toiselle puolelle niin johan alkoi kuulua :). Aivan ihanaa.... Nyt sitten odottelemme ensi viikon ultrausta NKL:llä.
Niistä oireista...väsymys on vähän helpottanut, mutta kyllä sitä edelleen on. Ja vatsaa tosiaan turvottaa. Lisäksi iho on aikalailla kuiva, vaikken ole auringossa pahemmin ollutkaan. Olisikohan iho nyt ' normalisoitunut' , kun kuitenkin reilut kolme vuotta on hormoneja välillä kiihdytetty ja välillä ajettu alas. Jokatapauksessa iho on ollut todella rasvainen välillä, nyt joutuu käyttämään paksuja rasvoja päivittäin. Pahoinvointia ei oikeastaan ole ollutkaan, mutta kuumassa oloa en oikein siedä. Kovin makeat ruuatkaan eivät maistu, mutta suolainen kylläkin. Mitään hirmuista himoa mihinkään ei ainakaan vielä ole syntynyt. Niin ja sitten vähän huimaa jos lähtee liian nopeasti liikkeelle. Siinäpä ne. Mites muut joulukuiset jakselevat?
Moikka pitkästä aikaa! Kiireinen viikko takana, en ole juuri ehtinyt netissä pyöriä mutta jos nyt hieman kirjoittelisi kuulumisia.
Perjantaina oli np-ultra. Sikiöllä kaikki hyvin, raajat paikallaan ja vahva syke. Olise vaan ihanaa nähdä sen masussa pyörivän! Mutta kun tuli niskapoimu turvotuksen mittauksen aika niin pikku kaveri päätti mennä päiväunille niin päin että niskan aluetta ei saatu näkyviin. Koitin jopa hyppiä että jos kaveri lähtisi kääntymään. Mutta ei, vähän vaan jalkaa heilutti. Täytyy mennä ensi viikolla uudestaan. Lääkärin mukaan aina joskus käy nän, sikiöllä oli kuitenkin kaikki hyvin, ei vaan ollut yhteistyöhalukas :)
Muuten olo on jo selvästi pirteämpi. Olen jopa jaksanut viikonloppuna valvoa yli puolenyön, viimeiset kaks kuukautta kun olen simahtanut jo paljon aikaisemmin. Muutaman kerran olen iltasella oksentanut, mutta olo on sitten heti parantunut.
Täällä on ollut juttu mammavaatteista..olen niitä käynyt hypistelemässä mutta ihan vielä en ole ostanut. Ehkä tässä muutaman viikon päästä. Masu on alkanut pyöristymään eikä omat housut mene enää kiinni. Nyt on onneksi kesämuodissa tosi kivoja löysiä toppeja(t-paitoja joita olen muutaman ostanut ja samoin ostin nyöritettävät pellavahousut jotka ovat ihanat kun eivät kiristä.
Tällä viikolla olen alkanut vihdoin tajuta että meille taitaa oikeasti tulla vauva! Miehen kanssa ollaaa sitä vieläkin ihmetelty. Mies keksi kivan työnimen... joten jospa sitä alkaisi käyttämään.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille ja voikaa paksusti!
T: Lazo ja Vilbertti rv 12+0 (jee!!!)
töissä istun, mutta mitään en saa aikaiseksi. On tainnut helle sekoittaa pään täydellisesti. Onneksi minulla alkaa kesäloma jo torstaina ja lomaa riittääkiin sitten elokuun alkupuolelle saakka! Ihanaa! Pidän kaikki lomapäivät nyt pois, mitäs niitä enää säästelemään :)
Masu tuntuu nyt kasvavan vauhdilla, olisi jo ihan pakko käydä ostamassa mammahousuja. Viime viikolla siivosin vaatekaapin sisältöä ja kesävaatteet olivat suurimmaksi osaksi menneet pieneksi. Caprit eivät mahdu enää jalkaan, shortseista vain yhdet ovat sopivat. Onneksi löytyy muutamia pellavahousuja, jotka venyvät käytössä juuri sopivasti. Topitkin alkavat nousta rumasti rintojen alle, mahan päälle...
Perjantaina masuasukki säikäytti minut oikein perusteellisesti. Olin koiran kanssa lenkillä (ja tietenkin yksin keskellä metsää) ja yht äkkiä alavatsasta vihlaisi todella kipeästi. En pystynyt alkuun liikkumaan ollenkaan ja mietin kuumeisesti, että miten saan itseni sieltä metsästä ihmisten ilmoille. Pelästyin kamalasti. Muutaman minuutin päästä pääsin liikkeelle, mutta samalla alkoi huimaamaan. Hitaasti tepsutellen pääsin koiran kanssa kotiin ja äkkiä sohvalle makaamaan. Koko illan vatsaa vihloi aika-ajoin, ja varsinkin jos yritin tehdä jotakin. Vessareissutkin saivat vihlonnan alkamaan. Onneksi kivut hellittivät yön aikana ja lauantai oli jo huomattavasti helpompi ja sunnuntaihin mennessä oireet katosivat kokonaan. Vuotoa ei tullut missään vaiheessa. Toivon, että nämä olivat niitä yhtäkkisiä kasvu/liitoskipuja, joita kuulemma juuri kävellessä joillekin tulee. Mutta enpä taida yksin enää kovin pitkille lenkeille lähteä...
Olo on muuten siis ollut ihan hyvä. Paitsi... vessassa käynnit ovat oikeastaan koko ajan olleet hieman hankalia. Siis varsinkin virtsaaminen; tuntuu, että kohtu painaa rakkoa ja pissaa saa oikein pinnistellä ulos. Epäilen, että endo siellä edelleen aiheuttaa näitä ongelmia. Saa nähdä helpottaako missään vaiheessa...
Nyt takaisin töiden pariin!
WAW ja Taimi 17+0
Mitäs teille kuuluu? On ollut hieman hiljaista tässä pinossa :)
Äitienpäivän kunniaksi kerroimme eilen raskaudesta molempien vanhemmille, sisarille ja osalle isovanhemmista. Tähän asti tästä on tiennyt vain muutamat ystävät. Itkuksihan koko eilinen päivä meni, varsinkin minun siskoni itki onnesta joka kerta kun raskaudesta tuli vähänkin puhetta (perhepiirissä kaikki tietävät hoitohistoriamme). Aikaisemmin olemme aina raportoineet hoidoista ja tuloksista " reaaliajassa" , nyt perhepiirissä ei edes tiedetty, että siirto on taas tehty, joten yllätyksenä uutinen tuli! Tosin kaikki sanoivat, että olivat arvelleet jotakin olevan meneillään, kun ollaan oltu niin hiljaa kaikesta :)
Eilistä päivää kylläkin hieman varjosti heti aamusta alkanut tiputteluvuoto :( Se tuntui kamalalta rangaistukselta; juuri kun oli päätetty julkistaa tämä raskaus, niin heti tuli varoitusmerkkejä... Onneksi tiputtelu oli vain vähäistä ja loppui iltapäivästä. Toivottavasti ei vain ala enää uudestaan.
Lähes oireeton olen ollut edelleen, vain pienen pientä etomista välillä. Väsyttänyt on ehkä hieman keskimääräistä enemmän. Meillä on nyt siis 12 viikkoa täynnä, np-ultraan odotamme kuumeisesti kutsua. Pianhan sen pitäisi olla. Jos silloin on kaikki ok, niin kerromme nämä uutiset lopuillekin ystäville.
Vatsa minulla on jo hieman pullahtanut (olen pieni kokoinen, joten ehkä se sen takia tulee nyt jo näkyviin, tai sitten olen vain syönyt hyvin...). Töissä on jo kaksi uskaliasta (eivät tiedä hoidoista) todenneet minulle että " sinähän olet raskaana!" . Olen sitten kyllä myöntänyt asian, mutta pyytäneet heitä vielä pitämään suunsa supussa. Aika rohkeaa kyllä kommentoida asiaa, itse en kyllä uskalla ihmisten raskauksista kysellä ennen kuin se on aivan varmasti päivän selvää! Nythän tämä pieni turvotus voisi aivan hyvin olla tavallista lihomista.
Kertokaapa muutkin kuulumisia!
WAW ja Taimi 12+0