Voi että mä itkin huoneessa 2

Vierailija:

Vierailija:

Jotenkin tuntuisi tosi moraalittomalta olla sellainen dokumentintekijä, joka vain näyttää asioita, mutta ei tee mitään auttaakseen, lähtee vain pois, kun on kuvansa ottanut. En nähnyt tätä huonetta, mutta voin kuvitella, olen nähnyt kuvia kun tshetsheeniperheet elävät maan alla epäinhimillisissä olosuhteissa ja ihmisten kasvoilta näkyvä epätoivo ja suru on aivan sydäntä särkevän sanoinkuvaamaton. Pienet lapset rääsyissään sen epäinhimillisen pahuuden keskellä.

länsimaiset ihmiset tulivat, kuvasivat ja häipyivät. Emmehän me voi tietää taustoja ja jatkoa. Sitäpaitsi tämä dokumenttihan on palkittu suurin piirtein kaikkialla, missä on esitetty. Se kertoo siitä, että asia on noteerattu ja että avustusten määrä on varmasti lisääntynyt. Eihän mikään maa tuollaisesta suosta nouse vuodessa eikä kahdessa.

Kaukasuksella Pirjo Honkasalo kävi ensimmäistä kertaa Melancholiaa kuvatessaan. Viimeksi hän oli siellä vuosi sitten. Alueella hän tutustui elokuvan ainoaan näkyvästi esillä olevaan aikuiseen, Hadizat Gataevaan, joka on ottanut Tshetshenian raunioista luokseen Ingushiaan asumaan kymmeniä tshetsheeniorpoja. Gataeva kasvoi itse lastenkodissa Groznyissa ja kertoi Honkasalolle vihaavansa kaikkea siihen liittyvää, kuten lukittua ruokakaapin ovea.



- Hadizat on tosi kaukana mistään sosiaalitantasta. Hän on aito kapinallinen ja anarkistinen mamma. Lastenkodista hän oli karannut sialla ratsastaen, Honkasalo kertoo.



Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana Hadizat Gataeva toimi kenkäkaupan myyjänä, mutta auttoi vapaaehtoisena lääkäreitä.



- Hän näki, että on resuisia ja täisiä lapsia, joilla ei ole mitään, minne mennä. Kerran hän keräsi heitä seitsemän, vei kotiinsa ja kylvetti. Tästä tuli hänen elämäntehtävänsä. Hadizat tietää hyvin Groznyin lasten maailman ja missä he haistelevat liimaa.

ja jos vain tiedät - mitä mahtoi tapahtua dokumentin kuolevalle äidille?



Ei voi kuin ihailla noin rohkeaa ja aktiivista naista, kuin tuo orpokodin nainen. Hän tekee työtään surkeissa olosuhteissa ja pelon, vastoinkäymisten alla - ja sitä enemmän mietin, mitä me sitten voitaisiin tehdä, täällä hyvinvointiyhteiskunnassa...

toivottavasti tulee uusintana. Jos joku sen huomaa, niin ole kiltti, laita tänne vielä infoa ajankohdasta.

Turkmenistan, Tadzikistan ym. Ai niin kun ettehän te niistä edes tiedä mitään.

Ei kukaan meistä voi auttaa kaikkia maailman hätää kärsiviä, mutta jos nyt edes jotain voisi tehdä, niin siitä se lähtee.

Sitten nämä " auttajat" on niin olevinaan oikeita yli-ihmisiä ja silti jättävät täysin huomiotta paljon pahempiakin asioita.

Vierailija:

Ei kukaan meistä voi auttaa kaikkia maailman hätää kärsiviä, mutta jos nyt edes jotain voisi tehdä, niin siitä se lähtee.

Mistä tiedät, mitkä asiat meitä kiinnostaa? Tässä ketjussa nyt vain keskustellaan vain tästä, koska alkukimmoke tuli dokkarista.



Jos aloitat keskutelun muista, jotka apua tarvitsisivat, voisit yllättyä iloisesti - ehkä me muutkin tiedämme saman mitä sinä. Kokeile!

Ihminen ei voi yksinkertaisesti antaa 100% kaikkiin hädässä olevien tilanteisiin. Ymmärrät kai sen. Asioista voidaan silti puhua - YKSI KERRALLAAN, ASIA KERRALLAAN. Sieltä jokainen voi vaikka valita, mitä kohdetta tai asiaa haluaa tukea, priorisoida ne omassa päässään, mikä tuntuu itselle kaikkein läheisemmältä.



Täällä jos missä av-ihmiset keskittyvät lähes kaikkiin muihin asioihin kuin muiden ihmisten, kansojen auttamiseen tai edes niistä ongelmista puhumiseen. Eikö se hämää sinua koskaan? Minua pahasti. Tuollaisen dokkarin jälkeen esimerkiksi tuntuu todella häijyltä lukea, mitä joku laittaa ruoaksi tänään, onko tämä vai tuo hiusmalli nyt in, mitä lehtiä joku tilaa kotiinsa... ymmärsit varmaan pointin.



Mutta turha syyllistää ihmisiä, jos nyt puhutaan yhdestä isosta hädästä, niin nyt puhutaan siitä. Puhutaan huomenna toisesta, tee aloitus!! Mä kannatan sitä täysillä, että täällä voitaisiin puhua näistäkin asioista ja vaikka joka päivä joku tekisi uuden aloituksen, herättelisi vähän, antaisi tietoa.... sieltä sitten jokainen valitkoon oman suurimman mielenkiinnon kohteensa, jota haluaisi auttaa.

kerro niistä pahemmista asioista. Mua ainakin kiinnostaa. Ja varmaan muitakin. Toivottavasti niistä syntyy hyvää, rakentavaa keskustelua myös.



Näytä sä nyt osaltasi, että sulle joku asia on sydäntä lähellä. Nyt vaan sattui olemaan tämä keskustelunaihe, muutkin aiheet enemmän kuin tervetulleita.

Täysin samaa mieltä kanssasi.

Vierailija:

Turkmenistan, Tadzikistan ym. Ai niin kun ettehän te niistä edes tiedä mitään.

Katsokaa mitä tapahtuu Valko-Venäjällä, Marissa, Uzbekistanissa. Kaikkialla Putin pyrkii vahvistaman asemiaan, kiristämään otettaan ja saamaan omia KGB-miehiään valtaan. Niitä valtioita jotka eivät halua olla Putinin pihdeissä, hän kiristää katkaisemalla mielivaltaisesti energiatoimituksia, vaikka keskellä talvea. Myös Halonen on Kremlin käskyläinen. KGB-Halonen on taluttamassa Suomea kohti Putinin diktatuuria.

Marit

" Marissa vuoden 2000 presidentinvaalit voitti ¿irinovskilainen Leonid Markelov massiivisen mainoskampanjan avulla. Markelovin kaudella on elämä Marin tasavallassa käynyt rauhattomaksi. Mareihin kohdistuvista pahoinpitelyistä, uhkailusta ja jopa murhista on tullut arkipäivää Markelovin hallintokaudella.

Mm. Euroopan parlamentti ja monet ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Markelovin hallintoa omassa tasavallassaan vähemmistönä elävien marien kansallisesta sorrosta ja mm. marien kulttuurielämän tukahduttamisesta. Markelov valittiin 2004-joulukuussa uudelle presidenttikaudelle Kremlin ja Vladimir Putinin tukemana. Marit ovat väittäneet vaalien tulosta vääristellyksi."

Uzbekistan

" Uzbekistanin presidentti Islam Karimov on muuttumassa diktaattoriksi. Karimov turvautui väkivaltaan viime vuonna tukahduttaessaan maassa puhjenneet levottomuudet. Karimov näytti todellisen puolensa Andizhanin verilöylyssä toukokuussa 2005, jossa satoja uzbekistanilaisia murhattiin heidän vaatiessaan demokratiaa ja vapautta, kirjoittaa Jan Rossi.

Andizhanin verilöylyn jälkeen useita uzbekistanilaisia on tuomittu vankilaan Andizhanin mielenosoituksista. Yhdysvallat ja EU tuomitsivat oikeudenkäynnit epäreiluiksi.

Karimov on ajanut maan opposition suuriin vaikeuksiin pidättämällä sen johtajat ja tuomitsemalla heidät näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin.

Maaliskuussa 2006 uzbekistanilainen tuomioistuin tuomitsi maan auringonpaiste-puolueen johtajan Sanjar Umarovin yli kymmeneksi vuodeksi vankilaan talousepäselvyyksistä syytettynä. Samoilla syytöksillä saman puolueen Nadira Khidoyatova tuomittiin niin ikään yli kymmeneksi vuodeksi vankilaan.

Andizhanin verilöylyn jälkeen Karimovin hallinto on muuttanut maan poliittista suuntaa. Karimov lopetti yhteistyönsä USA:n kanssa ja sulki amerikkalaisten tukikohdat maassa ja vei maan Venäjän liittolaiseksi Keski-Aasiassa. Samalla Karimovin hallinto on ajanut länsimaalaiset uutistoimistot maasta. Viime joulukuussa amerikkalainen radioasema Free Europe joutui sulkemaan toimistonsa. Myös brittiläinen BBC ilmoitti joutuneensa ahdistelujen kohteeksi.

Stalin tuhosi kokonaisia kansoja. Samaa tekee Putin. Katsokaa mitä Stalin teki Kalmukialle. Tuhosi kokonaisen kansan. Samaa tekee Putin Tshetsheniassa, kansanmurhaa. Miten te ette ymmärrä, että Saatana on palannut Moskovaan.



" Vallattuaan Kalmukian takaisin Neuvostoliitto syytti kalmukkeja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Rangaistuksena tästä Kalmukiassa suoritettiin etninen puhdistus ja koko kalmukkikansa karkoitettiin 28. joulukuuta 1943 härkävaunuissa Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja Kalmukian ASNT lakkautettiin. Tämän väestösiirron yhteydessä kuoli 1/3 kalmukeista. Kalmukkien karkoituksen ja Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen maasta pyrittiin hävittämään kaikki merkit kalmukkikansan olemassaolosta. Muun muassa noin 600 buddhalaista temppeliä tuhottiin ja paikannimistökin muutettiin (esimerkiksi pääkaupungin Elistan nimi muutettiin Stepnoiksi). Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen alue liitettiin Astrahanin alueeseen. Nikita Hrutsevin valtakaudella kalmukit saivat palata kotimaahansa oltuaan karkoitettuina 13 vuotta."