Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ostaa rumia vaatteita lapsille
23.06.2017 |
On pyydetty vuosikaudet, ettei ostaisi vaatteita. Ostaa silti, ja ne ovat rumia. Tilanne on todella kiusallinen, hänellä on ilmeisesti jonkinlainen pakkomielle vaatteiden osteluun.
Ostaa usein myös valmiiksi liian pieniä vaatteita. Koskaan ei kysy meiltä, ja huom. on pyydetty perinpohjaisesti ja useaan kertaan, että lopettaisi ostelun. Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (71)
Meille toi anoppi neljä laatikkoa hänen säästämiä, lapsiensa aikanaan käyttämiä vaatteita. Ensin ajattelin, että retrovaatteet on ihan ok. Sitten avasin laatikon, ihan hirveän huonokuntoisia ja rispaantuneita kaikki. Ja vanhan varaston haju, joka ei pois lähde. Sanoin miehelle, että hän on hyvä ja palauttaa ne äidilleen. Muutama yökkäri jätettiin käyttöä odottamaan, ne kun oli ihan ok kunnossa.
Toistaiseksi on ihmeen vähän ostellut mitään. Eräitä kesän juhlia varten toi housut pojalle. Koossa 92, ja poika juhlien aikaan 3kk. Kun sitä kasvunvaraa pitää olla ja ulkomaillakin on pienemmät koot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se on minun äitini, joka kantaa mukanaan kaikenlaista vaatetta ja tavaraa, suurin osa sellaisia, mitä en itse valitsisi joko epäkäytännöllisyyden, koon tai ulkonäön vuoksi. Anopin jemmoista puolestaan tulee kaikkea vanhaa, vähän likaista ja/tai rikkinäistä ja hyvin epäkäytännöllistä tavaraa. Perheellemme kohtalaisen suuri talo alkaa olla sen verran täynnä, että ajattelin pian kärrätä kirppikselle kasan tavaraa, paljon on jouduttu kantamaan ihan roskiinkin, mikä harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Meille toi anoppi neljä laatikkoa hänen säästämiä, lapsiensa aikanaan käyttämiä vaatteita. Ensin ajattelin, että retrovaatteet on ihan ok. Sitten avasin laatikon, ihan hirveän huonokuntoisia ja rispaantuneita kaikki. Ja vanhan varaston haju, joka ei pois lähde. Sanoin miehelle, että hän on hyvä ja palauttaa ne äidilleen. Muutama yökkäri jätettiin käyttöä odottamaan, ne kun oli ihan ok kunnossa.
Toistaiseksi on ihmeen vähän ostellut mitään. Eräitä kesän juhlia varten toi housut pojalle. Koossa 92, ja poika juhlien aikaan 3kk. Kun sitä kasvunvaraa pitää olla ja ulkomaillakin on pienemmät koot.
Meillä anoppia harmitti aikoinaan, kun oli antanut pois kaikki omien lasten vaatteet miehen serkun esikoiselle. Pyysi niitä takaisin kun meidän vauva alkoi ilmoitella tulostaan. Oli muuten vihainen, kun serkku olikin myynyt kirpparilla retrorytkyt. Anopin tuntien niistä aarteista käyttökelpoisia olisi ollut ehkä 1 tai 2. Reiät ja tahrat vaatteissa ovat vain elämisen jälkiä.....
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka väitätte, että anopille/mummille on sanottu, niin ettehän te ole sanoneet. Kun anoppi/mummi ilmestyy teidän ovelle rumien vaatteiden ja tarpeettomien tavaroiden kanssa, te sanotte, että "ei sun olisi tarvinnut" tai "ei me oltais näitä tarvittu" ja "mitä sä nyt oot menny ostamaan".
Teidän pitää sanoa suoraan.
Minä lähden siitä, että kun mekään emme koko ajan kanna anopin/mummin kotiin tavaraa, sekään ei tuo meidän kotiin mitään ilman lupaa. En kestä rumia yllätysvaatteita, kamalia muovisia yllätysleluluja, roinaa synttärinä, jouluna, tuliaisena etc.
Siksi olen sanonut: "älä osta" ja "älä tuo". Olen myös sanonut: "kiellän sua tuomasta näitä". Kun mummi lähtee reissuun, sanon suoraan, että meille ei saa tuoda mitään tuliaisia ja tarkoitan todella sitä, että EI MITÄÄN.
Se ymmärsi ja lakkasi tuomasta.
Ongelma on tietysti sitä vaikeampi, mitä kauemmin tollainen on saanut jatkua. Siksi suosittelen kaikille odottaville perheille miettimään asiat etukäteen, puhumaan omista toiveista mummille/anopille ja puuttumaan välittömästi, kun toi touhu alkaa.
Mistä sinä nyt keksit tuon, ettei niille anopeille olisi oikeasti sanottu? Mielenkiintoinen oletus ilman mitään pohjaa.
Esimerkiksi meille kun mummo osti järjettömän paljon tavaraa, oli äidillä ja mummolla välillä ihan kunnon riidatkin aiheesta, joskus jopa huutamalla. Kuitenkaan äiti ei halunnut kokonaan välejäkään katkaista, se olisi ollut ainoa keino saada tavaroiden tulo loppumaan. Kyllä niitä tavaroita on lahjoitettu eteenpäin, heitetty roskiin, myyty kirpparilla ja joskus harvoin jopa käytetty.
13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka väitätte, että anopille/mummille on sanottu, niin ettehän te ole sanoneet. Kun anoppi/mummi ilmestyy teidän ovelle rumien vaatteiden ja tarpeettomien tavaroiden kanssa, te sanotte, että "ei sun olisi tarvinnut" tai "ei me oltais näitä tarvittu" ja "mitä sä nyt oot menny ostamaan".
Teidän pitää sanoa suoraan.
Minä lähden siitä, että kun mekään emme koko ajan kanna anopin/mummin kotiin tavaraa, sekään ei tuo meidän kotiin mitään ilman lupaa. En kestä rumia yllätysvaatteita, kamalia muovisia yllätysleluluja, roinaa synttärinä, jouluna, tuliaisena etc.
Siksi olen sanonut: "älä osta" ja "älä tuo". Olen myös sanonut: "kiellän sua tuomasta näitä". Kun mummi lähtee reissuun, sanon suoraan, että meille ei saa tuoda mitään tuliaisia ja tarkoitan todella sitä, että EI MITÄÄN.
Se ymmärsi ja lakkasi tuomasta.
Ongelma on tietysti sitä vaikeampi, mitä kauemmin tollainen on saanut jatkua. Siksi suosittelen kaikille odottaville perheille miettimään asiat etukäteen, puhumaan omista toiveista mummille/anopille ja puuttumaan välittömästi, kun toi touhu alkaa.
Mistä sinä nyt keksit tuon, ettei niille anopeille olisi oikeasti sanottu? Mielenkiintoinen oletus ilman mitään pohjaa.
Esimerkiksi meille kun mummo osti järjettömän paljon tavaraa, oli äidillä ja mummolla välillä ihan kunnon riidatkin aiheesta, joskus jopa huutamalla. Kuitenkaan äiti ei halunnut kokonaan välejäkään katkaista, se olisi ollut ainoa keino saada tavaroiden tulo loppumaan. Kyllä niitä tavaroita on lahjoitettu eteenpäin, heitetty roskiin, myyty kirpparilla ja joskus harvoin jopa käytetty.13
Ai niin ja yksi syy miksi äiti ja mummo riiteli aiheesta oli raha. Eli mummo ei edes ollut varakas ja suuri riitelyn aihe oli se, että hän tuhlaa pienen eläkkeensä tavaroihin, jotka ovat turhia ja joita ei käytetä. Luultavasti mummilla oli joku ostosriippuvuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mummi edelleen yrittää vaikuttaa mun pukeutumiseen. Antaa omasta kaapista vaatteita joita ei ole moneen vuoteen pitänyt, mutta hyvässä kunnossa ja sopisi mulle. Välillä tulee itelle fiilis, että ostaakohan se jostain niitä vaatteita ihan mua varten vaan.
Mun oma mummu teki vähän samaa, joskaan määrät ei ollut yhtä huimia. Kirkkaasti jäänyt mieleen, kun n. 12-vuotiaana sain mummulta 3 numeroa liian suuret puuterinväriset maxi-sloggit. Nyt jo naurattaa, mutta tuolloin taisi päästä itku. Olihan se nyt nöyryyttävää. Yleensä mummu osti outoja kulhoja ja kynttilänjalkoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka väitätte, että anopille/mummille on sanottu, niin ettehän te ole sanoneet. Kun anoppi/mummi ilmestyy teidän ovelle rumien vaatteiden ja tarpeettomien tavaroiden kanssa, te sanotte, että "ei sun olisi tarvinnut" tai "ei me oltais näitä tarvittu" ja "mitä sä nyt oot menny ostamaan".
Teidän pitää sanoa suoraan.
Minä lähden siitä, että kun mekään emme koko ajan kanna anopin/mummin kotiin tavaraa, sekään ei tuo meidän kotiin mitään ilman lupaa. En kestä rumia yllätysvaatteita, kamalia muovisia yllätysleluluja, roinaa synttärinä, jouluna, tuliaisena etc.
Siksi olen sanonut: "älä osta" ja "älä tuo". Olen myös sanonut: "kiellän sua tuomasta näitä". Kun mummi lähtee reissuun, sanon suoraan, että meille ei saa tuoda mitään tuliaisia ja tarkoitan todella sitä, että EI MITÄÄN.
Se ymmärsi ja lakkasi tuomasta.
Ongelma on tietysti sitä vaikeampi, mitä kauemmin tollainen on saanut jatkua. Siksi suosittelen kaikille odottaville perheille miettimään asiat etukäteen, puhumaan omista toiveista mummille/anopille ja puuttumaan välittömästi, kun toi touhu alkaa.
Mistä sinä nyt keksit tuon, ettei niille anopeille olisi oikeasti sanottu? Mielenkiintoinen oletus ilman mitään pohjaa.
Esimerkiksi meille kun mummo osti järjettömän paljon tavaraa, oli äidillä ja mummolla välillä ihan kunnon riidatkin aiheesta, joskus jopa huutamalla. Kuitenkaan äiti ei halunnut kokonaan välejäkään katkaista, se olisi ollut ainoa keino saada tavaroiden tulo loppumaan. Kyllä niitä tavaroita on lahjoitettu eteenpäin, heitetty roskiin, myyty kirpparilla ja joskus harvoin jopa käytetty.13
Helppohan se on huudella, kun ei ole ikinä tuollaiseen hankalaan yksilöön törmännyt. Noin minäkin olisin varmaan sanonut ennen kuin tapasin anoppini. Ikinä en olisi uskonut, että noin pohjattoman kauheaa ihmistä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Pistätte myyntiin kirppiksille ja ostatte niillä rahoilla jotain sopivampaa.
Jos on laput vielä paikoillaan niin saa paremman hinnan.
Niitä anopin kirppislöytöjä kun menee myymään kirppikselle, niin tuskin saa pöytävuokraa kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oma äitini on tuonut läjäpäin vaatetta, yleensä just muutaman vuoden kasvuvaralla. Kiva sitten suht kompaktissa kämpässä koittaa niitä säilytellä. Esim. Kokoa 92 käyttävälle lapselle koon 120 vaatteita. Tai toppavaatteet, jotka joutuvat odottamaan 3 talvea käyttöä. Ovat muuten kivan kokoisia säilöä tuollaiset!
Leluja on tullut kanssa aivan liikaa, ei meinaa mahtua enää mihinkään. Joskus aikoinaan toi minullekin vaatteita: XL-XXL-kokoisia rytkyjä naiselle, jonka BMI on 19-20... Lopetti onneksi kun huomasi, etten käytä niitä. Sitten ne sisustusjutut, sellaista mummolatyyliä, joka jää kaappiin tilaa viemään.
Ärsyttävin tilanne oli kuitenkin se, kun kävi pieni vaateonnettomuus ja vauvalta tuhoutui suurin osa sen hetken käyttövaatteista. Äiti halusi auttaa ja kysyi mitä kokoa vauva käyttää, että hän kyllä auttaa. Sanoin, että kokoa 68, isompia meillä on riittävästi. No, tulihan sieltä sitten taas 10 cm kasvuvaralla vaatteet, juuri niitä mitä meillä oli jo.
Onko anopilla joku alkava muistisairaus, jos nyt noin pahasti menee metsään, että lapselle siideriä?
Kasvunvara on kivempi kuin liian pienet vaatteet... mutta rajansa kaikella. Mun anoppi toi n. 3 kk ikäiselle vauvalle "varrrrrrrkut", oli oikein extratyytyväinen ostokseensa. Kyseessä farkkushortsit kokoa 116.