Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ostaa rumia vaatteita lapsille
23.06.2017 |
On pyydetty vuosikaudet, ettei ostaisi vaatteita. Ostaa silti, ja ne ovat rumia. Tilanne on todella kiusallinen, hänellä on ilmeisesti jonkinlainen pakkomielle vaatteiden osteluun.
Ostaa usein myös valmiiksi liian pieniä vaatteita. Koskaan ei kysy meiltä, ja huom. on pyydetty perinpohjaisesti ja useaan kertaan, että lopettaisi ostelun. Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (71)
Meillä vaatetta ja leluja tuo isomummi. Kun asiasta sanoo ettei tarvita, kiitos vaan, niin alkaa syyllistys että tämäkin ilo häneltä pitää viedä...
No, annan ostaa. Välillä ostaakin ihan kivoja vaatteita ja kysyy kokoa sentään. Leluja tulee kaikenlaisia niitäkin... mutta esim tytölle on ostanut varmaan 10 erilaista nukkea. Eihän lapset niin paljon tarvitse...
Osan säilytän, osan vien kirpputorille tai uffille suoraan. Ja olen sanonut etten halua kerätä kotiini mitään tavaravuorta (mummu itse on hamstraaja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppini ostelun lisäksi teki lapsille itse sellaisia kömpelöitä vanhanaikaiseen tyyliin pieni talo preerialla vaatteita, joista itse en vain pidä. Kun anoppi huomasi, että ei ole makuuni pukea lapsia 120 vuotta vanhalla tyylillä, piti vaatteet kotonaan ja kuvasi lapsia heillä ne vaatteet päällä. Paljastui minulle vuosia myöhemmin kun selasin anoppilassa valkova-albumia. Pidän sairaana touhuna...
Mä en kyllä näe mitn sairasta tuossa. Ei rasittanut teitä niillä vaatteilla, ja miksi ei olisi saanut mummolassa kuvata lapsia tekemistään vaatteissa? Minusta tuo oli hienosti ratkaistu tilanne kaikkien kannalta. Ette varmaan kärsineet millään tavalla?
Te, jotka väitätte, että anopille/mummille on sanottu, niin ettehän te ole sanoneet. Kun anoppi/mummi ilmestyy teidän ovelle rumien vaatteiden ja tarpeettomien tavaroiden kanssa, te sanotte, että "ei sun olisi tarvinnut" tai "ei me oltais näitä tarvittu" ja "mitä sä nyt oot menny ostamaan".
Teidän pitää sanoa suoraan.
Minä lähden siitä, että kun mekään emme koko ajan kanna anopin/mummin kotiin tavaraa, sekään ei tuo meidän kotiin mitään ilman lupaa. En kestä rumia yllätysvaatteita, kamalia muovisia yllätysleluluja, roinaa synttärinä, jouluna, tuliaisena etc.
Siksi olen sanonut: "älä osta" ja "älä tuo". Olen myös sanonut: "kiellän sua tuomasta näitä". Kun mummi lähtee reissuun, sanon suoraan, että meille ei saa tuoda mitään tuliaisia ja tarkoitan todella sitä, että EI MITÄÄN.
Se ymmärsi ja lakkasi tuomasta.
Ongelma on tietysti sitä vaikeampi, mitä kauemmin tollainen on saanut jatkua. Siksi suosittelen kaikille odottaville perheille miettimään asiat etukäteen, puhumaan omista toiveista mummille/anopille ja puuttumaan välittömästi, kun toi touhu alkaa.
Minulla on ihana anoppi mutta tämän entinen anoppi 😬 Eli mieheni isän äiti. Kun odotin esikoistamme, tuleva isomummi antai meille ison ikeakassillisen siskonsa tyttären lasten vaatteita. Vaatteet olivat juuri sellaisia, jotka eivät olleet menneet kirpputorilla kaupaksi. Rikkinäisiä, tahraisia, kovia ja ihan jäätävän näköisiä. Tämä kassi sisälsi myös kovettuneita pyyhkeitä, muovi tuttipulloja viisi vuotta vanhan avatun vaippapaketin ja homeessa olleen imetystyyny 👌🏻 Konttiin veimme ne mitkä eivät menneet roskiin.
Hän tuo myös pieniä vaatteita jotka eivät sovi lapsemme tyyliin ja sovittaa niitä lapsemme päälle kun silmä välttää!
Onneksi ei asu lähellä eikä ole oma anoppi 🙏🏻
Appeni käy 2 x päivässä kirpparilla ma - pe. Lisäksi käy aina ensiksi pöydän kimppuun, joka on täynnä lahjoituksia, eli mitkä eivät ole menneet kauaksi.
Käytännössä suoraan laitan nämä kirppiskasaan ja onneksi tuttuni on yrittäjänä kirpparilla. Vien hänelle säkin, hinnoittelee tai heittää roskiin ja tilittää puolet.
Rahat kirjoitan ylös ja ilmoitan apelle saatiin xx euroa kirppikseltä. Ei mene jakeluun.
Meillä on tämän tuttavani takia todella siistiä, kaikki ylimääräiset lähtee heti kiertoon.
On jotenkin hölmöä, että haluaa tuoda sitä soopaa, kun ei se tänne millään sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi kysyy kokoa ennen matkoille lähtöä, "jotta osaa tuoda varmasti oikeaa kokoa". Kerron molempien lasten koot, Maija käyttää 110 ja Pekka 92, mutta muistutan että ulkomailla koot yleensä pienempiä, joten kannattaa varmuudeksi ostaa koko isompaa, ettei olisi valmiiksi liian pieniä. No, mitä anoppi tuokaan...Maijalle kokoa 100 ja Pekalle 86 " kun hän katsoi, että ne näytti paljon sopivammilta".... Huoh..
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka väitätte, että anopille/mummille on sanottu, niin ettehän te ole sanoneet. Kun anoppi/mummi ilmestyy teidän ovelle rumien vaatteiden ja tarpeettomien tavaroiden kanssa, te sanotte, että "ei sun olisi tarvinnut" tai "ei me oltais näitä tarvittu" ja "mitä sä nyt oot menny ostamaan".
Teidän pitää sanoa suoraan.
Minä lähden siitä, että kun mekään emme koko ajan kanna anopin/mummin kotiin tavaraa, sekään ei tuo meidän kotiin mitään ilman lupaa. En kestä rumia yllätysvaatteita, kamalia muovisia yllätysleluluja, roinaa synttärinä, jouluna, tuliaisena etc.
Siksi olen sanonut: "älä osta" ja "älä tuo". Olen myös sanonut: "kiellän sua tuomasta näitä". Kun mummi lähtee reissuun, sanon suoraan, että meille ei saa tuoda mitään tuliaisia ja tarkoitan todella sitä, että EI MITÄÄN.
Se ymmärsi ja lakkasi tuomasta.
Ongelma on tietysti sitä vaikeampi, mitä kauemmin tollainen on saanut jatkua. Siksi suosittelen kaikille odottaville perheille miettimään asiat etukäteen, puhumaan omista toiveista mummille/anopille ja puuttumaan välittömästi, kun toi touhu alkaa.
Ilmeisesti et ole ollut tekemisissä todella rajattoman henkilön kanssa. Meillä ei ole anopilla mennyt perille, vaikka on sanottu nätisti, sitten rumasti, on kielletty tuomasta mitään (poikkeuksena synttärit ja joulu, silloinkin rajallinen määrä paketteja). Ei olla suostuttu ottamaan lahjuksia vastaan, mutta silti tavaratulvaan tulee korkeintaan parin viikon paussi. Jonka jälkeen on taas löytynyt jotain.... ja kun ei jotain pskaa oteta vastaan, niin soittaa koko suvun (jopa mun vanhemmille!!) läpi ja marttyyrinä selittää, kuinka mulle ei kelpaa mikään. Mun vika, vaikka poikansa sanoisi, että ei saa meidän huushollista paikkaa moinen tavara.
Meillä tuo anopin tavaran tuominen on selkeästi vallan käyttöä. Ensin tuodaan kauheasti oman maun mukaisia tavaroita ja vaatteita, sitten syyllistetään, kun tavaroita/vaatteita ei käytetä. Marttyyrinä nyyhkitään happamalla naamalla, kun mikään ei kelpaa. Olenpa joskus täräyttänyt, että eipä kelpaakaan, joten eikö oo ihan turhaa tuoda meille mitään? Ei muuten mennyt perille sekään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka väitätte, että anopille/mummille on sanottu, niin ettehän te ole sanoneet. Kun anoppi/mummi ilmestyy teidän ovelle rumien vaatteiden ja tarpeettomien tavaroiden kanssa, te sanotte, että "ei sun olisi tarvinnut" tai "ei me oltais näitä tarvittu" ja "mitä sä nyt oot menny ostamaan".
Teidän pitää sanoa suoraan.
Minä lähden siitä, että kun mekään emme koko ajan kanna anopin/mummin kotiin tavaraa, sekään ei tuo meidän kotiin mitään ilman lupaa. En kestä rumia yllätysvaatteita, kamalia muovisia yllätysleluluja, roinaa synttärinä, jouluna, tuliaisena etc.
Siksi olen sanonut: "älä osta" ja "älä tuo". Olen myös sanonut: "kiellän sua tuomasta näitä". Kun mummi lähtee reissuun, sanon suoraan, että meille ei saa tuoda mitään tuliaisia ja tarkoitan todella sitä, että EI MITÄÄN.
Se ymmärsi ja lakkasi tuomasta.
Ongelma on tietysti sitä vaikeampi, mitä kauemmin tollainen on saanut jatkua. Siksi suosittelen kaikille odottaville perheille miettimään asiat etukäteen, puhumaan omista toiveista mummille/anopille ja puuttumaan välittömästi, kun toi touhu alkaa.
Ilmeisesti et ole ollut tekemisissä todella rajattoman henkilön kanssa. Meillä ei ole anopilla mennyt perille, vaikka on sanottu nätisti, sitten rumasti, on kielletty tuomasta mitään (poikkeuksena synttärit ja joulu, silloinkin rajallinen määrä paketteja). Ei olla suostuttu ottamaan lahjuksia vastaan, mutta silti tavaratulvaan tulee korkeintaan parin viikon paussi. Jonka jälkeen on taas löytynyt jotain.... ja kun ei jotain pskaa oteta vastaan, niin soittaa koko suvun (jopa mun vanhemmille!!) läpi ja marttyyrinä selittää, kuinka mulle ei kelpaa mikään. Mun vika, vaikka poikansa sanoisi, että ei saa meidän huushollista paikkaa moinen tavara.
Meillä tuo anopin tavaran tuominen on selkeästi vallan käyttöä. Ensin tuodaan kauheasti oman maun mukaisia tavaroita ja vaatteita, sitten syyllistetään, kun tavaroita/vaatteita ei käytetä. Marttyyrinä nyyhkitään happamalla naamalla, kun mikään ei kelpaa. Olenpa joskus täräyttänyt, että eipä kelpaakaan, joten eikö oo ihan turhaa tuoda meille mitään? Ei muuten mennyt perille sekään....
Kuulostaa tutulta... Ja meillä alkoi ilmestyä tavarat suoraan kaappiin, kun ei suostuttu ottaa niitä vastaan. Poikansa alkoi laittaa niitä takaisin salaa hänen laukkuunsa ( kun oltiin niistä kuitenkin jo sanallisesti kieltäydytty), niin tästäkös anoppi loukkaantui verisesti ja alkoi haukkua MINUA ympäri sukua. Ei olla päästetty enää meille kylään, kun ei kunnioita meidän kotiamme ja mielipidettämme yhtään. Silti ei ymmärrä mitä on tehnyt muka väärin ja ihmettelee kun välit ovat viileät.
Eiköhän tässä ole kyse jostain muusta kuin pelkistä "rumista vaatteista"?! Vaikka anoppi tekisi mitä, niin miniän mielestä kaikki hänen tekemänsä on päin peetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin lomailemassa mummolassa ja pojalle siellä odotti kesävaatesettejä, kaikki kokoa 104. Poika käyttää kokoa 116. Ihan älytöntä taas. Ei ole edes suvussa muita poikia, joille olisi jätetty odottamaan. Poika oli tosi pettynyt, kun ei mahtunut päälle. Oli batman-printtiä ym. mieluista. Eikä ollut ensimmäinen kerta...
Kyllä niille sanotaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. He määräävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä ole kyse jostain muusta kuin pelkistä "rumista vaatteista"?! Vaikka anoppi tekisi mitä, niin miniän mielestä kaikki hänen tekemänsä on päin peetä.
Kyllä on kyse muustakin kuin pelkistä vaatteista. Esim. jatkuvasta mitätöinnistä, vallanhalusta, poikansa velvoittamisesta ilmaiseksi talkkariksi... ja kun on vielä tätä ihastuttavaa "totuuden saa aina sanoa & mä nyt oon tällainen suorasanainen" -ihmistyyppiä, niin eipä siinä oikein muu auta, kuin yrittää pitää rajoista kiinni.
Minkäänlaista kunnioitusta ei ole lapsensa perhettä kohtaan. Meillä esim kaapit keittiössä oli pistetty anopun mukaiseen järjestykseen, kun olin synnyttämässä esikoisen. Oli tosi kiva yllätys, olin tehnyt äitiyslomalle jäädessä tehnyt suursiivouksen keittiöön ja kaikki oli myllätty. Hyvä ettei ollut hellaa tai tiskikonetta siirtänyt...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niille sanotaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. He määräävät.
Ei ihan noinkaan. Meillä tilanne on kärjistynyt siihen, että anoppi saa tulla vain kutsuttaessa. Käytännössä lasten synttäreille. Mutta eipä tuo estä tuomasta tavaroita oven viereen odottamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On pyydetty vuosikaudet, ettei ostaisi vaatteita. Ostaa silti, ja ne ovat rumia. Tilanne on todella kiusallinen, hänellä on ilmeisesti jonkinlainen pakkomielle vaatteiden osteluun.
Ostaa usein myös valmiiksi liian pieniä vaatteita. Koskaan ei kysy meiltä, ja huom. on pyydetty perinpohjaisesti ja useaan kertaan, että lopettaisi ostelun. Vastaavia kokemuksia?
Koska pyyntö ei näytä toimivan, niin asetatte hänelle kiellon. Ette siis sano, että 'älä osta lapsille vaatteita' tai 'ei tarvitse ostaa vaatteita' koska kummatkin ovat melko laimeita ilmauksia ja vastapuoli voi käsittää tuon jopa pyyntönä tai toiveena, että ostaisit kuitenkin. Sanotte siis hänelle selkeästi, että tilanne on nyt semmoinen, että kiellämme sinua enää ostamasta yhtään vaatetta lapsille. Eli melkko jyrkkä kanta täytyy nyt ottaa. Luultavasti muori tuosta hiukan närkästyy, mutta mielestäni kyllä täysin aiheetta, sillä hänhän on toiminut vuosikausia vastoin nimenomaista toivettanne. Kyllä se siitä leppyy ja mikä tärkeintä, vaatteiden osto loppuu.
Meillä vielä niin, että anopille kelpaa vain meidän esikoinen. Ostelee kaiken tälle isommalle, eihän pienempi mitään uutta tarvitse, kun sitten perii veljensä vaatteet ja lelut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pyydetty vuosikaudet, ettei ostaisi vaatteita. Ostaa silti, ja ne ovat rumia. Tilanne on todella kiusallinen, hänellä on ilmeisesti jonkinlainen pakkomielle vaatteiden osteluun.
Ostaa usein myös valmiiksi liian pieniä vaatteita. Koskaan ei kysy meiltä, ja huom. on pyydetty perinpohjaisesti ja useaan kertaan, että lopettaisi ostelun. Vastaavia kokemuksia?
Koska pyyntö ei näytä toimivan, niin asetatte hänelle kiellon. Ette siis sano, että 'älä osta lapsille vaatteita' tai 'ei tarvitse ostaa vaatteita' koska kummatkin ovat melko laimeita ilmauksia ja vastapuoli voi käsittää tuon jopa pyyntönä tai toiveena, että ostaisit kuitenkin. Sanotte siis hänelle selkeästi, että tilanne on nyt semmoinen, että kiellämme sinua enää ostamasta yhtään vaatetta lapsille. Eli melkko jyrkkä kanta täytyy nyt ottaa. Luultavasti muori tuosta hiukan närkästyy, mutta mielestäni kyllä täysin aiheetta, sillä hänhän on toiminut vuosikausia vastoin nimenomaista toivettanne. Kyllä se siitä leppyy ja mikä tärkeintä, vaatteiden osto loppuu.
No kun on kielletty, useasti. Kieltäydytty ottamasta anopin tuomisia vastaan. Ei silti mene perille. Vinkkejä pliis.
Meillä mm kerrottiin lasten koot ja kun tuli liian pientä, sanoi mummo kun tämä oli tarjouksessa. Siinä sitten piti vääntää kättä, kun sanoin olet ostanut nyt 5 e farkut, joita kukaan ei voi käyttää ja kun me heitetään nämä uffille, menee myyntihinta Tanskan multimiljönääreille.
Kuka voittaa ? On kiva ostaa.
Joskus tein niin, että sanoin tämä on liian pieni, käy vaihtamassa isompaan, siihen kokoon minkä olen ilmoittanut, ei voinut vaihtaa, kun oli ostettu kirppikseltä. Huoh.
Meillä ongelma on mun vanhemmat. Lapsi on heidän ensimmäinen lapsenlapsi ja sen kyllä huomaa. Leluja ja vaatteita ostetaan aivan älyttömiä määriä. Olen kieltänyt hyvällä ja pahalla. Olen raivonnut ja kironnut äidilleni, että lelut menee roskiin, jos niitä vielä tuo. Ne lelut on ihan hienoja, kalliita ja samoin vaatteet, sellaisia joista lapsi tykkää. Mutta kun niitä on niin järkyttävät määrät, ettei ehditä kaikkea itseostamiakaan käyttämään. Raivoiluni jälkeen niitä on ostettu salaa mummolaan, jossa lapsi käy kyllä paljon ja siellä tietysti riisutaan kotivaatteet ja pukeudutaan mummin ostamiin. Mutta esimerkkinä vaikkapa nukkekodit, joita lapsella on yhteensä 4! Nukkeja on varmaan toistakymmentä ellei enemmän. Olen aivan väsynyt, luovuttanutkin. Lapsi on 3-vuotias ja hänellä on ihan kaikkea! Mun vanhemmat on ihanat isovanhemmat muuten, oikein unelmat. Mutta tämä roinan hankkiminen on raivostuttavaa.
Meillä samaa molempien isovanhempien puolella: jos pyydetään kokoa 140, tulee kokoa 158 kun tarttee olla kasvunvaraa...
Äitini naputtaa kun meidän lapsilla on niin kauheasti vaatetta - ja samalla tuo ihan joka kerta tuliaisiksi niitä.
Anoppi puolestaan tuo ihan mitä sattuu - kerran toi lapselle limpparia (oli siideriä), kerran vauvalle (6kk silloin) yli kilon erilaisia keksejä joissa mm. liköörisisus. Nyt olk tasapuolinen ja osti kaikille lapsille viinikumikarkkeja, vaikka 2/3 lapsista ei niitä voi syödä.
Mun anoppi ostaa "varastoon" alesta ja kirppareilta vaatteita ja raahaa ne pari kertaa vuodessa toiselta puolelta Suomea kun käy kylässä. Vaatteet ovat aina joko ihan liian pieniä (ei kysele kokoja), todella epämukavia päällä tai niitä on parsittu.
Joka kerta sanotaan, että ei tarvitse ostaa kun lapsilla on ihan tarpeeksi vaatteita, mutta ei auta. Nyt meillä on sitten kolmen lapsen jäljiltä varastot täynnä Ikean kassillisia vaatteita joita ei ole koskaan meidän lapsilla käytetty, mutta ei olla jaksettu nähdä vaivaa kirpparillekkaan kuskata. Ei varmaan auta kuin heittää UFFin laatikkoon.
Eikä tuo tavaran ostelu edes lastenvaatteisiin jää vaan aina lähettää tai tuo jotain sisustustilpehööriä ja joka vuosi saadaan kasa lisää joulukoristeita jotka pursuaa jo ovista ja ikkunoista ulos.
Anoppi on muuten tosi ihana ja hyväsydäminen, mutta hamstraaminen on mennyt överiksi eikä saada sitä loppumaan 😕