Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ostaa rumia vaatteita lapsille
23.06.2017 |
On pyydetty vuosikaudet, ettei ostaisi vaatteita. Ostaa silti, ja ne ovat rumia. Tilanne on todella kiusallinen, hänellä on ilmeisesti jonkinlainen pakkomielle vaatteiden osteluun.
Ostaa usein myös valmiiksi liian pieniä vaatteita. Koskaan ei kysy meiltä, ja huom. on pyydetty perinpohjaisesti ja useaan kertaan, että lopettaisi ostelun. Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Pistätte myyntiin kirppiksille ja ostatte niillä rahoilla jotain sopivampaa.
Jos on laput vielä paikoillaan niin saa paremman hinnan.
Kirppiksillä on myyty loputtomiin, ja nyt on mitta täysi. Ei sitäkään jaksa, kun on vuosikausia myynyt. Hän on muutenkin kontrollihaluinen tyyppi. Todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä on rumia? Laita linkki. Jos teillä on vaan erilainen maku? Tykkäävätkö lapset niistä vaatteista? Vie Pelastusarmeijan keräyslaatikkoon, jos ei kelpaa.
Teette niinkuin me. Menette YHDESSÄ vaateostoksille. Molemmat tyytyväisiä. Ja tulee ostettua vain tarpeellista.
Rumia, väärän kokoisia vaatteita tulee kyllä. Jos vaatteet eivät ole valmiiksi pieniä, niin kasvuvaraa on 3 vuotta. Ruskeaa ja harmaata. Mieluusti sellaisia, joissa ei kuviota. Jos kuva, niin joka kerta traktori. Ja just sitä laatua, jossa saumat kiertää jo valmiiksi. Mutta kun halvalla sai... Anoppi on melko varakas, joten siinä ei ole syy, että ostaa "kun halvalla sai".
Leluissa sama juttu. 4-vuotiaalle näppärälle lapselle osti nuppipalapelin. Ikinä ei kysy, jos lapset tarvis jotain. Sit on pahalla päällä, kun hänen lahjuksensa ei kelpaa.
Oon sanonut ja mies myös, että tuollaista määrää tavaraa ei tarvita. Välillä on pakko kieltäytyä, kun tila ei riitä.
Anopilla muutenkin jännä suhtautuminen tavaroihin. Muistaa esim tuomansa lelut, ja yrittää aina saada lapset leikkimään hänen tuomilla leluilla. Pyytää joskus lahjoja takaisin, kun haluaakin antaa esineen x jollekin muulle...
Vierailija kirjoitti:
Teette niinkuin me. Menette YHDESSÄ vaateostoksille. Molemmat tyytyväisiä. Ja tulee ostettua vain tarpeellista.
Hän ei sellaiseen suostuisi ikipäivänä. Hän haluaa pitää kontrollin. Käyttäytyy kuin lapsi olisi hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä on rumia? Laita linkki. Jos teillä on vaan erilainen maku? Tykkäävätkö lapset niistä vaatteista? Vie Pelastusarmeijan keräyslaatikkoon, jos ei kelpaa.
Rumat ovat sellaisia, että lapsiparka ei näytä niissä söötiltä.
No johan on anoppiaiheisia aloituksia...
Tilanteessa vaihtoehtoine on:
1. Myy kirppiksellä.
2. Lahjoita eteenpäin
3. Kasvata selkaranka, sano että ei kiitos ja lykkäät ne vaatteet takaisin. Jos ei meinaa ottaa, nakkaa roskiin nenän edessä. Kummasti vähentää ostelua kun näkee että ne päätyy roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen että ongelmasi ovat tuota suuruusluokkaa.
Meillä on tien toisella puolen Pelastusarmeijan tms. vaatekeräyslaatikko ja sinne kärrään kaikki saadut vaatteet mistä en pidä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teette niinkuin me. Menette YHDESSÄ vaateostoksille. Molemmat tyytyväisiä. Ja tulee ostettua vain tarpeellista.
Meidän tapauksessa ei auta. Anoppi ostaa just sen mitä haluaa (meidän huusholliin), vaikka kertoo ihan suoraan, että ei ole tarvetta / käyttöä. On muutenkin varsin rajaton tapaus...
Mäkään en tajua miks nää ihmistyypit ostaa sitten liian pientä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teette niinkuin me. Menette YHDESSÄ vaateostoksille. Molemmat tyytyväisiä. Ja tulee ostettua vain tarpeellista.
Ihan pakko oli antaa miinus näin ulkopuolisena. Ihanko totta luulet että se on kaikilla noin yksinkertaista? Pitääkö anoppi kahlita patteriin ettei se pääse yksin kauppaan? Jos anoppi haluaa ostaa jotain itse, niin kyllähän se silloin ostaa.
Oma anoppi on toisen tyyppinen, antaa lähinnä rahaa että käykää itse ostamassa oman maun mukaisia vaatteita. Mutta mummoni oli juuri sellainen, joka kantoi kamalia vaatteita ja tavaroita röykkiökaupalla vuosien mittaan. Eikä siihen auttanut mikään. Toki sitäkin kokeiltiin, että mummo lähti vaatekauppaan mukaan ja osti esim mulle valitsemani takin. Tämä ei kuitenkaan lopettanut sitä, että hän jatkoi myös omia ostosreissujaan ja äidin kielloista huolimatta toi näitä vaatteita ja tavaroita meille lahjaksi. Toista nyt vain ei voi estää käymästä kaupassa.
Sama tilanne. Ja lapset jo 12, 10 ja 8 vuotiaat, niin liian pieniä, rumia ja lasten mielestä tosi lapsellisia vaatteita. Monta kertaa ollaan sanottu ettei ostaisi, muttei ota kuuleviin korviinsa. Miestäkin jo ärsyttää, oma äitinsä kun kumminkin on. Ja vielä kun vierailee aika usein, ja lähes joka kerta tuo vaatteita. Ja vielä kun n. kerran viikossa käy yhden illan vahtimassa lapsia, niin odottaa näkevänsä ostamiansa vaatteita lasten päällä. Ja sitten kyselee lapsilta että missäs mummin ostama paita on? Ja lapset sitten kiusallisessa tilanteessa. Ja sitten päivittelee meille lastemme vaatteita. Muuten todella mukava ja avulias ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on, kun ei jää vain lasten vaatteisiin tuo shoppailu. Jotain mattoa yrittänyt tyrkyttää, ja ostaa ties mistä tanhufestivaaleilta kannatuspaitoja mun miehelle. Mies ei ole tarkka pukeutumisestaan, mutta joku raja on tullut vastaan.... rumia, käyttämättömiä paitoja on kaapissa iso kasa.
Anoppi itse pukeutuu melko hyvin. En tajua, miten vaatemaku ei yllä muiden vaatteisiin. Tai tarkistaisi edes kerran puoleen vuoteen minkä kokoisia vaatteita lapset käyttää...
Hauskimmat mummin ostamat vaatteet oli minusta kirkkaan neon väriset reikäpaidat enolle ja isälle. Koko tosin oli XS kun olisi pitänyt olla XL. Sen puoleen että se neonvihreä olisi muutenkaan pukenut kovin hyvin kumpaakaan.
13
Vierailija kirjoitti:
Hauskimmat mummin ostamat vaatteet oli minusta kirkkaan neon väriset reikäpaidat enolle ja isälle. Koko tosin oli XS kun olisi pitänyt olla XL. Sen puoleen että se neonvihreä olisi muutenkaan pukenut kovin hyvin kumpaakaan.
13
Saanu varmaan halvalla...
Vierailija kirjoitti:
Rumia, väärän kokoisia vaatteita tulee kyllä. Jos vaatteet eivät ole valmiiksi pieniä, niin kasvuvaraa on 3 vuotta. Ruskeaa ja harmaata. Mieluusti sellaisia, joissa ei kuviota. Jos kuva, niin joka kerta traktori. Ja just sitä laatua, jossa saumat kiertää jo valmiiksi. Mutta kun halvalla sai... Anoppi on melko varakas, joten siinä ei ole syy, että ostaa "kun halvalla sai".
Leluissa sama juttu. 4-vuotiaalle näppärälle lapselle osti nuppipalapelin. Ikinä ei kysy, jos lapset tarvis jotain. Sit on pahalla päällä, kun hänen lahjuksensa ei kelpaa.
Oon sanonut ja mies myös, että tuollaista määrää tavaraa ei tarvita. Välillä on pakko kieltäytyä, kun tila ei riitä.
Anopilla muutenkin jännä suhtautuminen tavaroihin. Muistaa esim tuomansa lelut, ja yrittää aina saada lapset leikkimään hänen tuomilla leluilla. Pyytää joskus lahjoja takaisin, kun haluaakin antaa esineen x jollekin muulle...
Osta iso laatikko ja laita anopin tuomat tavarat suoraan sinne, sano ääneen että laitan nämä tänne valmiiksi että löydän sitten jos pyydät takaisin. Kun laatikko tulee täyteen ja anoppi tuo jotain lisää kysy, mitä voi laittaa pois tai mitä anoppi ottaisi takaisin. Laatikon voi vielä jaotella osioihin "liian pienet", "liian isot" ja "lelut". Laatikosta helppo ottaa esille anopin tuomat lelut kun anoppi tulee kylään ja toivoo että lapset leikkivät hänen tuomillaan leluilla.
Ei tuollaista laatikkoa tarvittaisi jos ihminen suhtautuisi normaalisti antamiinsa lahjoihin. Lahjan antajan kontrolli tavaran suhteen päättyy saajan kiitokseen.
Lapsen molemmat mummit tehneet tätä. Tekivät marketissa alelöytöjä ja ostivat kirpparilta kamaluuksia. Oman äitini kanssa ratkaisin asian siten että kysyn aina välillä kun löydän jonkun kivan vaatteen että haluaako ostaa sen lapselle lahjaksi. Molemmille mummeille sanottu kyllä ettei tarvitse ostaa, miehen äiti ostaa edelleen välillä vaatteita ja muuta sälää, pääasiassa ihan meidän makuun sopimattomia. Yleensä päätyvät keräyslaatikkoon tai kirpparille. Halutaan itse panostaa lapsen vaatteissa laatuun ja kotimaisuuteen. Todellakin on tärkeää, että lapsi on puettu nätisti, eikä vaan että kunhan on vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumia, väärän kokoisia vaatteita tulee kyllä. Jos vaatteet eivät ole valmiiksi pieniä, niin kasvuvaraa on 3 vuotta. Ruskeaa ja harmaata. Mieluusti sellaisia, joissa ei kuviota. Jos kuva, niin joka kerta traktori. Ja just sitä laatua, jossa saumat kiertää jo valmiiksi. Mutta kun halvalla sai... Anoppi on melko varakas, joten siinä ei ole syy, että ostaa "kun halvalla sai".
Leluissa sama juttu. 4-vuotiaalle näppärälle lapselle osti nuppipalapelin. Ikinä ei kysy, jos lapset tarvis jotain. Sit on pahalla päällä, kun hänen lahjuksensa ei kelpaa.
Oon sanonut ja mies myös, että tuollaista määrää tavaraa ei tarvita. Välillä on pakko kieltäytyä, kun tila ei riitä.
Anopilla muutenkin jännä suhtautuminen tavaroihin. Muistaa esim tuomansa lelut, ja yrittää aina saada lapset leikkimään hänen tuomilla leluilla. Pyytää joskus lahjoja takaisin, kun haluaakin antaa esineen x jollekin muulle...
Osta iso laatikko ja laita anopin tuomat tavarat suoraan sinne, sano ääneen että laitan nämä tänne valmiiksi että löydän sitten jos pyydät takaisin. Kun laatikko tulee täyteen ja anoppi tuo jotain lisää kysy, mitä voi laittaa pois tai mitä anoppi ottaisi takaisin. Laatikon voi vielä jaotella osioihin "liian pienet", "liian isot" ja "lelut". Laatikosta helppo ottaa esille anopin tuomat lelut kun anoppi tulee kylään ja toivoo että lapset leikkivät hänen tuomillaan leluilla.
Ei tuollaista laatikkoa tarvittaisi jos ihminen suhtautuisi normaalisti antamiinsa lahjoihin. Lahjan antajan kontrolli tavaran suhteen päättyy saajan kiitokseen.
Vaatteita ei muuten ole ikinä pyytänyt takaisin, leluja ja muuta tavaraa kyllä. Ikeakassiin olen kerännyt ikkunaverholöytöjä jne, joita meille on raahattu. Sen tultua täyteen oon pistänyt ne miehen mukana anoppilaan (itse en sinne mene kuin jouluna). Kaiken on anoppi johonkin arkistoinut..
Joskus mulla oli kirppispöytä, jossa oli myynnissä pari anopilta saatua koriste-esinettä. Anoppi oli ne bongannut, ja loukkaantui kovasti. Taas tuli sanomista, kun mulle ei mikään kelpaa. Olen niin mahdoton, etten edes anna anopin sisustaa kotiani ja vaatettaa lapsiani :D
Mutta, en tosiaan ole ikinä kenenkään muun kuullut pyytävän lahjoja takaisin. Meiltä pyytää usein tavaroita lainaan, mutta unohtaa(??) palauttaa tavarat. On aikamoinen hamsteri...
Pistätte myyntiin kirppiksille ja ostatte niillä rahoilla jotain sopivampaa.
Jos on laput vielä paikoillaan niin saa paremman hinnan.