Anoppi ostaa rumia vaatteita lapsille

Meillä myös anoppi ostaa kamalia  vaatteita lapsille. Kehtaa vielä ihailla "pukemiani" lapsia ja kysyä mistä vaatteet on ostettu. Sama putiikki on myös anopin käytössä, mutta silti hän ostaa ihan päinvastaisia värioksennusvaatteita, jotka ovat vielä niitä huonolaatuisia. Aika usein vielä ihan väärää kokoa.

Mitähän muuten tommosen mummun päässä liikkuu? Ilkeyttäänkö, vai vanhuudenhöperyyttään ostelee mitä sattuu? Vallanhimoa vai tarve pistää lusikka lapsensa perheen soppaan? Eikö se nyt itseäkin tympäse, jos kerta toisensa jälkeen ostaa liian pieniä /suuria vaatteita? Tai mikään kello helähdä pääkopassa, jos "ihania" sisustusjuttuja ei oteta vastaan?

Mun mielestä tuo kirpputori-vaihtoehtokin on vähän työläs, kun ne huonolaatuiset ja rumat vaatteet ei sieltäkään oikein katoa. Ei, vaikka hintaa on max 50 snt. (yritetty on) Niitä omia tavaroitakin on ihan riittävästi.

Miksei ne mummut voi vaan uskoa, kun sanotaan ettei tarvita mitään?

Sama meillä. En tajua, miksi ostaa kokoa 2-3 v. , kun lapsi on 4 v. Kun halvalla sai, niin jospa mahtuisi? Lapsi pettyy aina, kun mummo tuo liian pieniä vaatteita.

Ei se voi ottaa kauppaan mukaan, koska hänen säästäväisyys paljastuu sitten. Ei raski ostaa niitä kalleimpia ja kiertää alelaareja.

Mun anopin harrastus oli kirppareiden kiertäminen ja sieltä kaiken roinan meille kantaminen. Ja tämä oli joka viikkoista. Mulla ei ole mitään kirppareilta ostamista vastaan, itsekin sitä teen, mutta olen tarkka mitä ostan, kuten kaiken muunkin ostamisen kanssa. Anoppi taas kantoi ne kaikki rikkinäiset, nukkavierut ja rumat meille. Logiikka oli kutakuinkin se, että rumaa vaateetta ei tarvitse huoltaa. Ikään kuin vain nätit ja ehjät vaatteet likaantuu ja vain nättejä vaatteita tarvitsee pestä. Ja rahasta ei ollut kiinni! Olisi joka kuukausi voinut lahjoittaa vaikka satasen jokaisen lapsenlapsen tilille vaatehankintoihin.

Ja jestas sitä paheksunnan ja martyyriuden määrää, kun mun vanhemmat haluaa tukea meitä ostamalla lapsenlapsille joka syksy tulevaksi talveksi kengät ja toppavaatteet. Topat toki kiertää sisarukselta toiselle, jos on sopivaa kokoa, ja pienempien kengätkin, ja välillä löydän kirpparilta jotain sopivaa, mutta aina tarpeen mukaan saavat isovanhemmilta uudet. Samoin tukevat urheiluvälinehankintoja. Anopilla siis olisi ollut myös mahdollisuus tuohon samaan, mutta hän halusi tehdä omalla tavallaan.

Meillä myös anoppi tuo lähes joka kerta käydessään leluja, vaatteita tai ruokaa, esim. jos leiponut jotain niin loput meille tai poimimiaan marjoja, raparperia, sieniä... Osa ruokatarpeista ja vaatteista on jäänyt kyllä käyttämättä.

Itse tykkään valita kivoja vaatteita lapselle, ja nuo anopin ostamat ovat usein (eivät kaikki tosin) olleet sellaisia joita en itse ostaisi. Esim. tosi paljon vaaleanpunaista. Itse ostan joskus vaaleanpunaista, mutta minusta hän ostaa vaaleanpunaista koska tyttö pitäisi sukupuolensa takia pukea vaaleanpunaisiin vaatteisiin. En halua ainakaan pukea tyttöä vaaleanpunaiseen päästä varpaisiin.

Monesti vaatteet ovat myös olleet epäsopivan kokoisia tai epäkäytännöllisiä ja jääneet sitten käyttämättä. Hän ostaa vaatteita aika usein esim. Lidlistä ja halpabrändeiltä, vaikka on aika varakas. Kehuu usein myös tuodessaan niitä vaatteita, että tämä on hänestä niiiin ihana, ja usein se on minusta aika tavallinen. Tykkään itse ostaa esim. joltain kotimaisilta brändeiltä, mutta välillä ostan muutakin.

Ärsyttää myös tällaiset kun ensin tuo yhdet kurahanskat ja sitten vielä toiset, kun meillä oli jo kahdet ennestään. Nyt on siis neljät. En tykkää myöskään siitä, kun näin opettaa lapselle, että tuo joka kerta jotain. Juhlapäivien muistaminen olisi kyllä ok.

Meille tuli tällainen

http://www.jeriika.fi/molo-kids-ryan-animal-heads-paita-p-6611.html

pienikokoiselle 10-vuotiaalle 12-vuotiaan koko johon hukkuu. Ja varmaan kutosella tai yläasteella suostuu laittaa päälle? Joo aivan varmasti.

Mä myös anellut ettei ostaisi mitään ja juuri joulun jälkeen totesin hälle että ei kuvioita, ei lapsellisia kuoseja hän ei ole enää päiväkodissa. Ja tässä sit tulos.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän muuten tommosen mummun päässä liikkuu? Ilkeyttäänkö, vai vanhuudenhöperyyttään ostelee mitä sattuu? Vallanhimoa vai tarve pistää lusikka lapsensa perheen soppaan? Eikö se nyt itseäkin tympäse, jos kerta toisensa jälkeen ostaa liian pieniä /suuria vaatteita? Tai mikään kello helähdä pääkopassa, jos "ihania" sisustusjuttuja ei oteta vastaan?

Ne liian pienet vaatteet eivät tunnu hetkauttavan, vaan pukee niitä lapselle pakolla päälle makkarankuoreksi. Jokin sairas vallantunne siinä täytyy olla taustalla, että tuolla tavalla puututaan. Kaikesta pitäisi olla kiitollinen, vaikka on kielletty tuomasta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mun anopin harrastus oli kirppareiden kiertäminen ja sieltä kaiken roinan meille kantaminen. Ja tämä oli joka viikkoista. Mulla ei ole mitään kirppareilta ostamista vastaan, itsekin sitä teen, mutta olen tarkka mitä ostan, kuten kaiken muunkin ostamisen kanssa. Anoppi taas kantoi ne kaikki rikkinäiset, nukkavierut ja rumat meille. Logiikka oli kutakuinkin se, että rumaa vaateetta ei tarvitse huoltaa. Ikään kuin vain nätit ja ehjät vaatteet likaantuu ja vain nättejä vaatteita tarvitsee pestä. Ja rahasta ei ollut kiinni! Olisi joka kuukausi voinut lahjoittaa vaikka satasen jokaisen lapsenlapsen tilille vaatehankintoihin.

Ja jestas sitä paheksunnan ja martyyriuden määrää, kun mun vanhemmat haluaa tukea meitä ostamalla lapsenlapsille joka syksy tulevaksi talveksi kengät ja toppavaatteet. Topat toki kiertää sisarukselta toiselle, jos on sopivaa kokoa, ja pienempien kengätkin, ja välillä löydän kirpparilta jotain sopivaa, mutta aina tarpeen mukaan saavat isovanhemmilta uudet. Samoin tukevat urheiluvälinehankintoja. Anopilla siis olisi ollut myös mahdollisuus tuohon samaan, mutta hän halusi tehdä omalla tavallaan.

Meillä samaa ongelmaa. Viimeksi lapsen synttäreillä, kun vanhemmat osti lahjaksi uuden pyörän. Tuli tarpeeseen, edellinen pieni. Mun vanhemmat olivat ennen synttäreitä kysyneet, tarviiko lapsi jotain. Anoppi oli myös heti tarjoamassa omista jemmoistaan meille potkukelkkaa viime talvena, kun mun vanhemmat toi meille mun vanhan kelkan. Tuosta kelkasta piti kieltäytyä kieltämättä ihan joka päivä n. 3 viikkoa, ennen kuin luovutti. Erona kelkoilla oli esim se, että mun kelkka oli vähän ruosteinen, anopin tarjoamasta puuttui "muutama" rima istuimesta...

Ala ostaa anopille vaatteita! Varmuuden vuoksi arvaten pari kokoa pieniä ja sitten aina tarkistat että onhan niitä käytetty ja vaadit että pukee päälle kun tulee teille vierailulle. Legginssejä ja ruskeita trikoopaitoja. Osta myös alusvaatteita!

Vielä tähän se, että anoppi käsityöihmisenä on tehnyt lapsille vaatteita. Nekin ruskeita tai beigejä (anoppi kysyi aikoinaan väritoivetta, kerroin inhoavani beigeä, toiveena valkoinen tai vaalea keltainen tai vihreä). Mallit suoraan 70-luvulta... nähnyt paljon vaivaa esim villatakkiin, koko n 62, takissa ei nappeja eikä mitään muuta kiinnitysmahdollisuutta. Mitä tekee moisella? Kokoja ei ole miettinyt yhtään, esim oikein käyttökelpoinen villahaalari (ainut oikeasti järkevä luomus) oli keväällä vielä liian iso, syksyllä pieni.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli tällainen

http://www.jeriika.fi/molo-kids-ryan-animal-heads-paita-p-6611.html

pienikokoiselle 10-vuotiaalle 12-vuotiaan koko johon hukkuu. Ja varmaan kutosella tai yläasteella suostuu laittaa päälle? Joo aivan varmasti.

Mä myös anellut ettei ostaisi mitään ja juuri joulun jälkeen totesin hälle että ei kuvioita, ei lapsellisia kuoseja hän ei ole enää päiväkodissa. Ja tässä sit tulos.

Toi paita on muuten ihan kauhea. Mä pistäisin tuon molo-kirppikselle myyntiin, kai tuosta joku merkkiuskollinen maksaa sen verran, että saa jotain kivempaa tilalle.

Mun äiti ostaa ihan nättejä vaatteita, mutta ei oikein halua tajuta, että noiden lapsukaisten (2 ja 4 v pojat) mielestä Salama McQueen ja dinosaurukset on paljon kivempia kuin söpöstelynallet.

Vierailija kirjoitti:

Ala ostaa anopille vaatteita! Varmuuden vuoksi arvaten pari kokoa pieniä ja sitten aina tarkistat että onhan niitä käytetty ja vaadit että pukee päälle kun tulee teille vierailulle. Legginssejä ja ruskeita trikoopaitoja. Osta myös alusvaatteita!

Tosi lyhyt minihame ja kunnon korkkarit lonkkavikaiselle anopille :D Sit suureen ääneen loykkaantuneena ihmetellään, että onpas kumma kun _mikään_ ei kelpaa, kun hyvät kengätkään ei oo päätynyt käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän muuten tommosen mummun päässä liikkuu? Ilkeyttäänkö, vai vanhuudenhöperyyttään ostelee mitä sattuu? Vallanhimoa vai tarve pistää lusikka lapsensa perheen soppaan? Eikö se nyt itseäkin tympäse, jos kerta toisensa jälkeen ostaa liian pieniä /suuria vaatteita? Tai mikään kello helähdä pääkopassa, jos "ihania" sisustusjuttuja ei oteta vastaan?

Ne liian pienet vaatteet eivät tunnu hetkauttavan, vaan pukee niitä lapselle pakolla päälle makkarankuoreksi. Jokin sairas vallantunne siinä täytyy olla taustalla, että tuolla tavalla puututaan. Kaikesta pitäisi olla kiitollinen, vaikka on kielletty tuomasta mitään.

Mun anoppi muuten tekee samaa. Sit äkkiä ottamaan kuvia. Kivan näköistä, kun on lapsella niin pieni paita, ettei napa pysy piilossa. Anopin mielestä KOMIAA! On muutenkin aika narsistinen tapaus koko anoppi.

Vielä takerrun tuohon kiitollisuuteen. Miksi ihmeessä pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku tuo koko talon täyteen käyttökelvotonta tavaraa? On varmasti niitäkin, jotka tavaroilla yrittävät ilmaista tunteita. Mutta esim omassa tapauksessa kyseessä on juuri vallankäyttö. Lasten vaatteet on vain jäävuoren huippu. Hankalampaa on, kun anoppi alkaa sisustamaan oman maun mukaan pojan ja miniän kotia. Siinä kyllä kävellään yli oikein kunnolla. Eikä mikään sanominen auta.... ei kyllä enää oteta mitään vastaan.

Anoppi osti lapselle potkupyörän. Jonkun halpakaupan muoviversion. Pojalle pinkin. Poika ei suostu edes koskemaan pyörään, koska se on ruma. (Pojan sanat).

Jos edes kerran aattelis ennen ostopäätöstä sitä tavaran aiottua käyttäjää? Mun anoppi on muissakin asioissa impulssikontrolliton. Ja kun se tavaran määrä on tärkeämpää kuin laatu, niin pikkusen pistää tympäsemään.

Oma anoppi ostaa onneksi ihan kohtuudella vaatteita, jotka tosin nekin on rumia mutta ei onneksi harmita niin paljoa kun ei tule kuin muutamasti vuodessa. Häiritsevin piirre on kuitenkin se, että ostaa selkeästi alesta (ei siinä mitään, niin mäkin) ja sitten repii alelaput pois ja jättää alkuperäisen hinnan näkyviin...

Mun anoppini ostelun lisäksi teki lapsille itse sellaisia kömpelöitä vanhanaikaiseen tyyliin pieni talo preerialla vaatteita, joista itse en vain pidä. Kun anoppi huomasi, että ei ole makuuni pukea lapsia 120 vuotta vanhalla tyylillä, piti vaatteet kotonaan ja kuvasi lapsia heillä ne vaatteet päällä. Paljastui minulle vuosia myöhemmin kun selasin anoppilassa valkova-albumia. Pidän sairaana touhuna...

Mä olen kovin tyytyväinen siihen, että anoppi on lopulta tyytynyt pelkän tarjouskahvin tuomiseen. Alkoi jo tuntua siltä, että koskaan saa keittiööni mieleisiäni sisustustekstiilejä ja astioita, kun anoppilasta kulkeutuu meille kaikki, mitä on joskus halvalla saatu.

Meillä vaatetta ja sälää tuo kotiin lasten täti. Olen yrittänyt ymmärtää ostohimoa, kanavoida sen tarpeellisen, myydä kirpparilla, antaa hyväntekeväisyyteen ja silti kaikki paikat on täynnä turhaa tavaraa.

Menin esim. sanomaan ennen nuorimman synttäreitä, että lapsi toivoo värityskirjaa ja tarroja kun kysyi lahjatoivetta. Erikseen sanottiin vielä, että ei mitään muuta. Meille ei mahdu. Lapsi sai lahjaksi 7(!!) värityskirjaa, tarrakirjoja muutaman ja ihan järjettömän määrän tarroja. Ja tietenkin ikea-kassillisen muuta, mm. liian pieniä vaatteita. Ja vielä vitsaili tullessaan, että "tehän erikseen toivoitte paljon kaikkea ylimääräistä".

Ihan helvetin vaikeaa yrittää kasvattaa lapsista järkeviä kuluttajia kun läheiset hankkivat kaiken ja vähän päälle! Ja aina nähdessämme lapsille on jotain lahjoja, ihan aina, vaikka näkisimme monta kertaa viikossa.