mun elämä on pilalla 40-vuotiaana.

Mene mukaan Suomi Maidanille!

Pystyt kuitenkin tekemään työtä ja sinulla on työpaikka. Monilla ei niin ole joten itseasiassa sinulla on asiat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mene mukaan Suomi Maidanille!

Onpa taas asiaton kommentti.

Sinun ei tarvitse kelvata kenellekään muulle kuin sinulle itselle. Kun sen oivallat, elämäsi on paljon helpompaa. Älä aina ajattele niitä huonoja asioita vaan keskity hyviin. Älä käytä energiaasi asioihin, joita et voi muuttaa. Harrasta, säästä, matkusta tai mitä vaan mikä sinut tekee onnelliseksi. Loppupeleissä kaikki on kiinni vain sinusta. Aurinkoista kesää 🌞

Ei sun elämäsi pilalla ole. Monilla on vastaavia ongelmia tai tuntemuksia, ja sitten ne aikanaan menevät ohi.

Miksi sanot, että miehesi häpeää sinua? Voisitko kysyä asiaa häneltä? Ehkä olet vain pessimistinen.

Yritä harrastaa useita kertoja viikossa kevyttä liikuntaa vaikka vain hetkisen verran. Käy vaikkapa kävelyllä mahdollisimman mukavassa maisemassa. Ja syö terveellisesti niin saat kaikki vitamiinit mitä aivojenkin hyvinvointiin tarvitaan. Puuro, rasvainen kala ja tietysti hedelmät ja vihannekset tekevät hyvää.

Onko lapsia? Mä olin vielä noissa samoissa fiiliksissä jokin aika sitten, eikä mikään sano, etteikö ne voisi palatakin, mutta mua on auttanut se, etei se mun ihan väärä ja tyhmä mies ole hylännyt eikä käskenyt olla hiljaa ja hankkia käytöstavat, ja lisäksi terapia. Musta on tullut ihan hirveä, ilkeä. Puran kaiken sen paskan jota mulle on tehty nyt seuraaviin, eli ulos, enkä ole tullut hylätyksi. Mulle on oltu ilkeitä, siksihän tähän on tultu, ei siis mies, vaan äiti jne. Pakkohan se on joillekin oksentaa, ettei joudu kantamaan sitä vain sisällään yksin. Oletko kokeillut mitä miehesi kestää, vai onko se että uli uli ei saa olla ilkee? No, ei saisikaan, mutta miksi sitten meille on saatu olla?

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tarvitse kelvata kenellekään muulle kuin sinulle itselle. Kun sen oivallat, elämäsi on paljon helpompaa. Älä aina ajattele niitä huonoja asioita vaan keskity hyviin. Älä käytä energiaasi asioihin, joita et voi muuttaa. Harrasta, säästä, matkusta tai mitä vaan mikä sinut tekee onnelliseksi. Loppupeleissä kaikki on kiinni vain sinusta. Aurinkoista kesää 🌞

Loppupeleissä kaikki ei ole kiinni ap:stä, koska jos hän ei saa apua, niin.... En mäkään tuolta ois puuroa syömällä noussut ja elämä muuttunut. Tai kävelylenkeillä tms.

6

Kiitos kauniista kommenteista. Oon tajunnut myös että olen ihan hirveä ihminen, sanon asioita töksäytellen ja mietin myöhemmin miksi tuli sanottua niin. En myöskään halua loukata ketään. Mies ei kestä yhtään riitaa tai poikkimielistä sanaa. Rupeaa huutamaan ja mesoamaan niin että raikuu. Meillä on teinit lapset.

Mies häpeää siten ettei hänen vanhempanasa tai sukunsa tiedä sairaudestani tai että teen osa-aikatöitä. En tiedä rupeaisiko sieltä painostus jättämiseen.

Pitää aina miettiä jos miehen vanhemmat tulossa meille että lähtee työpäivän aikana muualle.

ap

Häpeän myös itseäni kokoajan olen "vasta" päälle parikymppinen :( Toi häpeä on sietämätöntä.

Ja siis mäkin tein asioita, joista voisi ajatella nauttia, mutta mikään ei muuttanut mitään. Vasta se, että minut on hyväksytty paskamaisena, ilkeänä bitchinä on tehnyt paljon hyvää. Koska sehän mä en pohjimmiltani ole, vaan kiusaajani (äiti) teki minusta sellaisen olemalla ilkeä mulle. Joidenkin henkisten kermaperseiden voi olla sitä vaikea ymmärtää.

6

Okei, eli miehesi on väärä sinulle... Hänhän on selkeästi osa ongelmaa. Sinä hyväksyt sen, että hän häpeää sinua, en siis syytä sinua tässä, vaan vain totean, ja mietin, kuka auttaisi sinut siitä pois. Tuo on VÄÄRIN. Tuollainen hyssyttely, kulissit ja syrjääntyöntäminen. Miehesikään ei ihan täysillä käy, kun noin haluaa toimittavan, eli usein kaksi rampaa tietää katastrofia. Anteeksi sana "rampa", sinussa on varmasti kaikki kunnossa ihmisenä ja naisena, mutta tarttisit vain APUA, koska jokin (ehkä jo lapsuudessa syntynyt) rampauttaa sinua kovasti ja koko ajan. Jonka takia et saa asioita hoidettua niin että voit hyvin jne. Saatko yhtään kiinni mitä tarkoitan?

6

Kutoselle: Tiedän mitä tarkoitat. Kärsin itse todella pahasta ylikuormituksesta väkivallan johdosta, jonka takia parisuhteeni meni pilalle. Monen kuukauden ajan olin jatkuvasti varuillani enkä millään osannut rentoutua. Ette tiedä millaista se on, on kuin monen kuukauden ajan pitää joka lihasta jännittää ja pienistäkin kolahduksista saa paniikkikohtauksen melkein. En saanut unta, ja tulin todella vihaiseksi ja ärsytysherkäksi, jonka vuoksi erosimme.

-Ohis

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli miehesi on väärä sinulle... Hänhän on selkeästi osa ongelmaa. Sinä hyväksyt sen, että hän häpeää sinua, en siis syytä sinua tässä, vaan vain totean, ja mietin, kuka auttaisi sinut siitä pois. Tuo on VÄÄRIN. Tuollainen hyssyttely, kulissit ja syrjääntyöntäminen. Miehesikään ei ihan täysillä käy, kun noin haluaa toimittavan, eli usein kaksi rampaa tietää katastrofia. Anteeksi sana "rampa", sinussa on varmasti kaikki kunnossa ihmisenä ja naisena, mutta tarttisit vain APUA, koska jokin (ehkä jo lapsuudessa syntynyt) rampauttaa sinua kovasti ja koko ajan. Jonka takia et saa asioita hoidettua niin että voit hyvin jne. Saatko yhtään kiinni mitä tarkoitan?

6

joo saan, tajusit hyvin vaikka en osannut selittää sitä. Mies on iso osa ongelmaa itse. Joudun myös rampana tavallaan toimimaan hänelle äitinä vieläkin. Ongelma on lähtöisin lapsuudenperheestäni ja myöhemmin koulumaailmasta.

Jos kysyn mieheltä että miksi hänen vanhempansa ei tiedä sairaudestani niin sanoo vaan että voinhan minä itse kertoa heille. Minusta ei ole minun asiani.

Välillä en myös tiedä kumman päässä viiraa, minun vai miehen.

ap

Tuosta miehen häpeämisestä varmaan tosiaan kannattaa keskustella. Häpeä siis ei varsinaisesti kohdistu puolisoon, vaan mies ei myöskään pystyisi käsittelemään omaa työn puutettaan, jos sellaiseen tilanteeseen joutuisi. (Tuttua itsellenikin, sorruin aikoinaan valehtelemaan työssä käynnistä).

Miehen häpeä on ongelma, koska se kuormittaa sinua ja koko perhettänne. Olisi mahtavaa, jos miehesi suostuisi juttelemaan asiasta vaikkapa pariterapiassa. Suostui tai ei, niin muista ettei miehen ongelma ole sinun ssyytäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kutoselle: Tiedän mitä tarkoitat. Kärsin itse todella pahasta ylikuormituksesta väkivallan johdosta, jonka takia parisuhteeni meni pilalle. Monen kuukauden ajan olin jatkuvasti varuillani enkä millään osannut rentoutua. Ette tiedä millaista se on, on kuin monen kuukauden ajan pitää joka lihasta jännittää ja pienistäkin kolahduksista saa paniikkikohtauksen melkein. En saanut unta, ja tulin todella vihaiseksi ja ärsytysherkäksi, jonka vuoksi erosimme.

-Ohis

Joo, vrmaan mulla on juuri näin ja samaa. Mulla vain lapsuudessa ollut se väkivalta, henkinen. Tai ehkä olen aika herkkä, eikä mulle ois saanut puhua yhtään rumasti, mutta ei se ollut vain sitä, kerrottuani aikuisena äidille hänen loukanneen ja satuttaneen minua niin että olen melkein toimintakyvytön työelämään jne, niin äiti vain huitaisi kintaalla ja sanoi, ettei ole loukannut minua, koska itse voi päättää tulkita itseään niin.

Siis jos joku on loukannut toista, niin kannattaisi kantaa vastuu, vaikka ei mielestään olisikaan tehnyt mitään. Sen toisen elämä voi hajota, kun syytetään sitä, joka on loukkaantunut, ja aikuisella on tässä aina isompi vastuu.

Minustakin tuli tosiaan ihan paska tämän (äitini) takia, mutta onneksi ei ilmeisesti lopullisesti tai siis saan apua mieheltäni saada sen paskan ulos itsestäni!!!!

6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli miehesi on väärä sinulle... Hänhän on selkeästi osa ongelmaa. Sinä hyväksyt sen, että hän häpeää sinua, en siis syytä sinua tässä, vaan vain totean, ja mietin, kuka auttaisi sinut siitä pois. Tuo on VÄÄRIN. Tuollainen hyssyttely, kulissit ja syrjääntyöntäminen. Miehesikään ei ihan täysillä käy, kun noin haluaa toimittavan, eli usein kaksi rampaa tietää katastrofia. Anteeksi sana "rampa", sinussa on varmasti kaikki kunnossa ihmisenä ja naisena, mutta tarttisit vain APUA, koska jokin (ehkä jo lapsuudessa syntynyt) rampauttaa sinua kovasti ja koko ajan. Jonka takia et saa asioita hoidettua niin että voit hyvin jne. Saatko yhtään kiinni mitä tarkoitan?

6

joo saan, tajusit hyvin vaikka en osannut selittää sitä. Mies on iso osa ongelmaa itse. Joudun myös rampana tavallaan toimimaan hänelle äitinä vieläkin. Ongelma on lähtöisin lapsuudenperheestäni ja myöhemmin koulumaailmasta.

Jos kysyn mieheltä että miksi hänen vanhempansa ei tiedä sairaudestani niin sanoo vaan että voinhan minä itse kertoa heille. Minusta ei ole minun asiani.

Välillä en myös tiedä kumman päässä viiraa, minun vai miehen.

ap

Joo, se, että miehen vanhemmat tietää tai ei tiedä ei ole oleellista ongelmassanne. Se ei mihinkään muuttuisi, vaikka he saisivat tietää, koska heidän asenteensa, jota poikansa pelkää, on osa ongelmaa. Pojan pitäisi saada tehtyä pesäero heihin, eikä se selkeästikään suju sinun avustuksellasi ap, taaskaan kerran ei moite tai vähättely, vaan koska ethän sinä ole mikään terapeutti ja kärsit itsekin vastaavista lapsuuden vaurioista!

Mitenköhän pariterapia, jos mies haluaisi vaihtaa sinut vanhempiinsa, eli lakata katsomasta tilanteita äitinsä silmien kautta, ja ottamalla siihen tilalle sen, mille jokin mahtaa hänen vaimostaan (tai hämestä itsestään ehkä loppupeleissä) tuntua? Millaisiin elämänratkaisuihin päätyisitte silloin?

Meille ei tavan perhe-elämä sovi, mä tartten lisää extratilaa. Olen hankkinut itselleni sellaista. Tavallaan siis asutaan osa-aikaisesti erillään, mutta meille se ei ole ero. Mutta sekin on vienyt tilannetta meissä ja minussa varsinkin, eteenpäin.

6

Ap älä kuuntele kutosen "neuvoja". Hän ei selkeästi ole hyvä ihminen. Se että itseä on loukattu ei todellakaan oikeuta loukkaamaan muita,etenkään ihmisiä jotka eivät niitä loukkauksia ole tehneet. Tsemppiä ap, sulla on vielä paljon elämää jäljellä,mikään ei ole lopullisesti pilalla. Ulkoilu,hyvä uni, ruoka ja tarvittaessa terapia ja ero miehestä niin alat vähitellen voimaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ap älä kuuntele kutosen "neuvoja". Hän ei selkeästi ole hyvä ihminen. Se että itseä on loukattu ei todellakaan oikeuta loukkaamaan muita, etenkään ihmisiä jotka eivät niitä loukkauksia ole tehneet. Tsemppiä ap, sulla on vielä paljon elämää jäljellä,mikään ei ole lopullisesti pilalla. Ulkoilu,hyvä uni, ruoka ja tarvittaessa terapia ja ero miehestä niin alat vähitellen voimaan paremmin.

Sinäkin loukkaat minua tällä kommentillasi, millä oikeudella? Älä ap kuuntele tätä ihmistä, mikään lepo sun muu bullshitti ei muuta asioitanne suuntaan eikä toiseen.

6

Vierailija kirjoitti:

Ap älä kuuntele kutosen "neuvoja". Hän ei selkeästi ole hyvä ihminen. Se että itseä on loukattu ei todellakaan oikeuta loukkaamaan muita,etenkään ihmisiä jotka eivät niitä loukkauksia ole tehneet. Tsemppiä ap, sulla on vielä paljon elämää jäljellä,mikään ei ole lopullisesti pilalla. Ulkoilu,hyvä uni, ruoka ja tarvittaessa terapia ja ero miehestä niin alat vähitellen voimaan paremmin.

Ja vielä, että millahän lailla sinä olet minua parempi "hyvä ihminen" jaellessasi minua ei-hyviin ihmisiin? Hyvä ihminen ei kommentoisi kenestäkään, joka ei ole tehnyt hänelle, eikä aloittajalle mitään pahaa, noin.

6

Onko sinulla joku vitamiini/hivenaine puutos. Jodia, sinkkiä ja msgnesiumia. Noiden puutos lihottaa ja masentaa