Lue keskustelun säännöt.
Elämäni yksi koskettavimmista hetkistä tänään. Itken surusta ja ilosta. Ja menetyksen karvaasta tunteesta.
21.06.2017 |
Esikoislapseni, poika 18-v muuttaa pois kotoa ylihuomenna. Näinhän se menee ja pitää menneäkin, mutta..
Poika ehdotti, että jos vielä se yhessä tässä kotona tehhään, että etitään ja kaivetaan ylös metallinen muistolaatikko, mikä yhessä tähän tontille 14 vuotta sitten piilotettiin.
Sinne laatikkoon se pokemoninsa laittoi ja muut tärkeet muistonsa muka ikuisiksi ajoiksi.
Nyt haluaa ne yhdessä kaivaa muistoksi mulle.
Itkettää.
Kommentit (5)
Lämpimät onnittelut, kun olet saanut kasvatettua noin empaattisen lapsen! Lapsesi - sehän hän aina on - tulee pärjäämään hienosti.
Oma tyttäreni on kohta 16 ja itkettää jo valmiiksi ajatus siitä että muutaman vuoden päästä lähtee omilleen. Samalla voin kuitenkin olla toivottavasti rajattoman ylpeä siitä että siivet kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Puhut melkein kuin lapsesi olisi kuolemassa tai vähintään lähtemässä ikuisiksi ajoiksi johonkin.
Meillä lapset ovat muuttaneet 15, 800 ja 2000 km päähän ja jokainen käy silti kylässä (osa useammin ja osa pitempiä aikoja kerrallaan) ja yhteyttä pidetään tiiviisti.
Tiedän tunteen muutaman vuoden takaa. Ajattelin silloin ei vielä , ole vielä vähän aikaa. Itkin ensimmäiset pari viikkoa niin , että jo nolotti . Sitten vähän helpotti. Kuitenkaan se ei ole niinkuin ennen . Niin sen kuuluu mennä , mutta kipeää se käy. Kyllä siihen tottuu. Tuleehan poika aina käymäään ja vielä äidin apua tarvitaan moneen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Puhut melkein kuin lapsesi olisi kuolemassa tai vähintään lähtemässä ikuisiksi ajoiksi johonkin.
Meillä lapset ovat muuttaneet 15, 800 ja 2000 km päähän ja jokainen käy silti kylässä (osa useammin ja osa pitempiä aikoja kerrallaan) ja yhteyttä pidetään tiiviisti.
Niin. Lapseni on lähtemässä ikuiseksi ajoiksi johonkin.. Ylihuomisen jälkeenkin hän on oma lapseni, mutta suru on siitä, miten tämä kaikki muuttuu. Hän on lapseni jossain muualla, ja hänen lapsuus ja minun äitiys muuttuu toisenlaiseksi mitä se on ollut siitä asti kun raskaana tiesin olevani 19 vuotta sitten. Vaikea selittää.
Se on iso muutos minulle..Tosi iso.
Eikä me ees muisteta minkä puun juurelle se laatikko kaivettiin..=))))
-ap