Lue keskustelun säännöt.
Estääkö ADHD tosiaan työnteon ja koulussa käynnin?
21.06.2017 |
Juttelin hetken netissä eräällä sivulla miehen kanssa, joka paljastui myöhemmin sekä työttömäksi että kouluttamattomaksi. Ei ole kuulemma ikinä ollut töissä, koska ei ADHD:ltaan kykene ja jossain kuntotuttavassa kävi, mutta ei pystynyt sitä muutamaa tuntia paria kertaa viikossa keskittymään työntekoon, joten lopetti senkin.
Mielestäni kuulostaa todella kummalliselta, kun sama mies omien sanojensa mukaan kuitenkin jaksoi keskittyä tietsikalla pelaamiseen ja animen tuijottamiseen aamusta iltaan, mutta työntekoon ja opiskeluun sitten ei pystynytkään.
En sitten jatkanut juttelua, vaan ilmoitin, että meillä nyt ei taida olla kovin paljon yhteistä, mutta jäi silti mietityttämään. Onko ADHD todella niin paha sairaus, että se tekee ihmisen täysin työkyvyttömäksi?
Kommentit (18)
No ei todellakaan estä, tapasit vaan laiskan luuserin, joka makaa mieluummin kotona verorahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljellä on ADHD. Kävi peruskoulun jälkeen amiksen, ja nykyään yöskentelee suurtalouskokkina. hyvin sillä menee.
Ei tee työkyvyttömäksi, mutta työpäivistä suoriutuminen voi olla vähän raskaampaa, kuin muilla ja päivän jälkeen väsyttää hirveesti ja ei välttämättä jaksa sitten enää tehdä esim. kotitöitä. On olemassa myös toimivia lääkkeitä, mitkä auttaa suoriutumaan hiukan paremmin. Itsellä adhd ja töissä kyllä käyn. Toki ihmiset on erilaisia ja joillakin oireet pahempia kuin toisilla. Myös terapiasta ja muista tukitoimista voi olla apua, jos oikeesti haluaa elää kuin "normaalit" ihmiset.
N25
Eikös tämän sairauden pitäisi aikuisikään mennessä hävitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tyypillä mitään ADHD:ta edes oli, kunhan keksi hyvän keinon lypsää sossuta rahaa vuosikaudet. Minkä ikäinen mies oli?
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämän sairauden pitäisi aikuisikään mennessä hävitä?
Ei todellakaan. Rakenteellinen vika aivoissa ei häviä. Ilmenee vaan aikuisilla eri tavalla, kun on jotenkin oppinu elämään omien "heikkouksien" kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämän sairauden pitäisi aikuisikään mennessä hävitä?
Kaveri sai diagnoosin vasta aikuisena.
Minä en rehellisesti edes usko koko sairauden olemassaoloon, ei ole vain vanhemmat viitsineet lasta kasvattaa, joten tuloksena on työntekoa vieroksuva veltto aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ADHD -henkilöt aikuisinakin sellaisia seinille hyppiviä paviaaneja? Paiskovat muita ihmisiä kirjoilla ja heittelevät tuoleja? Huutavat, riehuvat ja mesoavat minkä ehtivät?
ADHD voi olla niin paha sairaus että tekee normaaliin työelämään osallistumisen mahdottomaksi. Näillä samoilla ihmisillä on usein vakavia muitakin elämänhallinnan puutteita, jotka johtuvat ADHD:sta, esim. rahankäyttö voi olla holtitonta, koti sekasotku jne.
Toisaalta on lieviäkin ADHD-tapauksia, joilla sairaus ei estä tekemästä mitään, onpa vaan ainainen tavallaan sisäisen taistelun aihe. Tiedän erään akateemisen koulutuksen hankkineen, joka sanoi, että hän kyllä pystyy mihin vaan mihin "neurotyypillisetkin", mutta se vaatii ihan valtavaa jatkuvaa itsekuria, itsevalvontaa ja itseruoskintaa, että saa keskityttyä mihinkään. Ja otolliset olot, esim. avokonttorissa ei pystyisi kertomansa mukaan koskaan keskittymään ainakaan ilman lääkitystä, mutta rauhallisessa tilassa ja kotona pystyy.
Mutta tunnen kyllä sitten sitä toistakin ääripäätä vakavuustapauksia joille akateeminen koulutus ei olisi mitenkään mahdollista, ellei sitten keksitä merkittävästi nykyistä tehokkaampia lääkkeitä. Yksi näistä ei tosiaan pysty edes yksinkertaisimpaan työelämään valtavan levottomuutensa ja kärsimättömyytensä takia. Ja kyllä, hänkin pystyy keskittymään tiettyihin erityiskiinnostuksiinsa, jopa pakkomielteisesti, mutta tämä käsittääkseni onkin tälle sairaudelle tyypillistä, että ihminen ei pysty keskittymään siihen mikä ei itsessään sisäisesti kiinnosta, mutta uppoutuu jopa liikaa erityiskiinnostuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä kiertäisin ADHD:ta sairastavan ihmisen kaukaa, sen verran hirveitä kokemuksia taustalla. Yksi kerran töni minut portaista alas, jonka seurauksena minulta murtui käsi, mutta eihän tälle kullannupulle saanut suuttua, koska ADHD. Ei hän mahtanut itselleen mitään, pakko oli alkaa tyrkkimään portaiden yläpäässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä kiertäisin ADHD:ta sairastavan ihmisen kaukaa, sen verran hirveitä kokemuksia taustalla. Yksi kerran töni minut portaista alas, jonka seurauksena minulta murtui käsi, mutta eihän tälle kullannupulle saanut suuttua, koska ADHD. Ei hän mahtanut itselleen mitään, pakko oli alkaa tyrkkimään portaiden yläpäässä.
Mun koulukiusaajallani oli myös ADHD, ei mahtanut itselleen mitään, pakko oli kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tyypillä mitään ADHD:ta edes oli, kunhan keksi hyvän keinon lypsää sossuta rahaa vuosikaudet. Minkä ikäinen mies oli?
30v
ap
Vierailija kirjoitti:
ADHD voi olla niin paha sairaus että tekee normaaliin työelämään osallistumisen mahdottomaksi. Näillä samoilla ihmisillä on usein vakavia muitakin elämänhallinnan puutteita, jotka johtuvat ADHD:sta, esim. rahankäyttö voi olla holtitonta, koti sekasotku jne.
Toisaalta on lieviäkin ADHD-tapauksia, joilla sairaus ei estä tekemästä mitään, onpa vaan ainainen tavallaan sisäisen taistelun aihe. Tiedän erään akateemisen koulutuksen hankkineen, joka sanoi, että hän kyllä pystyy mihin vaan mihin "neurotyypillisetkin", mutta se vaatii ihan valtavaa jatkuvaa itsekuria, itsevalvontaa ja itseruoskintaa, että saa keskityttyä mihinkään. Ja otolliset olot, esim. avokonttorissa ei pystyisi kertomansa mukaan koskaan keskittymään ainakaan ilman lääkitystä, mutta rauhallisessa tilassa ja kotona pystyy.
Mutta tunnen kyllä sitten sitä toistakin ääripäätä vakavuustapauksia joille akateeminen koulutus ei olisi mitenkään mahdollista, ellei sitten keksitä merkittävästi nykyistä tehokkaampia lääkkeitä. Yksi näistä ei tosiaan pysty edes yksinkertaisimpaan työelämään valtavan levottomuutensa ja kärsimättömyytensä takia. Ja kyllä, hänkin pystyy keskittymään tiettyihin erityiskiinnostuksiinsa, jopa pakkomielteisesti, mutta tämä käsittääkseni onkin tälle sairaudelle tyypillistä, että ihminen ei pysty keskittymään siihen mikä ei itsessään sisäisesti kiinnosta, mutta uppoutuu jopa liikaa erityiskiinnostuksiin.
ADHD:lle on tyypillistä hyperfokusointi, eli keskittyminen johonkin tiettyyn asiaan. Silloin jää kaikki muut asiat huomiotta, jopa moneksi tunniksi.
Itselläni on Add, todettu vasta aikuisena. Oma tapaukseni on niin lievä etten käytä lääkkeitä, mutta hyperfokusoidessani voin keskittyä ilman ongelmia ties kuin pitkään, kun normaalisti minulla on ongelmia keskittyä yhteen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä kiertäisin ADHD:ta sairastavan ihmisen kaukaa, sen verran hirveitä kokemuksia taustalla. Yksi kerran töni minut portaista alas, jonka seurauksena minulta murtui käsi, mutta eihän tälle kullannupulle saanut suuttua, koska ADHD. Ei hän mahtanut itselleen mitään, pakko oli alkaa tyrkkimään portaiden yläpäässä.
Mun koulukiusaajallani oli myös ADHD, ei mahtanut itselleen mitään, pakko oli kiusata.
Mulla ADHD ja mua kiusattiin koulussa 7 vuotta, koska olin erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä kiertäisin ADHD:ta sairastavan ihmisen kaukaa, sen verran hirveitä kokemuksia taustalla. Yksi kerran töni minut portaista alas, jonka seurauksena minulta murtui käsi, mutta eihän tälle kullannupulle saanut suuttua, koska ADHD. Ei hän mahtanut itselleen mitään, pakko oli alkaa tyrkkimään portaiden yläpäässä.
ADHD ei tarkoita samaa kuin kusipäisyys ja käytöshäiriö. Toki osalla ADHD-ihmisistä on myös edellämainittuja, mutta ei läheskään kaikilla. Monet heistä ovat jopa erittäin reiluja ja suvaitsevaisia ystäviä.
Siis kuntotuttavassa = kuntouttavassa. Olen niin hämmentynyt, etten osaa enää kirjottaakaan.