Apua: mikä minussa on vikana?

Mitä kautta voisin edes selvitellä asiaa? Joskus parikymppisenä rohkaistuin soittamaan tyylikonsultille, mutta hän vaikutti jotenkin epäasiakaspalveluhenkiseltä puhelimitse, kun kerroin ongelmani ja hänen kalenterinsakin oli täynnä. Olen jopa käynyt parikymppisenä parissa yhteydessä terapiassakin ja ne terapeutitkaan eivät kommentoineet asiaan yhtään mitään (!).

Siis haluaisin muuttua ja tietää, mitä mun pitäisi ensisijaisesti muuttaa itsessäni, jotta löytäisin rakkauden elämääni; siis ihmisen, jonka kanssa voisi kokea molemminpuolista ihastumista ja rakkautta sekä läheisyyttä. Mutta kukaan ei auta. Eivät vanhempani, kaverini, tutut jne. Olen pähkäillyt tätä asiaa jo suurimman osan elämästäni ja olen todella epätoivoinen. Se oli suosikkipuheenaiheeni joskus parikymppisenä, mutta kukaan ei antanut ihan konkreettisia ohjeita ikinä, vaikka kysyin ihan suoraan. Miten etenisin? Mistä lähtisin liikkelle nyt?

kuva kiitos

Vierailija kirjoitti:

kuva kiitos

Harmillista, mutten tänne kehtaa laittaa, sillä jotkut työkaverit tai tutut (jopa sukulaisetkin) saattavat lukea tätä palstaa. Mutta olen siis 174cm/64kg, aika timmissä kunnossa luontaisesti sekä käyn treenaamassa maltillisesti salilla, pienehkörintainen (b-kuppi), pitkähiuksinen (paksut, tasapitkät, ruskeat raidoitetut hiukset), ei tatuointeja tai lävistyksiä korviksia lukuunottamatta, kasvoiltani keskiverto (suurehkot silmät, suurehko nenä, paksut huulet, pienehkö leuka, suorat hampaat, taipumusta näppylöiden saamiseen). Monet luulevat mua venäläiseksi valitettavasti, ulkomailla jotkut tsekkiläiseksi. En ole missään nimessä kaunis, olen vähän sellaisen oudon hyypiön tai maahisen näköinen, mutta en tiedä, mitä mun pitäisi muuttaa, jotta olisin viehättävämpi.

Missä voisin arvioituttaa muuten itseni kriittisesti? Kävin taannoin plastiikkakirurgillakin arviossa ja siellä otettiin kuvat, mutta edes he eivät ottaneetkaan enää mitään yhteyttä, vaikka jätin yhteystietoni ja rahoitus oli kunnossa. Suomalaisille sivustoille en vain kehtaa laittaa tunnistamisen pelossa mitään.

Siis mitä ihmettä? Eihän Suomessa vaan kuulu kulttuuriin iskeä arkitilanteissa ketään. Baareissa lähinnä, ja sitten erilaisten deittailusysteemien (Tinder, deittipalvelut jne) kautta. 

Ehkä sinun tarvisi olla itse aloitteellisempi. Esim. baareissa käyminen ja liian kranttuuden lopettaminen auttaisi asiaa paljon. Tai netistä aktiivisesti seuran haku. 

Se ettet ole saanut niitä joihin olet ihastunut ei ole harvinaista. Harva saa sitä johon ihastuu. Itse olen ollut elämässäni ihastunut viitisen kertaa, mutta ei näistä ole mitään tullut koska mies on ollut joko varattu tai ei vaan minusta kiinnostunut. Mutta en minä siitä ongelmaa tehnyt vaan etsin aktiivisesti hakien sellaisen mukavan, kunnollisen miehen jonka kanssa viihdyn ja jota tiesin oppivani rakastamaan, ja nyt minulla on hyvä mies ja 2 lasta, toisin kuin muutamalla tutulla jotka vaan odottaa että unelmien prinssi tulee ovelta hakemaan. Ja joista yksi, joka on aika kaunis, myös torjuu tavallisten mukavien miesten lähestymisyrityksiä todella tylysti koska odottaa jotain parempaa jonka kanssa tulisi joku ihmeellinen tunne ensinäkemältä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Eihän Suomessa vaan kuulu kulttuuriin iskeä arkitilanteissa ketään. Baareissa lähinnä, ja sitten erilaisten deittailusysteemien (Tinder, deittipalvelut jne) kautta. 

Ehkä sinun tarvisi olla itse aloitteellisempi. Esim. baareissa käyminen ja liian kranttuuden lopettaminen auttaisi asiaa paljon. Tai netistä aktiivisesti seuran haku. 

Se ettet ole saanut niitä joihin olet ihastunut ei ole harvinaista. Harva saa sitä johon ihastuu. Itse olen ollut elämässäni ihastunut viitisen kertaa, mutta ei näistä ole mitään tullut koska mies on ollut joko varattu tai ei vaan minusta kiinnostunut. Mutta en minä siitä ongelmaa tehnyt vaan etsin aktiivisesti hakien sellaisen mukavan, kunnollisen miehen jonka kanssa viihdyn ja jota tiesin oppivani rakastamaan, ja nyt minulla on hyvä mies ja 2 lasta, toisin kuin muutamalla tutulla jotka vaan odottaa että unelmien prinssi tulee ovelta hakemaan. Ja joista yksi, joka on aika kaunis, myös torjuu tavallisten mukavien miesten lähestymisyrityksiä todella tylysti koska odottaa jotain parempaa jonka kanssa tulisi joku ihmeellinen tunne ensinäkemältä.

No siis mulla ne molemmat ihastukseni kohteet olivat ainakin muodollisesti varattuja (avio- ja avoliitossa), mutta eivät he halunneet edes ystävystyäkään, joten en kelvannut edes kaveriksi. Ne ainoat seurustelusuhteeseen johtaneet tuttavuuteni (3 kpl) olen löytänyt netistä tai töistä ja netistäkin ne muualta kuin deittailupaikoista. En ole koskaan käynyt deittipalstoilla, enkä käy baarissa/menopaikoissa kuin kerran-pari vuodessa hyvin lyhyesti ja ehkä lähinnä työkavereiden kanssa.

Sun ongelmasi taitaa olla, että tulkitset tosi raskaasti pienetkin torjunnat. Harva varmaan löytää parisuhteen ensiyrittämällä, vaan pitää hyväksyä, että sun pitää jutella monille eri ihmisille, joista suurin osa ei ihastu sinuun. Mitä enemmän tapaat ihmisiä, sitä todennäköisemmin löytyy joku, jonka kanssa synkkaa. Sitten voitte tapailla enemmän ja aika näyttää, syntyykö siitä suhde.

Vinkkini on siis, että hakeudu ihmisten pariin. Mene vaikka kuoroon tai johonkin muuhun sosiaaliseen harrastukseen ja juttele siellä monille ihmisille. Tai tinderiin tai muuhun palveluun. Älä ota asioita niin raskaasti, vaan juttele vaan kevyellä mielelle monille. Ajan kuluessa, kun olet jutellut monille, huomaat, että jonkun kanssa olikin kivempi ja helpompi jutella kun muitten. Juttele tämän henkilön kanssa lisää ja ehdota jotain yhteistä, vaikka kahvilla käyntiä tms. Siitä se pikkuhiljaa voi alkaa. Mutta tässäkin, älä jää pettymykseen kieriskelemään, jos ei juttu lähde toimimaan, vaan eikun vaan uutta matoa koukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuva kiitos

Harmillista, mutten tänne kehtaa laittaa, sillä jotkut työkaverit tai tutut (jopa sukulaisetkin) saattavat lukea tätä palstaa. Mutta olen siis 174cm/64kg, aika timmissä kunnossa luontaisesti sekä käyn treenaamassa maltillisesti salilla, pienehkörintainen (b-kuppi), pitkähiuksinen (paksut, tasapitkät, ruskeat raidoitetut hiukset), ei tatuointeja tai lävistyksiä korviksia lukuunottamatta, kasvoiltani keskiverto (suurehkot silmät, suurehko nenä, paksut huulet, pienehkö leuka, suorat hampaat, taipumusta näppylöiden saamiseen). Monet luulevat mua venäläiseksi valitettavasti, ulkomailla jotkut tsekkiläiseksi. En ole missään nimessä kaunis, olen vähän sellaisen oudon hyypiön tai maahisen näköinen, mutta en tiedä, mitä mun pitäisi muuttaa, jotta olisin viehättävämpi.

Olet varmasti ihan nätti. Tosiaan suosittelen käymään enemmän ulkona illanvietoissa ja olemaan aktiivinen. Katso miehiä silmiin paljon. Pukeutuminen on yksi millä voit vaikuttaa paljon. Jos pukeudut aina asiallisesti , niin sekin voi olla yksi syy miksi ei lähestytä? Kannattaa laittaa vähän myös esim baareihin tai muualle rennompaa ja ehkä *paljastavampaa asustetta* niin miehet ehkä tekee kontaktin helpommin. 

Kuin avoimen oloinen mielestäsi olet? Onko perusilmeä tympeä vai hymyiletkö yleensä esim baarissa ollessasi, katseletko ympärillesi vai tuoppiin? Minulla on kaveri, joka on toki nättikin, mutta uskon että häntä lähestytään usein nimenomaan sen takia, että hänestä vaan huokuu sellainen iloisuus, ystävällisyys ja avoimuus. Minä taas luultavasti vaikutan selkeästi sulkeutuneemmalta, joten eipä muakaan ole käytännössä ikinä ole tultu iskemään tai tultu juttelemaan, vaikka ihan viehättävä mielestäni olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Eihän Suomessa vaan kuulu kulttuuriin iskeä arkitilanteissa ketään. Baareissa lähinnä, ja sitten erilaisten deittailusysteemien (Tinder, deittipalvelut jne) kautta. 

Ehkä sinun tarvisi olla itse aloitteellisempi. Esim. baareissa käyminen ja liian kranttuuden lopettaminen auttaisi asiaa paljon. Tai netistä aktiivisesti seuran haku. 

Se ettet ole saanut niitä joihin olet ihastunut ei ole harvinaista. Harva saa sitä johon ihastuu. Itse olen ollut elämässäni ihastunut viitisen kertaa, mutta ei näistä ole mitään tullut koska mies on ollut joko varattu tai ei vaan minusta kiinnostunut. Mutta en minä siitä ongelmaa tehnyt vaan etsin aktiivisesti hakien sellaisen mukavan, kunnollisen miehen jonka kanssa viihdyn ja jota tiesin oppivani rakastamaan, ja nyt minulla on hyvä mies ja 2 lasta, toisin kuin muutamalla tutulla jotka vaan odottaa että unelmien prinssi tulee ovelta hakemaan. Ja joista yksi, joka on aika kaunis, myös torjuu tavallisten mukavien miesten lähestymisyrityksiä todella tylysti koska odottaa jotain parempaa jonka kanssa tulisi joku ihmeellinen tunne ensinäkemältä.

No siis mulla ne molemmat ihastukseni kohteet olivat ainakin muodollisesti varattuja (avio- ja avoliitossa), mutta eivät he halunneet edes ystävystyäkään, joten en kelvannut edes kaveriksi. Ne ainoat seurustelusuhteeseen johtaneet tuttavuuteni (3 kpl) olen löytänyt netistä tai töistä ja netistäkin ne muualta kuin deittailupaikoista. En ole koskaan käynyt deittipalstoilla, enkä käy baarissa/menopaikoissa kuin kerran-pari vuodessa hyvin lyhyesti ja ehkä lähinnä työkavereiden kanssa.

No ehkä kannattaisi kokeilla noita deittipalstoja ja/tai baareja? 

Ei sinua tule auttamaan esim. ulkonäkösi tai tyylisi parantaminen. Niissä tuskin on vikaa muutenkaan, ja lisäksi, kun katsot ympärillesi, huomaat varmaan että parisuhteisiin on päässyt myös varsin ulkoisesti epäedustavia ihmisiä. Ei se ole siis ulkonäöstä kiinni. 

Sen sijaan tuo epävarma ja passiivinen asenteesi luultavasti on iso turn off. Miehet tykkää rennoista, avoimista naisista jotka on sinut itsensä kanssa. Jotka ei angstaa kelpaavuudestaan ja torjunnoista vaan elävät hetkessä. Itse olen melko ruma jopa, lievästi ylipainoinen ja naamasta jotenkin miehekkään näköinen ilman meikkiä, mutta vientiä on riittänyt aina, koska uskallan tehdä aloitteita enkä lannistu siitäkään yhtään jos jollekin en "kelpaa". Ei kaikki vaan voi olla kaikkien makuun ja siinä ei ole mitään henkilökohtaista loukkausta. Uutta matoa onkeen vaan jos yksi ei tärpännyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuin avoimen oloinen mielestäsi olet? Onko perusilmeä tympeä vai hymyiletkö yleensä esim baarissa ollessasi, katseletko ympärillesi vai tuoppiin? Minulla on kaveri, joka on toki nättikin, mutta uskon että häntä lähestytään usein nimenomaan sen takia, että hänestä vaan huokuu sellainen iloisuus, ystävällisyys ja avoimuus. Minä taas luultavasti vaikutan selkeästi sulkeutuneemmalta, joten eipä muakaan ole käytännössä ikinä ole tultu iskemään tai tultu juttelemaan, vaikka ihan viehättävä mielestäni olenkin.

Samoja kokemuksia. Itse en ole mikään kaunis vaan korkeintaan tavis kovasti laitettunakin. Leveäperseinen, riipputissinen taikinanaama. Minulla on kaveri joka on minuun verrattuna kaunotar: tumma, sutjakan hoikka, jotenkin nuoren Liv Tylerin näköinen paitsi että hänellä on vaaleanvihreät silmät eikä siniset. 

Silti aika usein käy niin että baarissa miehet päätyy flirttaamaan mun kanssa eikä kaverini. Usein kyllä ensin lähestynyt ensisijaisesti kaveriani kun tulevat juttelemaan pöytäämme, mutta kun käy ilmi että tämä on hyvin sulkeutunut ja hiljainen ja ujo, jopa pelokkaan oloinen, ja minä taas mielelläni heitän ronskiakin läppää kaikesta mahdollisesta, niin mies päätyy juttelemaan mun kanssa ja jos molempia miellyttää niin päätyy jatkoillekin minun kanssa. Kaverin taas seuraavana päivänä valittaessa että miksi hän ei kelpaa kellekään ja haaveillessa kauneusleikkauksista joilla voisi korjata ulkoiset puutteet joiden hän olettaa olevan sen takana ettei kelpaa. 

Tälle mun kaverille kävi kyllä lopulta hyvin - hän löysi it-alan firmasta jossa on töissä itsensä luonteisen vähän erikoisen älykkö-nörttimiehen. Ei kaikki ole sellaisia jotka ovat baari tai deittimaailmassa kuin kalat vedessä, tai yleensäkään helposti keneenkään tutustuvia. Eikä siinä ole edes mitään vikaa. Mutta jos kovasti harmittaa ettei seuraa löydy, minusta ensisijaisesti ei kannata epäillä ulkonäköä tai tyyliä syyksi jos näissä ei ole jotain erittäin huomiota herättävää vaan omaa käyttäytymistä. 

Baarimaailmassa myös kannattaa muistaa että useimmat on siellä liikkellä ajatuksella "saada" sinä iltana. Saamisen todennäköisyys vaikuttaa suuremmalta reippaasti juovalta, vähän pyöreältä höpöttävältä tavikselta, kuin kuvankauniilta jääkuningattarelta, joka tuijottaa kaukaisuuteen tai juttelee vain hillitysti oman kaverinsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuin avoimen oloinen mielestäsi olet? Onko perusilmeä tympeä vai hymyiletkö yleensä esim baarissa ollessasi, katseletko ympärillesi vai tuoppiin? Minulla on kaveri, joka on toki nättikin, mutta uskon että häntä lähestytään usein nimenomaan sen takia, että hänestä vaan huokuu sellainen iloisuus, ystävällisyys ja avoimuus. Minä taas luultavasti vaikutan selkeästi sulkeutuneemmalta, joten eipä muakaan ole käytännössä ikinä ole tultu iskemään tai tultu juttelemaan, vaikka ihan viehättävä mielestäni olenkin.

Samoja kokemuksia. Itse en ole mikään kaunis vaan korkeintaan tavis kovasti laitettunakin. Leveäperseinen, riipputissinen taikinanaama. Minulla on kaveri joka on minuun verrattuna kaunotar: tumma, sutjakan hoikka, jotenkin nuoren Liv Tylerin näköinen paitsi että hänellä on vaaleanvihreät silmät eikä siniset. 

Silti aika usein käy niin että baarissa miehet päätyy flirttaamaan mun kanssa eikä kaverini. Usein kyllä ensin lähestynyt ensisijaisesti kaveriani kun tulevat juttelemaan pöytäämme, mutta kun käy ilmi että tämä on hyvin sulkeutunut ja hiljainen ja ujo, jopa pelokkaan oloinen, ja minä taas mielelläni heitän ronskiakin läppää kaikesta mahdollisesta, niin mies päätyy juttelemaan mun kanssa ja jos molempia miellyttää niin päätyy jatkoillekin minun kanssa. Kaverin taas seuraavana päivänä valittaessa että miksi hän ei kelpaa kellekään ja haaveillessa kauneusleikkauksista joilla voisi korjata ulkoiset puutteet joiden hän olettaa olevan sen takana ettei kelpaa. 

Tälle mun kaverille kävi kyllä lopulta hyvin - hän löysi it-alan firmasta jossa on töissä itsensä luonteisen vähän erikoisen älykkö-nörttimiehen. Ei kaikki ole sellaisia jotka ovat baari tai deittimaailmassa kuin kalat vedessä, tai yleensäkään helposti keneenkään tutustuvia. Eikä siinä ole edes mitään vikaa. Mutta jos kovasti harmittaa ettei seuraa löydy, minusta ensisijaisesti ei kannata epäillä ulkonäköä tai tyyliä syyksi jos näissä ei ole jotain erittäin huomiota herättävää vaan omaa käyttäytymistä. 

Baarimaailmassa myös kannattaa muistaa että useimmat on siellä liikkellä ajatuksella "saada" sinä iltana. Saamisen todennäköisyys vaikuttaa suuremmalta reippaasti juovalta, vähän pyöreältä höpöttävältä tavikselta, kuin kuvankauniilta jääkuningattarelta, joka tuijottaa kaukaisuuteen tai juttelee vain hillitysti oman kaverinsa kanssa.

Minulla on juuri nuo samat fyysiset ominaisuudet, plus pienet siansimät syvällä päässä, keho täynnä raskausarpia, lörppömäinen ja roikkuva naama sekä pieni, hassunäköinen suppusuu. En myöskään ole siro ruumiinrakenteeltani, kauneusvirheitä löytyy siis ja paljon ja minua taas ei lähesty kuin puliukot, ja nekin tyyliin kerran viidessä vuodessa. Minun ero sinun tilanteeseesi on se, että luonteeni taas on kuin tuolla mainitsemallasi kauniilla ystävälläsi, ei hyvä. Tälläisella ulkonäöllä pitäisi omata superekstrovertin luonteen, ja kyetä kompensoimaan ulkoisia puutteita mutta olen luonnostani ujo, epäsosiaalinen, neuroottinen introvertti. Olen tuhoon tuomittu, en ole ollut koskaan vakavassa suhteessa vaikka täytän syksyllä 24-vuotta. Todella masentavaa.