Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin hoitajat, onko teillä suosikki- ja inhokkilapsia?
20.06.2017 |
Lapseni on aloittamassa päivähoidon, ja pelkään joutuvan ns. inhokiksi, kun hän on välillä niin huono nukkuja ja syöjä ja muutenkin kovin temperamenttinen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla opettajanakin on inhokkioppilaita, mutta se johtuu oppilaan omasta, pitkään jatkuneesta todella inhottavasta käytöksestä. Olen erkkaluokan ope, joten kyse on ihan oikeasti häiriintyneistä tyypeistä, joihin ei oikein ole löytynyt otetta miltään suunnalta. Toki toivon, ettei teinit huomaa...
Onneksi oma lapsi on suht normaali. Eli tuskin kenenkään inhokiksi päätyy....
Ei ole opettajan kirjoittama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitäkin kun taas lukee niin saanpa aina vaan olla kiitollinen meidän lähipäiväkodista. Kolme lastani on sitä käynyt ja kyllä siellä on niin huippuhoitsut, että täysi tunnustus pitää antaa. Ihan kaikki hoitajat on todella empaattisia ja kivoja. Kaikki hoitajat tuntee kaikki lapset, enkä ole ikinä kokenut, että yksikään lapsi olisi jotenkin eriarvoisessa asemassa. Mitään tällaista en ole ikinä nähnyt, vaikka samaa päiväkotia on tullut käytettyä lähes 10 vuotta.
Samat hoitajat on olleet koko ajan, mikä sekin mielestäni kertoo paikan hyvästä ilmapiiristä.
Tänään oma lapseni (eskarilainen) tuli ensimmäisenä lapsena päiväkotiin aamulla ja meni innoissaan auttamaan ainoaa paikalla ollutta aikuista pienten lasten syöttötuolien pesussa. Jäi sinne onnessaan ruiskuttamaan vesiletkulla tuoleja pihalle.
Mielestäni on varsin ymmärrettävää, että toisista lapsista tykkää enemmän kuin toisista. Se vaan ei saa näkyä siinä arjen toiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pienten ryhmässä ja pakko myöntää että ryhmässä on yksi jonka koen vaikeaksi, kyseessä ryhmän pienin ja koen että on hieman liian aikaisin tuotu päiväkotiin. Muut lapset ryhmässä jäävät vähemmälle huomiolle kun tämä yksi vaatii niin paljon hoitoa... Koen ryhmän liian isoksi hoitajia kohden... Lapsessa ei itsessään mitään vikaa siis mutta kyseessä enemmänkin se että ryhmä on jo tarpeeksi hankala itsessään mutta lisätään se vielä että yksi lapsista vie ainakin kolminkertaisesti sen ajan mitä muut...
Ryhmän toiminta on myös suunnattu eri ikäiselle, pienin kun ei osaa edes kunnolla kävellä joten ei oikein sovellu ryhmään jossa muut kävelee ja osaavat jonkin verran itse jo.
Mikä koulutuksesi on?
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsillakin suosikki- ja inhokkitätejä siellä päiväkodissa.
Mutta niillä tädeillä on valta ja yliote lapsiin, pikku ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäisi olevan se tyypillinen kuvio myös päiväkodeissa. Varakkaat ja hyvässä asemassa olevat vanhemmat ja heidän lapset saavat erityiskohtelua. Mielistelyä ja "parempaa" kohtelua kun muut, sekä vanhemmat että lapset. Valitettavasti lapset ehkä vain sen vuoksi että että kehuisivat tuolle "yläluokan" vanhemmalle kyseistä hoitajaa tai eivät ainakaan haukkuisi. Samojen asioiden katsominen pahalla tai hyvällä silmällä riippuu siitä mikä mielikuva vanhemmasta on.
Mitäs hittoa nyt? Tämä ei tosiaankaan pidä paikkaansa, ei ole itselleni tullut tuollainen mieleenkään. Miksi ihmeessä pitäisi mielistellä "yläluokan" (idioottimainen termi Suomessa) vanhempia, eihän henkilökunta siitä hyödy yhtään mitenkään. En ymmärrä.
Niimpä, jos jotakuta kannattaisi mielistellä niin vaikka putkimiestä tai sähkäriä tai vaikka huvipuiston johtajaa/työntekijää.. niistä voisi joskus olla hyötyäkin. Eivätkä he kai ole mitään ylimystöä.
Itselleni kyllä kehittyi lemppari ja vähiten lemppari lapset, lemppari oli sellainen omapäinen sisupussi jolla selkeesti jo hyvä huumorintaju, vähiten lemppari oli sellainen joka itki kokoajan pikkuasioistakin eikä häntä osannut yhtään lohduttaa (lapsessa ei siis ollut vikaa vaan oma kyvyttömyys auttaa oli rasittavaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttäisi olevan se tyypillinen kuvio myös päiväkodeissa. Varakkaat ja hyvässä asemassa olevat vanhemmat ja heidän lapset saavat erityiskohtelua. Mielistelyä ja "parempaa" kohtelua kun muut, sekä vanhemmat että lapset. Valitettavasti lapset ehkä vain sen vuoksi että että kehuisivat tuolle "yläluokan" vanhemmalle kyseistä hoitajaa tai eivät ainakaan haukkuisi. Samojen asioiden katsominen pahalla tai hyvällä silmällä riippuu siitä mikä mielikuva vanhemmasta on.
Mitäs hittoa nyt? Tämä ei tosiaankaan pidä paikkaansa, ei ole itselleni tullut tuollainen mieleenkään. Miksi ihmeessä pitäisi mielistellä "yläluokan" (idioottimainen termi Suomessa) vanhempia, eihän henkilökunta siitä hyödy yhtään mitenkään. En ymmärrä.
No ei kai sitä nyt pitäisikään mielistellä mutta sitä nyt vain tapahtuu. On joku jäänne menneestä jolloin mielisteltiin ja pokkuroitiin varakkaampia ja koulutetumpia.
Kai se on vähän sama kuin kysyis aikuiselta että tykkäätkö ja tuletko toimeen kaikkien ihmisten kans samalla lailla sun työpaikalla.Lastenhoitajat ovat ihan inhimillisiä olentoja tunteineen päivineen .Ammattitaitoa on se että ne tunteet ei näy ja kohtelee kaikkia oikeudenmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nätisti puetut ja hyvin käyttäytyvät lapset ovat yleensä suosikkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä syystä joku sitten joutuu inhokiksi tai suosikiksi? Vaikuttaako ulkonäkö, luonne, perheen sosiaalinen asema..? Vai pelkästään se, kuinka "helppohoitoinen" on?
Inhokiksi tai suosikiksi joutuu ryhmässä AINA joku lapsista, silloin kun lto tai lastenhoitaja (tai pahimmillaan nämä kaksi yhdessä tiiminä) ovat ammattitaidottomia idiootteja täysin väärällä alalla. Piste.
No niin varmaan. Ei taida olla epäilystäkään että kumpaan kateogoriaan lapsesi kuuluu ;)
No joo-pa (ei oo lapsia, eikä onneksi tuu) mutta arvaan mihin kategoriaan sinä hoitajana kuulut. Varmaan niihin "kivoihin" jotka ilkeilevät ja sitten mukasymppis eivaiskaan silmäniskuhymiö perään....
Mun mielestä asiansa osaavissa ryhmissä ei oo mitään inhokkilapsia. Ihan karsee ajatuskin, lapsethan on siinä ihan aikuisten huolenpidon varassa ja heistä riippuvaisia ja sitten joku pöllö inhoisi vaikka pitäisi hoitaa sitä lasta hyvin joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin monilla hoitajilla on suosikki ja inhokki vanhemmat. Sopii vain toivoa että näitä tunteita ei sitten heijasteta lapseen. Ei todellakaan pitäisi koska se olisi todella inhottavaa ja epäoikeudenmukaista lasta kohtaa ja ammattitaitoinen hoitaja ei näin teekään. Sitten siellä on töissä niitä jotka ovat siellä kun muuta eivät keksineet. Heille suosikkilapset ovat ne jotka eivät teetä töitä eli ovat itsekseen ja hiljaa.
Näin päiväkodissa päiväseltään kesken toujen lasta esikoulusta hekeneena voin vahvistaa, että se on totta. Lapsia kohdellaan eri tavoin ja vanhemmatkin vaikuttavat siihen, kuten lapsen sosioekonominen taustakin.
Itsellä on todella sporttinen ja kaikkeen innoissaan mukaan lähtevä lapsi. Aina yrittämässä ja aurinkoisena ja tervehtii kaikkia innoissaan. Hoitajat tuntuvat olevan innoissaan, kun tämä pamahtaa paikalle. Tyyppi siis siivoaa omat lelut pyytämättä, viihtyy askarteluiden parissa ja on muutenkin kiukkupäiviä lukuunottamatta tosi positiivinen tyyppi. Kumminkin itsenäinen. Omaan makuun siis tuntuu todella helpolta ja mallikappaleelta. Toinen lapsi on varautuneempi ja viihtyy enemmän omissa oloissaan eikä ole oma-aloitteisesti hoitajien kanssa tekemisissä, ellei sillä ole jotain valitettavaa (dg= erityislapsi ja oikeasti haastava, välillä itselläkin kädetön olo, kun mikään ei ole hyvin). Kyllä sen tietenkin huomaa, että nämä saavat erilaista kohtelua keskenään.
En usko, että tämä vaisumpi tapauskaan mikään inhokki on, mutta taatusti kuluttaa hoitajilta enemmän jaksamista verrattuna normaalisti toimiviin. Yleisesti minua vain kiinnostaa onko ollut mainittavia hankaluuksia tai jotain uusia edistyksiä. Luotan päiväkotiin, että mitä vähemmän heillä on kerrottavaa niin sitä paremmin asiat varmaan ovat. Molemmista tulee useimmiten hyvää palautetta, mutta huomaa jo miten hoitajat puhuvat mielummin tämän ilopillerin päivän touhuista. Saan listauksen kaikesta mitä lapsi on tehnyt ja millä tuulella on ollut erittäin positiiviseen sävyyn kysymättä mitään. Tämä ei-niin-helpon lapsen kuulumiset on tasoa " söi, ei nukkunu, näissä tilanteissa itki, joku positiivinen asia tai tehtävä mistä lapsi on tykännyt päivän aikana". Tällä itkuherkemmälläkin on tosin oma aikuisystävä, joka puhuu myös paljon hänen päivästään ja kertoo yksityiskohtaisemmin, mutta osasta hoitajista huomaa, että lapsi on ollut taakaksi ja päivä rullaa näppärämmin, kun skidi lähtee kotiin. En silti usko, että aikuiset ihmiset lastani inhoaisivat, mutta tietenkin kehitysvammainen kuluttaa ihan eri tavalla ja en usko lapsen vielä tajuavan, että ihmisiä suositaan ominaisuuksien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin monilla hoitajilla on suosikki ja inhokki vanhemmat. Sopii vain toivoa että näitä tunteita ei sitten heijasteta lapseen. Ei todellakaan pitäisi koska se olisi todella inhottavaa ja epäoikeudenmukaista lasta kohtaa ja ammattitaitoinen hoitaja ei näin teekään. Sitten siellä on töissä niitä jotka ovat siellä kun muuta eivät keksineet. Heille suosikkilapset ovat ne jotka eivät teetä töitä eli ovat itsekseen ja hiljaa.
Kyllä jotkut aikuiset käyttäytyy muuten ihan kuin kakarat. Tiuskivat tai saavat ihme raivokohrauksia välillä ja seuraavana päivänä ihan normaalisti. Jotenkin tosi kiusallista suhtautua näihin. Naisia yleensä ovat ja yksinhuoltajia
Olen pistänyt merkille, että lastentarhanopettajat puhuvta rumasti ja ennakkoluuloisesti yksinhuoltajista. Heillä on valmiikis käsitys siitä, että asiat eivät silloin mene oppikirjan mukaan. Tai tarkemmin sanottuna; asiat menevät silloin heidän ymmärtämän oppikirjan mukaan, teki yksinhuoltaja ja sen lapsi mitä ja miten tahansa. Kovin msutavalkoista oppeihin jäykästi nojautumista. Kukahan ne opit ja teoriat yksinhuoltajista, ainokaisista ja muista ilmiöistä sinne oppikirjoihin on mahtanut yksinoikeudella kirjata niin, että ammattikunat sokeasit näitä teorioita noudattaa?
Meillä on kaksi lasta samassa päiväkodissa. Oikein hyvä päiväkoti. Mutta lapsiamme kohdellaan selvästi eriarvoisesti.
Vähän väliä aikuiset mainitsevat, miten ihana kuopus on. Toki kuulen sen mielelläni kuopuksen omalta lastentarhanopettajalta, mutta se, että esikoisen oma lastentarhanopettaja ottaa esikoisen vasu-keskustelussa puheeksi miten ihana on kuopus, jota hän näkee vain ulkoilussa pihalla, menee kyllä jo vähän yli.
Esikoista ei ole kukaan päiväkodissa kutsunut ihanaksi. Hänkään ei ole raggari, vaan herkkä lapsi, joka ei anna itsestään kauhean paljon sosiaalisissa tilanteissa. Juuri sellainen, jonka pitäisi saada kuulla olevansa ihana.
Joten minun kokemukseni on, ettei vanhempien ammatti tai asema ratkaise, vaan lapsen luonne ja tapa ottaa kontaktia. Vähän pelottavaa, sillä lapsethan ovat päiväkodissa vasta oppimassa noita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on lapsia joiden kanssa on mukava tehdä töitä ja sitten on ne energiasyöpöt. Mutta ammattitaitoinen hoitaja en anna sen näkyä työssään.
Meillä on varmaan maailman kilteimmin syövä lapsi. Aloittaa myös päiväkodin.
Mun tyttäriä kohdellaan päiväkodissa eri tavoin. Vanhempi on hieman villimpi, mutta silti peruskiltti tyttö. Pienempi saa jatkuvasti ylistystä; hän puhuu kirjakieltä, on kaikille erittäin kohtelias ja kysytty leikkikaveri. Myös isompi kaipaisi vastaavaa ylistystä edes joskus. Vanhempana olen tyytyväinen siihen, kuinka paljon päiväkodin työntekijät juttelevat kanssani. Pitkiä keskusteluja päivittäin, silti huomaan, ettei sama toistu kaikkien muiden kanssa.
Olin pakkoharjoittelussa päiväkodissa opintojeni aikana ja todellakin suosikkeja oli. Reippaat sekä iloiset lapset olivat suosikkejani. Hiljaiset nynneröt, itkuiset, takertuvat, ärsyttivät. (He ärsyttivät myös vakihenkilökuntaa). Tämä on totuus. Harjoittelujakson jälkeen totesin, että päiväkoti ei ole omaa alaani.Moni alalla oleva voisi myös lähteä alalta pois. He eivät sovi alalle. Parempi myöntää totuus eikä jäädä teeskentelemään olevansa kiinnostunut, kun eivät kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Olin pakkoharjoittelussa päiväkodissa opintojeni aikana ja todellakin suosikkeja oli. Reippaat sekä iloiset lapset olivat suosikkejani. Hiljaiset nynneröt, itkuiset, takertuvat, ärsyttivät. (He ärsyttivät myös vakihenkilökuntaa). Tämä on totuus. Harjoittelujakson jälkeen totesin, että päiväkoti ei ole omaa alaani.Moni alalla oleva voisi myös lähteä alalta pois. He eivät sovi alalle. Parempi myöntää totuus eikä jäädä teeskentelemään olevansa kiinnostunut, kun eivät kuitenkaan ole.
Hiljaiset nynneröthän on kaikkein helpoimpia lapsia.
Vähän vaikea antaa kritiikkiä aina hymy naamalla ja maailman hillityimmällä äänellä varsinkin jos on aihetta negatiiviseen palautteeseen...