Anoppi mittailee läskejäni kesämökillä, mitä tehdä?

Tempaiset iloisesti kuteet pois ja sanot, että oot nudisti nyt. Älä unohda tampoonikorua.

Kysy anopiltasi että sinun painostasiko he juttelevat miehesi kanssa kun jäävät kahden.

Uskokaa tai älkää, mutta tietynikäiset naiset (ihan riippumatta siitä, miten pulskia itse ovat) elävät niin köyhää elämää, että heillä tuo yhteiskunnankin tuputtama laihuusihanne on sekoittanut pään niin pahasti, että mummakerhon ylivertaisemmaksi ja kadehditummaksi pääsee se, jolla on hoikka tytär tai miniä: " Se meidän Kaisa on niiiiin ÄÄÄRETTÖMÄN hoikka"- tyyliin.

Toisaalta vanhemmat ihmiset eivät välttämättä käsitä, että kiloista puhuminen on turhankin arka paikka monelle ja sitten hyvää tarkoittaen voivat huomautella toisen painosta (jos se ei vaikka ole itse huomannut). Ennen oli ihan luonnollista ainakin maalla kauhistella naureskellen toisten lihomisesta leikkisästi, mutta se laihuuden ihanuus ei olltu silloin vielä uskonto, niin ei siitä loukkaannuttu.

Mitäkö neuvoisin, koveta nahkasi äläkä ole millänsäkään tai tee näytös ruokapöydässä, purskahda vaikka itkuun ja nyyhkytä, että et sellaisena kelpaa ja lähde pois. Jospa vaikka tulisi tunnoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et mene sen anopin kanssa saunaan. Mene lastesi kanssa, jos anoppi vonkuu, niin imoita, että et halua nähdä sen kurttuista kroppaa. Jos pokkasi ei tuohon riitä, niin sanot, että säästyy näkemästä sun läskejä, koska et edelleenkään ole jumppaa tehnyt.

Mutta kun heillä on tapana pitää "miesten ja naisten saunavuorot", jolloin tyttölapset tulee naistenvuorolla ja pojat miesten. Sitten kun yrittää sanoa, että menisin mielelläni vasta myöhemmin yksin, niin pitää olla todella hyvät perustelut ja niitähän ei ole, sillä saunomisen ja uimisen jälkeen syödään, eikä silloin enää kukaan saunoa ja ui. Miehet menevät tietenkin viimeiseksi.

Nui samat perustelut käy. Tässäkin tilanteessa. Sanot lisäksi, et haluat olla lasten kanssa rauhassa, eli läskimittari ssunokoot vaikka yksin.

Paino tuntuu olevan tietynikäisten naishenkilöiden pakkomielle. Varmasti olivat laihoja aikoinaan, jos kiloja tuli haettiin amfetamiinia lääkäriltä laihdutukseen ja jaksoi painaa pari viikkoa ilman ruokaa. Mutta oliko se terveellistä? No ei ollut.

Olet normaalipainoinen! Jos jotain, niin raskaudet ovat venyttäneet mahaa, se on oikeasti nahkaa mikä siinä roikuskelee. Ja se on työvoitto se maha, ajattele, että olet kantanut siellä kolme lasta. Miten mahtava ja toimiva kroppa sulla onkaan! Hyvä sinä!

Mitä jos sanoisit kaiken tämän anopille. Että kiitos vaan huolesta, mutta olen terve ja normaalipainoinen. Ja että olen ylpeä kropastani ja siitä mitä kaikkea se osaa tehdä. 

Nauti vartalostasi, olet sen ansainnut! :)

Minulla on hieman samanlainen anoppi, tosin hän ei kommentoi läskejäni, vaan joka kerta syyllistävästi sanoo, että "sinä olet laihtunut". Ei siis kehuna, vaan ilmiselvänä haukkuna. Olin aluksi aivan äimistynyt moisesta moukkamaisuudesta. Olen itse kotoisin sivistyneestä perheestä, jossa hyvät tavat ja kohtelias käytös oli arvostettu asia, ja jossa halveksittiin huonotapaista väkeä ja toisten ulkonäköä ikävästi kommentoivaa väkeä. Ja sittenpä anoppini osoittautui tällaiseksi ihmiseksi, jonkalaisia olin omassa lapsuudenperheessä oppinut halveksimaan ja pitämään todella moukkina ja sivistymättöminä. Oijoi. Samainen anoppi haukkuu poikaansa läskeistä, koska pojallaan on mahaa. On todella kurjaa katsoa vierestä kun äiti haukkuu poikaansa. Minä tyydyn katsomaan anoppini käytöstä säälien, en jaksa alkaa "kouluttamaan" ihmisiä, joilla ei ole käytöstapoja. Meillä tosin ei ole lapsia, jos olisi, niin tekisin lapsille hyvin selväksi, että tuollainen kommentointi on hyvin sivistymätöntä ja moukkamaista, ja vain luuserit sellaista harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt aina pukeutua peittävästi anopin nähden, mutta joka kesä kesämökillä on "pakko" saunoa ja uida anopin nähden. "Pakko" siksi, koska muuten jankutuksesta (koko miehen perhe jankuttaa ja lapset kiljuu "uimaan, äiti!" ) ei tule loppua ja vaikutat oudolta, jos et koko aikana mökillä halua mennä yhteissaunaan tai uimaan.

Joka kerta tämän jälkeen läskejäni on "arvioitu" kahvipöydässä tähän tyyliin: "voi kun minä olen lihonut, sinun ikäisenä painoin 49 kiloa, oi niitä aikoja. Sinulla taitaa olla vielä muutama kilo ylimääräistä? Oletkos millaista jumppaa tehnyt viime aikoina?"

Minulla on kolme lasta, enkä ole mikään supersporttinen. Olen aina ollut vähän pullea, eikä itsetuntoni ole vieläkään mikään loistelias. Miten saisin unohdettua pahan mielen, joka tästä huomauttelusta tulee? Pitäisikö sanoa ilkeästi vastaan?

Sano että vedä v*ttu päähäs ja kampaa karvat korville. Eiköhän mittailu lopu.

Et mene saunaan ja sanot syyksi, ettet jaksa kuunnella sitä sen jälkeistä painosi kommentointia. Olet mielummin menemättä kokonaan. kun kuuntelet sitten loppuillan kommenttia painostasi. Sanot sen sekä lapsillesi ja anopillesi. Heidänkin teoillaan on seuraukset ja ne ovat se, että sinä et mene heidän kanssaan saunaan ja uimaan. Jos lapsesi sanovat etteivät he ole tehneet mitään, niin syyllistät silti anoppiasi siitä vaan lisää.

Sitten alat jo etukäteen selittämään kuinka olet herkkähipiäinen ja helposti itseesi ottava ja otat kunnon marttyyriasenteen. Vähitellen muut alkavat varoa sanoja seurassasi, koska tietävät reaktiosi asiaan. Aina kun sanovat jotain, niin sanot kuinka joudut muokkamaan käytöstäsi heidän ajattelemattomien kommentien takia ja kuinka ehkä muuten varmaan voisi olla ihan hauskaakin uida. Mutta ei vaan voi, kuten hekään eivät osaa olla komentoimatta. 

Sitten muutaman illan jälkeen voit kokeilla uimista uimapuvulla tietenkin ja pienimmästäkin kommentista selität, kuinka arvasit ja olit oikeassa heidän tai anopin suhteen.

Mun anoppi aina kauhistelee miten oon niin laiha ja nostaa lautaselle lisää kakkua. Oma äiti on samanlainen.. "mitä oikein painat?? Oletpa laihtunut!" vaikka olen ihan normaali. Aina ollut. Vastaan aina että olen ihan normaali terve, niinkuin olen aina ollut.

Ota mittanauha saunaan ja, kun huomaat anopin kyyläävän vedä se esiin ja mittaa molempien vyöröt. Loppu kommenttina siihen sitten, että nyt on tarkastettu mitat, joten niistä ei kahvipäydässä enää tarvitse jauhaa. Omansa voi tietysti ilmoittaa, jos haluaa.

Inhotti kun tuttava täti sanoi miehelleni miehen isän juhlissa että onpas se  E.... ollut ruoka-aikana kotona.  Otti kupoliin kun olemme olleet muutoin todella vähän tekemisissä heidän kanssaan niin ei ollut mitenkään kiva että kun vuosien jälkeen tapaa niin heti arvostellaan ulkonäköä.  Ja toinen täti vihjaili siinä puheessaan että 'minä en kyllä vaan viitsisi värjätä tukkaani mustaksi'.   Minulla on tumma tukka ja siinä sävyte kyllä ehkä hieman tummemmaksi kuin on oma väri.   Vaikka siinä vieressä istuin niin pokkana vaan sanotaan......

Minä en jaksa näpäytellä, ihan turhaa kun pitää tulla toimeen. Sanot vaan kun asia on, annahan olla kommentoinnit, meillä ei ole tapana puuttua toisiamme ulkonäköön, tullaan paremmin toimeen keskenämme ja lapset saavat paremman mallin (käytös ja minäkuva).

Et lähde riitelyyn tai marttyyripuuskiin mukaan, asiasta sanoin, annahan olla. Ja jos ei auta niin sanot kipakamnin että minä jo kahdesti sanoin että anna olla, mikä on, eikö sana kuulu vai eikö se tehoa. Sitten etäisyys/välimatka jos ei auta.

Sano hänelle;" Eikö ole tärkeämpää se, et mitä olen kuin miltä näytän."

Kyllä ne äiditkin osaavat.

Itselläni on noin 10 kiloa liikaa ja sukurasitteen vuoksi terveydellisesti olisi tärkeää, että saisin noita kiloja vähemmäksi. Tätä aina tasaisesti yritän. Mutta toisinaan mieleni latistuu aika pahasti. mm. Olin juuri omasta mielestäni päässyt hyvään laihtumisvauhtiin kovalla puurtamisella pudottanut n. 3 kiloa. Äitini ei ilmeisesti tätä ollut huomannut vaan möläytti, että kyllä sun olis syytä laihduttaa ettei käy niin kuin minulle. Tätä ei kovakaan kuoreni kestänyt vaan kyyneleet kertoivat äidilleni, että nyt sattui vyön alle. Poikakin muisti seuraavalla kerralla kun oltiin menossa mummolaan, eihän mummo tällä kertaa sano mitään pahaa niin että sua alkaa itkettää....

Jos tykkääy saunoa ja uida, älä muuta suunnitelmiasi anopin tähden. Ja jos anoppi alkaa arvostelemaan, vedät hänet ihan välittömästi syrjään, pois lapsiesi korvien ulottuvilta ja sanot tämän harjoitellun puheen kiukkuisella ilmeellä ja äänenpainolla.

Tämä oli sitten viimeinen kerta kun painostani tai ulkonäöstäni puhutaan negatiiviseen sävyyn, ymmärrätkö. Minä haluan opettaa lapsilleni, että ihminen on kaunis oli ylipainoinen tai ei ja ulkonäön arvostelu on käsittämättömän rumaa käytöstä. Joten et enää ikinä arvostele ulkonäköäni jos sinulla ei ole mukavaa sanottavaa ja painoon et puutu sanallakaan, olin lihonut tai laihtunut.

Harjoittele peilin edessä niin monesti, että vakuutat itsesikin, sillä vannon, että ellet puutu anopin käytökseen, hän tulee tekemään sitä lapsillesikin. Ja miehellesi kerrot mitä hänen äitinsä tekee (jos ei jo tiedä) ja pyydät häneltä tukea tilanteessa, vaikka ihan käskemällä napakasti lopettamaan tai kysyllä, että miksi kokee oikeudekseen arvostella hänen vaimonsa ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt aina pukeutua peittävästi anopin nähden, mutta joka kesä kesämökillä on "pakko" saunoa ja uida anopin nähden. "Pakko" siksi, koska muuten jankutuksesta (koko miehen perhe jankuttaa ja lapset kiljuu "uimaan, äiti!" ) ei tule loppua ja vaikutat oudolta, jos et koko aikana mökillä halua mennä yhteissaunaan tai uimaan.

Joka kerta tämän jälkeen läskejäni on "arvioitu" kahvipöydässä tähän tyyliin: "voi kun minä olen lihonut, sinun ikäisenä painoin 49 kiloa, oi niitä aikoja. Sinulla taitaa olla vielä muutama kilo ylimääräistä? Oletkos millaista jumppaa tehnyt viime aikoina?"

Minulla on kolme lasta, enkä ole mikään supersporttinen. Olen aina ollut vähän pullea, eikä itsetuntoni ole vieläkään mikään loistelias. Miten saisin unohdettua pahan mielen, joka tästä huomauttelusta tulee? Pitäisikö sanoa ilkeästi vastaan?

Toteat vaan ettei ole yhtään ylimääräistä, ja "pekkakin" (siis miehesi) tykkää naisellisesta ulkonäostä enemmän kun laiheliineista.

Anopin omaan painoon voit todeta, että hyvä kun on saanut vähän edes kiloja niin luukato (osteporoosi) ei tule niin herkästi.

Minä en menisin saunaan enkä uimaan, voisin vaikka sanoa, että en tykkään, kun aina saa kuulla siellä kommentteja vartalosta, eikä saa olla rauhassa. Uliskoon kuka vain kuinka kauan tahansa, en menisin.

Harkitsisin myös vakavasti kuinka paljon jatkossa haluan tuhlata lomaani tuollaiseen seurueeseen.

Sisareni anopin Alxheimerin taudin alkuvaiheessa anoppi huomautteli kaikille hiukankin lihaville ylipainosta. Voiko tässä olla kysymys taudin alkuvaiheista?

Eniten olisin huolissani, jos lapset ovat kuulemassa tuota kommentointia. Antaa mallia kiusaamisesta + saattaa altistaa syömishäiriöille.

Mitä miehesi sanoo? Onko hänestä tuo ok? Ei siis puolusta sinua ja käske äitiään olemaan hiljaa????

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt aina pukeutua peittävästi anopin nähden, mutta joka kesä kesämökillä on "pakko" saunoa ja uida anopin nähden. "Pakko" siksi, koska muuten jankutuksesta (koko miehen perhe jankuttaa ja lapset kiljuu "uimaan, äiti!" ) ei tule loppua ja vaikutat oudolta, jos et koko aikana mökillä halua mennä yhteissaunaan tai uimaan.

Joka kerta tämän jälkeen läskejäni on "arvioitu" kahvipöydässä tähän tyyliin: "voi kun minä olen lihonut, sinun ikäisenä painoin 49 kiloa, oi niitä aikoja. Sinulla taitaa olla vielä muutama kilo ylimääräistä? Oletkos millaista jumppaa tehnyt viime aikoina?"

Minulla on kolme lasta, enkä ole mikään supersporttinen. Olen aina ollut vähän pullea, eikä itsetuntoni ole vieläkään mikään loistelias. Miten saisin unohdettua pahan mielen, joka tästä huomauttelusta tulee? Pitäisikö sanoa ilkeästi vastaan?

Minä en menisi mökille samaan aikaan anopin kanssa. Miehen ois laitettava äitinsä kuriin tai mökkeiltävä ilman minua.