Lue keskustelun säännöt.
Ketä muuta stressaa anopin luona kyläily?
20.06.2017 |
Ei oikein tiedä, pitäisikö siellä osallistua ruoanlaittoon, kattaa pöytä, tiskata astiat, käydä ruokakaupassa, laittaa peti jne. vai mielummin istua ja odottaa valmista? Toisaalta ei huvittaisi mennä kylään tekemään kotitöitä, eikä maksaa ruoasta, sillä eihän kukaan meidänkään luona kyläillessä niin tee. Toisaalta on vaivaannuttavaa ja hieman noloakin mennä valmiiseen pöytään.
Kuka oikeasti nauttii anopin luona kyläilystä? Ja miten hoidatte edellä mainitut käytännön asiat?
Meillä siis ei ole lapsia vielä, mutta anoppi haluaa nähdä poikaansa säännöllisesti ja yleensä minutkin on kutsuttu mukaan. Yöksi pitää jäädä, sillä pohjoisesta etelään ei heti ajeta. Anoppi käy myös säännöllisesti meillä ja on jopa viikon. Silloin me olemme aina tarjonneet ruoat ja muut ja ravintolassa käydessä anoppi on maksanut vain oman annoksensa.
Kommentit (12)
Kannattaa ottaa puoliso jonka vanhammat ovat mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ennen stressasi appivanhemmilla kyläily. Olin "varpaillani", ja mietin tekisinkö jotain vai en. Toisaalta ehkä eri tilanne että siellä on molemmat appivanhemmat sekä miehen sisaruksiakin käy jonkin verran. Mutta olemme siellä välimatkan takia yleensä muutaman päivän.
Nykyään otan "rennosti". Saatan tehdä ruuan tai tyhjentää tiskikoneen. Mutta otan myös rennosti. Kyllä siellä on monia muitakin ihmisiä, jotka voivat tehdä ruokaa yms. Sen takia en nykyään enää stressaile, kun olen huomannut että jotkut osallistuvat ruuanlaittoon yms ja jotkut eivät.
3 jatkaa, että ota tosiaan mallia vähän miehestäsi ja siitä, mitä hän tekee. Mun mies on laiska appivanhemmilla käydessä. Olen ajatellut, että kun vähän teen jotain niin se saa riittää, tosiaan miehenikään ei tee paljoa siellä....
Kyllä! Erittäin paljon! Ensimmäiset vuodet se aina laittoi kaikki ruoat ja kattoi pöydät, mutta kun alettiin tuntemaan paremmin niin se selkeästi alkoi loukkaantumaan jos en tehnyt mitään. Aloin sitten tekemään, kattamaan pöytää ja laittamaan vaikka salaattia jne. Teen ne sitten jostain syystä jotenkin aina väärin. Joka kerta se huomauttaa että joku juttu olisi pitänyt tehdä toisin ja ihmettelee, että miksi nämä haarukat on tässä pöydässä väärässä paikassa tai miksi leikkaat tomaatin noin tai sanoo että ei saa vaikkapa heittää nahistunutta jääsalaattia roskiin vaan se pitää piilottaa sinne salaattikulhoon mukaan muun salaatin sekaan. Joka kerta saan kritiikkiä ja valitusta kun teen, jos en tee niin saan kritiikkiä ja valitusta. Olen alkanut sanomaan tiukasti, että "me emme syö vanhentunutta ruokaa" ja laittanut julmasti roskiin nahistuneet ruoat. Siitä saan jopa haukkumisluentoja, että miten tuhlaavainen ja vääränlainen olen. En jaksa enää edes pahastua, lähinnä käy vain sääliksi miestä, että miten sillä on niin kamala äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa puoliso jonka vanhammat ovat mullan alla.
Ei kannata. Jos puoliso on jo pariutumisiässä menettänyt vanhempansa, on kuviossa melko varmasti kaiken maailman varavanhempia.
Itse en ole ikinä tavannut puolisoni vanhempia (aloimme seurustella kun olin 21 ja mies 25) mutta puoliso on sitten sitäkin läheisempi mummojensa, vaarinsa, äitipuolensa, sisarustensa (puolikkaita ja kokonaisia), entisen naapurin miehensä kanssa... lista vain jatkuu. Mielelläni ottaisin näiden tilalle sen yhden hössäävän anopin kuin että jouluna pitäisi käydä viidessä paikassa, viidennen ollessa omien vanhempieni luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meille tulee vieraita, vaikkapa miniä poikani ja lastensa kanssa, niin minä hoidan yleensä ruuanlaiton ja muut keittiöhommat. Kun ovat yökylässä pitempiä aikoja, niin saavat osallistua paikkojen järjestelyyn ja ylläpitosiivoukseen. Vierailun aikana on tarkoitus seurustella ja olla yhdessä, eikä kovin siivota tms.
Ruuanlaittoon saavat osallistua, jos tuntevat asian tarpeelliseksi, ja osaan myös pyytää apua jos sitä tarvitsen.
Ahdisti ennen juuri samasta syystä, että mitään ei saanut tehdä, mutta laiskuutta, esim. nukkumista vkl kahdeksaan katsottiin pahalla. Enää ei ahdista, kun ei käydä, enää sen jälkeen kun anoppi leimasi minut narsistiksi ja vaati mun ja miehen avioeroa. Ja anoppi ei tule vastaan, vaikka samalla menetti lapsenlapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Erittäin paljon! Ensimmäiset vuodet se aina laittoi kaikki ruoat ja kattoi pöydät, mutta kun alettiin tuntemaan paremmin niin se selkeästi alkoi loukkaantumaan jos en tehnyt mitään. Aloin sitten tekemään, kattamaan pöytää ja laittamaan vaikka salaattia jne. Teen ne sitten jostain syystä jotenkin aina väärin. Joka kerta se huomauttaa että joku juttu olisi pitänyt tehdä toisin ja ihmettelee, että miksi nämä haarukat on tässä pöydässä väärässä paikassa tai miksi leikkaat tomaatin noin tai sanoo että ei saa vaikkapa heittää nahistunutta jääsalaattia roskiin vaan se pitää piilottaa sinne salaattikulhoon mukaan muun salaatin sekaan. Joka kerta saan kritiikkiä ja valitusta kun teen, jos en tee niin saan kritiikkiä ja valitusta. Olen alkanut sanomaan tiukasti, että "me emme syö vanhentunutta ruokaa" ja laittanut julmasti roskiin nahistuneet ruoat. Siitä saan jopa haukkumisluentoja, että miten tuhlaavainen ja vääränlainen olen. En jaksa enää edes pahastua, lähinnä käy vain sääliksi miestä, että miten sillä on niin kamala äiti.
Sama jatkaa. Pari kertaa olen onnistunut anopin mielestä enkä saanut kritiikkiä tai haukkuja. Nämä kerrat oli sellaisia, että anoppi seisoi vieressä tekemättä itse mitään, katsoi koko ajan olkani yli tekemistäni, ja antoi koko ajan hyvin yksityiskohtaiset ohjeet kaikkeen, jopa siihen tomaatin leikkaamiseen. Ja minä tein kaiken (vittuillakseni) prikulleen hänen ohjeiden mukaan, ja kysyin jopa pari tarkentavaa kysymystä. Anoppi myhäili ja oli oikein tyytyväinen.
Tämä ei kylläkään ole henkilökohtaista anopilta minua kohtaan, vaan se puuttuu koko ajan myös miehen tekemisiin, ja jos mies grillaa niin anoppi seisoo tumput suorana vieressä ja ohjeistaa koko ajan pienimmätkin yksityiskohdat miehelle, että millä sekunnilla ne lihat saa laittaa sinne grilliin jne jne. Raskas ihminen.
No tekeekö teidän miehet vastaavasti jotain teidän vanhempien luona?
En minä tee kotihommia anopin luona, se on miehen juttu osallistua. Vastaavasti minä taas auttelen omien vanhempieni luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi mitään, jos joka asiasta kuitenkin vain valitettaisiin. En stressaisi asiaa koska ei vieraita kutsuta ja sitten vinguta ja pomoteta. Jos kuulisin valitusta, sanoisin että perheemme kyläilee jatkossa muualla.
Miten paljon asiat helpottuisi kun emäntä/isäntä sanoisi suoraan esimerkiksi: "Rentoutukaa te vain, olette täällä vieraina" tms. jos siis isäntäväki näin ajattelee. Ei tarvitsisi jäädä ihmettelemään ja pohtimaan. En ole anoppi, mutta noin yleensä kun meillä on vieraita en odota enkä halua, että vieraat osallistuvat ruoanlaittoon, kattaukseen, siivoukseen - muuten kuin että omat roskat roskiin eikä jätetä tyyliin kaljatölkkejä tai mitään muutakaan lojumaan. Eli ihan tavalliset käytöstavat. Itse koen sen epämiellyttävänä, että joku ihan vain ystävällisyyttäänkään "tunkee" keittiööni ja yleensä omassa kodissa asiat hoituu parhaiten ja kätevimmin kun itse tekee. Eri asia olisi varmasti, jos olisi iso porukka pitkään vieraana ja mahdollisesti iso koti hoidettavana.
Me jos käydään omien vanhempieni luona niin koskaan ei ole tarvinnut miettiä, tarviiko tehdä jotain vai ei. Itse kyllä siivoilen oma-aloitteisesti muutenkin ja vanhemmat osaa pyytää, jos haluavat meidän jotain tekevän; esim. seuraavana aamuna voisitte laittaa aamiaisen. Ei tarvitse ahdistella ja pohtia kun on ystävälliset välit ja osataan puhua suoraan. Samaan aikaan minustakin on toisinaan ahdistavaa miehen perheen ja sukulaisten luona, kun en tiedä pitäisikö olla avuksi vai ei. Enkä koskaan tiedä, missä on mitäkin jos pitäisikin auttaa. Yleensä kysyn jossain vaiheessa että voinko olla avuksi ja vastaus on aina ettei tarvitse, se on helpotus ei siksi että olisin laiska, vaan koska koen oloni epämukavaksi hääriessä jonkun toisen "tontilla". Ehkä olisi eri juttu jos oltaisiin tosi tuttavallisissa väleissä ja olisin kuin kotonani. Jutun pointti siis se että asiat helpottuisivat kun ihmiset omassa kodissaan ilmaisisivat suoraan mitä toivovat vierailtaan, oli se sitten ruoanlaittoapua tai vain rentoutumista...
Menet kylään jossa siivoat omat jälkesi. Jos anoppi on vanha eikä enää pysty, voit autella niissä asioissa mitkä tuottavat hankaluuksia. Jos on tavallinen keski-ikäinen nainen niin täytä korkeintaan tiskikone ellei erillistä pyyntöä tule.
Mitä miehesi tekee siellä? Ota hänestä mallia.