Ovatko uskovaiset ihmiset tasapainoisempia ja onnellisempia

Elämäni ei ole yhtään sen helpompaa, mutta elämä kokonaisuutena on paljon selkeämpää ja kaikessa tuntuu olevan tarkoitus ja johdatus, jonka näkee välillä hyvinkin selvästi. Kun ihmisellä on pysyvä kiinnekohta Jumalassa, hänellä on turva aina lähellä, miten tahansa elämä koetteleekin.



Uskoa voisi sanoa jonkinlaiseksi betonikivijalaksi, joka tuo vakautta ja tarkoitusta elämään. Ei ole niin heiteltävissä ja vietävissä. Ilot ja surut tuntuu syvemmältä, rakastan lempeämmin ja myös tunnen tuskaa syvemmin.



Usko on parasta mitä minulle on elämässä tapahtunut. Se on avannut silmäni näkemään selvemmin ja uskon ansioista olen hereillä.



Etsikää Jumalaa. Jumala ottaa jokaisen kadonneen lampaansa iloisena ja itkien vastaan. Hän tulee elämäänne, kun pyydättä häntä. Tulee niin hiljaisesti, että ehkä ette huomaakaan, mutta alkaa tehdä työtä teissä. Tulette osaksi Jumalaa ja Jumala, kaikki se Jumalan hyvä, tulee osaksi teitä.

ei ole koko elämäni. Monia kristittyjä seuraan ihmetellen, ei aina tunnu fiksulta se touhu. Kukin löytänee oman tarkoituksensa sieltä mistä haluaa. t. ap

jonka omaavat tulevat helpommin uskoon. Jotenkin lohdullista, että ei-uskovaisuus ei johtuisikaan ihmisen " huonoudesta" varsinaisesti. Tiedä sitten...

Ja kaikilla niilä on myös ruskeat hiukset.

Olen uskossa. Elämäni ei tietenkään ole helppoa ja pelkkää onnea ja iloa, ei tokikaan. Mutta usko, tuo luja luottamus Jumalaan tekee vastoinkäymiset helpommiksi. Tiedän, ettei minun tarvitse yksin jaksaa, voin kantaa huoleni ristin juureen ja saan taas uutta voimaa jatkaa. Elämä on vakaalla pohjalla.