Missä ohjelmassa/elokuvassa on mielestäsi ollut mieleenpainuvin/surullisin/kaunein roolihenkilön kuolema ja kuka kuoli?
Mä en voi vieläkään olla itkemättä kun mietin eilisen päivän Holby Cityn Sairaalan jaksoa, missä Arthur kuoli syöpään. Sarjaa seuranneena Arthurista tuli niin lämmin ja välitön olo, että ihankuin ystävän olis menettänyt kun hän kuoli. 😢
Se hänen kuolemansa siinä jakson lopussa oli jotain niin kaunista ja niin pohjattoman surullista. Kun kaikki ystävät oli siinä ympärillä lähdön kohdatessa. 😭
Kommentit (267)
Marley-koira, hervotonta itkua koko leffan loppupuolisko.
Tulikärpästen hauta ja pikkusiskon kuolema, aivan kamalan surullista. :(
Vierailija kirjoitti:
Marley-koira, hervotonta itkua koko leffan loppupuolisko.
Tämän takia en ole halunnut katsoa koko elokuvaa, ja Hatchiko on jäänyt myös väliin samasta syystä. Lapsena nähty Bim Mustakorva vammautti sieluani niin, etten kestä katsoa mitään eläimiin kohdistuvaa julmuutta tai niiden kuolemia edes elokuvissa 😭
Adrianan kuolema The Sopranosissa. Kaikkea muuta kuin kaunis kohtalo ja siksi niin mieleenpainuva, Long term parking on minusta parhaita tv-ohjelman jaksoja ikinä.
Uusi Päivä. Tämän kevään päätösjaksossa ilmaisutaitolukion tanssinopettaja Marika kuoli aivokasvainleikkauksen epäonnistumiseen, hänellä muutenkin vähän surullinen elämä, ei esim. pystynyt saada lasta😢
Okalinnut-tv-sarjassa päähenkilö Meggien aikuisen pojan hukkumiskuolema tämän yrittäessä pelastaa jotakuta veden varaan joutunutta sarjan loppupuolella. Myös Meggien rakastetun kardinaali de Briccassardin kuolema on surullinen.
Se hevonen Eläinten vallankumouksessa. Se on myös syy miksi en pidä vasemmistoliitosta.
Miks tätä ei oo vielä mainittu: Gladiaattori! Auh, hieno leffa, mutta se lopun kuolema on musertavan surullinen.
Titanicissa Jackin kuolema joo, mutta muistatteko sen kohdan kun äiti ottaa kaksi pientä lasta vuoteessa kainaloon kun tietää että mitään pelastuskeinoa ei enää ole?. Niin murskaavan surullista.
Maa aikojen alussa, sen pikku dinosauruksen äidin kuolema. Itketti lapsena :(
Braveheart
William Wallacen vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen mohikaani! Kun se brittisotilaan nuori tytär astuu mieluummin kallionkielekkeeltä alas kun ottaa apua vastaan sen rakastaman miehen tappaneelta mieheltä. Tjsp.
Kosketti kovasti teinitytön sielua vuonna yheksyt-jotain.
Ahh, Uncas ja Alice.. hienovaraisesti kerrottu rakkaustarina, jota ei ylimalkaisempi katsoja edes tajunnut katsovansa. Hyvä leffa :)
Sama! Myös teininä leffan nähnyt. :) Muistaakseni parilla olisi ollut enemmän kohtauksia, mutta ne leikattiin pois ja ihan hyvä niin.
Downton Abbey ja Matthew'n kuolema.
Itkin ihan lohduttomasti a monster calls-elokuvan aikana, mutta olipa vaan todella kaunis ja vaikuttava elokuva kuolemasta ja sen hyväksymisestä.
Downton Abbey ja Matthewin kuolema. Tuli täysin puskista. Sen jälkeen en voinut pitään aikaan katsoa sarjas, kun olin niin surullinen
Harry Potterissa Severus Snape, Dumbledore ja oikeastaan kaikki muutkin kuolemat. 😭
Taidan olla ainut, jota Mufasan kuolema ei liikuttanut. Tiiän, alapeukkuja sataa.
Blackadder Goes Forthin eli neljännen Musta Kyy -sarjan kauden joka sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan viimeisen jakson lopetus. Aika iskevä loppu komediasarjalle.
Vaikuttavin on ollut Scarlettin reagointi äitinsä kuolemaan. Katsoin sen 11-vuotiaana ja jostain syystä se toiveikas huuto mother ympäri tyhjiä huoneita vieläkin saa aikaan kylmiä väreitä. Varmaan vaikutti se, että myös itselle olisi tuolloin pahinta ollut juuri äidin kuolema, kun äiti on juuri se, joka järjestää asiat kuntoon niin kuin Scarlettkin uskoi ja jaksoi vain sen voimin kotiin.
Olen aika herkkä ja itken kaikissa tunteellisissa kohtauksissa paljon mutta tuossa kohtauksessa vain tuijotin suu auki ja henkeä pidätellen enkä pystynyt mihinkään normaaliin reagointiin ennen kuin kohtaus oli ohi.