Missä ohjelmassa/elokuvassa on mielestäsi ollut mieleenpainuvin/surullisin/kaunein roolihenkilön kuolema ja kuka kuoli?
Mä en voi vieläkään olla itkemättä kun mietin eilisen päivän Holby Cityn Sairaalan jaksoa, missä Arthur kuoli syöpään. Sarjaa seuranneena Arthurista tuli niin lämmin ja välitön olo, että ihankuin ystävän olis menettänyt kun hän kuoli. 😢
Se hänen kuolemansa siinä jakson lopussa oli jotain niin kaunista ja niin pohjattoman surullista. Kun kaikki ystävät oli siinä ympärillä lähdön kohdatessa. 😭
Kommentit (267)
Rambo 2. Sen symppis vietnam upseerin kuolema räjähtävällä nuolella
Eilisen Holby Cityn minäkin mainitsen.
Jude Law siinä missä Nicole Kidman on sen sussu. Ääk, en muista nimeä... kaikki se vaiva pitkän eron aikana että kohtasivat taas ja -naps. Sniif.
En ole vieläkään pystynyt antamaan anteeksi sitä, että Claire kuolee Mcleodin Tyttärissä kesken sarjan! Ja vieläpä niin, että tätä traagista kuolemaa seuraavassa jaksossa ollaan vain törkeästi hypätty joku puoli vuotta ajassa eteenpäin ja ollaan kuin ei olisi ollut iso asia tappaa sarjan päähenkilöä. Jäi minulta siihen sen sarjan katsominen kun petyin niin paljon siihen miten koko juttu oli tehty. :(
Greyn anatomia ja derekin kuolema. NIIN väärin!
Los serrano ja lucian kuolema
Leijonakuningas ja mufasan kuolema
Ei pysty katsomaan ilman itkua :'(
Vihreä maili -leffassa John Coffeyn kuolema
Pearl Harborissa kun se yks kuolee lopussa ja sitten se nainen ja se sen paras ystävä joka ei kuollutkaan kasvattaa sen lapsen.
Viimeinen mohikaani! Kun se brittisotilaan nuori tytär astuu mieluummin kallionkielekkeeltä alas kun ottaa apua vastaan sen rakastaman miehen tappaneelta mieheltä. Tjsp.
Kosketti kovasti teinitytön sielua vuonna yheksyt-jotain.
Glenn walking Deadissa, Quinn Homelandissa, Debra Dexterissä
Last action hero, kun Jack slaterin setä kuolee sidottuna tuoliin ja sanoo: I'm out of here
Blade runner: "Tears in rain"-monologi (alkaa suunnilleen kohdassa 1.48):
Näin ekaa kertaa joskus 17-vuotiaana, ja vieläkin tulee tippa linssiin...
Vierailija kirjoitti:
Blade runner: "Tears in rain"-monologi (alkaa suunnilleen kohdassa 1.48):
Näin ekaa kertaa joskus 17-vuotiaana, ja vieläkin tulee tippa linssiin...
Tämä se on. Toivoin jonkun jo kirjoittaneen tämän ja täällähän tämä oli <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blade runner: "Tears in rain"-monologi (alkaa suunnilleen kohdassa 1.48):
Näin ekaa kertaa joskus 17-vuotiaana, ja vieläkin tulee tippa linssiin...
Tämä se on. Toivoin jonkun jo kirjoittaneen tämän ja täällähän tämä oli <3
Eikä silläkään ole väliä, että kuoleva ei ole "oikea" ihminen vaan robotti.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen mohikaani! Kun se brittisotilaan nuori tytär astuu mieluummin kallionkielekkeeltä alas kun ottaa apua vastaan sen rakastaman miehen tappaneelta mieheltä. Tjsp.
Kosketti kovasti teinitytön sielua vuonna yheksyt-jotain.
Ahh, Uncas ja Alice.. hienovaraisesti kerrottu rakkaustarina, jota ei ylimalkaisempi katsoja edes tajunnut katsovansa. Hyvä leffa :)
Vierailija kirjoitti:
Glenn walking Deadissa, Quinn Homelandissa, Debra Dexterissä
Sen seonneen pikkutytön, Lizzien, teloitus oli aika karu. Walking Deadissä siis.
Rimakauhua ja rakkautta Rachelin kuolema.
Punatakkinen tyttö Schindlerin Listassa
Vierailija kirjoitti:
Buffyn Tara 😢
Angelin Wesley
Minusta näissä amerikkalaisissa katastrofielokuvissa kaikki hekilöt on aina niin ärsyttäviä, että kuolema on niille ihan oikein.