Lue keskustelun säännöt.
Nautitteko jos ruokapöytä on katettu kauniisti?
19.06.2017 |
Mietin itselleni uutta harrastusta ja koska olen jo aiemmin harrastanut astioiden keräämistä niin mietin jos alkaisin harrastamaan tavallisesta vaativampien kattausten tekoa. Mistä alkuun sellaisessa harrastuksessa koska siitä ei ole kai kirjoitettu yhtään artikkelia?
Minä olen perheen ainoa naisenpuoli ja muut perheenjäsenet eivät välittäisi vaikka ruoka tarjoiltaisiin pakeista joka päivä. Olen toki aina kattanut pöydän tavallisesti ja vieraiden tullessa olen yrittänyt kattaa hienommin. En ole iljennyt kysyä keneltäkään että nauttivatko ihmiset siitä jos ruokapöytä on katettu tavallista kauniimmin tai erikoisemmin? Missä vaiheessa kannattaisi panostaa kangasservetteihin? Nyt vielä ainakin meillä syömiset menevät sotkemiseksi ja välillä pitää nostaa talouspaperirullakin juhlapöytään.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kangasservietit pitää olla silitetty tai tärkätty? Mule jo pöytäliinan silitys on liikaa
Tietysti silitetty, itse en tärkkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei ole niin väliä. Pöydässä on ihan sekalaiset kupit ja kipot.
Olenkohan mä sittenkään nainen kun en tässäkään asiassa ole kuin muut ilmeisesti...
Usvametsä kirjoitti:
Toisihan se arkeen pieniä iloja, kun pöytä olisi nätisti katettu. Kirjoista ja netistä saa varmasti ideoita kattauksiin. Ei hienoon kattaukseen erityistä syytä tai juhlaa tarvita. Minäkin kerään vanhoja astioita ja suomalaista lasia ja tykkäisin arkenakin laittaa pöydän nätiksi, mutta ei oikein jaksa. Yksin kun asuu ja syö, niin ei oikein aina innosta. Vaikka miksei sitä voisi itseäänkin hemmotella. Tykkään kattaa nätisti juhliin ja nautin näteistä kattauksista.
Minä en ole kerännyt mitään merkkituotteita vaan sellaisia astioita, jotka näyttävät mielestäni kivoilta. Mikseipä sitä kattaisi kun kerran tarvikkeet ovat jo valmiiksi kotona olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pröystäily on vastenmielistä.
Mikä on mielestäsi pröystäilyä? Minulla ei ole mitään hopea-aterimia tai kalliita astiastoja. Minua kiinnostavat enemmän muodot ja värit kuin kattauksen hinta. Missä menee pröystäilyn raja?
Mulla on vanhoja hopeisia aterimia ihan päivittäisessä käytössä.
Googleta esim. table setting ideas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole niin väliä. Pöydässä on ihan sekalaiset kupit ja kipot.
Olenkohan mä sittenkään nainen kun en tässäkään asiassa ole kuin muut ilmeisesti...
Ei kai se ole kiinni sukupuolesta vaan siitä, mistä kukin saa aisteilleen tai miehelleen iloa. Sen vuoksi perheissä voidaan kokea ristiriitatilanteita jos toinen kattaa huolella ja toinen ei noteeraa toisen tekoa mitenkään.
Meillä katetaan sunnuntaina paremmin, ja tietysti vieraille. Ihan päivittäin en jaksa. Järjestän myös päivällisiä miehen työkontakteille, se on kivaa. Saa laittaa oikein kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Clarissa Dalloway, sinäkö siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pröystäily on vastenmielistä.
Mikä on mielestäsi pröystäilyä? Minulla ei ole mitään hopea-aterimia tai kalliita astiastoja. Minua kiinnostavat enemmän muodot ja värit kuin kattauksen hinta. Missä menee pröystäilyn raja?
Mulla on vanhoja hopeisia aterimia ihan päivittäisessä käytössä.
Haluaisin kuulla pröystäilystä maininneelta onko se pröystäilyä. Hän feidasi tarkentamatta käsitystään pröystäilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voisi vähemmän kiinnostaa kattaus, pääasia on että on hyvää ruokaa ja mukavia tyyppejä pöydän ympärillä. Hienostelukattaus voi päinvastoin aiheuttaa jäykistelyä (ainakin minussa) eikä nostata fiilistä kun kaikki miettii vaan miten käyttäytyä korrektisti.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanottuna viitsisi tuhlata aikaani noin turhanpäiväiseen asiaan kun itse keksisin sillekin ajalle monta muuta hyödyllisempää tekemistä, esim. opiskelu.
Just. Ja täällä palstalla roikkuminen ja osallistuminen keskusteluun, joka koskee sun mielestä turhanpäiväistä asiaa, ei sitten mielestäsi ole ollenkaan ajan tuhlaamista. Mene kuule vaan opiskelemaan, olet selvästi sen tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voisi vähemmän kiinnostaa kattaus, pääasia on että on hyvää ruokaa ja mukavia tyyppejä pöydän ympärillä. Hienostelukattaus voi päinvastoin aiheuttaa jäykistelyä (ainakin minussa) eikä nostata fiilistä kun kaikki miettii vaan miten käyttäytyä korrektisti.
Käyttäytyä korrektisti? Varmaan pyrit käyttäytymään korrektisti toisten kanssa myös vähemmällä vaivalla katetussa pöydässä eli kiität, ojennat ruokaa kun toinen pyytää jne? Ihan samalla tavallahan pitäisi käyttäytyä kohteliaasti vaikka söisi toisen kanssa kannon nokassa nötköttiä purkista ja kahvia termarista. Tämä on siis minun mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suoraan sanottuna viitsisi tuhlata aikaani noin turhanpäiväiseen asiaan kun itse keksisin sillekin ajalle monta muuta hyödyllisempää tekemistä, esim. opiskelu.
Käytät tunnin muutaman kerran vuodessa pöydän kattamiseen astetta hienommin ja sekin on paheksuttavaa turhamaisuutta joidenkin mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, tykkään naida pöydällä jos mies on kattanut sen kauniisti
Netistä löytyy kiinnostuneille vaikka miten paljon kattausideoita, kun guuglaa: beutiful table settings, niin jossain voi vaikka tilata viikottaisen kattausvinkin postiinsa. Joillekin se on ihan harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nautin kauniista kattauksesta niin paljon, että katan kauniisti myös yksin syödessäni.
Meillä on arkikäytössäkin ruudulliset kankaiset servietit, joita ei vaihdeta joka syönnin yhteydessä. Talvisin sytytän myös aina kynttilät pöytään, näin kesällä en muuten kuin juhlapöytään. Tuoreita kukkia on ruokapöydällä myös aina maljakossa.Ja mitä juhlapöydän kattaukseen tulee, saa se yleensä aina kehuja vierailta. Käytän vuodenaikaan sopivia koristeita, pöydässä on katelautaset ja valkoiset kangasservietit.
Eikä ikinä, ikinä pöytään nosteta kokkausastioita!
Miten ne arkiservietit säilytetään? Seuraavaksi saat Sirkan tomaattikastikkeet ja huulipunat?
Meillä on vakipaikat ruokapöydässä ja kangasservietit taitetaan siististi jokaisen omalle paikalle. Ja vaihdetaan tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nautin kauniista kattauksesta niin paljon, että katan kauniisti myös yksin syödessäni.
Meillä on arkikäytössäkin ruudulliset kankaiset servietit, joita ei vaihdeta joka syönnin yhteydessä. Talvisin sytytän myös aina kynttilät pöytään, näin kesällä en muuten kuin juhlapöytään. Tuoreita kukkia on ruokapöydällä myös aina maljakossa.Ja mitä juhlapöydän kattaukseen tulee, saa se yleensä aina kehuja vierailta. Käytän vuodenaikaan sopivia koristeita, pöydässä on katelautaset ja valkoiset kangasservietit.
Eikä ikinä, ikinä pöytään nosteta kokkausastioita!
Mitä koristeita käytät? Vinkkejä? Ideoita?
No vaikka syksyn luonnosta pihlajanmarjoja, värikkäitä lehtiä, käpyjä jne. Sopivasti esim. Kivi-tuikkuja väleihin. Jouluna vaikka helminauhoja, kimaltavia joulupalloja, kynttilöitä, organzaa jne. Kesällä kukkia ja heiniä yksittäin kaoeisiin maljakoihin tai runsaita kimppuja. Jne jne, netistä löytää ideoita, jos omat loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei voisi vähemmän kiinnostaa kattaus, pääasia on että on hyvää ruokaa ja mukavia tyyppejä pöydän ympärillä. Hienostelukattaus voi päinvastoin aiheuttaa jäykistelyä (ainakin minussa) eikä nostata fiilistä kun kaikki miettii vaan miten käyttäytyä korrektisti.
Eli jos pöydälle on vaan nostettu kattiloita ja huitastu lautaset paikoilleen, oikeuttaa se olemaan käyttäytymättä ruokapöydössä? Voi elämän kevät!
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kaunis kattaus kuuluu asiaan aina, kun syödään vähän hienommin, oli kysymys sitten vieraiden tulemisesta tai ihan oman perheen juhlista tai vaikka sunnuntaipäivällisestä. Olen myös perheen ainut nainen, mutta olen onnistunut opettamaan juhlavan kattauksen merkityksen myös nyt jo aikuisille pojilleni. Kangasservettejä käytän myös ajoittain, mutta nykyään on onneksi kauniita paperisiakin servettejä.
Näin juuri, esimerkki kasvattaa. Se, minkä on kotona oppinut, on helppo siirtää omaan kotiinsa.
Kuulostavat ihanilta. Välillä kirpputoreilla on ihan käsinkudottuja isoisomummun aikaisia pöytäliinoja mutta niissä on usein tahroja tai reikiä. Muuten haluaisin sellaisia.