Lue keskustelun säännöt.
Nautitteko jos ruokapöytä on katettu kauniisti?
19.06.2017 |
Mietin itselleni uutta harrastusta ja koska olen jo aiemmin harrastanut astioiden keräämistä niin mietin jos alkaisin harrastamaan tavallisesta vaativampien kattausten tekoa. Mistä alkuun sellaisessa harrastuksessa koska siitä ei ole kai kirjoitettu yhtään artikkelia?
Minä olen perheen ainoa naisenpuoli ja muut perheenjäsenet eivät välittäisi vaikka ruoka tarjoiltaisiin pakeista joka päivä. Olen toki aina kattanut pöydän tavallisesti ja vieraiden tullessa olen yrittänyt kattaa hienommin. En ole iljennyt kysyä keneltäkään että nauttivatko ihmiset siitä jos ruokapöytä on katettu tavallista kauniimmin tai erikoisemmin? Missä vaiheessa kannattaisi panostaa kangasservetteihin? Nyt vielä ainakin meillä syömiset menevät sotkemiseksi ja välillä pitää nostaa talouspaperirullakin juhlapöytään.
Kommentit (50)
Kyllä nautin kauniista kattauksesta niin paljon, että katan kauniisti myös yksin syödessäni.
Meillä on arkikäytössäkin ruudulliset kankaiset servietit, joita ei vaihdeta joka syönnin yhteydessä. Talvisin sytytän myös aina kynttilät pöytään, näin kesällä en muuten kuin juhlapöytään. Tuoreita kukkia on ruokapöydällä myös aina maljakossa.
Ja mitä juhlapöydän kattaukseen tulee, saa se yleensä aina kehuja vierailta. Käytän vuodenaikaan sopivia koristeita, pöydässä on katelautaset ja valkoiset kangasservietit.
Eikä ikinä, ikinä pöytään nosteta kokkausastioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai kaunis kattaus kuuluu asiaan aina, kun syödään vähän hienommin, oli kysymys sitten vieraiden tulemisesta tai ihan oman perheen juhlista tai vaikka sunnuntaipäivällisestä. Olen myös perheen ainut nainen, mutta olen onnistunut opettamaan juhlavan kattauksen merkityksen myös nyt jo aikuisille pojilleni. Kangasservettejä käytän myös ajoittain, mutta nykyään on onneksi kauniita paperisiakin servettejä.
Joo tottakai :) arkiruokailuun emme yleensä kata (usein syödään jossain muualla kuin pöydän ääressä 😞) mutta jos vieraita on niin silloin aina. Meillä on kaksi antiikkiastiastoa sekä runsaasti vanhaa suomalaista lasia ja posliinia yms joita hyödynnetään kattauksessa, ja tietysti valkoiset pellavaiset ruokaliinat. Kaikki tarjottava laitetaan erilaisiin tarjoiluastioihin. Kattauksessa lautaset eri ruokalajeille aterimineen sekä eri juomille omat lasinsa.
Vierailija kirjoitti:
Joo tottakai :) arkiruokailuun emme yleensä kata (usein syödään jossain muualla kuin pöydän ääressä 😞) mutta jos vieraita on niin silloin aina. Meillä on kaksi antiikkiastiastoa sekä runsaasti vanhaa suomalaista lasia ja posliinia yms joita hyödynnetään kattauksessa, ja tietysti valkoiset pellavaiset ruokaliinat. Kaikki tarjottava laitetaan erilaisiin tarjoiluastioihin. Kattauksessa lautaset eri ruokalajeille aterimineen sekä eri juomille omat lasinsa.
Niin ja tietysti kauniit pöytäliinat ovat tärkeitä. Olen perinyt paljon vanhoja käsin tehtyjä kodintekstiileitä, suosikkini on valkoiset paksut pellavaliinat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nautin kauniista kattauksesta niin paljon, että katan kauniisti myös yksin syödessäni.
Meillä on arkikäytössäkin ruudulliset kankaiset servietit, joita ei vaihdeta joka syönnin yhteydessä. Talvisin sytytän myös aina kynttilät pöytään, näin kesällä en muuten kuin juhlapöytään. Tuoreita kukkia on ruokapöydällä myös aina maljakossa.Ja mitä juhlapöydän kattaukseen tulee, saa se yleensä aina kehuja vierailta. Käytän vuodenaikaan sopivia koristeita, pöydässä on katelautaset ja valkoiset kangasservietit.
Eikä ikinä, ikinä pöytään nosteta kokkausastioita!
Miten ne arkiservietit säilytetään? Seuraavaksi saat Sirkan tomaattikastikkeet ja huulipunat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nautin kauniista kattauksesta niin paljon, että katan kauniisti myös yksin syödessäni.
Meillä on arkikäytössäkin ruudulliset kankaiset servietit, joita ei vaihdeta joka syönnin yhteydessä. Talvisin sytytän myös aina kynttilät pöytään, näin kesällä en muuten kuin juhlapöytään. Tuoreita kukkia on ruokapöydällä myös aina maljakossa.Ja mitä juhlapöydän kattaukseen tulee, saa se yleensä aina kehuja vierailta. Käytän vuodenaikaan sopivia koristeita, pöydässä on katelautaset ja valkoiset kangasservietit.
Eikä ikinä, ikinä pöytään nosteta kokkausastioita!
Mitä koristeita käytät? Vinkkejä? Ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nautin kauniista kattauksesta niin paljon, että katan kauniisti myös yksin syödessäni.
Meillä on arkikäytössäkin ruudulliset kankaiset servietit, joita ei vaihdeta joka syönnin yhteydessä. Talvisin sytytän myös aina kynttilät pöytään, näin kesällä en muuten kuin juhlapöytään. Tuoreita kukkia on ruokapöydällä myös aina maljakossa.Ja mitä juhlapöydän kattaukseen tulee, saa se yleensä aina kehuja vierailta. Käytän vuodenaikaan sopivia koristeita, pöydässä on katelautaset ja valkoiset kangasservietit.
Eikä ikinä, ikinä pöytään nosteta kokkausastioita!
Miten ne arkiservietit säilytetään? Seuraavaksi saat Sirkan tomaattikastikkeet ja huulipunat?
En ole tuo ketä lainasit, mutta olettaisin, että likaiset laitetaan tietenkin pesuun. Jos lautasliina on ruokailun ajan sylissä eikä siihen ole pudonnut mitään eikä suuta pyyhitty, niin puhtaanahan se säilyy.
Vierailija kirjoitti:
En. Pröystäily on vastenmielistä.
Miksi kaunis kattaus on mielestäsi pröystäilyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kangasservietit pitää olla silitetty tai tärkätty? Mule jo pöytäliinan silitys on liikaa
Vierailija kirjoitti:
En. Pröystäily on vastenmielistä.
Mikä on mielestäsi pröystäilyä? Minulla ei ole mitään hopea-aterimia tai kalliita astiastoja. Minua kiinnostavat enemmän muodot ja värit kuin kattauksen hinta. Missä menee pröystäilyn raja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä suoraan sanottuna viitsisi tuhlata aikaani noin turhanpäiväiseen asiaan kun itse keksisin sillekin ajalle monta muuta hyödyllisempää tekemistä, esim. opiskelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nautin kauniista kattauksesta niin paljon, että katan kauniisti myös yksin syödessäni.
Meillä on arkikäytössäkin ruudulliset kankaiset servietit, joita ei vaihdeta joka syönnin yhteydessä. Talvisin sytytän myös aina kynttilät pöytään, näin kesällä en muuten kuin juhlapöytään. Tuoreita kukkia on ruokapöydällä myös aina maljakossa.Ja mitä juhlapöydän kattaukseen tulee, saa se yleensä aina kehuja vierailta. Käytän vuodenaikaan sopivia koristeita, pöydässä on katelautaset ja valkoiset kangasservietit.
Eikä ikinä, ikinä pöytään nosteta kokkausastioita!
Miten ne arkiservietit säilytetään? Seuraavaksi saat Sirkan tomaattikastikkeet ja huulipunat?
En ole tuo ketä lainasit, mutta olettaisin, että likaiset laitetaan tietenkin pesuun. Jos lautasliina on ruokailun ajan sylissä eikä siihen ole pudonnut mitään eikä suuta pyyhitty, niin puhtaanahan se säilyy.
Mitta saat edellisen suunpyyhintävälneen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pröystäily on vastenmielistä.
Miksi kaunis kattaus on mielestäsi pröystäilyä?
Siksi koska ollaan Suomessa, jossa kaikki on pröystäilyä.
Kaunis kattaus on puoli ruokaa. Itse olen panostanut kattauksiin vuosi vuodelta enemmän. Aina en onnistu kovin hyvin, eikä minulla ole hyvää silmää. Meillä on aina paperiset servietit. Kukkia on lähes aina pöydässä. En pyri hienoon vaan siistiin lopputulokseen.
Ihailen aina kaunita kattauksia. Olen itse niissä huono. Mutta nautin kyllä tyylistä
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kaunis kattaus kuuluu asiaan aina, kun syödään vähän hienommin, oli kysymys sitten vieraiden tulemisesta tai ihan oman perheen juhlista tai vaikka sunnuntaipäivällisestä. Olen myös perheen ainut nainen, mutta olen onnistunut opettamaan juhlavan kattauksen merkityksen myös nyt jo aikuisille pojilleni. Kangasservettejä käytän myös ajoittain, mutta nykyään on onneksi kauniita paperisiakin servettejä.
Mikä on tehokkain keino saada pojat ymmärtämään kauniin kattauksen merkitys? Nythän vaikuttaa siltä, että he lähinnä tankkaavat ja sotkevat siinä samalla koska haluavat päästä mahdollisimman nopeasti puhelimensa tai tietokoneensa kimppuun.
Olen monesti joutunut puremaan hammasta etten ole ärähtänyt kun vaivalla katetussa pöydässäkin pitää hosua. Seuraava koitos on juhannusaattona ja toivon etteivät sotkisi hosuessaan jo heti aterian alussa.
jos olet kotiäiti niin pidä salaisia päivälliskutsuja lähiseudun rikkaiden miesten vaimoille . (kutsussa lukee 50 euron lahjoitus)
Toisihan se arkeen pieniä iloja, kun pöytä olisi nätisti katettu. Kirjoista ja netistä saa varmasti ideoita kattauksiin. Ei hienoon kattaukseen erityistä syytä tai juhlaa tarvita. Minäkin kerään vanhoja astioita ja suomalaista lasia ja tykkäisin arkenakin laittaa pöydän nätiksi, mutta ei oikein jaksa. Yksin kun asuu ja syö, niin ei oikein aina innosta. Vaikka miksei sitä voisi itseäänkin hemmotella. Tykkään kattaa nätisti juhliin ja nautin näteistä kattauksista.
Sitä piti kysyä että onko noloa jos pöytä on "liian pyntätty"? Missä menee se liiallisuuden raja.