Äitien/isien omat lomat: mihin voi tarvita joka kuukausi jotain irtiottoa?

Mulle riittää hyvin koirat ja niiden kanssa harrastus pari kertaa viikossa. Rahaa ja aikaa menee jonkin verran mutta saan hyvää mieltä liikunnasta sekä edistymisestä lajissa. Välillä lapset on mukanakin harkkakentällä.

Mielestäni silti tuommoinen ulkomaille lähtö kaveriporukassa olisi silti liikaa vaikka oma aika tärkeää onkin.

Ap käytkö sinä töissä ja vaimo on kotiäiti? Kyllä ihminen tarvitsee omaa aikaa välillä, hän homehtuu siellä kotitalollanne kuin vankilassa, alkaa tuntua kuin olisi loukussa siellä. Jos olisit itse koti-isä vuosia, niin alkaisit ajatella samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on muutankin sisältöä elämässä kuin jälkikasvustaan huolehtiminen. Ei se tarkoita sitä, että lapset jätetään hoitamatta.

Enemmän säälin ihmistä jolla ei ole mitään muuta kotiäitiyden lisäksi.

Jos tuhlailee rahansa kavereiden kanssa jatkuvaan rillutteluun, niin kyllä kai siitä on koko perheelle haittaa. Ap mainitsi, että remontit kotona jää tekemättä. Voin kuvitella, että kotona oleva vanhempi myös hoitaa lapsia enemmän, tekee kotitöitä enemmän toisen ollessa reissuillaan ja jopa panostaa rahallisesti enemmän yhteisten lasten elatukseen. Kyllä, minusta on liikaa ulkomaanmatka kavereiden kanssa toukokuussa, viikonloppuloma kesäkuussa ja vielä polttariloma kesäkuussa. Aika kalliit harrastukset.

Mutta tässä ketjussahan se irtiottoja tarvitseva on kotiäiti ja ap on mies, joka valittaa, että mihin vaimo tarvitsee omaa aikaa kerran kuukaudessa, että eikö perhe riitä, kun on sellaisen kerran halunnut.

Omat irtiottoni ovat nimeltänsä sali, lenkki ja ruokakauppa ja joskus todella harvoin keikka tai leffa.

Meillä on hyvin vilkkaat ja ehtiväiset lapset 5v ja 2v, toinen heistä myös puhuu mielenkiinnon kohteistaan taukoamatta koko hereilläoloaikansa; hän on lto:n arvion mukaan poikkeuksellisen älykäs ja hakee tarkkaa tietoa asioista kyselemällä, muistaa myös _kaiken_. Meillä ei ole päiväkodin lisäksi mitään tukiverkkoa, sillä miehen vanhemmat ovat kuolleet, molempien sisaruksilla on omat murheensa eivätkä halua hoitaa meidän lapsia (ja asuvat kaukana), omat vanhempani ovat mielenterveysongelmaisia. Olemme miehen kanssa töissä 8h päivässä ja viikonloput vietetään yhdessä perheenä. 

Olen todella uupunut ja uskon, että mieheni kokee samoin. Näissä lapsissa on todella kiinni ja vapaita viikonloppuja ei ole. Kaikki pyörii lasten ympärillä. Jos päiväkotia ei olisi, luulen että olisimme molemmat loppuunpalaneita.

Meillä ei ole miehen kanssa ollut yhteistä aikaa oikeastaan ollekaan tähän viiteen vuoteen. Molemmat lapset nukkuvat huonosti ja nuorempi heräilee öisin paljon. Esikoinen menee nukkumaan vasta klo 21 ja herää klo 6. Kuopus nukkuu klo 20 - 6 välin JOS nukkuu.

Mies ja minä vuorottelemme urheiluharrastuksessa niin, että toinen saa edes vähän omaa aikaa. Yhdessä kahdestaan emme tee mitään ja parisuhde on muuttunut todella paljon huonompaan suuntaan.

Turha tulla arvostelemaan muiden ajankäyttöä ja oman ajan sekä tilan tarvetta. Vanhemmuus ei ole helppoa ja jokainen kokee sen eri tavalla. Ja kukaan ei tiedä millaista vanhemmuus on, ennen kuin siinä on kyynärpäitä myöden mukana. Yhden lapsen kanssa voi olla helppoa ja tulla tunne että pärjää kahdenkin kanssa - mutta tämä ei aina ole totuus.

Eli jospa lopetettaisiin muiden ihmisten ajankäytön moralisointi ja katsottaisiin ihan itseämme jokainen?

Onhan nämä eron ensi askelia. On ihan normaalia ja toivottavaa, että vanhemilla on omiakin ystäviä, mutta ei perheellinen voi rillutella jatkuvasti jossain. Kotiin lapsien kanssa jäävä puoliso alkaa tähyilemään muualle vuosi saatossa, eikä ihme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he perheen lisäksi arvostavat omaa aikaa, sekä ystäviään? En ymmärrä mitä kummallista tässä on. Ei ne omat tarpeet ja kaverit poistu kaikkien elämästä, vaikka miehen ja lapsia saisikin.

Jos hän olisi ihan koko ajan jossain muualla niin ettei lapsiaan hoitaisi, ymmärtäisin ongelman, mutta kuukausittain on minusta hyvinkin kohtuullista. Omat rahansa hän siihen sitten laittaa.

Ehkä teillä on ihan erilliset rahat? Meidän perheellä on yhteiset, kun on asuntolainaa sun muuta. Kyllä mua suututtaisi, jos puoliso tuhlaisi satasia tai tonneja joka kuukausi omiin menoihinsa. Jos yhteisistä rahoista jotain matkoja ostellaan, koko perhe otetaan mukaan.

Anna kun arvaan. Teillä on yhteiset rahat ja tulot on pääosin miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he perheen lisäksi arvostavat omaa aikaa, sekä ystäviään? En ymmärrä mitä kummallista tässä on. Ei ne omat tarpeet ja kaverit poistu kaikkien elämästä, vaikka miehen ja lapsia saisikin.

Jos hän olisi ihan koko ajan jossain muualla niin ettei lapsiaan hoitaisi, ymmärtäisin ongelman, mutta kuukausittain on minusta hyvinkin kohtuullista. Omat rahansa hän siihen sitten laittaa.

Ehkä teillä on ihan erilliset rahat? Meidän perheellä on yhteiset, kun on asuntolainaa sun muuta. Kyllä mua suututtaisi, jos puoliso tuhlaisi satasia tai tonneja joka kuukausi omiin menoihinsa. Jos yhteisistä rahoista jotain matkoja ostellaan, koko perhe otetaan mukaan.

Anna kun arvaan. Teillä on yhteiset rahat ja tulot on pääosin miehen?

Anna kun arvaan, vaimo tekee palkatonta työtä ilman eläkekertymää kotona mahdollistaen siten miehelle uran luomisen.

Aina on myös mahdollista vaihtaa rooleja, jos tuntuu, että toisella on asiat paremmin. Jää sinä vuosiksi pois töistä ja hoida kaikki kotityöt ja lastenhoito ja vaimosi menee töihin elättämään teidät. Hyväksythän samalla sen, että pitkä aukko cv:ssä voi tehdä sinusta pitkäaikaistyöttömän myöemmin ja eläkkeesi jää köyhyysrajalle lopun iäksesi.

Jos sinä mielelläsi jäät lasten kanssa kotiin, miksei rouvasi saisi kerran pari kuussa pitää omaa aikaa? Minä olen aina ollut menevä ja olen ollut sitä myös lasten syntymän jälkeen. Toki perhejutut ja perhelomat on tärkeimpiä, mutta ihan kaikkiin tilaisuuksiin en lapsia halua mukaan, mm.tyttöjen illat, polttarit jne. Lapsillekin kiva että saavat sen mallin että äidilläkin on elämä.

Vierailija kirjoitti:

Kun joudun itse miettimään tarkkaan, mihin on varaa edes ruokakaupassa, tuo tuntuu ihan kauhealta tuhlailulta. Käytän omat rahani mieluummin lasten hyväksi kuin omiin reissuihin. Vaikka olisi ylimääräistä rahaakin, en lähtisi omille reissuille sitä tuhlaamaan.

Taas on kateus puettu niin että näyttää siltä että välität lapsestasi enemmän kuin ne jotka matkustelevat. Onko käynyt mielessä, että lapsillekin on monesti parempi kun vanhemmat ovat levänneet ja hyvällä tuulella ja jaksavat sitten paremmin.

Koko oma aika tai oma loma perheestä hössötys on jotain, mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Joutuuhan sitä töiden takia kuitenkin olemaan lapsista ja puolisosta erossa joskus pitkät päivät, miksi pitäisi olla vielä vapaa-ajalla. Mutta kukin tavallaan, onneksi minun puolisoni ei lomaile perheestä.