Äitien/isien omat lomat: mihin voi tarvita joka kuukausi jotain irtiottoa?

Ymmärsin aloituksesta, että toinen vanhempi on kuitenkin lasten kanssa kotona, eli lapset eivät ole koko ajan hoidossa jossain muualla? Ja nimenomaan molemmat vanhemmat vuorotellen tekevät omia juttuja?

Kivahan tuo on, että perheessä on kaksi vanhempaa jotka molemmat pystyvät hoitamaan lapsia yksinkin. Tiedän monta perhettä, joissa nainen hoitaa lapsia kun mies rilluttelee milloin missäkin, eikä nainen pääse koskaan mihinkään koska mies ei pärjää yksin lasten kanssa.

Eri asia olisi, jos lapset tungettaisiin koko ajan esimerkiksi mummolaan hoitoon että vanhemmat pääsevät yhdessä lomailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymän jälkeen en koe olevan mitään iloa baarissa kekkuloinnista, mielummin olen pirteänä hakemassa lapseni kotiin kuin krapulassa enemmän väsyneenä. Mieheni taas olisi ollut laittamassa lapsen hoitoon joka viikonloppu, ei käsittänyt kai että lapsi on meillä pysyvästi eikä vain sillon kun ei ole viikonloppu/loma. Pieni surku tälle mammalle iski kun mies tuli kotiin perjantaisin töistä ja mainitsi miten on p*rseestä kun ei oo suunnitelmia vklplle (=ei pääse juomaan). Ensimmäisen kerran lähti bilettämään lapsen ollessa vähän alle viikon, siitä lähtien säännöllisesti mennyt joka toinen viikonloppu. Välillä meinaa käämi todellakin palaa kun itse en halua/ en edes pääse lähtemään minnekkää kotoa. Sit miettii mies miksi oon tosi kiukkuinen jatkuvaan.:D sanomiset ei auta vaikka kuinka yrittää, minun sana ei paina mitään meidän perheessä. Olenhan vain äiti, eli minun on oltava väsynyt ja kotona 247.

Voi, voi, miten voi tulla yllätyksenä, etä mies ei halua vaihtaa elämäntyyliään lapsen myötä.

Kohta 4 vuotta vedetty ilman mitään tukiverkkoja. "Irtiotto" on vain sana enää. Ehkä muutaman vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin aloituksesta, että toinen vanhempi on kuitenkin lasten kanssa kotona, eli lapset eivät ole koko ajan hoidossa jossain muualla? Ja nimenomaan molemmat vanhemmat vuorotellen tekevät omia juttuja?

Kivahan tuo on, että perheessä on kaksi vanhempaa jotka molemmat pystyvät hoitamaan lapsia yksinkin. Tiedän monta perhettä, joissa nainen hoitaa lapsia kun mies rilluttelee milloin missäkin, eikä nainen pääse koskaan mihinkään koska mies ei pärjää yksin lasten kanssa.

Eri asia olisi, jos lapset tungettaisiin koko ajan esimerkiksi mummolaan hoitoon että vanhemmat pääsevät yhdessä lomailemaan.

Ai jaa, molemmat vanhemmat vuorotellen vai? Luepa aloitus uudestaan! Jos ap on kaikki nämä bileviikonloput ja muiden reissujen ajan lasten kanssa kotona, eikä kaipaa kuin yhden viikonlopun vuodessa yhteistä irtiottoa vaimonsa kanssa, niin onhan se varmaan ihan tasapuolista? Miksi ihmiset tekee niitä lapsia, jos niiden kanssa ei olla?

Ihminen, joka nauttii vaihtelusta ja esimerkiksi juuri matkustelusta ja joka sietää huonommin arkea kuin joku toinen, ei yleensä muutu kotihiireksi perheen perustettuaan. Ei perusluonne ja mielenkiinnonkohteet muutu lasten saamisen myötä täysin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei rakastaisi lapsiaan tai nauttisi perhe-elämästä. Minä joudun työni puolesta matkustamaan, ja olen salaa todella tyytyväinen. Pääsen näkemään uusia paikkoja, tapaamaan uusia ihmisiä ja saan vaihtelua arkeen ilman, että minut leimataan huonoksi äidiksi, joka tarvitsee ap:n kuvailemia "irtiottoja".

Vaikuttaa siltä, että ap ja hänen vaimonsa ovat vain erityyppisiä ihmisiä, jotka arvostavat eri asioita, sen sijaan, että tässä toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä. Ap:n puolisohan on pyytänyt miestään mukaan, eli kyse on siitä, että hän haluaisi elämäntavan, jossa reissataan yhdessä ja erikseen, ap taas haluaisi viettää aikaa kotona ja remontoida taloa. Totta kai pakolliset remontit on tehtävä, mutta muuten ei toista mielenkiinnonkohdetta voi laittaa toisen yläpuolelle.

Yllättävän moni kommentoija on vetänyt yhtäläisyysmerkit irtiottojen ja ryyppäämisen välillä. Suomalaisten käsitys siitä, että hauskaa ei voi olla ilman viinaa, istuu kyllä sitkeässä! Polttarireissut ovat toki oma juttunsa (ja niihinkin voi osallistua vetämättä kaatokännejä), mutta se, että joku pitää matkustamisesta, ei tarkoita, että motiivina on nimenomaan rilluttelu ja bilettäminen. Olen itse 35-vuotias perheenäiti, joka matkustaa melko paljon - työmatkoja ulkomaille ehkä kolmesti vuodessa, kerran kavereiden kanssa, kerran miehen kanssa ja kerran perheen kanssa - eikä ryyppääminen ole ohjelmanunerona näillä reissuilla koskaan. Matkalla minut löytää taidemuseosta tai konsertista, ei yökerhosta tai allasbaarista.

Voi kyllä kuule tarvii!

Miehen lasten äiti, eli exvaimo tarvitsee jatkvasti omia reissuja ja meemisiä, kun on niin rankkaa lasten kanssa. niiden kanssa, jotka sen piti vkisin itkn kanssa saada tehdä, ja nyt yrittää hoidattaa omatkin hoitovuoronsa lasten isällä. tämän lisäksi vinkuu koko ajan mieheltäni lapsille lisää elatusta. Ihmekös tuo, ku omat rahansa kuluu uuden ukkelin elättämiseen ja sen kanssa reissailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska he perheen lisäksi arvostavat omaa aikaa, sekä ystäviään? En ymmärrä mitä kummallista tässä on. Ei ne omat tarpeet ja kaverit poistu kaikkien elämästä, vaikka miehen ja lapsia saisikin.

Jos hän olisi ihan koko ajan jossain muualla niin ettei lapsiaan hoitaisi, ymmärtäisin ongelman, mutta kuukausittain on minusta hyvinkin kohtuullista. Omat rahansa hän siihen sitten laittaa.

Ehkä teillä on ihan erilliset rahat? Meidän perheellä on yhteiset, kun on asuntolainaa sun muuta. Kyllä mua suututtaisi, jos puoliso tuhlaisi satasia tai tonneja joka kuukausi omiin menoihinsa. Jos yhteisistä rahoista jotain matkoja ostellaan, koko perhe otetaan mukaan.

Toki parisuhteessa molemmat maksaa yhteiset menot, kuten just asuntolainan, mutta suurimmalla osalla niistä jää rahaa vapaa-aikaan. Minusta kumpikin voi niistä rahoista käyttää sitä rahaa omiin menoihinsa, onhan se kuitenkin ihan absurdi odotus, ettei kummallekaan tule mitään henkilökohtaisia menoja. Vaikka ne olisi yhteisellä tilillä, on hän rahojensa eteen tehnyt töitä ja niitä oikeutettu käyttämään. Eikä se ole mitään tuhlaamista, toiset käyttää rahaa autojen kunnostamiseen, toiset taiteeseen, kolmannet ystävien kanssa hauskanpitämiseen. Kaikessa tässä on kyse elämän mielekkäänä pitämisestä ja omasta hyvinvoinnista. Vaikka onkin perhe, ei tarkoita, että kaikki asiat mitä elämässään tekee, täytyy olla perheen kanssa tai perheensä vuoksi.

Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että perhettä ei koskaan otettaisi mukaan mihinkään kivaan. Jos tuhlaa nämä omat rahansa ystäviensä kanssa matkusteluun, pitääkö toisen yksin sitten mielestäsi rahoittaa koko perheellä tehtävät huvipuistomatkat tai jopa ulkomaanmatkat? Minä en suostuisi istumaan lasten kanssa keskenänään kotona kaikkia viikonloppuja ja koko kesälomaa vain sen takia, että toinen haluaa käyttää kaikki yli jäävät rahansa ystäviensä kanssa hauskanpitoon.

Eihän tässä nyt ole kyse siitä, ettei perhettä oteta mukaan "mihinkään kivaan", vaan siitä, että vaimo haluaa matkustella ja juhlia ystäviensä kanssa kerran kuussa. Se ei mitenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että niinä kuukauden muina päivinä voitaisiin tehdä perheen kanssa jotain muuta hauskaa.

Minusta on edelleen ihan okei käyttää niitä rahojaan omiin juttuihin. En tarkoittanut, että niitä kaikkia tarvitsee käyttää. Kukin käyttää rahojaan tilanteen mukaan. Jos ei halua mennä perheen kanssa matkalle tai ei tiedä, että kumppani haluaa, niin helposti menee kaikki ylimääräinen omiin harrastuksiin. Voihan toisaalta tehdä niinkin, että jos toinen käyttää kaikki rahansa omiin juttuihinsa, niin kumppani menee lapsien kanssa keskenään lomailemaan ja jättää kaikki rahansa käyttäneen vaimon kotiin.

Ratkaisu tälläisiin ongelmiin on aina kommunikointi. Kumppanilta ei tule kieltää omien rahojensa käyttämistä omiin harrastuksiin ja matkoihin, mutta on järkevää keskustella kummankin vapaa-ajanvietto toiveista ja näin voidaan tehdä kompromisseja, joissa rahoja käytetään kummankin toiveiden mukaisesti tai sitten toinen tekee lapsien kanssa asioita ja toinen ei.

Ihmiset ovat erilaisia. Minä esimerkiksi pidän matkustelusta, ja tarkoitan tässä yhteydessä sivistyneitä parin-kolmen päivän kaupunkilomia, en ryyppyreissuja ja rantalöhöilyä. Lasten ollessa pienempiä matkustin mieluiten ystävieni tai mieheni kanssa, koska pienten lasten kanssa matkustaminen tapahtuu lasten ehdoilla, ja huvipuistoissa ja rannalla voi viettää lasten kanssa aikaa kotimaassakin. Matkailulta toivon myös kiireettömyyttä ja arjesta irrottautumista, eikä päiväunien, vaipanvaihtojen ja ruokapurkkien lämmittämisen organisointi sovi tähän. Kerran kokeilimme matkustamista lasten kanssa, mutta huomasin olevani matkan jälkeen entistä väsyneempi.

Nyt kun lapset ovat jo isompia, matkustan heidän kanssaan mielelläni. Kouluikäisten kanssa mahdollisia vierailukohteita on enemmän, ja esimerkiksi historia kiinnostaa koululaista taaperoa enemmän. Samoin vaikkapa ravintolassa on stressittömämpää isomman lapsen, joka osaa itse syödä ja käydä vessassa eikä tarvitse jatkuvaa viihdyttämistä, kanssa.

Kun joudun itse miettimään tarkkaan, mihin on varaa edes ruokakaupassa, tuo tuntuu ihan kauhealta tuhlailulta. Käytän omat rahani mieluummin lasten hyväksi kuin omiin reissuihin. Vaikka olisi ylimääräistä rahaakin, en lähtisi omille reissuille sitä tuhlaamaan.

Meillä vanhempani hoitavat lastamme noin viikonlopun per kuukausi. Tämä siis heidän halustaan. Ei pistetä miehen kanssa ollenkaan vastaan. Haluavat antaa meille omaa aikaa. Mukavaa kun saa hieman vapaata ja voi vaikkapa sunnuntaina nukkua pitkään. Lapsikin tykkää olla mummolassa, kun siellä on hieman lepsummat säännöt kuin kotona. Ei välttämättä tehdä mitään erityistä viikonloppuna, ollaan vain kotona ja katsellaan telkkaria. Tai sitten käydään leffassa tai syömässä ulkkona. Kaikkea sellaista kivaa mihin ei olisi mielekästä ottaa lasta mukaan. Joskus tuo hoitoapu kyllä järjestyy niinkin, että mennään vanhemmilleni. Siellä yleensä äitini tykkää hoitaa ja passata lasta. Silloin itse ei juurikaan tarvitse katsoa lapsen perään ja voidaan käydä elokuvissa tai ravintolassa.

Nuo riittävät meille hyvin irtiotoiksi ja pysyy parisuhdekin hyvässä kunnossa. Vanhempani asuvat noin 100 kilometrin päässä. Eli suhteellisen helppoa ja nopeaa hakea ja kuljettaa lasta. Normaalisti arjessa kumpikin voi yksinään mennä ulos tuulettumaan kavereidensa kanssa. Molemmat olemme kykeneväisiä hoitamaan lasta yksin päivän tai viikonlopun.

Välillä säälittää ne ihmiset, jotka ovat täysin takertuneet lapsiinsa. Erään työkaverini vaimo ei kuulemma ole ollut koskaan erossa lapsistaan paria tuntia kauempaa. Ei kuulemma pysty jättämään heitä vaikka vanhin lapsista on jo lähes 6.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso oli taas viikonlopun omien kavereittensa kanssa reissussa. Tunnistettavuuden vuoksi jätän mainitsematta, missä, mutta Suomessa kuitenkin. Toukokuussa oli ulkomailla, parin hyvän ystävänsä kanssa. Juhannus sentään vietetään perheenä yhdessä, mutta seuraavana viikonloppuna rouva taas menossa polttareihin. Ensin haluaa perheen ja sitten kuitenkin tarvitsee omien sanojensa mukaan irtiottoa arjesta. Koko kaveripiirinsä sinkoilee ympäri Eurooppaa. Kun minua pyydetään mukaan, en jaksa vaivautua. Olen mieluummin lasten kanssa kotona. Kerran vuodessa ollaan käyty kahdestaan Ruotsin risteilyllä tai jossain konsertissa/festareilla ja viikonloppulomalla. Hyvin riittää irtiotoksi. Kotonakin olisi kaikenlaista remonttia, johon ei jää rahaa, koska reissut elikä "irtiotot" maksaa. Sukupuolesta riippumatta kysyn, miten perheellinen ihminen tarvitsee niin paljon omia lomia?

Rouvas kuulostaa mun exmieheltäni. Oli menossa 3 viikonloppua neljästä. Tein omat johtopäätökseni ja lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhempani hoitavat lastamme noin viikonlopun per kuukausi. Tämä siis heidän halustaan. Ei pistetä miehen kanssa ollenkaan vastaan. Haluavat antaa meille omaa aikaa. Mukavaa kun saa hieman vapaata ja voi vaikkapa sunnuntaina nukkua pitkään. Lapsikin tykkää olla mummolassa, kun siellä on hieman lepsummat säännöt kuin kotona. Ei välttämättä tehdä mitään erityistä viikonloppuna, ollaan vain kotona ja katsellaan telkkaria. Tai sitten käydään leffassa tai syömässä ulkkona. Kaikkea sellaista kivaa mihin ei olisi mielekästä ottaa lasta mukaan. Joskus tuo hoitoapu kyllä järjestyy niinkin, että mennään vanhemmilleni. Siellä yleensä äitini tykkää hoitaa ja passata lasta. Silloin itse ei juurikaan tarvitse katsoa lapsen perään ja voidaan käydä elokuvissa tai ravintolassa.

Nuo riittävät meille hyvin irtiotoiksi ja pysyy parisuhdekin hyvässä kunnossa. Vanhempani asuvat noin 100 kilometrin päässä. Eli suhteellisen helppoa ja nopeaa hakea ja kuljettaa lasta. Normaalisti arjessa kumpikin voi yksinään mennä ulos tuulettumaan kavereidensa kanssa. Molemmat olemme kykeneväisiä hoitamaan lasta yksin päivän tai viikonlopun.

Välillä säälittää ne ihmiset, jotka ovat täysin takertuneet lapsiinsa. Erään työkaverini vaimo ei kuulemma ole ollut koskaan erossa lapsistaan paria tuntia kauempaa. Ei kuulemma pysty jättämään heitä vaikka vanhin lapsista on jo lähes 6.

Meillä on sama, että isovanhemmat ottavat aina vuorotellen jonkun lapsista hoitoon. Lapset nauttivat kovasti. Pari kertaa vuodessa kakki kolme lasta lähtevät hoitoon, ja päästään pariskuntana kahdestaan jonnekin (ulkomaille). Meillä toiset isovanhemmat asuvat 500 km päässä, joten ihan käytännön syistä siellä käydään vain perheenä kylässä. Juhannuksena ollaan menossa pitkästä aikaa. Sekin on lepoa, kun joku muu hössöttää lasten kanssa ja voi itse lukea rauhassa lehtiä ja kävellä valmiiseen ruokapöytään.

Jännä että nuo irtiotot on tuollaisia hirveästi maksavia. Irtiotoksi mun mielestä riittäisi vaikka viikoittain/joka toinen viikko ystävien kanssa yhteinen ilta urheilun, lenkkeilyn, ruuan, viinin tai vastaavan puitteissa. En ymmärrä miksi pitää noin kalliita reissuja tehdä useasti vuodessa, kun voisi tehdä pieniä asioita tiheämpään.

Itselle irtiotoksi riittää kyllä aina illallinen ystävien kanssa, pitkä juoksulenkki pururadoilla, viikonloppureissu patikoimassa tai kalastamassa ja jos vielä erikoisempaa tahtoo  niin joku pieni hotelliviikoloppu vieraassa kaupungissa.

Mie en kyllä pystyis matkustaa omaa poikaani minnekkään. Se ois ihan hirveetä. Mielummin matkustan pojan kanssa ja teen kaikkeni että sillä on hauska matka!

Miksi ap valitat kun et kumminkaan edes halua mukaan? Ainakin on kysytty.

Jotkut meistä on myös ihmisiä, ei vain äitejä.

Eron tullessa sitten ihmetellään, mihis ne kaverit on kaikonneet, kun ei kertaakaan ole parisuhteen aikana pidetty yhteyttä muuhun kuin siihen hanipööhön.

Niin ennemmin ymmärtäisi nuo parisuhteen irtiotto hetket eli vanhempien yhteinen oma-aika.Toki kaverien kanssakin aikaa pitää viettäkää,mutta...

Onkos ap:lla itsellään aikaa vieviä harrastuksia ja vaimon ainoa mahdollisuus omaan aikaan ovat kuukausittaiset irtiotot kavereiden kanssa? Kai nyt ihmisellä on oikeus kerran kuussa omaan aikaan?

Mun ex meni joka viikonloppu ja usein keskellä viikkoakin viinanhöyryisissä menoissa (alkoi toisen lapsen syntymän jälkeen) ja itse olin kiinni lapsissa 24/7. Hoitovapaalla elätin perheeni säästöilläni, koska miehen palkka meni "omiin menoihin".

Että noin niinkuin ap:lle vertailukohteeksi...

Meidän on vaikea saada lapsia hoitoon, joten yhteisiä irtiottoja ei ole oikein ollut. Omilla tahoillamme olemme sitten käyneet lyhyillä minireissuilla. Ei joka vuosi, mutta kumminkin.

Omalta osaltani ne ovat olleet ystäväsuhteiden ylläpitoa. Arjessa on vaikea nähdä ja kohdata, jutella keskeytyksittä. Pienet irtiotot ovat tehneet järjetöntä buustia paitsi ystävyydelle, myös omalle jaksamiselle.

Mitä sitten olen reissuillani tehnyt? Samaa kuin ennen perheellistymistä. Istunut kahviloissa, lukenut keskeytyksittä kirjoja, jutellut pikkutunneulle asti, syönyt rauhassa. Ei tällainen matkustusmuoto edes maksa juuri mitään yhdeltä ihmiseltä.

Niin hassulta kuin se kuulostaa, niin on ollut helpompi järjestää tällainen muutaman päivän reissu kuin löytää muutamaa yksittäistä omaa vapaailtaa. Edullisemmaksikin on tullut kuin iltojen istuminen suomalaisissa ravintoloissa. Tämä on ollut hyvä järjestely.

Sun täytyy kysyä puolisoltas, miksi tarvitsee noin usein omaa aikaa ja vielä aika rahaa vievää. Ilmeisesti ei ole kasvanut aikuiseksi. Itselleni riittää menoiksi pari kertaa vuodessa 1 päivä/ ilta. Kaksin puolisoni kanssa emme pääse viettämään aikaa, koska lapselle ei ole hoitajaa.