Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan vuorotyötä!
18.06.2017 |
Olen pitkään haaveillut tietystä harrastuksesta ja nyt kun uusi jakso taas alkaa, työvuoroni menevät harrastuksen kanssa päällekkäin! Voisin tietysti toivoa tuon tietyn illan vapaaksi, mutta käytännössä se ei ole realistista.
Olen muutenkin todella kyllästynyt vuorotyöhön! Esimerkiksi juhannuksen olen töissä. Samaan aikaan muu perhe viettää mukavaa juhannusta järven rannalla! Kyllä v##uttaa!!! Itse sitten olen vapaalla, kun mies on töissä. Tuntuu ettei ole mitään yhteistä aikaa perheen kanssa... Kesällä vuorotyön kirous korostuu, kun on häitä ja muita kesäjuhlia. Perheenä emme pääse osallistumaan juuri koskaan mihinkään, koska kolmen viikon listassa kaksi viikonloppua pitää olla töissä. Millä todennäköisyydellä mikään juhla sattuu juuri tuolle yhdelle vapaalle viikonlopulle?!
Ja kyllä, olen hakenut päivätyötä, mutta ne paikat ovat kiven alla!
Ja kyllä, saan "helvetisti lisiä" päälle, mutta ne eivät korvaa sitä, että elän muiden kanssa eri aikaan.
Kommentit (29)
Sama täällä... Itse olen hoitoalalla, nyt mietin josko laitan hakemusta vaikka koulunkäynti avustajaksi.. Palkka vain tippuu :( En vain jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastan vuorotyötä, ei ruuhkia, voin asioida virka-aikaan, kaupassa ei ole ruuhkaa, salilla ei ole ruuhkaa, mahtavaa, en ikinä tekisi mitään 8-16 päivää.
Lapsettomana pidin kovasti vuorotyöstä. Nuorempana jaksoi hyvin valvoa, tehdä pitkää päivää... Nyt perheellisenä elämä on jatkuvaa sumplimista, kun lapsia ei voi vielä yksin jättää kotiin. Olen katkera siitä, että vuosittain joudun työvuoron takia jättämään tärkeitä tapahtumia väliiin!
Tuokin on totta, että on helppo hoitaa virastoasioita ym, mutta ei niitäkään asioita nyt niin paljoa ole, että olen valmis myymään muuten koko henkilökohtaisen elämäni. Enää reilu 30 vuotta eläkeikään...
ap, lähihoitaja
Itse rakastan vuorotyötä. Vaihdoin siistin päivätyöni rankkaan 3-vuorotyöhön enkä voisi olla onnellisempi. Meitä on moneen junaan. Toivottavasti sinä Ap löydät päivätyön. :)
Henkilökohtainen elämä on mitä parhainta kun on vuorotyö, saa kotonakin tehdä rauhassa jutut mitä pitää, mieskään ei ala kyllästyttää kun ei nähdä välillä kuin hetken, saa lähteä rauhassa lenkille aamulla kun muut paahtaa töihin, yövuoron jälkeen nukun kesällä ulkona ,saa ihanan rusketuksen.
Vuorotyö on aivan ihana asia.
Sen takia lapsemmekin sai olla kotona lähes koko lapsuusiän ennen koulua! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen itse myös 3-vuorotyötä tällä hetkellä. Aamuvuorot koen kaikista ärsyttävimmiksi, inhoan herätä liian aikaisin aamulla ja koko päivä menee pahalla tuulella väsyneenä, kamalat ruuhkat liikenteessä ja kaupassakin työpäivän jälkeen. Olen kyllä sinänsä aamuihminen, mutta heräilen yleensä siinä 8-9 aikaan, ja sen jälkeen haluan kaikessa rauhassa juoda aamukahvia ja ottaa rennosti. Aamuvuoroon mennessä täytyy herätä kukon laulun aikaan ja lähteä juoksujalkaa töihin, ei tietoakaan mistään rauhallisesta aamusta.
Teen vihaamaani vuorotyötä. Haen kokoajan toista työtä ja opiskelupaikkaa. Jos kumpaakaan ei löydy kesäloman loppuun mennessä, tulee minusta työtön työnhakija koska otan loparit. En jaksa enää tätä paskaa. Haluan päivätyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorotyöläisenä aamut on kaikkein kauheimpia, siksi vältän niiden tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana pidin kovasti vuorotyöstä. Nuorempana jaksoi hyvin valvoa, tehdä pitkää päivää... Nyt perheellisenä elämä on jatkuvaa sumplimista, kun lapsia ei voi vielä yksin jättää kotiin. Olen katkera siitä, että vuosittain joudun työvuoron takia jättämään tärkeitä tapahtumia väliiin!
Tuokin on totta, että on helppo hoitaa virastoasioita ym, mutta ei niitäkään asioita nyt niin paljoa ole, että olen valmis myymään muuten koko henkilökohtaisen elämäni. Enää reilu 30 vuotta eläkeikään...
ap, lähihoitaja
Tuo on oikeastaan ammatinvalintakysymys. Olin itse lähihoitaja, ja niin naiivi kouluun hakiessani, että luulin suunnilleen voivani valita työpaikan. Silloin hehkutettiin, että on pulaa hoitoalalla. Jouduin kuitenkin tyytymään sijaisuuksiin vuorotyössä. Aamua, iltaa yötä. Toisen lapsen vanhempainvapaan jälkeen opiskelin sosionomiksi. Palkkaa tulee vähemmän, mutta päivätyötä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 jatkaa... Lähihoitajana sain siis noin 400€ vuorolisiä kuukautta kohden. Sosionomina listapalkka on noin 200€ isompi kuin lähihoitajan peruspalkka. Siitä ero palkassa.
Vuorotyö on just parasta, en suostuis ikinä muunlaiseen työmuotoon. Työpäivät on sopivan vaihtelevia kun on aamua, iltaa ja yötä. Virastoissa yms. asioilla voi käydä hyvinkin kun ei tarvi olla töissä aina juuri samaan aikaan kun ne on auki. Pitkään saa nukkua useammin kuin päivätyöläiset. Ja parasta on se, että saa tehdä juhlapyhinä töitä, kun mielikuvituksettomat massan mukana menijät juhlivat. Juhlin itse paljon mieluummin milloin tahansa muulloin kuin silloin, kun miljoonat muutkin suomalaiset juhlivat. Ei minun juhlatunnelma ole kalenteriin sidottua, osaan kyllä pitää hauskaa muulloinkin kuin ennalta määriteltyinä päivinä (vappu, juhannus, joulu jne.).
Vierailija kirjoitti:
Teen vihaamaani vuorotyötä. Haen kokoajan toista työtä ja opiskelupaikkaa. Jos kumpaakaan ei löydy kesäloman loppuun mennessä, tulee minusta työtön työnhakija koska otan loparit. En jaksa enää tätä paskaa. Haluan päivätyön.
Sama täällä. En tosin ole päässyt opiskelemaan eikä varteen otettavaa uutta työtäkään ole löytynyt. Kaiken huippu on nämä Sipilän kikyt... Suututtaa muutenkin.
ap
Vuorotyön ansiosta lapseni saa viettää huolettomamman lapsuuden. Ovat aina saaneet olla paljon kotona, pari hoitopäivää viikossa riittää. Säälin todella lapsia jotka ovat joka päivä hoidossa tai iltsisssä.
No se ainakin on huutava vääryys, että siitä joulusta ja juhannuksesta saa saman korvauksen, kuin normi sunnuntaista?
Vuorotyö on mitä on, tällä hetkellä se on kaikki viikonloput ja pyhät kiinni. Viiden vuoden päästä toivottavasti jo eri meininki.
Alue: Aihe vapaa
Itsekin vuorotyötä tehneenä ymmärrän kyllästymisesi, perheettömänä se vielä jotenkuten menettelee mutta perheellisenä ei. Eikä ne lisät todellakaan korvaa menetettyä vapaa-aikaa läheisten kanssa. Joulut ja juhannukset töissä, ei herkkua todellakaan. Lastani aion ohjeistaa pysymään kaukana vuorotyöstä ja varsinkin hoitoalasta jossa saa uhrata koko elämänsä työlle ilman kohtuullista korvausta.