Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys parisuhteessa
Yksin
18.06.2017 |
Olen parisuhteessa mutta melko yksinäinen. Mies on lähinnä tietokoneella tai lukee. Häntä ei kiinnosta yhteiset harrastukset. Hänelle riittää jos käydään kerran tai pari kertaa kuukaudessa jossain yhdessä esim. käydään konsertissa tms. Hän haluaa aina vain olla kotona, vaikka asutaan melko isossa kaupungissa ja ympärillä olisi vaikka mitä tapahtumia. Masentaa. Harmittaa mennä aina yksin tai tyttökavereiden kanssa. Tämänkin viikonlopun mies on vain istunut sisällä ja minä olen ollut kaupungilla yksin.
Asiasta on puhuttu mutta mies on tähän suhteeseen tyytyväinen eikä halua muuttua. Hänen mielestään me teemme "koko ajan" asioita yhdessä, vaikka näin ei siis todellakaan ole asia. Muita samassa tilanteessa? Miten pärjäätte?
Kommentit (38)
Kuvittelen olevani sinkku ja asuvani kämppiksen kaa, niin laimea parisuhde on helpompi kestää. En kuitenkaan harrasta uskottomuutta enkä mitään mikä on parisuhteessa paheksuttavaa. Olen vain pikkuhiljaa opetellut ajattelemaan, että minulla on oikeus ajatuksiini. Olen myös lakannut odottamasta mieheni lupaamia asioita,niin en voi pettyä. Sitten jos joku yhdessä suunniteltu asia toteutuu, voi yllättyä iloisesti. En välitä vaikka hän töitten jälkeen kaatuu sohvalle. Kuvittelen että teen ruokaa vain itselleni. Toivoisin että elämässäni tapahtuisi jotain ihanaa. Ihan mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toiveissani odotan viikonloppua tai iltaisin miehen vapaata aikaa, että voisi olla yhteistä aikaa. Sitten mies haluaa olla yksin ja tehdä omia juttuja.itse sitten menen nukkumaan, en siksi että olisin väsynyt vaan siksi että olen luovuttanut.
Siksi pitää olla oma elämä ja itsenäisyys.
Yksinäinen olin minäkin 18 vuoden avioliitossa. Ap:lla sentään mies suostuu pari kertaa kuussa lähteen jonnekin. Omalla kohdalla ei sitäkään. Yhtään lomareissuakaan ei suhteen aikana yhdessä tehty eikä yhdessä käyty missään keikalla tai konsertissa. Mies ei halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vääränlaisen ihmisen kanssa? Haluat olla menossa mutta hän ei.
Tunnistan itseni tuosta että viihdyn hyvin kotona ja pitäisin sitä hyvin uuvuttavana jos pitäisi esim. joka viikonloppu juosta jossain tapahtumissa, illanistujaisissa tai vastaavaa. Vielä enemmän jos se on pääasiassa somesisällön vuoksi.
Tyypillistä käytöstä miehille. Miehet yleensä ovat vähään tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teittemme te ap sitten yhdessä juttuja enemmän ennen yhteenmuuttoa?
Vierailija kirjoitti:
Siksi pitää olla oma elämä ja itsenäisyys.
On jo, mutta jotain kaipaan. Edellisessä suhteessani yksinäisyyden tunne johti siihen, että aloin ihastua kaikkiin miehiin jotka antoivat huomiota. Nyt ei ole sellaisia lähteitä elämässä niin on vain kaipaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei halua seksiä niin seurakaan ei kiinnosta.
Voin täysin ymmärtää aloittajan aatokset. Olen jo vanhempaa ikäluokkaa, silloin työ , vaikkakin häntä innostava, rahaa perheelle tuova, järjellä ajateltuna viisas idea. Meillä oli "pahimpaan aikaan" 4 alle viisivuotiasta. Kaksoset tulivat, ja toivat myös onnea tullessaan, vaikkakin yllätyksenä. Nyt jos joku alkaa ihmettelemään, senkun. Olen kokenut tämän asian. Ehdotin konserttiin menoa, kaikkea minua kiinnostavaa viitisen vuotta. Ei käynyt. Eroon päättyi koko ranskanpulla, pahimmalla tavalla perheen kannalta. Mää läksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen .Raastaa rintaa joka päivä.Hyppäämällä pois siitä huomaat että elämä kantaa.Rakkaus on upea asia mutta se voi myös tappaa sinut henkisesti.
Nyt soi: Bob Marley & The Wailers: No Woman, No Cry
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin joskus itse pitkäaikaisesta avopuolisostani, kun en jaksanut enää tehdä hänen kanssaan mitään. Tuntui, että väkisin piti aina keksiä jotain, eikä ollut mitään kiinnostusta tai halua enää. Rakkaus oli kuivunut ja parempi oli lähteä. Siitä lähtien olen ollut sinkkuna ja täysin oikea ratkaisu (6 vuotta).
Käyttäjä3788 kirjoitti:
Minun vaimoni oli myös tuollainen. Halusi olla koko ajan yksin, eikä tehdä mitään. Lopulta minäkään en halunnut. Sitten omat makiuhuoneet ja seksi ja läheisyys loppui.
Eron jälkeen taivas aukeni. Tajusin, että maailma on täynnä kivoja ja fiksuja naisia. Tuli vapautta, naisystäviä, seksiä ja välittämistä. Nyt on hyvä.
On kuin minun kirjoittama teksti.
Joo, nyt on uudessa suhteessa aivan erilainen ilmapiiri. Huumoria, hyvää seksiä, läheisyyttä, keskustelua, yhteisiä tekemisiä, aitoa välittämistä, yms...
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3788 kirjoitti:
Minun vaimoni oli myös tuollainen. Halusi olla koko ajan yksin, eikä tehdä mitään. Lopulta minäkään en halunnut. Sitten omat makiuhuoneet ja seksi ja läheisyys loppui.
Eron jälkeen taivas aukeni. Tajusin, että maailma on täynnä kivoja ja fiksuja naisia. Tuli vapautta, naisystäviä, seksiä ja välittämistä. Nyt on hyvä.
On kuin minun kirjoittama teksti.
Joo, nyt on uudessa suhteessa aivan erilainen ilmapiiri. Huumoria, hyvää seksiä, läheisyyttä, keskustelua, yhteisiä tekemisiä, aitoa välittämistä, yms...
Kaikissa UUSISSA suhteissa on.
Kukaan ei ole teille velkaa yksinäisyyden tunteen poistamista.
Täällä kanssa yksi yksinäinen. Parisuhteessa yksinäisyys tuntuu erityisen musertavalta, sillä eihän parisuhteessa kuuluisi kokea olevansa yksinäinen? Samaa tukea ei saa sukulaisilta ja ystäviltäkään, mitä sai sinkkuna ollessa. Itsetuntoa nakertaa jatkuvasti torjutuksi tuleminen ja tämä näkymättömyys. Mikäli kerron kaipaavani miestä esimerkiksi saunakaveriksi, hän suuttuu. Harrastus ja työt menevät edelle. Oikeastaan tuntuu sille, että kaikki muu menee edelle. Edes kotiaskareita, kuten kaupassa käyntiä ei voi suorittaa yhdessä. Ajattelin, että edes silloin viettäisimme yhdessä aikaa. Tekee kuulemma senkin mieluummin yksinään.
Olen surrut asiaa jo pidemmän aikaa ja hyväksynyt tilanteen. En tule tämän ihmisen kanssa saamaan sellaista parisuhdetta, mikä täyttäisi tarpeeni. Keskityn lapsiin, uraani ja omiin harrastuksiini. Ero ei ole nyt vaihtoehto.