Lue keskustelun säännöt.
Sinkut, moi! Mitä teille kuuluu ja millä mielillä kesää vietätte?
18.06.2017 |
Itse olen jo yli 40v, isot lapset, takana pitkä avioliitto ja sinkkuna nyt jo vuosia. Yksi viritelmä oli alkuvuodesta, mutta ei riittänyt suhteeseen.
Nyt nautin kesästä, vapaudesta, tuoksuista, lapsista ja tutustun jutellen eri ihmisiin.
En muutenkaan halua enää mitään asumista saman katon alla, vaikka joskus mies tulisikin elämääni.
Elämä on nyt avointa, ihanaa. Ja etenkin vapaus.
Hyvää kesää kaikille sinkuille <3
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
täällä yksi itsesäälissä rypevä. olen 16 v:stä lähtien aina ollut pidemmissä(ja muutamassa lyhyessä) suhteissa. nyt erosta piiiitkä-ikäisestä suhteesta vasta reilu puoli vuotta ja olen jotenkin ihan ulapalla. toisaalta uskoin ja vannoin etten miehiä tule hetkeen kaipaamaan, mutta toisaalta kaipaan ihan hirvittävästi jotakuta merkityksellistä jakamaan elämää kanssani. minulla on jopa (ollut) ihana fuckbuddy, jonka kanssa löysin seksuaalisuuteni kokonaan uudestaan. mutta hän ei loppujen lopuksi halunnut enempää ja minä taas yllättäenolisin halunnut.
tämä on tällaista omien tarpeidensa ja rajojensa tunnistamisen ja tunnustamisen aikaa. ei tätä prosessia kylläkään helpota ex joka vapaasti lentelee kukasta kukkaan , kun taas itse on sidottu kolmeen lapseen... vaikka itse olin se eron alullepanija.
voisko nyt tulla se satujen prinssi uljas karauttaa valkealla ratsullaan elämääni ja pelastaa minut itseltäni! vaikka kai minä siitä sitten kuitenkin ärsyyntyisin :( noh jos hieman romantiikkaa ja sielujen sympatiaa kuitenkin. kiitos.
n42
Oliko se fuckbuddy samaan aikaan kun parisuhde? Satujen (eikä Sannojenkaan) prinssit ei tykkää semmoisesta...
ei tietenkään samaan aikaan! ei minusta olisi pyörittämään kahta tai useampaa suhdetta samanaikaisesti. energiaakaan ei yksinkertaisesti edes riittäisi.
53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa masentavaa lukea vastauksia viestiini. Koiran takia olen siis tuomittu yksinäisyyteen, pilalle mennyttä tavaraa. Eikö ole mahdollista löytää miestä jolla on itselläänkin koira, tai haluaisi sellaisen? Siivoan asuntoani ahkerasti eikä elämä pyöri koiran ympärillä.
Toisaalta noita viestejä lukiessa tuli olo että ehkä tein oikean päätöksen kun otin koiran, ainakin aiheuttanut vähemmän pettymyksiä mitä deittailu. Todennäköisesti jäisin koirattomanakin sinkuksi, eipähän tarvitse katua sitä etten ikinä uskaltanut ottaa lemmikkiä ja jouduin viettämään elämäni täysin yksin. Nyt on tiedossa kuitenkin ihania merenrantalenkkejä hyvässä seurassa. :)
-se koirallinen ikisinkku
Minä olisin ihan sujut sinkkuuteni kanssa, mutta muille se tuntuu olevan ongelma. Kaverit ja tuttavat kyselevät mieskuvioistani, samoin vanhempani. Eräs kaveri sanoi suoraan, että on huolissani minusta, koska mulla ei ole ollut pitkään aikaan ketään.
Osaan olla yksin. Suorastaan nautin omasta ajasta, mutta nyt sitä on liikaa. En jaksaisi tehdä aina kaikkea yksin. On mulla kavereita, mutta suurimmalla osalla jo perheet. Ja kyllähän se satuttaa nähdä onnellisia pariskuntia ja perheitä. Kyllä minä tiedän, että ei se parisuhde aina ole onnellinen ja pelkästään autuaaksi tekevä asia. Silti satuttaa, että muut pariutuvat ja minä pysyn yksin.
N28
Vierailija kirjoitti:
Olipa masentavaa lukea vastauksia viestiini. Koiran takia olen siis tuomittu yksinäisyyteen, pilalle mennyttä tavaraa. Eikö ole mahdollista löytää miestä jolla on itselläänkin koira, tai haluaisi sellaisen? Siivoan asuntoani ahkerasti eikä elämä pyöri koiran ympärillä.
Toisaalta noita viestejä lukiessa tuli olo että ehkä tein oikean päätöksen kun otin koiran, ainakin aiheuttanut vähemmän pettymyksiä mitä deittailu. Todennäköisesti jäisin koirattomanakin sinkuksi, eipähän tarvitse katua sitä etten ikinä uskaltanut ottaa lemmikkiä ja jouduin viettämään elämäni täysin yksin. Nyt on tiedossa kuitenkin ihania merenrantalenkkejä hyvässä seurassa. :)
-se koirallinen ikisinkku
Et todellakaan ole tuomittu. Ei kaikki tykkää koirista, mutta ei ole viisasta jättää tekemättä jotain asiaa siksi, että ehkä joku mahdollinen kumppani ei tykkäisi siitä. Kyllä sinun pitää elää itsesi näköistä elämää. Siihen kuuluu koira ja jos joku ei sinua huoli sen takia, saa mennäkin.
Kesä on ehdottomasti rakkauden aikaa!!
Eikun hetkinen... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ajatusmaailma elämän omistamisesta saa itseni näkemään aina punaista, mitä tykkäisit jos omaan kaulaasi laitetaan panta ja kaiken tekemäsi päättäisi joku toinen ? !
Lemmikit ovat kuin vankilan vankeja jotka eivät ole tehneet koskaan mitään pahaa ja ovat saaneet elinkautisen.
Hyvää, paitsi raha on tiukassa.
Toivun edellisestä huonosta suhteesta. Täytyy antaa itselleen aikaa toipua ja oppia taas karttamaan kusipäitä. Sinkkuus sinänsä ei haittaa. Päinvastoin.
T. Sinkkunainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä,etenkin miehissä on paljon, ettei voi ollenkaan olla yksin. Kun suhde loppuu, mennään heti nettideittiin ja alkaa uudet viritelmät. Onko sinkkuna olo niin vaikeaa joillekin? Vai onko niin, että kun on ollut suhteessa tai suhteissa, pelkää olla vain itsensä kanssa?
Sitten nämä,jotka valittavat, ettei ketään löydy.
Ensinnäkin sellainen tyytymättömyys näkyy päälle päin ja torjuu lähestymiset. Ruikutus omasta huonosta osasta on ikävää tyyliin en kelpaa kellekään. Pää pystyyn ja nauttimaan elämästä! Nyt on kesä ja ihmisiä liikkuu kaikkialla enemmän. Silmät auki ja mieli auki, on monia samassa tilanteessa.
Juhannus tulossa ja olen sinkku itsekin. Aattona otan fillarin ja lähden valokuvaamaan lähiseudun luontoa. Juon kahvia jossain kuppilassa ja istun puistossa. Jos joku haluaa jutella, riittää tarinaa kyllä.
Sinkkuna voin tehdä samoja asioita kuin parisuhteessa; matkustaa, käydä teatterissa, syödä ulkona. Mulle nuo ei ole koskaan ollut vaikeaa yksin.
Ei sinkkuna olo vaikeaa ole. Se on vain paljon vähemmän tyydyttävää kuin parisuhteessa oleminen. Kyllä minäkin voin käydä teatterissa ja syödä ulkona, mutta ei tuo tyydytä mitenkään rakastamisen, rakastetuksi tulemisen, kumppanuuden, seksin, läheisyyden ja arjen jakamisen tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Olen 24 v, eronnut yhden lapsen äiti. Sinkkuna kolme vuotta, siis erosta asti (ellei muutamia pikkusutinoita oteta huomioon). Viihdyn yksin ja saan viettää myös perheaikaa lapsen kanssa. Kaipaan ihastumista, mutta itsetuntoni on niin huono kilpirauhasongelmista ja painonnoususta johtuen etten kehtaa alkaa "tarjota" itseäni kellekään. Ehkä sitten kun viihdyn paremmin omissa nahoissani, voin miettiä parisuhdejuttuja. Saman katon alle en kyllä muita kaipaa, siinä olen AP:n kanssa samoilla linjoilla...
Tämä kesä menee pääosin töissä, lapsen kanssa käydään vanhempien mökillä aina kun ehditään. Yhdet festarit ja yksi kotimaanreissu on tiedossa loppukesälle. Ihan kivalta tuntuu ja hyvillä mielin mennään, oma paino vain vaivaa. Läheiset sanovat etten näytä mitenkään massiiviselta, mutta olo on kuin elefantilla ja vaaka pomppaa kyllä ylipainon puolelle :/ ehkä sitten joskus pääsen mukavampiin mittoihin.
Täysin kuin minä, ihan täysin, mutta painonnousu johtuu "yksinäisyydestä". Lapsi toki on mutta kaipaan parisuhdetta 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Go kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 24 v, eronnut yhden lapsen äiti. Sinkkuna kolme vuotta, siis erosta asti (ellei muutamia pikkusutinoita oteta huomioon). Viihdyn yksin ja saan viettää myös perheaikaa lapsen kanssa. Kaipaan ihastumista, mutta itsetuntoni on niin huono kilpirauhasongelmista ja painonnoususta johtuen etten kehtaa alkaa "tarjota" itseäni kellekään. Ehkä sitten kun viihdyn paremmin omissa nahoissani, voin miettiä parisuhdejuttuja. Saman katon alle en kyllä muita kaipaa, siinä olen AP:n kanssa samoilla linjoilla...
Tämä kesä menee pääosin töissä, lapsen kanssa käydään vanhempien mökillä aina kun ehditään. Yhdet festarit ja yksi kotimaanreissu on tiedossa loppukesälle. Ihan kivalta tuntuu ja hyvillä mielin mennään, oma paino vain vaivaa. Läheiset sanovat etten näytä mitenkään massiiviselta, mutta olo on kuin elefantilla ja vaaka pomppaa kyllä ylipainon puolelle :/ ehkä sitten joskus pääsen mukavampiin mittoihin.
Täysin kuin minä, ihan täysin, mutta painonnousu johtuu "yksinäisyydestä". Lapsi toki on mutta kaipaan parisuhdetta 😔
Turhaa sitä painoaan on syyttää mistään muusta paitsi omasta itsekurista. Olet sitä mitä syöt, joten maailman helpoin laihdutus keino = dont eat so much !
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä,jotka valittavat, ettei ketään löydy.
Ensinnäkin sellainen tyytymättömyys näkyy päälle päin ja torjuu lähestymiset. Ruikutus omasta huonosta osasta on ikävää tyyliin en kelpaa kellekään. Pää pystyyn ja nauttimaan elämästä! Nyt on kesä ja ihmisiä liikkuu kaikkialla enemmän. Silmät auki ja mieli auki, on monia samassa tilanteessa.
Silmät on pidetty auki 15-vuotiaasta asti. Olen aina ollut sosiaalinen ja puhelias ja valmis tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia. Valitettavasti tällaiset kommentit eivät juurikaan rohkaise, vaan lähinnä alleviivaavat sitä, kuinka meissä vastentahtoisissa sinkuissa on oltava jotain vikaa. Koska kyllähän seuraa löytyy kun vaan lähtee mieli auki puistoon?
Todellisuudessa on vaikeaa löytää mukava ihminen, joka pitää sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä, ja vielä elämäntilannekin mätsää. Ja jos et ole täydellisen kaunis nainen, on turha odottaa lähestymisiä puistoissa. Tähän päälle vielä 0% onnistuminen omien aloitteiden suhteen, niin ei siinä enää pelkkä pään pystyyn laittaminen auta.
Ai "saattaa"? Kyllähän se menee niin että naisen elämässä lapset > nainen > koira > mies.