Sinkut, moi! Mitä teille kuuluu ja millä mielillä kesää vietätte?
Itse olen jo yli 40v, isot lapset, takana pitkä avioliitto ja sinkkuna nyt jo vuosia. Yksi viritelmä oli alkuvuodesta, mutta ei riittänyt suhteeseen.
Nyt nautin kesästä, vapaudesta, tuoksuista, lapsista ja tutustun jutellen eri ihmisiin.
En muutenkaan halua enää mitään asumista saman katon alla, vaikka joskus mies tulisikin elämääni.
Elämä on nyt avointa, ihanaa. Ja etenkin vapaus.
Hyvää kesää kaikille sinkuille <3
Kommentit (72)
No tervepä terve :)
Täällä päällisin puolin ihan hyvät fiilikset. Ihanaa, kun on vehreää ja lämmintä ja kukat tuoksuvat. Toisaalta hiukan apea olo. Olen aika introvertti ja viihdyn hyvin yksin, mutta nyt on alkanut tuntua että olisi ihanaa jos olisi joku kaveri kenen kanssa käydä silloin tällöin vaikka leffassa, kahvilla, kylässä, mökillä tms. Vanhoja ystäviä en näe enää kuin harvakseltaan muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi. Hellyydenkipeys on myös alkanut välillä muistutella olemassaolostaan. Sinkkuna 3 vuotta.
N30
Vierailija kirjoitti:
No tervepä terve :)
Täällä päällisin puolin ihan hyvät fiilikset. Ihanaa, kun on vehreää ja lämmintä ja kukat tuoksuvat. Toisaalta hiukan apea olo. Olen aika introvertti ja viihdyn hyvin yksin, mutta nyt on alkanut tuntua että olisi ihanaa jos olisi joku kaveri kenen kanssa käydä silloin tällöin vaikka leffassa, kahvilla, kylässä, mökillä tms. Vanhoja ystäviä en näe enää kuin harvakseltaan muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi. Hellyydenkipeys on myös alkanut välillä muistutella olemassaolostaan. Sinkkuna 3 vuotta.
N30
Lähes täysin identtiset fiilikset itselläni. Sinkkuna 2 vuotta. Eniten minua rassaa kavereiden puute. Täällä minulla on pari kaveria, mutta en ole heidän kaverilistallaan kovin korkealla, eivätkä he oikein ole muutenkaan minun tyyppisiäni ihmisiä. Välillä heidän kanssaan teen jotain, mutta en saa seuraa läheskään niin usein kuin haluaisin, eikä heidän kanssaan yleensä ole samalla tavoin hauskaa kuin oikeiden kavereideni, joita näen todella harvoin etäisyyden takia.
M30
No, pääasiassa on masentanut. Taas yksi vuosi puolessä välissä, mutta miehen tapaaminen ei vain onnistu. Olen siis ikisinkku nainen, en koskaan treffaillut edes. Tunnen oloni välillä kärpäsenpaskaakin alemmaksi. Mutta toisaalta seuraavana päivänä saatan kokea oloni varsin kauniiksi.
Tänä viikonloppuna kävin ulkona ja seurasin miten miehet ja naiset lähestyvät toisiaan. Tuosta noin vain aloittivat keskusteluja. Mutta mua ei jostain syystä kukaan katsele, vaikken ole ruma. Ja itse yritin viritellä keskustelua, mutta taas kerran se mies ei ollut kiinnostunut. Miksi se on muille niin helppoa?
Voi kun saisi joskus halata ja pussata jotain ihanaa miestä. Sellaisella mielellä tähän asti tätä kesää.
Vierailija kirjoitti:
No, pääasiassa on masentanut. Taas yksi vuosi puolessä välissä, mutta miehen tapaaminen ei vain onnistu. Olen siis ikisinkku nainen, en koskaan treffaillut edes. Tunnen oloni välillä kärpäsenpaskaakin alemmaksi. Mutta toisaalta seuraavana päivänä saatan kokea oloni varsin kauniiksi.
Tänä viikonloppuna kävin ulkona ja seurasin miten miehet ja naiset lähestyvät toisiaan. Tuosta noin vain aloittivat keskusteluja. Mutta mua ei jostain syystä kukaan katsele, vaikken ole ruma. Ja itse yritin viritellä keskustelua, mutta taas kerran se mies ei ollut kiinnostunut. Miksi se on muille niin helppoa?
Voi kun saisi joskus halata ja pussata jotain ihanaa miestä. Sellaisella mielellä tähän asti tätä kesää.
Suukko ja halaus sinne.
Ihana mies :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, pääasiassa on masentanut. Taas yksi vuosi puolessä välissä, mutta miehen tapaaminen ei vain onnistu. Olen siis ikisinkku nainen, en koskaan treffaillut edes. Tunnen oloni välillä kärpäsenpaskaakin alemmaksi. Mutta toisaalta seuraavana päivänä saatan kokea oloni varsin kauniiksi.
Tänä viikonloppuna kävin ulkona ja seurasin miten miehet ja naiset lähestyvät toisiaan. Tuosta noin vain aloittivat keskusteluja. Mutta mua ei jostain syystä kukaan katsele, vaikken ole ruma. Ja itse yritin viritellä keskustelua, mutta taas kerran se mies ei ollut kiinnostunut. Miksi se on muille niin helppoa?
Voi kun saisi joskus halata ja pussata jotain ihanaa miestä. Sellaisella mielellä tähän asti tätä kesää.
Suukko ja halaus sinne.
Ihana mies :-)
Kiitos, samoin sinne.
Hymyilin :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, pääasiassa on masentanut. Taas yksi vuosi puolessä välissä, mutta miehen tapaaminen ei vain onnistu. Olen siis ikisinkku nainen, en koskaan treffaillut edes. Tunnen oloni välillä kärpäsenpaskaakin alemmaksi. Mutta toisaalta seuraavana päivänä saatan kokea oloni varsin kauniiksi.
Tänä viikonloppuna kävin ulkona ja seurasin miten miehet ja naiset lähestyvät toisiaan. Tuosta noin vain aloittivat keskusteluja. Mutta mua ei jostain syystä kukaan katsele, vaikken ole ruma. Ja itse yritin viritellä keskustelua, mutta taas kerran se mies ei ollut kiinnostunut. Miksi se on muille niin helppoa?
Voi kun saisi joskus halata ja pussata jotain ihanaa miestä. Sellaisella mielellä tähän asti tätä kesää.
Suukko ja halaus sinne.
Ihana mies :-)
Kiitos, samoin sinne.
Hymyilin :).
Ihanaa, romantiikkaa ilmassa vaikkakin virtuaalisesti
-ulkopuolinen-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tervepä terve :)
Täällä päällisin puolin ihan hyvät fiilikset. Ihanaa, kun on vehreää ja lämmintä ja kukat tuoksuvat. Toisaalta hiukan apea olo. Olen aika introvertti ja viihdyn hyvin yksin, mutta nyt on alkanut tuntua että olisi ihanaa jos olisi joku kaveri kenen kanssa käydä silloin tällöin vaikka leffassa, kahvilla, kylässä, mökillä tms. Vanhoja ystäviä en näe enää kuin harvakseltaan muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi. Hellyydenkipeys on myös alkanut välillä muistutella olemassaolostaan. Sinkkuna 3 vuotta.
N30
Lähes täysin identtiset fiilikset itselläni. Sinkkuna 2 vuotta. Eniten minua rassaa kavereiden puute. Täällä minulla on pari kaveria, mutta en ole heidän kaverilistallaan kovin korkealla, eivätkä he oikein ole muutenkaan minun tyyppisiäni ihmisiä. Välillä heidän kanssaan teen jotain, mutta en saa seuraa läheskään niin usein kuin haluaisin, eikä heidän kanssaan yleensä ole samalla tavoin hauskaa kuin oikeiden kavereideni, joita näen todella harvoin etäisyyden takia.
M30
Saat täältä yhden virtuaalikahvikupillisen ja lettuja mitä paistoin äsken :) Aurinkoista kesää sulle, toivottavasti löydettäisiin molemmat sen aikana uusia hyviä ystävyyksiä!
Se N30 (paitsi että olen siis kuitenkin 31, en vain ole oppinut muistamaan tuota vielä :P)
Miksi juhannuksena pitäis saunoa?
Olen angiinassa, mutta kunhan tästä toivun niin pidän urheilukesän. Seurusteluasioita en kaipaa, mutta seksiä senkin edestä.. viimeisimmän virityksen jälkeen olen kyllästynyt perättömiin lupauksiin sitoutuneisuudesta.
Aivan paska fiilis ja joka kesä sama homma. No se on kai aina vasten tahtoaan sinkkuna oleminen rankempaa ja kun ei saa kuitenkaan seksiäkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tervepä terve :)
Täällä päällisin puolin ihan hyvät fiilikset. Ihanaa, kun on vehreää ja lämmintä ja kukat tuoksuvat. Toisaalta hiukan apea olo. Olen aika introvertti ja viihdyn hyvin yksin, mutta nyt on alkanut tuntua että olisi ihanaa jos olisi joku kaveri kenen kanssa käydä silloin tällöin vaikka leffassa, kahvilla, kylässä, mökillä tms. Vanhoja ystäviä en näe enää kuin harvakseltaan muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi. Hellyydenkipeys on myös alkanut välillä muistutella olemassaolostaan. Sinkkuna 3 vuotta.
N30
Lähes täysin identtiset fiilikset itselläni. Sinkkuna 2 vuotta. Eniten minua rassaa kavereiden puute. Täällä minulla on pari kaveria, mutta en ole heidän kaverilistallaan kovin korkealla, eivätkä he oikein ole muutenkaan minun tyyppisiäni ihmisiä. Välillä heidän kanssaan teen jotain, mutta en saa seuraa läheskään niin usein kuin haluaisin, eikä heidän kanssaan yleensä ole samalla tavoin hauskaa kuin oikeiden kavereideni, joita näen todella harvoin etäisyyden takia.
M30
Saat täältä yhden virtuaalikahvikupillisen ja lettuja mitä paistoin äsken :) Aurinkoista kesää sulle, toivottavasti löydettäisiin molemmat sen aikana uusia hyviä ystävyyksiä!
Se N30 (paitsi että olen siis kuitenkin 31, en vain ole oppinut muistamaan tuota vielä :P)
Aikamoinen sattuma. Söin itsekin juuri lettuja ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.
Juu eiköhän tässä parempaa kohti pyritä, vaikka ei asiat surkeasti nytkään ole.
täällä yksi itsesäälissä rypevä. olen 16 v:stä lähtien aina ollut pidemmissä(ja muutamassa lyhyessä) suhteissa. nyt erosta piiiitkä-ikäisestä suhteesta vasta reilu puoli vuotta ja olen jotenkin ihan ulapalla. toisaalta uskoin ja vannoin etten miehiä tule hetkeen kaipaamaan, mutta toisaalta kaipaan ihan hirvittävästi jotakuta merkityksellistä jakamaan elämää kanssani. minulla on jopa (ollut) ihana fuckbuddy, jonka kanssa löysin seksuaalisuuteni kokonaan uudestaan. mutta hän ei loppujen lopuksi halunnut enempää ja minä taas yllättäenolisin halunnut.
tämä on tällaista omien tarpeidensa ja rajojensa tunnistamisen ja tunnustamisen aikaa. ei tätä prosessia kylläkään helpota ex joka vapaasti lentelee kukasta kukkaan , kun taas itse on sidottu kolmeen lapseen... vaikka itse olin se eron alullepanija.
voisko nyt tulla se satujen prinssi uljas karauttaa valkealla ratsullaan elämääni ja pelastaa minut itseltäni! vaikka kai minä siitä sitten kuitenkin ärsyyntyisin :( noh jos hieman romantiikkaa ja sielujen sympatiaa kuitenkin. kiitos.
n42
Aika surkea mieliala on nyt kyllä. Seitsemän vuoden sinkkuuden jälkeen tapasin tyypin, jonka kanssa oisin oikeesti voinut alkaakin jollekin. Tapailtiin ja pidettiin tiiviisti yhteyttä muutama kuukausi, kunnes tyyppi keväällä häippäsi ulkomaille ja jätti mut ku nallin kalliolle vaivautumatta edes hyvästelemään. No tätä murhetta yritin sitten paeta kovaan työntekoon ja moniin harrastuksiin. Lopputulos on karu: nyt olen paitsi edelleen surullinen myös aivan lopen uupunut.
Vaikka kesästä tykkäänkin, niin just nyt ei vaan jaksais mitään :( Myös deittailukuviot saa kyllä jäädä meikäläisen osalta taka-alalle vähäksi aikaa. Esimerkiksi seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi.
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tervepä terve :)
Täällä päällisin puolin ihan hyvät fiilikset. Ihanaa, kun on vehreää ja lämmintä ja kukat tuoksuvat. Toisaalta hiukan apea olo. Olen aika introvertti ja viihdyn hyvin yksin, mutta nyt on alkanut tuntua että olisi ihanaa jos olisi joku kaveri kenen kanssa käydä silloin tällöin vaikka leffassa, kahvilla, kylässä, mökillä tms. Vanhoja ystäviä en näe enää kuin harvakseltaan muuttuneiden elämäntilanteiden vuoksi. Hellyydenkipeys on myös alkanut välillä muistutella olemassaolostaan. Sinkkuna 3 vuotta.
N30
Lähes täysin identtiset fiilikset itselläni. Sinkkuna 2 vuotta. Eniten minua rassaa kavereiden puute. Täällä minulla on pari kaveria, mutta en ole heidän kaverilistallaan kovin korkealla, eivätkä he oikein ole muutenkaan minun tyyppisiäni ihmisiä. Välillä heidän kanssaan teen jotain, mutta en saa seuraa läheskään niin usein kuin haluaisin, eikä heidän kanssaan yleensä ole samalla tavoin hauskaa kuin oikeiden kavereideni, joita näen todella harvoin etäisyyden takia.
M30
Saat täältä yhden virtuaalikahvikupillisen ja lettuja mitä paistoin äsken :) Aurinkoista kesää sulle, toivottavasti löydettäisiin molemmat sen aikana uusia hyviä ystävyyksiä!
Se N30 (paitsi että olen siis kuitenkin 31, en vain ole oppinut muistamaan tuota vielä :P)
Aikamoinen sattuma. Söin itsekin juuri lettuja ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.
Juu eiköhän tässä parempaa kohti pyritä, vaikka ei asiat surkeasti nytkään ole.
:)
N30/31
Jo +12v sinkkuna, sen jälkeen ollut melko hiljaista. Muutamia parin illan juttuja silloin tällöin. Meni vain into parisuhteille kun ex sanoi että "parisuhteesta kanssasi ei ollut mihinkään", ja viimeisen 5v aikana 6/7 naisesta kelle yrittänyt puhua on uhkaillut tai haistatellut ensi sanoinaan. Näiden tapahtumien summana jo vuosia pelännyt kohdata tuntemattomia naisia, sekä menettänyt elämän intoni nähdä maailmaa. Parempi vain pitää suhteet omien käsien välisinä ja pysyä 4 seinän sisällä että pysyy edes hengissä väkivaltaisilta naisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo yli 40v, isot lapset, takana pitkä avioliitto ja sinkkuna nyt jo vuosia. Yksi viritelmä oli alkuvuodesta, mutta ei riittänyt suhteeseen.
Nyt nautin kesästä, vapaudesta, tuoksuista, lapsista ja tutustun jutellen eri ihmisiin.
En muutenkaan halua enää mitään asumista saman katon alla, vaikka joskus mies tulisikin elämääni.
Elämä on nyt avointa, ihanaa. Ja etenkin vapaus.
Hyvää kesää kaikille sinkuille <3Asuvatko lapset vielä kotona?
Eivät asu.
Kiitos kaikille vastauksista. Oli mukava lukea teidän kirjoitukisanne. Usein tuntee ulkopuolisuutta, kun töissä puhutaan puolisoista ja yhdessä tekemisistä. Ja mainintaa, ettei ihmisen kuulu olla yksin. No, meitä on muitakin lisäkseni.
ap
Vierailija kirjoitti:
täällä yksi itsesäälissä rypevä. olen 16 v:stä lähtien aina ollut pidemmissä(ja muutamassa lyhyessä) suhteissa. nyt erosta piiiitkä-ikäisestä suhteesta vasta reilu puoli vuotta ja olen jotenkin ihan ulapalla. toisaalta uskoin ja vannoin etten miehiä tule hetkeen kaipaamaan, mutta toisaalta kaipaan ihan hirvittävästi jotakuta merkityksellistä jakamaan elämää kanssani. minulla on jopa (ollut) ihana fuckbuddy, jonka kanssa löysin seksuaalisuuteni kokonaan uudestaan. mutta hän ei loppujen lopuksi halunnut enempää ja minä taas yllättäenolisin halunnut.
tämä on tällaista omien tarpeidensa ja rajojensa tunnistamisen ja tunnustamisen aikaa. ei tätä prosessia kylläkään helpota ex joka vapaasti lentelee kukasta kukkaan , kun taas itse on sidottu kolmeen lapseen... vaikka itse olin se eron alullepanija.
voisko nyt tulla se satujen prinssi uljas karauttaa valkealla ratsullaan elämääni ja pelastaa minut itseltäni! vaikka kai minä siitä sitten kuitenkin ärsyyntyisin :( noh jos hieman romantiikkaa ja sielujen sympatiaa kuitenkin. kiitos.
n42
Oliko se fuckbuddy samaan aikaan kun parisuhde? Satujen (eikä Sannojenkaan) prinssit ei tykkää semmoisesta...
Apeat on tunnelmat. Kesä menee töissä tienatessa ja vapaa-aika toisten ongelmia ratkoessa. Lapsi löytää jo omat tekemiset. Ikävämmäksi sen tekee äskettäinen sattuma. Tuttavanainen vihjaili olevansa matkaseuran tarpeessa, millaista ihmettä ei ole tapahtunut vuosiin, ja teeskentelin, etten olisi ymmärtänyt. Tekee pahaa olla töykeä, muttei minulla ole sellaiseen mahdollisuutta taloudellisesti enempää kuin ajankaan kannalta. Ehkä sitten joskus.
Ihmettelen näitä,etenkin miehissä on paljon, ettei voi ollenkaan olla yksin. Kun suhde loppuu, mennään heti nettideittiin ja alkaa uudet viritelmät. Onko sinkkuna olo niin vaikeaa joillekin? Vai onko niin, että kun on ollut suhteessa tai suhteissa, pelkää olla vain itsensä kanssa?
Sitten nämä,jotka valittavat, ettei ketään löydy.
Ensinnäkin sellainen tyytymättömyys näkyy päälle päin ja torjuu lähestymiset. Ruikutus omasta huonosta osasta on ikävää tyyliin en kelpaa kellekään. Pää pystyyn ja nauttimaan elämästä! Nyt on kesä ja ihmisiä liikkuu kaikkialla enemmän. Silmät auki ja mieli auki, on monia samassa tilanteessa.
Juhannus tulossa ja olen sinkku itsekin. Aattona otan fillarin ja lähden valokuvaamaan lähiseudun luontoa. Juon kahvia jossain kuppilassa ja istun puistossa. Jos joku haluaa jutella, riittää tarinaa kyllä.
Sinkkuna voin tehdä samoja asioita kuin parisuhteessa; matkustaa, käydä teatterissa, syödä ulkona. Mulle nuo ei ole koskaan ollut vaikeaa yksin.
Jep. Kaikkialla kuulee neuvon, että löysennä standardejasi, mutta en minä ainakaan osaa viehättyä käskystä, ja ilman molemminpuolista viehätysvoimaa on ihan mahdoton viedä juttua eteenpäin. Sehän on epärehellistäkin.