Avioliittonihan on aivan surkea diili - avioerohakemus lähtee maanantaina!
Toisinaan pienet asiat johtavat suuriin, ja meillä vaimon valitus kyläilevälle sukulaiselleen talomme siivouksen työläydestä aiheuttaa nyt sen, että jätän maanantaina heti virka-ajan alkaessa käräjäoikeuteen avioerohakemuksen.
Faktat ovat meillä lyhyesti lueteltuna tällaiset:
- Meillä on kaksi lasta, teini- ja esiteini-ikäiset.
- Olemme molemmat töissä. Vaimo on ns. tavallisessa työssä, jossa työajat ovat säännölliset ja ansio on akateemista keskitasoa. Minä taas olen hommassa, jossa pääsee vuosittain verokalenteriin mutta jossa joutuu tekemään viikossa noin 50-60 tuntia töitä.
- Asumme hienosti ja muutenkin elämme kaikkinaisessa materiaalisessa yltäkylläisyydessä.
- Paha kyllä en tullut aikanani tehneeksi avioehtoa.
Vaimon soveltama tasa-arvomalli on se, että rahat ja kotityöt kuuluu molemmat jakaa tasan (tai mieluummin vielä niin, että hän saa molemmissa jaoissa sen paremman puoliskon). Käytännössä tämä meinaa, että minun kotonaoloaikani kuluu lähes kokonaisuudessaan siivoamiseen, pyykinpesuun, pihatöihin kaikenlaisiin muihinkin kotitöihin. En harrasta mitään, koska en kerkiä enkä jaksa.
Siivoojaa tms. meillä ei käy, koska en halua antaa lapsille sellaista esimerkkiä, että sotkujen siivoaminen on jonkun muun homma. No, sehän on tosin meillä lähinnä minun hommani, koska lapset siivoavat omat huoneensa ja minä muun osan taloa. Vaimo ei osallistu.
Palkinnoksi uurastuksesta olen kaikki nämä vuodet saanut kuunnella nalkutusta pitkistä työpäivistäni. Väsymyksestä on turha valittaa, kun tämä kaikki on kuulemma oma valintani. Yllättävän mieluusti työstäni kertynyt raha kuitenkin tuntuu kelpaavan hänenkin hyvinvointiaan tukemaan.
Havahduin juuri siihen, että meillä ei ole ollut enää aikoihin parisuhdetta siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Vaimo ei ole oma-aloitteisesti koskenutkaan minuun enää vuosiin, enkä minäkään vuosien varrella systemaattisesti torjutuksi tultuani ole enää viime aikoina yrittänyt koskea vaimoon. Seksiä meillä oli viimeksi joskus jouluna.
Ja palataanpa siihen, miksi vaimon narina sukulaiselleen talon siivouksen vaivalloisuudesta johtaa avioeroon. Tämä sukulainen sanoi vaimolle säälien kahvipöydässä, että on varmasti raskasta kodinhoito, kun mies tekee paljon töitä. Vaimo siihen pokerina, että niin, etenkin kun tässä talossa on tosi kova siivoaminen. En sitten voinut olla toteamatta toiselta puolen pöytää, että niin on kovaa siivoaminen, että jotkut rasittuvat pelkästä katsomisesta. Sen jälkeen ei olla puhuttu mitään, ja siitä on kohta viikko.
Tällä tarinalla on kaksi opetusta:
- Avioliitto on hyvin tienaavalle ja paljon töitä tekevälle miehelle usein täysin kannattamaton järjestely.
- Älkää ikinä ajako puolisoanne tilanteeseen, jossa hän alkaa oikeasti laskea yhteen avioliittonsa hyötyjä ja etuja. Puoliso voi nimittäin tulla laskelmassaan samaan lopputulemaan kuin minä.
M40
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Aika tavallinen tilanne. Miksi otit noin huonon muijan?
Ei se ottaessa ollut tämmönen.
ap
Aika paska muija. Potki pihalle ja palkkaa se perkeleen siivooja. Teette sen avioehdon ennen eroa.
Et halua antaa esimerkkiä, että joku muu korjaa sotkut? Haluat kuitenkin antaa esimerkin, että elämä kotona on helvettiä koska pitää siivota?
Jep.
Vierailija kirjoitti:
Aika paska muija. Potki pihalle ja palkkaa se perkeleen siivooja. Teette sen avioehdon ennen eroa.
Avioehdon suhteen kaikki on myöhäistä jo. Luuletko, että kukaan järkevä ihminen vaimon asemassa siihen enää nimeään laittaisi? Sama kuin luopuisi lottovoitosta ilmaiseksi.
ap
Miten noin fiksu ja tienaava mies ei ole ymmärtänyt pitää huolta raha-asioistaan eikä omasta hyvinvoinnistaan avioliitossa?
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Miten noin fiksu ja tienaava mies ei ole ymmärtänyt pitää huolta raha-asioistaan eikä omasta hyvinvoinnistaan avioliitossa?
Arvaapa, olenko miettinyt sitä viime aikoina joka ikinen päivä.
ap
Älä ota jännänaista. Siinä opetus. kilttinaisen kanssa olisi kaikki nyta hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Älä ota jännänaista. Siinä opetus. kilttinaisen kanssa olisi kaikki nyta hyvin!
Vaimo on kyllä enempi sellainen kilttinainen.
ap
Mun lapsuudessa käytiin samankaltainen keskustelu. Äiti makasi sohvalla puhelimessa jutellen ystävättärensä kanssa ja isäni imuroi metrin päässä. Äiti sanoi ystävälleen siinä isän vieressä että "ei se Kari koskaan edes siivoa". Tämän kuultuaan isä heitti imurin maahan ja lähti huoneesta.
Palkatkaa muuten vaan se siivooja ja aloittakaa pariterapia. Meillä nää kaksi tekijää ovat olleet parisuhteen pelastusrenkaita. Paremman mallin lapset saa kun vanhempien sopuisasta parisuhteesta kuin siitä että isä siivoaa iltamyöhään kiukkuisena kämppää.
Siis häh, kotityöt ja rahat on jaettu puoliksi, mutta silti sinä teet kaikki kotityöt ja maksat kaiken, vaikka olet töissä 60h viikossa? Kyllä munkin mies aina valittaa että aina hän tekee kaiken ja minä en koskaan mitään, mutta todellisuus on se että hän ei nosta edes pudottamaansa roskaa lattialta. Ja kun kerran kuussa joutuu viemään roskat niin alkaa ulina.
Mitä jos keskittyisit välillä vaikka siihen omaan elämääs a.p? Luutu kouraan.
Ae että, hekumoin ajatuksella että olisit mun mies ja VIHDOINKIN olisit tajunnut häippästä! Teekin sitten oikeasti se avioerohakemus niin pääsen susta riippakivestä. Olen vaan henkisesti niin loppu etten jaksa itse tehdä siirtoa. Unelmoin vapaudesta. Ps. En jaksaisi alentua vastaamaan siivoushomman laitaan, mutta ihmetyttää miten noinkin "älykäs" - kuten työssäsi kuulemma olet... - ei tajua mitä kaikkea täällä tapahtuu kun olet poissa.
Vierailija kirjoitti:
Toisinaan pienet asiat johtavat suuriin, ja meillä vaimon valitus kyläilevälle sukulaiselleen talomme siivouksen työläydestä aiheuttaa nyt sen, että jätän maanantaina heti virka-ajan alkaessa käräjäoikeuteen avioerohakemuksen.
Faktat ovat meillä lyhyesti lueteltuna tällaiset:
- Meillä on kaksi lasta, teini- ja esiteini-ikäiset.
- Olemme molemmat töissä. Vaimo on ns. tavallisessa työssä, jossa työajat ovat säännölliset ja ansio on akateemista keskitasoa. Minä taas olen hommassa, jossa pääsee vuosittain verokalenteriin mutta jossa joutuu tekemään viikossa noin 50-60 tuntia töitä.
- Asumme hienosti ja muutenkin elämme kaikkinaisessa materiaalisessa yltäkylläisyydessä.
- Paha kyllä en tullut aikanani tehneeksi avioehtoa.Vaimon soveltama tasa-arvomalli on se, että rahat ja kotityöt kuuluu molemmat jakaa tasan (tai mieluummin vielä niin, että hän saa molemmissa jaoissa sen paremman puoliskon). Käytännössä tämä meinaa, että minun kotonaoloaikani kuluu lähes kokonaisuudessaan siivoamiseen, pyykinpesuun, pihatöihin kaikenlaisiin muihinkin kotitöihin. En harrasta mitään, koska en kerkiä enkä jaksa.
Siivoojaa tms. meillä ei käy, koska en halua antaa lapsille sellaista esimerkkiä, että sotkujen siivoaminen on jonkun muun homma. No, sehän on tosin meillä lähinnä minun hommani, koska lapset siivoavat omat huoneensa ja minä muun osan taloa. Vaimo ei osallistu.
Palkinnoksi uurastuksesta olen kaikki nämä vuodet saanut kuunnella nalkutusta pitkistä työpäivistäni. Väsymyksestä on turha valittaa, kun tämä kaikki on kuulemma oma valintani. Yllättävän mieluusti työstäni kertynyt raha kuitenkin tuntuu kelpaavan hänenkin hyvinvointiaan tukemaan.
Havahduin juuri siihen, että meillä ei ole ollut enää aikoihin parisuhdetta siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Vaimo ei ole oma-aloitteisesti koskenutkaan minuun enää vuosiin, enkä minäkään vuosien varrella systemaattisesti torjutuksi tultuani ole enää viime aikoina yrittänyt koskea vaimoon. Seksiä meillä oli viimeksi joskus jouluna.
Ja palataanpa siihen, miksi vaimon narina sukulaiselleen talon siivouksen vaivalloisuudesta johtaa avioeroon. Tämä sukulainen sanoi vaimolle säälien kahvipöydässä, että on varmasti raskasta kodinhoito, kun mies tekee paljon töitä. Vaimo siihen pokerina, että niin, etenkin kun tässä talossa on tosi kova siivoaminen. En sitten voinut olla toteamatta toiselta puolen pöytää, että niin on kovaa siivoaminen, että jotkut rasittuvat pelkästä katsomisesta. Sen jälkeen ei olla puhuttu mitään, ja siitä on kohta viikko.
Tällä tarinalla on kaksi opetusta:
- Avioliitto on hyvin tienaavalle ja paljon töitä tekevälle miehelle usein täysin kannattamaton järjestely.
- Älkää ikinä ajako puolisoanne tilanteeseen, jossa hän alkaa oikeasti laskea yhteen avioliittonsa hyötyjä ja etuja. Puoliso voi nimittäin tulla laskelmassaan samaan lopputulemaan kuin minä.M40
Voi ristus, meillä ihan sama tarina. Kotityöt pitää jakaa puoliksi. Harmi vain että niihin lasketaan vain naisten tekemät työt. Meillä on iso talo ja pihaakin, kaikki hoitotyöt kuluu minulle. Puhumattakaan kahdesta autosta huolehtimisesta. Ja muutkin härvelit saan huoltaa ja huolehtia sitten kun siivoukselta ja ruuanlaitolta jää aikaa myöhään iltaisin. Vaimolla on töissäkäynnin lisäksi aikaa harrastaa joka ilta muutama tunti ja sitten viikonloppuna enemmän. Lapset ei kohta muista äitiäkään olevan olemassa..
Sinä olet suhteen välttelevä osapuoli. Välttelet läheisyyttä hankkiutumalla töihin joiden jälkeen sinusta jää tuskin mitään jäljelle.
Sitten olet sitä mieltä että saat vaimoltasi liian vähän läheisyyttä, ja suhtaudut häneen vihamielisesti.
Kotitöiden jako kannattaa ottaa selville ihan listaa pitämällä: on todella yleistä että molemmat osapuolet tekevät mielestään enemmän kuin toinen.
Voi olla että liittonne ei ole pelastettavissa, mutta kannattaa yrittää pyrkiä edes kohti hyvää eroa. Riitaisa ero on teille molemmille valtaisa rasitus.
Minä ottaisin sinut ap ilomielin omakseni eikä sinun tarvitsisi työpäiväsi jälkeen tehdä toista työvuoroa kotona. Sinunlaisestasi olen haaveillut miltei koko avioliittoni ajan. Sinulla on onnekas vaimo.
T: myös akateeminen neljän lapsen äiti
Sehän on sillätavalla, et joka haluaa täydellisen tahrattoman kodin. Tekee siitä sellaisen ihan itse. Jos toinen pitää yllä normaalia perus siisteystasoa ja sä haluat hinkata hengaritkin käsidesillä. Mene ja hinkkaa, mut älä odota sitä toiselta.
Jos siivoat puolet kuten sanoit niin miten kuvittelet siivoamisen vähentyvän yksin lasten kanssa ilman vaimoa paikalla?
Aika tavallinen tilanne. Miksi otit noin huonon muijan?