Mies ei näe lapsiansa (lasten äidin takia)

Kyllä tämäkin äiti jo oli vähällä alkaa ystävällisiin väleihin mutta jotakin taas tapahtui ja sitten oli syynä näkemättömyydelle ja ettei halua alkaa setvimään lastenvalvojankaan kanssa asiaa kun koulu alkaa, ja se on niin stressaavaa jo itsessään lapselle. Tiedän että voisi _vaatia_ mutta mies uskoo ja en minä lähde siihen päsmäröimään sen enempää.. Tuntuu silti pahalta. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies luopui aikoinaan huoltajuudesta, joten siitähän se, mutta harmittaa että sitten lasten äiti syyllistää tuolla tavalla, kun valmiita olisimme lapsia näkemään. Mutta kyllähän se niin karua sitten varmaan on, että miestä ei kiinnosta tarpeeksi.. AP

Jos mies on luopunut huoltajuudesta on se merkki ettei sitä kiinnostanut joten oikeassahan lasten äiti on.

Ok, ymmärrän että on niitä katkeruuden tunteita vielä melkein 10 vuoden jälkeenkin, mutta miksi toisaalta syyllistää sitten meitä meidän elämästämme..? Kuitenkin elatusmaksut saa.. AP

Sä et siis oikeasti tajua? Oletko sä noin tyhmä?

1.Elatusmaksut eivät korvaa läsnäoloa

2. Mies on itse luopunut huoltajuudesta eli  osoittanut etteivät lapset kiinnosta.

3.Arvaa tuntuuko  lapsista kivalta kun oma isä on hylännyt, arvaa tuntuuko lasten äidistä kivalta ottaa vastaan se isään kohdistuva kaipaus, pettymyt ja kiukku.

Totta hemmetissä ex on katkera: ei vapaata, lapset kiukuttelevat kun kaipaavat isäänsä jne.

Minä ainakin tiedän naisia, jotka ovat uhanneet (ja osin toteutteneet sen ) että exän elämä tulee olemaan yhtä helvettiä, jos ei yksinhuoltajuutta tipu. Olen nähnyt vierestä jos jonkinlaisia tempauksia (siten, että olen tuntenut nimenomaan nämä naiset, eli ei ole mitään vain miesten versioita)

Et ei todellakaan ole aina siitä kiinni ettei miestä kiinnosta. Ero on saattanut tulla yllättäen ja niin tulehtuneissa väleissä, että jommankumman on pakko lähteä. Siinähän saakin sitä pesäeroa tehtyä kun itkee lastenvalvojille. Yhden tapauksen oma sukulainen oli pikkupaikkakunnalla lastenvalvojana :D voitte kuvitella miten objektiivista toimintaa suoritettiin ihan vaan "lasten edun nimissä". Onneksi oikeus puuttui siihen ja pisti pisteen.

Olen tehnyt selväksi näille naisille, etten hyväksy tuollaista ja ihmettelen todella syvästi miten muut naiset (äitejä itsekin!) seuraavat vierestä mitä kieroimpia kostotoimia. Sille omalle kaverille ei sanota mitään, vaikka se pilais lastensa elämää ja sekoittaa pienten mielen kamalilta jutuilla. Ei ku ystävyys ja lojaalisuus on tärkeämpää....

Eli en ihmettele et täällä palstallakin kukaan ei (muka) usko mitään pahaa äideistä. Äitimyytin vois pikkuhiljaa heittää jo romukoppaan.

Ja lisään vielä, et ystävät eivät ainoastaan seuraa vierestä, vaan antavat näihin toimiin hyväksyntänsä ja tukensa.

En pystyis katsomaan lapsia silmiin, jos olisin sellaisessa mukana.

Mitä jos ne lapset EI HALUA nähdä sun miestä? Syy voi olla sekin. Sehän hylkäs ja jätti ne. Ja äiti ei vaan halua sitä sanoa totuutta. Hänethän leimattais kunnon bitchiksi joka on keksinyt koko jutun

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ne lapset EI HALUA nähdä sun miestä? Syy voi olla sekin. Sehän hylkäs ja jätti ne. Ja äiti ei vaan halua sitä sanoa totuutta. Hänethän leimattais kunnon bitchiksi joka on keksinyt koko jutun

Minkä ikäiset lapset on kyseessä? En ole lukenut koko ketjua. Jos todella pienet lapset ei yhtäkkiä halua nähdä vanhempaansa, niin kyllä siinä hieman epäilykset herää että miksiköhän näin on...

Meillä eletään varmaan vähän vastaavaa tilannetta läpi, mitä aloittaja kuvailee. Minä olen se paha äiti, joka kiusaa ex-miestään. Valitettavasti mies ei suostu ollenkaan keskustelemaan lastensa tapaamisista, vaan soittelee silloin tällöin viiden minuutin varoitusajalla haluavansa tavata lapsia. Lisäksi hänen uusi puolisonsa haukkuu minua whatsapp-viesteissään ensin huoraksi ja sen jälkeen antaa minulle viimeisen mahdollisuuden suostua hänen laatimaansa huoltajuussopimukseen.

AP:n asemassa antaisin äidin olla rauhassa. On ihan sairasta, että sekaannut vanhempien keskinäisiin asioihin! Jos mies on aikuinen ihminen, hän osaa ratkaista tilanteen itse.

Kyllä vaan kokemusta löytyy lähipiiristä.

Lapset muuttivat erotilanteessa äidin ja hänen uuden puolisonsa kotikaupunkiin useamman sadan km:n päähän entisestä kodista.

Yhteishuoltajuus oli, mutta tapaamisen sovittiin täysin äidin ehdoilla. Välillä äidille kävi ja välillä perui tapaamisia ihmeellisiin verukkeisiin vedoten tapaamisia.

Sosiaalitoimistossa yksi henkilö, joka oli muuten mies, jopa sanoi, että miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu, että äiti sanelee kaikki ehdot , eikä,osallistun esim. kuljetuksiin lainkaan.

Ja tosiaan äiti löysi tässä tapauksessa uuden miehen ja muutti pois.

Isä oli liian kiltti ja myöntyi ex:n ehtoihin. Pelkäsi, että,äiti ei anna lapsia, jos ei tee juuri, nin kuin äiti määrää.

Äiti esim. ei antanut lasten tulla kenenkään muumkyydissä, kuin isän. Eli jos, vaikka olisivat päässeet ystäväperheen kyydissä, nii ei käynyt. Isän piti ajaa aina 300 km yhteen suuntaan. Eli siis yhteensä vkl:n aikana 1200 km. Välillä,toki tapasi lapsia hotellissa.

Tästä on jo aikaa ja lapset isoja, mutta vierestä seuranneena sanon kyllä, että myös äidit voivat olla äärimmäisen julmia lastensa isille ja tietysti myös lapsille, kun hankaloittavat tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä eletään varmaan vähän vastaavaa tilannetta läpi, mitä aloittaja kuvailee. Minä olen se paha äiti, joka kiusaa ex-miestään. Valitettavasti mies ei suostu ollenkaan keskustelemaan lastensa tapaamisista, vaan soittelee silloin tällöin viiden minuutin varoitusajalla haluavansa tavata lapsia. Lisäksi hänen uusi puolisonsa haukkuu minua whatsapp-viesteissään ensin huoraksi ja sen jälkeen antaa minulle viimeisen mahdollisuuden suostua hänen laatimaansa huoltajuussopimukseen.

AP:n asemassa antaisin äidin olla rauhassa. On ihan sairasta, että sekaannut vanhempien keskinäisiin asioihin! Jos mies on aikuinen ihminen, hän osaa ratkaista tilanteen itse.

Vaikuttaa todella ristiriitaiselta, et mies joka ei ole sitoutunut lapsiinsa (eli vaatii spontaaneja tapaamisia ainoastaan silloin tällöin), haluaisi kuitenkin itselleen myös huoltajuuden?!

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Ottakaa yhteyttä lastenvalvojaan. Jos sekään ei auta niin hommatkaa asianajaja, ja aloittakaa oikeudenkäynnit. On lasten oikeus nähdä isäänsä!

Lastenvalvoja on kiusaajavanhemman edessä täysin hyödytön, niinkuin yleensä muutkin viranomaiset. Minun mieheni lasten äiti on jonkin sortin persoonallisuushäiriöinen, valehtelee, manipuloi, teeskentelee sujuvasti ihan mitä vaan. Esittää väärin kohdeltua marttyyriraukkaa, vaikka itse ei ole tehnyt muuta kuin kiusaa. Ei ole lastenvalvojalla mitään mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään.  

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan kokemusta löytyy lähipiiristä.

Lapset muuttivat erotilanteessa äidin ja hänen uuden puolisonsa kotikaupunkiin useamman sadan km:n päähän entisestä kodista.

Yhteishuoltajuus oli, mutta tapaamisen sovittiin täysin äidin ehdoilla. Välillä äidille kävi ja välillä perui tapaamisia ihmeellisiin verukkeisiin vedoten tapaamisia.

Sosiaalitoimistossa yksi henkilö, joka oli muuten mies, jopa sanoi, että miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu, että äiti sanelee kaikki ehdot , eikä,osallistun esim. kuljetuksiin lainkaan.

Ja tosiaan äiti löysi tässä tapauksessa uuden miehen ja muutti pois.

Isä oli liian kiltti ja myöntyi ex:n ehtoihin. Pelkäsi, että,äiti ei anna lapsia, jos ei tee juuri, nin kuin äiti määrää.

Äiti esim. ei antanut lasten tulla kenenkään muumkyydissä, kuin isän. Eli jos, vaikka olisivat päässeet ystäväperheen kyydissä, nii ei käynyt. Isän piti ajaa aina 300 km yhteen suuntaan. Eli siis yhteensä vkl:n aikana 1200 km. Välillä,toki tapasi lapsia hotellissa.

Tästä on jo aikaa ja lapset isoja, mutta vierestä seuranneena sanon kyllä, että myös äidit voivat olla äärimmäisen julmia lastensa isille ja tietysti myös lapsille, kun hankaloittavat tapaamisia.

Just näin! Tällaista olen itsekin todistanut. Ja sellaisia tapahtumia, joihin lapsen oli kiva päästä ni ei todellakaan, jos on isän aloitteesta. Mut jos mamma haluaa itse bailaamaan, ni sit kyllä soitellaan nopealla varoajalla ja hirveet haukut, jos ei onnistukaan.

Ja uskon, et moni nainen näkee oikeesti näitä lähipiirissä paljonkin eli ei oikeesti pitäis olla mikään ylläri, et tällaista tapahtuu. Olkaa nyt oikeesti rehellisiä!

No meillä on se tilanne että lapsen isän avovaimo heitti neljä vuotiaan lapsen ulos isän luota koska on niin loukkaantunut minulle ja oli huutanut että lapsen on parempi pysyä kaukana hänestä, lapsi pelästyi eikä halunnut enää mennä isälleen.

Nyt kun en antanut lasta sinne niin avovaimon mukaan riistän lapsen oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

No meillä on se tilanne että lapsen isän avovaimo heitti neljä vuotiaan lapsen ulos isän luota koska on niin loukkaantunut minulle ja oli huutanut että lapsen on parempi pysyä kaukana hänestä, lapsi pelästyi eikä halunnut enää mennä isälleen.

Nyt kun en antanut lasta sinne niin avovaimon mukaan riistän lapsen oikeuksia.

Mitä isä teki/reagoi?

Meillä isä ei ole ollut yhtään kiinnostunut lapsista tai nähnyt vaivaa heihin tutustumiseen, vaikka olen yrittänyt tukea ja puhunut pelkkää hyvää lapsille hänestä. Nyt olemme siinä tilanteessa, että lapsia ei yllättäen kiinnosta tavata yhtään vierasta miestä ja ovat jo sen ikäisiä, että voivat itse päättää.

Harmittaa sekä lasten että isän puolesta, mutta enempää en olisi voinut tehdä asian eteen, kaikista ei vaan näköjään ole vanhemmiksi.

En tiedä millaista koulutusta lastenvalvojat saa, mutta olis hyvä joku psykologiaan painottuva. Sellainen, jossa oikeesti perehdytään niihin osapuolten kertomuksiin ja sisältöihin. Kuka oikeasti hakee lapselle turvallista ja rakastavaa ympäristöä ja kuka ajaa vaan omia asioitaan. Hyvin monesti ihminen alkaa pidemmässä kontaktissa kertomaan itsestään ja taustamotiiveistaan paljonkin. Täytyisi olla aikaa perehtyä. Ei taida resurssit riittää. Harmi. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus ja me tullaan niittämään mitä me kylvetään.

Sitä on vaikeaa selittää ellei ole kokenut.

Mun miehellä on aivan mahdotonta nähdä lapsiaan, mm saa lapset paskaa niskaan jos näkevät, lapsille pienestä saakka kerrottu pahaa isästä, lapset ei usko mutta äiti kieltää tapaamisen. Ihan mahdotonta sopia tuon ihmisen kanssa mistään kun on päättänyt ettei lapset ole isän kanssa tekemisissä niin tekee kaikkensa. Olis pitänyt aikoinaan taistella, mutta ymmärrän kyllä miestäni ettei kiinnosta lähteä tuollaisen ihmisen kanssa taistelemaan.

Salaa käyvät välillä tapaamassa eivätkä hiisku äidilleen mitään.

Kolmesta lapsesta yksi jo täysikäinen ja kuten arvata saattaa, välit äitiin mennyt ja isän kanssa enemmän nyt tekemisissä. Sitä odotellessa kun kaksi muutakin täyttää 18.

Vierailija kirjoitti:

Meillä eletään varmaan vähän vastaavaa tilannetta läpi, mitä aloittaja kuvailee. Minä olen se paha äiti, joka kiusaa ex-miestään. Valitettavasti mies ei suostu ollenkaan keskustelemaan lastensa tapaamisista, vaan soittelee silloin tällöin viiden minuutin varoitusajalla haluavansa tavata lapsia. Lisäksi hänen uusi puolisonsa haukkuu minua whatsapp-viesteissään ensin huoraksi ja sen jälkeen antaa minulle viimeisen mahdollisuuden suostua hänen laatimaansa huoltajuussopimukseen.

AP:n asemassa antaisin äidin olla rauhassa. On ihan sairasta, että sekaannut vanhempien keskinäisiin asioihin! Jos mies on aikuinen ihminen, hän osaa ratkaista tilanteen itse.

Siis miten tämä on sama tilanne..? Ei millään tavalla kyllä. -AP

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikeaa selittää ellei ole kokenut.

Mun miehellä on aivan mahdotonta nähdä lapsiaan, mm saa lapset paskaa niskaan jos näkevät, lapsille pienestä saakka kerrottu pahaa isästä, lapset ei usko mutta äiti kieltää tapaamisen. Ihan mahdotonta sopia tuon ihmisen kanssa mistään kun on päättänyt ettei lapset ole isän kanssa tekemisissä niin tekee kaikkensa. Olis pitänyt aikoinaan taistella, mutta ymmärrän kyllä miestäni ettei kiinnosta lähteä tuollaisen ihmisen kanssa taistelemaan.

Salaa käyvät välillä tapaamassa eivätkä hiisku äidilleen mitään.

Kolmesta lapsesta yksi jo täysikäinen ja kuten arvata saattaa, välit äitiin mennyt ja isän kanssa enemmän nyt tekemisissä. Sitä odotellessa kun kaksi muutakin täyttää 18.

Niinpä. Kyllä ne lapset jossain vaiheessa tajuaa kuka niille puhuu sontaa ja kuka eristää isästä ja isän suvusta -täysin itsekkäistä lähtökohdista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on se tilanne että lapsen isän avovaimo heitti neljä vuotiaan lapsen ulos isän luota koska on niin loukkaantunut minulle ja oli huutanut että lapsen on parempi pysyä kaukana hänestä, lapsi pelästyi eikä halunnut enää mennä isälleen.

Nyt kun en antanut lasta sinne niin avovaimon mukaan riistän lapsen oikeuksia.

Mitä isä teki/reagoi?

Palautti lapsen ja ymmärsi avovaimoaan ja syytti minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on se tilanne että lapsen isän avovaimo heitti neljä vuotiaan lapsen ulos isän luota koska on niin loukkaantunut minulle ja oli huutanut että lapsen on parempi pysyä kaukana hänestä, lapsi pelästyi eikä halunnut enää mennä isälleen.

Nyt kun en antanut lasta sinne niin avovaimon mukaan riistän lapsen oikeuksia.

Mitä isä teki/reagoi?

Palautti lapsen ja ymmärsi avovaimoaan ja syytti minua.

Ok. Mä en nyt vaan usko tätä. Luulen et värität aika paljon asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on se tilanne että lapsen isän avovaimo heitti neljä vuotiaan lapsen ulos isän luota koska on niin loukkaantunut minulle ja oli huutanut että lapsen on parempi pysyä kaukana hänestä, lapsi pelästyi eikä halunnut enää mennä isälleen.

Nyt kun en antanut lasta sinne niin avovaimon mukaan riistän lapsen oikeuksia.

Mitä isä teki/reagoi?

Palautti lapsen ja ymmärsi avovaimoaan ja syytti minua.

Ok. Mä en nyt vaan usko tätä. Luulen et värität aika paljon asioita

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä on se tilanne että lapsen isän avovaimo heitti neljä vuotiaan lapsen ulos isän luota koska on niin loukkaantunut minulle ja oli huutanut että lapsen on parempi pysyä kaukana hänestä, lapsi pelästyi eikä halunnut enää mennä isälleen.

Nyt kun en antanut lasta sinne niin avovaimon mukaan riistän lapsen oikeuksia.

Mitä isä teki/reagoi?

Palautti lapsen ja ymmärsi avovaimoaan ja syytti minua.

Ok. Mä en nyt vaan usko tätä. Luulen et värität aika paljon asioita

Miksi?

Mistä avopuoliso sinulle loukkaantui?

Millä hän perusteli, että oli oikein kohdistaa oikeus lapseen?

Entä miten mies perusteli em:n?

Millainen mies on kyseessä?

Miten miehellä on voinut alunperin olla oikeus edes tavata lasta, jos on omannut ajatusmaailman, että pienen lapsen voi säikäyttää ja heittää pihalle, jos on loukkaantunut tämän äidille?Varsinkin kun on kyse omasta lapsesta, jota kohtaan on suojeluvelvollinen ja jota on ilmeisesti halunnut kuitenkin itse tavata?