Tuleeko teile syyllisyys jos pidätte "pyjamapäivän"?
Minulla on ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon sellainen päivä, että olen yksin kotona. No, kävin aamulla kävellen asioilla ja loppupäivän olen sitten surffaillut netissä. Koko ajan tykyttää takaraivossa että "Voisit edes pyykkiä pestä, senkin laiska paska" tai "tekisit nyt edes Pilatesharjoituksen". Sama juttu aina kun minulla on "vapaapäivä". Mies on siis harrastustapahtumassaan, siksi olen yksin.
Onko teillä muilla sama vai saatatteko "slaabailla" hyvällä omallatunnolla?
Vanhempani ovat sellaisia että tekevät koko ajan jotain ja isovanhemmat oli myös, joten olen oppinut siihen että ihmisen on vähintäänkin oltava tekevinään jotain koko ajan.
Kommentit (37)
Silloin tulee jos olen muutenkin viettänyt laiskoja päiviä. Jos olen yleisesti ottaen ahkera, niin ei. Kannattaisi varmaan pyrkiä pääsemään eloon suorituskeskeisestä elämäntyylistä.
Mulla on pyjamapäivä silloin jos olen kipeä, muuten ei.
Mulla on pyjamaviikonloppu. Perhe lähti sukujuhliin, mä kävin eilen kaupassa, tänään en liiku postilaatikkoa pidemmälle.
Mun mies on tuollainen aina touhussa ja tekemässä, rasittavaa katsoakin, nautin niin täysillä tästä lojumisesta hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin tulee jos olen muutenkin viettänyt laiskoja päiviä. Jos olen yleisesti ottaen ahkera, niin ei. Kannattaisi varmaan pyrkiä pääsemään eloon suorituskeskeisestä elämäntyylistä.
Miten se onnistuu? Suorituskeskeisestä elämäntavasta eroon pääseminen siis?
Pakko oli piru vieköön panna pyykkikone päälle, en saanut oltua itseni kanssa muuten. Ei tämäkään varmaan ihan tervettä ole?
Minä viihdyn aina kotosalla pelkässä aamutakissa, ellei tarvitse lähteä ovesta ulos. Ei ole miehiä tai lapsia riesana!
Ei todellakaan tule, voimme pitää vaikka pyjamaviikonloppuja jos mieli tekee.
Kyllä tulisi syyllisyys, jos olisin aamusta iltaan tekemättä yhtään mitään, eli pienintäkään kotityötä. Sallin itselleni sellaisen päivän vain, jos olen sairaana. En mä jostain tiskikoneen täyttämisestä tai pyykkikoneen pyörittämisestä kohtuuttomasti väsy, ellen ole kuumeessa tai jotain.
Kyse ei olekaan väsymisestä vaan sitä että ei huvita.
Mulla ei ole pyjamapäiviä ikinä, ellen ole sitten niin sairas että en kykene oikeasti nousemaan, mutta on sitä todella pahassa noroviruksessakin vedetty vaatteet päälle ja tehty pakolliset työt.
Tulee kyllä. Mä olen koko vkl yksin ja tänään heräsin vasta 10.30 ja ekan kerran raahauduin ovesta ulos puoli kolmelta. Mitään kotitöitä en oo tehnyt. Syyllisyys tulee mutta yritän tietoisesti opetella sietämään sitä, koska olen suorittaja pitkästä suorittajien suvusta ja tiedän, että kyky olla tekemättä mitään aina joskus olisi arvokas taito ihan oman jaksamisen kannalta. Anna siis ap syyllisyyden tulla, tarkkaile sitä ja yritä sietää epämukava olo mutta älä tee sille mitään. Tarkkaile mitä tapahtuu!
Ei tule. Olen mielelläni kotivaatteissa. Mielellään niin ettei tarvi mennä mihinkään.
Ruokaa joutuu aina perheelle tekemään. Mutta se ei ole iso vaiva. Ja tiskit laittaa. Muuten voin hyvällä mielellä istua riippukeinussa lukemassa.
Tekemistä olisi. Mutta kun en viitsi!
En koe syyllisyyttä siksi, että oon tosi luova ja keksin kaikenlaista silloin, kun on ensin ollut sellasta aikaa, että ei kauheesti tapahdu mitään eikä varsinkaan nopeesti. Ja toi ideoiden virtaaminen on jotenkin mun ominta itseä, niin en koe syyllisyyttä siitä, että oon lähestymässä sitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole pyjamapäiviä ikinä, ellen ole sitten niin sairas että en kykene oikeasti nousemaan, mutta on sitä todella pahassa noroviruksessakin vedetty vaatteet päälle ja tehty pakolliset työt.
Onneksi olkoon. Mulle tuli parin perussairauden päälle paskatauti, ja täytyy sanoa, että oon tyytyväinen, että oon hengissä. Ei juuri tullut kotitöitä tehtyä.
Ja tohon sängyssä rotkottamiseen ei yleensä edes sitä mahatautia tarvita.
Tulee kyllä. Olen ollut pitkällä sairauslomalla kotona yksin, kun puolisoni käy töissä. Olin alkuun niin innoissani tästä kotona oleilusta, että tein hulluna kotitöitä, sen mitä nyt kunto antoi myöden. Joka paikka hohti ja kiilsi puhtauttaan. Tässä esimerkkejä: imuroin joka päivä, joskus aamulla JA iltapäivällä, pesin keittiön päivittäin, pesin kylpyhuoneen päivittäin, pyyhin pölyt aina ennen imurointia eli joskus kahdesti päivässä, pesin ikkunoita ja ovia jatkuvasti, pesin lattiat joka päivä, yms yms yms.
Nyt koen syyllisyyttä siitä, jos en JOKA PÄIVÄ imuroi. Eli jos VAIN pesen kylppärin ja keittiön, tunnen syyllisyyttä koska en ole omasta mieelstäni tehnyt riittävästi. Ihan naurettavaa! Puoliso ei ole koskaan huomautellut, eli ihan omassa päässä tämä on.
Ei koskaan. Rentoutuminen on mukavaa ja tärkeää, työnteko ei ole usein kumpaakaan. En ole ahkera ihminen enkä haluakaan olla. Muiden joutava puuhastelu ja kyvyttömyys olla aloillaan ottaa lähinnä hermoon.
14, no meillä ei työt odota, eläimet on pakko ruokkia ja hoitaa, saa oikeasti olla sairaalakunnossa jos hommat jää väliin.
En tunne pätkääkään syyllisyyttä vaan nautin. Olen sinkku joten lapsille ei tarvitse tehdä ruokaa. Töissä on aina kiire joten en ota ongelmaa vapaista.
Vierailija kirjoitti:
Tulee kyllä. Olen ollut pitkällä sairauslomalla kotona yksin, kun puolisoni käy töissä. Olin alkuun niin innoissani tästä kotona oleilusta, että tein hulluna kotitöitä, sen mitä nyt kunto antoi myöden. Joka paikka hohti ja kiilsi puhtauttaan. Tässä esimerkkejä: imuroin joka päivä, joskus aamulla JA iltapäivällä, pesin keittiön päivittäin, pesin kylpyhuoneen päivittäin, pyyhin pölyt aina ennen imurointia eli joskus kahdesti päivässä, pesin ikkunoita ja ovia jatkuvasti, pesin lattiat joka päivä, yms yms yms.
Nyt koen syyllisyyttä siitä, jos en JOKA PÄIVÄ imuroi. Eli jos VAIN pesen kylppärin ja keittiön, tunnen syyllisyyttä koska en ole omasta mieelstäni tehnyt riittävästi. Ihan naurettavaa! Puoliso ei ole koskaan huomautellut, eli ihan omassa päässä tämä on.
Otan osaa. Perfektionismi on inhottava vaiva
Joo varmaan. Olen tehnyt töitä ikäni ja lapsikin on omalla rahalla kasvatettu. Ei tule varmasti ikinä syyllisyys, kuten monilla muilla pitäisi olla joka päivä.
teile=teille. Sori typo.