Vaatesota teinin kanssa laajeni sitten Lidllinkin :(
Olisi halunnut mustat lyhyet pitsisortsit... kokoa M. Vaikka ikävä kyllä tytön vaatekoko on XL ellei jopa isompikin. Olen koettanut puuttua noihin liian pieniin vaatteisiin ja leppoisa kauppareissu muuttui hetkessä sotatantereeksi, tyttö heitti sortsit naamalleni ja juoksi haista paskaa huutaen ovesta ulos. 2v pikkuveli pelästyi ja alkoi itkeä, ihmiset tuijottivat :/ Lisäksi tyttö päätti kävellä kotiin eikä vastannut kun koetin soittaa, tiesi huolestuttavansa!
Mitä' ihmettä minä teen tuon tytön kanssa?!
Kommentit (35)
Mikä ihme näitä nykynuoria vaivaa? Kyllä minun nuoruudessani jokainen tyttö ymmärsi mikä lihottaa ja välttelimme niitä ruokia. Ja syömistä tietysti yleensäkin. Tämä siis 90-luvulla. Ei myöskään ollut tapana että olisi vähiä viikkorahoja haaskattu herkkuihin kun ruokaa sai kotonakin.
Nykyään tosi iso osa teinitytöistä on kauheita ryhävalaita ja tosiaan ryystävät niitä energiajuomia kuin vettä. Pukeutuvat vieläpä pikkupikku shortseihin ja toppeihin, ikään kuin eivät joko käsittäisi kokoaan tai ymmärtäisi että se on epäesteettistä - epäterveellisyydestä nuoret ei tietenkään välitä.
Välillä minusta tuntuu että pieni määrä Fat Shamingiä olisi vain hyväksi.
Mitä, jos puhuisit tyttären kanssa lempeästi siitä, onko hän tyytymätön painoonsa? Se voi olla vaikea aihe, mutta hänelle tulisi lopuksi hyvä olo, kun asiasta ei ainakaan enää riidellä vaatteiden kautta.
Sano, että jos hän haluaa pudottaa painoaan, autat siinä. Mikä olisi hänelle mieluinen liikunnallinen harrastus? Vitsailkaa vaikka siitä, mitä kaikkea ihmiset harrastavat. Sopisiko vaikka geokätköily? Haaveileeko hän ratsastustunneista (älköön nyt kukaan idiootti tehkö tästä mitään pervoa, vanha vitsi)?
Korosta koko ajan sitä, että sinulle ei hänen painollaan ole väliä. Haluat vain, että hän olisi itseensä tyytyväinen.
Ei kai nyt teinit halua vaatteita lidlistä eikä halpahalleista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos puhuisit tyttären kanssa lempeästi siitä, onko hän tyytymätön painoonsa? Se voi olla vaikea aihe, mutta hänelle tulisi lopuksi hyvä olo, kun asiasta ei ainakaan enää riidellä vaatteiden kautta.
Sano, että jos hän haluaa pudottaa painoaan, autat siinä. Mikä olisi hänelle mieluinen liikunnallinen harrastus? Vitsailkaa vaikka siitä, mitä kaikkea ihmiset harrastavat. Sopisiko vaikka geokätköily? Haaveileeko hän ratsastustunneista (älköön nyt kukaan idiootti tehkö tästä mitään pervoa, vanha vitsi)?
Korosta koko ajan sitä, että sinulle ei hänen painollaan ole väliä. Haluat vain, että hän olisi itseensä tyytyväinen.
Lisään vielä: muista kehua tyttöä hänen parhaista puolistaan. "Sulla on kyllä ihan mahtava huumorontaju." "Miten sä ootkin noin taitava iden tietokoneiden kanssa." Me vanhemmat aina välillä unohdamme tämän. Mutta älä kehu asioista, jotka eivät pidä paikkaansa, sen tyttö kyllä huomaa.
Helppoa.
Ryhdyt itsekin käyttämään aivan liian pieniä vaatteita.
Mielellään niin että hänen kaverinsakin näkevät.
Ajattele nyt jotkut liian pienet Lidlin shortsit. Oletteko jostain peräkylästä?
Teini käveli yksin pari km kotiin ja ap huolestui. Eli tapahtui porvoossa tai teini on joku peräänkatsottava jälkeenjäänyt...?
Vierailija kirjoitti:
Teini käveli yksin pari km kotiin ja ap huolestui. Eli tapahtui porvoossa tai teini on joku peräänkatsottava jälkeenjäänyt...?
Kun teini on suutuksissa, ei voi tietää käveleekö hän kotiin vai minne. Lisäksi äitinä tuntuu pahalta, kun jää tuollainen hankala tilanne selvittämättä. Aikuinen haluaa ottaa tilanteesta vastuun ja antaa tutön ymmärtää, että hänen kiukuttelunsa ei ollut niin vakava asia ja äiti tukee kaikessa.
Nämä tunteet löydät sitten, jos/kun olet itse vanhempi.
Öö, lempeästi pitäisi puhua jos oma lapsi haistattelee omalle vanhemmalleen? Ei, päätä taputtamalla ei tuollainen käytös kyllä mene pois lainkaan.
Ja eräs, joka kirjoitti että ei sipsit paljon maksa, joo ei, mutta RAHAHANAT kiinni, ei ole millä mässätä.
Se kasvatustyö tehdään jo pienestä pitäen, teiniä on hankala saada yhteiskuntakelpoiseksi jos tuossa iässä aloitetaan vasta se kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala ainakin katsoa jatkossa mitä tyttö syö ja käske vaikka lenkille pari kertaa viikossa.
Oikeasti. Teinitytön vaatekoon ei kuulu olla XL, eikä varsinkaan siitä isompi. Tyttö kärsii ylipainostaan aivan vaasti itsekin.
Tiedän kyllä ja varmasti tyttökin tiedostaa asian ! Ikävä totuushan on että syö liian isoja annoksia , juo liikaa energiajuomia ja napostelee sipsejä. Kun ei tuon ikäisen perässä voi kulkea koko aikaa vahtimassa, mitä pistää suuhunsa.
Aloittaja
Mistä tyttö saa rahat näiden energiajuomien ja sipsien hankkimiseen? Tavallinen ruoka harvoin lihottaa niin paljon, että lipsahtaa pahasti ylipainon puolelle. Sulkisin siis rahahanat.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisellekkin ihmiselle saattaa olla tosi herkkä aihe, jos se "vanha tuttu" koko ei mahdu. Ja herranjumala jos joku vielä siitä sanoo.. Itselle tuli järkytys vasta n. 2kk sitten, kun vanhat farkut olivat todella pienet. Vyötärön perusteella menisi paidoista m-koko (läskiä on vatsankin seudulla, mutta silti pienehkö vyötärö). Rinnoista puristaa XL-kokokin, housuista saisi olla kokoa 44/XXL.. Ja jooh, muuttui elämäntavat sen jälkeen, nyt tippunut 5 kg ja tähtäimessä olis saada tän vuoden puolella ne vanhat farkut jalkaan.
Mutta tosiaan, ostin kyllä sitten parit vaatekappaleet (väliaikaisvaatteiksi) joiden koot olivat XXL/44/46, ja oli PALJON helpompi olla, kun pääsi sen koko-asian yli. Osta tyttärellesi isompaa kokoa olevat shortsit, ja leikkaa kokolappu pois. Ehkä huomaa että on mukavampi olla (ja näyttääkin paremmalta) kun käyttää oikean kokoisia vaatteita. Isompien vaatteiden ostaminen ei tosin ratkaise mitään varsinaista ongelmaa.. annoskoot, terveellisempi ruoka, ja joku liikunnallinen, mieluisa harrastus, voi vuoden päästä ostella taas niitä M-koon vaatteita
Miksi pitäisi leikata kokolappu pois? Mielestäni turhaa faktoja peitellä. Ei curling-vanhemmuus auta yhtään tilanteessa, jossa asialle pitäisi jotain tehdä. Millaisia ihmisiä kasvaa lapsista, jotka eivät pysty kohtaamaan mitään pahaa mieltä aiheuttavaa?
En yhtään ihmettele, että teinit vihaavat äitejään. Voin vannoa, että tuolla tavalla ei yksikään teini laihdu, vaan kärsii huonosta itsetunnosta ja äitisuhteesta lopun ikäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisellekkin ihmiselle saattaa olla tosi herkkä aihe, jos se "vanha tuttu" koko ei mahdu. Ja herranjumala jos joku vielä siitä sanoo.. Itselle tuli järkytys vasta n. 2kk sitten, kun vanhat farkut olivat todella pienet. Vyötärön perusteella menisi paidoista m-koko (läskiä on vatsankin seudulla, mutta silti pienehkö vyötärö). Rinnoista puristaa XL-kokokin, housuista saisi olla kokoa 44/XXL.. Ja jooh, muuttui elämäntavat sen jälkeen, nyt tippunut 5 kg ja tähtäimessä olis saada tän vuoden puolella ne vanhat farkut jalkaan.
Mutta tosiaan, ostin kyllä sitten parit vaatekappaleet (väliaikaisvaatteiksi) joiden koot olivat XXL/44/46, ja oli PALJON helpompi olla, kun pääsi sen koko-asian yli. Osta tyttärellesi isompaa kokoa olevat shortsit, ja leikkaa kokolappu pois. Ehkä huomaa että on mukavampi olla (ja näyttääkin paremmalta) kun käyttää oikean kokoisia vaatteita. Isompien vaatteiden ostaminen ei tosin ratkaise mitään varsinaista ongelmaa.. annoskoot, terveellisempi ruoka, ja joku liikunnallinen, mieluisa harrastus, voi vuoden päästä ostella taas niitä M-koon vaatteita
Miksi pitäisi leikata kokolappu pois? Mielestäni turhaa faktoja peitellä. Ei curling-vanhemmuus auta yhtään tilanteessa, jossa asialle pitäisi jotain tehdä. Millaisia ihmisiä kasvaa lapsista, jotka eivät pysty kohtaamaan mitään pahaa mieltä aiheuttavaa?
Jos ei suostu kokeilemaan sopivia vaatteita vain ja ainoastaan sen takia, mitä kokolapussa lukee. Kun huomaa että hei, näähän istuu hyvin ja näytän hyvältä (paremmalta kuin niissä M-koon vaatteissa), voi kertoa kyllä mitä kokoa se on. Ehkä sitten ymmärtäisi, että tää se oikea koko nyt on. Hankala haluta pudottaa painoa, jos ei hyväksy nykyistä kokoaan
Ilmoitat että kaikki mitä ostetaan pitää ensin sovittaa ja lähdette vaikka vaateostoksille sovittelemaan uusia vaatteita.
Kannattaisko selvittää mitä tyttö korvaa herkuilla? Kiusataanko? Puuttuuko läheisyys ja perheaika? Säännölliset ruokailut? Harrastuksia? Masennusta?
Ei rankaisut mitään hyödytä, jos ei tiedä mistä tunnesyönti johtuu.