Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen lapseni on huumekoukussa, apua!
17.06.2017 |
Lapseni on täysi-ikäiseksi tultuaan ajautunut huumeiden käyttäjäksi. En anna enää rahaa, ruokaa voin ostaa. Ei suostu menemään hoitoon, yrittää vain itse sinnitellä kuiville. Pari viikkoa ja taas mennään.
Rahaa pyytelee tietysti koko ajan. Kolme vuokra-asuntoa on jo tuhonnut kavereidensa kanssa. Kaupunki järjestää uuden asunnon ja antaa rahaa. Sama jatkuu.
Milloin tällainen tapaus laitetaan hoitoon kaupungin/kunnan vatinuksesta? Kotiin en voi häntä ottaa, sillä on väkivaltainen, oli jopa pikkuveljeään kohtaan.
Koko perhe on rikki. En jaksa tätä enäö yhtään. Mitään oikeutta minulla ei ole puuttua mihinkään, kun tytär on jo täysi-ikäinen. Täytyykö antaa hänen vain kuolla aineisiin?
Toissapäivänä tapasin hänet. Huoritteli ja haukkui, kun en antanut rahaa. Onko laitettava välit poikki? Mitä teen? Mistä tytär voi saada apua? Voinko minä soitaa johonkin ja pyytää hänelle laitoshoitoa? Sossu ei asioi kanssani, sen täysi-ikäisyyden takia. Tytär on 20-vuotias, pian 21.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo Päihdelinkin sivut eivät ilmeisesti aukea kännykälläni kunnolla. Vaikka löysin "vilpola"-osaston (tarkoitettu huumeidenkäyttäjien omaisille), en saa viestiketjuja näkyviin. Tietääkö joku, onko sinne rekisteröidyttävä? Pitääkö antaa oma sähköposti?
Ap
Äh, olin vain hätäinen ja huolimaton. Löysin ohjeet. :-)
Ap
Ai niin, jäi sanomatta. Saat muuten kuulla aika helvetinmoista vittuilua siitä, kun et antanut rahaa, vaan jotain vitun kuponkeja. Ja se, se on tavallaan se outo rakkauden osoitus, mistä mainitsin aikaisemmin. Se tulee ulos väärin, mutta jos ne olis täysin turhia, miksi aiheesta pitäisi edes mainita.
T: Melkein kuivilla
Nämä viestit ovat tulleet tutuiksi. V**** sitä ja tätä. Huorittelua ja uhkailua, kun en enää anna rahaa. Niihin olen jo hieman turtunut. Menee yleensä viikko ja saankin positiivisemman viestin.
Mutta velaksihan se tytär sitten ostaa sitä kamaa tai alkaa myymään jotain pillereitä saadakseen siten rahaa.
Niitä v**** kuponkeja aion kyllä antaa silloin tällöin, mieluummin kuitenkin ihan ruokaa muovikassissa. Sitä voi olla vaikeampi vaihtaa huumeisiin. Miehen kanssa eräänä iltana jopa vitsailtiin (olimme aivan väsyneitä), että montako ekstaasinappia voisi saada ostamillamme WC-papereilla, tamponeilla ja ruokatarvikkeilla. Itkuksi sekin vitsailu minulla sitten muuttui. Miehelle oli kuitenkin selväsi helpotus nähdä minun edes hieman ottavan asiaan etäisyyttä ja olemaan objektiivinen. Olen ollut tässö asiassa kiinni niin tunneriittoisesti, että parisihdekin on rakoillut monet kerrat. Mies osaa jotenkin paremmin asettaa rajoja. Olenko siis mahdollistaja?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea näitä kun itselläni on poikaystävä joka käyttää huumeita. Tunnen mahdollisuutena että voin jättää parisuhteemme milloin vain, mutta pelkään pikemminkin poikaystävän käytöstä. Aiemmin olin erosta puhunut pitkään kun riitelimme usein ihan turhista asioista milloin mistäkin syistä rahaa annoin ja poikaystävä osti niillä huumeita, sitten kävimme mun rahoilla kaupassa ero syy oli silloin huumeet ja rahaongelmat että ahdistuin joka kerta kun poikaystävä pyysi laina rahaa että saisi sitä paskaa.
Kuitenkin lainasin 50e per päivä silloin kun sitä tarvitsi tai vähemmän. Noh tällä hetkellä kaipaisin normaalia elämää ja parisuhdetta. Haluaisin olla poikaystävän kanssa jos olisi selvin päin kuten minä... Yritin puhua ympäri ja yrittänyt vaikuttaa, mutta ei puheet mene jakeluun ja olen liian kiltti tekemään toisen eteen kaikkeni vaikka syö sisältä että vituttaa.
Jos en antanut rahaa suuttui ja haukkui että en välitä. Yhtenä päivänä sanoin siitä en ole pankki ja en halua ylläpitää huumekäyttöä, noh poikaystävä oli saanut velaksi huumetta kun en antanut. Mulla jatkuvasti huoli mitä tässä käy... Poikaystävän mielestä vika ei ole huumekäytössä vaa mun ajatusmaailmasta. Aluksi jopa uskoin tuohon syy on minussa, vaikka ei ole oikeasti. Poikaystävä osaa manipuloida ja tietää olen kiltti...
Haluan pois tästä kuviosta, mutta pelkään eron jälkeen poikaystävällä menisi niin lujaa että oksat pois, vaikka ei ole mun vastuu huolehtii toisesta silti tuo tuntuu väärältä ja syyllistyisin.
Voi vittu mihin paskaa olen joutunut...
Hei! Tiedän, etten ole tässä nyt paras mahdollinen neuvoja. Olenhan itsekin tällaisessa jamassa. Mutta koita sinäkin samaa kuin minä. Eli selkeät rajat, joiden puitteissa pitää toimia. Alan nyt itse ymmärtää, ettemme me läheiset voi näitä asioita ratkaista. Vaikka haluaisimmekin.
Sinuna jättäisin tuon poikaystävän. Luulen, ettet edes ymmärrä tällä hetkellä sitä kaikkea synkkyyttä ja pelkoa, johon parisuhteenne on sinut vetänyt mukaan.
Jos kyseessä ei olisi oma lapseni, olisin varmasti jo luovuttanut. Nyt en voi. Katso sinä eteenpäin. Älä ota vastuuta toisen tekemisistä. Jos tunnet hänen vanhempiaan, ilmoita huolesi heille. Me äidit ja isät kannamme huolta ja otamme selvää asioista. Mutta meillä onkin (aika usein) se parisuhde siinä tukena. Älä siis ota tukirangaksesi sitä, joka ensimmäisenä katkeaa tai ratkeaa.
Tee ainakin selkeä aikaraja: jos mikään ei ole muuttunut esim. muutaman viikon aikana, lähdet pois. Sano: "Välitän sinusta, mutta minun on pakko välittää myös itsestäni. Haluan, että sinä olet onnellinen, mutta juuri nyt minä en voi olla onnellinen sinun kanssasi." Noin minä neuvoisin poikaystävän sanovan omalle tyttärelleni nyt, mikäli ilmenisi, että joku raitis ja selväpäinen nuori mies olisi mukana kuvioissa.
Hänen kanssaan et (vielä pitkään aikaan) voi saada oikeaa parisuhdetta ja yhteisiä tulevaisuudensuunitelmia.
Ap
Se on totta että täytyy lähteä parisuhteesta. Tätä touhua olen katsellut sivulta päin ja harmittanut todella paljon toisen takia. Poikaystävän äidille olen puhunut ja olemme tuenut toisiamme, mutta poikaystävän äiti on näyttänyt kaapin paikan pojalleen. Itse en vielä tiedä miten saisin itsevarmuutta sanomaan suoraa mitä ajattelen.
Tää on nyt tavallaan aika tyhmä juttu. Mieleen tuli Sinkkuelämää-sarjan jakso, jossa Samantha epäili koko ajan pettävää miesystäväänsä uudesta pettämisestä. Mies ei ollut enää pettänyt, mutta epäilys oli koko ajan ri ja luottamus mennyt. Samantha sanoi, I love you, but I love me more.
Jotaim viisautta tuossa kieltämättä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea näitä kun itselläni on poikaystävä joka käyttää huumeita. Tunnen mahdollisuutena että voin jättää parisuhteemme milloin vain, mutta pelkään pikemminkin poikaystävän käytöstä. Aiemmin olin erosta puhunut pitkään kun riitelimme usein ihan turhista asioista milloin mistäkin syistä rahaa annoin ja poikaystävä osti niillä huumeita, sitten kävimme mun rahoilla kaupassa ero syy oli silloin huumeet ja rahaongelmat että ahdistuin joka kerta kun poikaystävä pyysi laina rahaa että saisi sitä paskaa.
Kuitenkin lainasin 50e per päivä silloin kun sitä tarvitsi tai vähemmän. Noh tällä hetkellä kaipaisin normaalia elämää ja parisuhdetta. Haluaisin olla poikaystävän kanssa jos olisi selvin päin kuten minä... Yritin puhua ympäri ja yrittänyt vaikuttaa, mutta ei puheet mene jakeluun ja olen liian kiltti tekemään toisen eteen kaikkeni vaikka syö sisältä että vituttaa.
Jos en antanut rahaa suuttui ja haukkui että en välitä. Yhtenä päivänä sanoin siitä en ole pankki ja en halua ylläpitää huumekäyttöä, noh poikaystävä oli saanut velaksi huumetta kun en antanut. Mulla jatkuvasti huoli mitä tässä käy... Poikaystävän mielestä vika ei ole huumekäytössä vaa mun ajatusmaailmasta. Aluksi jopa uskoin tuohon syy on minussa, vaikka ei ole oikeasti. Poikaystävä osaa manipuloida ja tietää olen kiltti...
Haluan pois tästä kuviosta, mutta pelkään eron jälkeen poikaystävällä menisi niin lujaa että oksat pois, vaikka ei ole mun vastuu huolehtii toisesta silti tuo tuntuu väärältä ja syyllistyisin.
Voi vittu mihin paskaa olen joutunut...
Hei! Tiedän, etten ole tässä nyt paras mahdollinen neuvoja. Olenhan itsekin tällaisessa jamassa. Mutta koita sinäkin samaa kuin minä. Eli selkeät rajat, joiden puitteissa pitää toimia. Alan nyt itse ymmärtää, ettemme me läheiset voi näitä asioita ratkaista. Vaikka haluaisimmekin.
Sinuna jättäisin tuon poikaystävän. Luulen, ettet edes ymmärrä tällä hetkellä sitä kaikkea synkkyyttä ja pelkoa, johon parisuhteenne on sinut vetänyt mukaan.
Jos kyseessä ei olisi oma lapseni, olisin varmasti jo luovuttanut. Nyt en voi. Katso sinä eteenpäin. Älä ota vastuuta toisen tekemisistä. Jos tunnet hänen vanhempiaan, ilmoita huolesi heille. Me äidit ja isät kannamme huolta ja otamme selvää asioista. Mutta meillä onkin (aika usein) se parisuhde siinä tukena. Älä siis ota tukirangaksesi sitä, joka ensimmäisenä katkeaa tai ratkeaa.
Tee ainakin selkeä aikaraja: jos mikään ei ole muuttunut esim. muutaman viikon aikana, lähdet pois. Sano: "Välitän sinusta, mutta minun on pakko välittää myös itsestäni. Haluan, että sinä olet onnellinen, mutta juuri nyt minä en voi olla onnellinen sinun kanssasi." Noin minä neuvoisin poikaystävän sanovan omalle tyttärelleni nyt, mikäli ilmenisi, että joku raitis ja selväpäinen nuori mies olisi mukana kuvioissa.
Hänen kanssaan et (vielä pitkään aikaan) voi saada oikeaa parisuhdetta ja yhteisiä tulevaisuudensuunitelmia.
Ap
Se on totta että täytyy lähteä parisuhteesta. Tätä touhua olen katsellut sivulta päin ja harmittanut todella paljon toisen takia. Poikaystävän äidille olen puhunut ja olemme tuenut toisiamme, mutta poikaystävän äiti on näyttänyt kaapin paikan pojalleen. Itse en vielä tiedä miten saisin itsevarmuutta sanomaan suoraa mitä ajattelen.
Tää on nyt tavallaan aika tyhmä juttu. Mieleen tuli Sinkkuelämää-sarjan jakso, jossa Samantha epäili koko ajan pettävää miesystäväänsä uudesta pettämisestä. Mies ei ollut enää pettänyt, mutta epäilys oli koko ajan ri ja luottamus mennyt. Samantha sanoi, I love you, but I love me more.
Jotain viisautta tuossa kieltämättä on.
Kuten sanoin. Myös sinä tarvitset tukea ja apua. Tekee hyvää varmasti myös miehellesi, käykää vaikka yhdessä juttelemassa ammattilaisen kanssa.
Itseäni itkettää ja hävettää näin jälkikäteen, mitä kaikkea olen omat sukulaiseni laittanut kestämään. Mutta ei sitä silloin huomaa. mm. mun veli melkein puukotettiin mun tekemien asioiden takia. En tosin teidän kohdalla semmosesta huolestuisi. Tuskin poika liikkuu edes etäisesti samoissa piireissä.
"Mahdollistaja", kuinka usein annat noita pusseja? Viikoittain, kerran kuussa? Mitä ne sisältää? Mitä se maksaa euroina?
T: Melkein kuivilla
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin. Myös sinä tarvitset tukea ja apua. Tekee hyvää varmasti myös miehellesi, käykää vaikka yhdessä juttelemassa ammattilaisen kanssa.
Itseäni itkettää ja hävettää näin jälkikäteen, mitä kaikkea olen omat sukulaiseni laittanut kestämään. Mutta ei sitä silloin huomaa. mm. mun veli melkein puukotettiin mun tekemien asioiden takia. En tosin teidän kohdalla semmosesta huolestuisi. Tuskin poika liikkuu edes etäisesti samoissa piireissä.
"Mahdollistaja", kuinka usein annat noita pusseja? Viikoittain, kerran kuussa? Mitä ne sisältää? Mitä se maksaa euroina?
T: Melkein kuivilla
Noin kerran kuussa olen ruokaa antanut. Yleensä olen sopinut tapaamisen kaupan sisälle, jotta olisi (ehkä) pakko skarpata hieman ja olla selvänä esim. edellinen ilta. Liian monta kertaa olen myös seisonut juna-asemalla paikassa x ruokakassin kanssa ja tytär ei edes ole tullut paikalle.
Mies on käynyt yhtä kämppää remontoimassa (pakkeloimassa ja maalaamassa seinät uudelleen), kun emme halunneet, että kämpän tuhoamisesta tulee velkaa. Sen jälkeen on jo kaksi muuta kämppää tuhottu. Missä nyyään asuu, emme edes tiedä tarkkaa osoitetta. Jos kysyn, tulee vain v****-viestejä takaisin.
Oli todella vaikeaa huomata, että oma lapsi ns. käyttää meitä hyväkseen. Oli todella vaikeaa laittaa rahahana kokonaan kiinni. Kun luurangoksi laihtunit lapsi pyytää rahaa, pitääkin sanoa että ei käy. Täytyy mennä sitä vaistomaista äidinrakkautta vastaan, koska se onkin ilmeisesti tässä tilanteessa paras tapa auttaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua auttoi. Tosin tärkeämpää oli, kun ystävä pääsi kuiville ja ymmärsin, mitä elämä voi olla. Siitä "porukasta" irti pääseminen on se vaikein asia, mutta sillonhan erottaa hyvin kaverit ja "kaverit". "Kaverit" lähtee pois, jos ei oo mitään mitä hyödyntää, kaverit jää. Mulle jäi toi yksi oikea kaveri ja elämäkin sit lähti parempaan suuntaan. Nykyisin on enemmänkin kavereita.
Rahahanat kiinni. Muuta et voi tehdä. Se on ihmisestä itsestään kiinni, ei sinusta. Lopputulos on sama. Tekis mieli sanoa lohduttavia asioita, mutta aika joko tai nää hommat meenee. Jaksamista. En enää vastaile tähän ketjuun.
T: Melkein kuivilla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea näitä kun itselläni on poikaystävä joka käyttää huumeita. Tunnen mahdollisuutena että voin jättää parisuhteemme milloin vain, mutta pelkään pikemminkin poikaystävän käytöstä. Aiemmin olin erosta puhunut pitkään kun riitelimme usein ihan turhista asioista milloin mistäkin syistä rahaa annoin ja poikaystävä osti niillä huumeita, sitten kävimme mun rahoilla kaupassa ero syy oli silloin huumeet ja rahaongelmat että ahdistuin joka kerta kun poikaystävä pyysi laina rahaa että saisi sitä paskaa.
Kuitenkin lainasin 50e per päivä silloin kun sitä tarvitsi tai vähemmän. Noh tällä hetkellä kaipaisin normaalia elämää ja parisuhdetta. Haluaisin olla poikaystävän kanssa jos olisi selvin päin kuten minä... Yritin puhua ympäri ja yrittänyt vaikuttaa, mutta ei puheet mene jakeluun ja olen liian kiltti tekemään toisen eteen kaikkeni vaikka syö sisältä että vituttaa.
Jos en antanut rahaa suuttui ja haukkui että en välitä. Yhtenä päivänä sanoin siitä en ole pankki ja en halua ylläpitää huumekäyttöä, noh poikaystävä oli saanut velaksi huumetta kun en antanut. Mulla jatkuvasti huoli mitä tässä käy... Poikaystävän mielestä vika ei ole huumekäytössä vaa mun ajatusmaailmasta. Aluksi jopa uskoin tuohon syy on minussa, vaikka ei ole oikeasti. Poikaystävä osaa manipuloida ja tietää olen kiltti...
Haluan pois tästä kuviosta, mutta pelkään eron jälkeen poikaystävällä menisi niin lujaa että oksat pois, vaikka ei ole mun vastuu huolehtii toisesta silti tuo tuntuu väärältä ja syyllistyisin.
Voi vittu mihin paskaa olen joutunut...
Eroa mahdollisimman nopeasti, kohta velkojat voivat olla sinunkin ovesi takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi. Tosin tärkeämpää oli, kun ystävä pääsi kuiville ja ymmärsin, mitä elämä voi olla. Siitä "porukasta" irti pääseminen on se vaikein asia, mutta sillonhan erottaa hyvin kaverit ja "kaverit". "Kaverit" lähtee pois, jos ei oo mitään mitä hyödyntää, kaverit jää. Mulle jäi toi yksi oikea kaveri ja elämäkin sit lähti parempaan suuntaan. Nykyisin on enemmänkin kavereita.
Rahahanat kiinni. Muuta et voi tehdä. Se on ihmisestä itsestään kiinni, ei sinusta. Lopputulos on sama. Tekis mieli sanoa lohduttavia asioita, mutta aika joko tai nää hommat meenee. Jaksamista. En enää vastaile tähän ketjuun.
T: Melkein kuivilla
Jos vielä kurkistat tänne, niin haluan kiittää Sinua rehellisistä mielipotiestä.
Ap
Luin tätä ketjua tarkasti sillä 29-vuotias tyttäreni on vielä pahemmassa tilanteessa. Ollut useaan otteeseen vankilassa, en tiedä tarkalleen mistä. Huumeisiin liittyy. On hampaaton, laiha ja arpinen. Vaatteita annan aina puhtaita kun käy. En tiedä enää missä asuu. Joitain hänen tavaroitaan on varastossani. Ollaan ihan normi perhe ja hän on sukulaisille "tabu" , kaikki varmaan tietää jotain mutta ei uskalla meiltä kysyä mitään. Pääsi keväällä vankilasta, on käynyt muutaman kerran suht hyvässä kunnossa sen jälkeen. Nyt ei ole yli kuukauteen kuulunut mitään. pelottaa jos onkin käynyt huonosti ja onkin poliisit kohta ovella. Tämä on repinyt muuta perhettä, mies on masentunut ja veli pärjää hyvin, mutta sitoutumisessa ongelmia. Tästä en ole puhunut töissä, ei oikein sovi sinne. Kyllä tulisi hiljaista kun kertoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, saanko kysyä mielenkiinnosta millaista aikaa oli tyttäresi vauva aika, varhaislapsuus ja kouluikä? Oliko mitään tähän tilanteeseen liittyviä piirteitä tai vinkkejä näkyvillä nuorempana?
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä mielenkiinnosta millaista aikaa oli tyttäresi vauva aika, varhaislapsuus ja kouluikä? Oliko mitään tähän tilanteeseen liittyviä piirteitä tai vinkkejä näkyvillä nuorempana?
En ole ap, mutta tuskin. Päihteiden väärinkäyttäjiä on jokaisessa yhteiskuntaluokassa.
Kun on käyttänyt tarpeeksi huumeita, ei saa hyvää oloa enää mistään muusta. Mitä enemmän käyttää, sitä sietämättömämpää on olla ilman. Vieroitusoireet voivat olla henkisiä sekä fyysisiä: kipua sekä pahoinvointia. Riippuu siitä, mitä käyttää. Yleensä käyttöä pahentaa vielä syyllisyys siitä, että on päästänyt itsensä tilanteeseen, jossa käyttää. Se syyllisyys on niin kovaa, että ilman aineita ei kestä ajatusta siitä, että ei pärjää ilman huumeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullista lukea läheisten kokemuksia päihteiden käyttäjistä. Vaikka 100℅ tottahan se on. Ei sitä silloin ajatellut tai tajunnut... Tekisi mieli laittaa omille vanhemmilleni anteeksipyyntö ja kiitos nyt heti.
Olet todella kiltti kun viet ruokaa, en usko siitä olevan haittaa. Ei vaan joudu varastelemaan kaupoista. Rahaa sun ei kannata antaa, enkä usko että tyttäresi oikeasti olettaakaan että antaisit. Minäkin "kiukuttelin" jos vanhemmat ei antaneet rahaa ja yritin valheilla sitä saada. Kuitenkin se unohtuikin nopeasti päihtymyksistä johtuen...
Minä lähdin hoitoon pirilaskuissa, kun ex pahoinpiteli ja uhkaili minua... Ja lemmikkiäni. Ja muutenkin tilanne oli mennyt erittäin vaikeaksi. Soitin vanhemmilleni, he veivät minut tapaamaan päihdetyöntekijää ja lähdin suoraan katkolle. Meidän ei tarvinnut maksaa mitään. Eli kannattaa pitää hyvät välit ja odottaa jos tyttäresi kaipaisi jossain vaiheessa apua. Täytyy hänen jossain vaiheessa itsekin huomata ettei ole hyvä olo enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa lukea näitä kun itselläni on poikaystävä joka käyttää huumeita. Tunnen mahdollisuutena että voin jättää parisuhteemme milloin vain, mutta pelkään pikemminkin poikaystävän käytöstä. Aiemmin olin erosta puhunut pitkään kun riitelimme usein ihan turhista asioista milloin mistäkin syistä rahaa annoin ja poikaystävä osti niillä huumeita, sitten kävimme mun rahoilla kaupassa ero syy oli silloin huumeet ja rahaongelmat että ahdistuin joka kerta kun poikaystävä pyysi laina rahaa että saisi sitä paskaa.
Kuitenkin lainasin 50e per päivä silloin kun sitä tarvitsi tai vähemmän. Noh tällä hetkellä kaipaisin normaalia elämää ja parisuhdetta. Haluaisin olla poikaystävän kanssa jos olisi selvin päin kuten minä... Yritin puhua ympäri ja yrittänyt vaikuttaa, mutta ei puheet mene jakeluun ja olen liian kiltti tekemään toisen eteen kaikkeni vaikka syö sisältä että vituttaa.
Jos en antanut rahaa suuttui ja haukkui että en välitä. Yhtenä päivänä sanoin siitä en ole pankki ja en halua ylläpitää huumekäyttöä, noh poikaystävä oli saanut velaksi huumetta kun en antanut. Mulla jatkuvasti huoli mitä tässä käy... Poikaystävän mielestä vika ei ole huumekäytössä vaa mun ajatusmaailmasta. Aluksi jopa uskoin tuohon syy on minussa, vaikka ei ole oikeasti. Poikaystävä osaa manipuloida ja tietää olen kiltti...
Haluan pois tästä kuviosta, mutta pelkään eron jälkeen poikaystävällä menisi niin lujaa että oksat pois, vaikka ei ole mun vastuu huolehtii toisesta silti tuo tuntuu väärältä ja syyllistyisin.
Voi vittu mihin paskaa olen joutunut...
Eroa mahdollisimman nopeasti, kohta velkojat voivat olla sinunkin ovesi takana.
Velkojat eivät ole oven takanani, koska äijä on siitä vastuussa. Eilen sain suoraa sanottuun poikaystävälle että homma on loputtava tähän koska haluan oman elämäni takaisin, ja sanoin vielä lopuksi että välitän. En ole lähdettyäni tapahtunut oikein mitään ehkä ex poikaystävälle olen yks vitun sama, joko olen tai lähden...
Tässä ajattelin en jatkossa seurustele minkään näköisen hörhön kaa enkä varmaa jatkossa ajattele parisuhteita sen koommin. Nyt elän omaa elämääni enkä jaksa murehtii huomista! Vittu miten paljon tää sattuu, mutta on pakko... 😔
Se on totta että täytyy lähteä parisuhteesta. Tätä touhua olen katsellut sivulta päin ja harmittanut todella paljon toisen takia. Poikaystävän äidille olen puhunut ja olemme tuenut toisiamme, mutta poikaystävän äiti on näyttänyt kaapin paikan pojalleen. Itse en vielä tiedä miten saisin itsevarmuutta sanomaan suoraa mitä ajattelen.