Lue keskustelun säännöt.
Tuo tuleva 54v äiti antaa meille muille toivoa
15.06.2017 |
Voimme vaihtaa miestä ja perustaa perheen vielä yli 45 v emme ole käyttökelvotyomia silloin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Mä sain just viikonloppuna huutia kaverilta, jonka mukaan mä olen hölmö enkä ajattele lapseni hyvinvointia, kun odotan vauvaa nyt ollessani 35-vuotias.. :/ Lapsi ei siis suinkaan ole ensimmäiseni. Voi kunpa ihmisten ajatusmaailma oikeasti vähän avartuisi.
Itse seison vankasti päätökseni takana enkä varmaan ikään ole ollut näin onnellinen, mutta ikävä tuollaista on kuunnella..
Mitä helvettiä taas?
Eihän tuo ole ilä eikä mikään. Jos kuolet 75-vuotiaana, tuleva lapsesi on neljänkymmenen. Luulisi pärjäävän omillaan...
35-vuotias osaa jo ajatella aivoillaan ja elämänkokemusta on sopivasti. Kremppoja ei vielä kummemmin ole. Parasta ikää tulla vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt että Lindtmanilla on noin paljon itseään vanhempi vaimo, menisi äidistä ikänsä puolesta. En tuomitse kahden aikuisen ihmisen tekemisiä mutta tuli suurena yllätyksenä.
No kai tuo mies yhden lapsen pystyy yksinkin hoitamaan, jos vaimo kuolee vanhuuteen.
Olisi karmeaa jos vanhempani olisivat noin vanhoja. Jotenkin karmivaa ajatella, että äiti pääsisi eläkkeelle samaan aikaan kuin minä ripille.
Mieshän on nuorempi, hän voi hoitaa kuskaukset ja vanhempainillat. Onnea heille ja pitkää ikää! Minä sain nuorimmaisen 39-vuotiaana (3. lapsi). Ex-mies sitten löysi uuden naisen ja jätti minut hoitamaan lapsia. Se on paljon raskaampi setti hoitaa yksin kuin tämä tapaus. Lapsella on kuitenkin 2 vanhempaa. Joten en näe tässä mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain just viikonloppuna huutia kaverilta, jonka mukaan mä olen hölmö enkä ajattele lapseni hyvinvointia, kun odotan vauvaa nyt ollessani 35-vuotias.. :/ Lapsi ei siis suinkaan ole ensimmäiseni. Voi kunpa ihmisten ajatusmaailma oikeasti vähän avartuisi.
Itse seison vankasti päätökseni takana enkä varmaan ikään ole ollut näin onnellinen, mutta ikävä tuollaista on kuunnella..
Mitä helvettiä taas?
Eihän tuo ole ilä eikä mikään. Jos kuolet 75-vuotiaana, tuleva lapsesi on neljänkymmenen. Luulisi pärjäävän omillaan...
35-vuotias osaa jo ajatella aivoillaan ja elämänkokemusta on sopivasti. Kremppoja ei vielä kummemmin ole. Parasta ikää tulla vanhemmaksi.
Kiitos! Kyllä tuosta jäi pska fiilis, vaikka lapsi on mulle ja miehelle erittäin toivottu ja oikein hartaudella tehty.. Kaveri on yhtä vanha kuin minä, kokee olevansa keski-ikäinen ja siis vanha tulemaan äidiksi. Ja koska meillä isommat lapset on jo 12- ja 9-vuotiaita, tälle vauvalle ja isommille ei hänen mielestään voi syntyä sisarussuhdetta, kun ikäeroa on niin paljon. Äh ja puh. Kun niitä lapsia nyt ei vaan tuossa välissä saatu!!
Mä koen kyllä olevani ihan hyvässä iässä, tää huono fiilis nyt on vain notkahdus ja mä toivun tästä kommentoinnista. Mutta eipä tästä enempää tähän ketjuun, ettei mee sivuraiteelle. Kiitos sympatiasta! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain just viikonloppuna huutia kaverilta, jonka mukaan mä olen hölmö enkä ajattele lapseni hyvinvointia, kun odotan vauvaa nyt ollessani 35-vuotias.. :/ Lapsi ei siis suinkaan ole ensimmäiseni. Voi kunpa ihmisten ajatusmaailma oikeasti vähän avartuisi.
Itse seison vankasti päätökseni takana enkä varmaan ikään ole ollut näin onnellinen, mutta ikävä tuollaista on kuunnella..
Mitä helvettiä taas?
Eihän tuo ole ilä eikä mikään. Jos kuolet 75-vuotiaana, tuleva lapsesi on neljänkymmenen. Luulisi pärjäävän omillaan...
35-vuotias osaa jo ajatella aivoillaan ja elämänkokemusta on sopivasti. Kremppoja ei vielä kummemmin ole. Parasta ikää tulla vanhemmaksi.Kiitos! Kyllä tuosta jäi pska fiilis, vaikka lapsi on mulle ja miehelle erittäin toivottu ja oikein hartaudella tehty.. Kaveri on yhtä vanha kuin minä, kokee olevansa keski-ikäinen ja siis vanha tulemaan äidiksi. Ja koska meillä isommat lapset on jo 12- ja 9-vuotiaita, tälle vauvalle ja isommille ei hänen mielestään voi syntyä sisarussuhdetta, kun ikäeroa on niin paljon. Äh ja puh. Kun niitä lapsia nyt ei vaan tuossa välissä saatu!!
Mä koen kyllä olevani ihan hyvässä iässä, tää huono fiilis nyt on vain notkahdus ja mä toivun tästä kommentoinnista. Mutta eipä tästä enempää tähän ketjuun, ettei mee sivuraiteelle. Kiitos sympatiasta! :)
Vähän ohi aiheen, mutta mitä hittoa?:D Itse olen 34-vuotias ja haluan lapsia vielä. Ei vain ole sitä hyvää miestä löytynyt edellisen parisuhteen jälkeen. Onneksi tässä on aikaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuuttakymppiä käyvä on vanha äidiksi ja ensisynnyttäjäksi!
Munasolutkin vanhenee ja riski saada vaikkapa vammainen lapsi kasvaa hurjasti tulevan äidin ikääntyessä, puhumattakaan synnytyksessä ilmenevistä vaikeista komplikaatioista.
Tuon ikäinen äiti ei todennäköisesti edes ehdi omia lapsenlapsiaan näkemään, kovin surullista ja itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään. Olen saanut omat lapseni 23 ja 25 vuotiaana, joten 54vuotiaana mulla on jo 29 ja 31 vuotiaat lapset. Uskon, että 29 ja 31 vuotiaiden lasten äitinä odotan enemmän isoäitiyttä kuin mitään iltatähteä. Voin ainakin rehellisesti sanoa, etten todellakaan jaksaisi istua kuusikymppisenä enää missään ala-asteen vanhempainilloissa ja kuskata seitsemänkymppisenä teiniä harrastuksiin....
Ai jaa, mun vanhemmat ovat seitsenkymppisiä ja tosi mielellään kusakaavat lastenlapsia harrastuksiin.
Lastenlapset on vähän eri asia kuin omat. Lastenlapset voi aina luovuttaa takaisin vanhemmilleen. Mikäs siinä on kuskaillessa lapsenlasta harrastukseen, mutta jos se lapsi on oma, niin niiden kuskailujen päälle tulee vielä se kaikki muukin lapsiperhearki. Harrastuksiin kuskaavilla isovanhemmilla ei myöskään ole muita vastuita kuin se kuskaaminen, vanhemmilla on aika iso kokonaisvastuu koko hommasta.
On varmasti paljon niitäkin tapauksia, joissa isovanhemmat joutuvat ottamaan vähän suuremman vastuun lapsenlapsesta ja syitä siihen voi olla monia. Itse olin lapsena parisen vuotta sellaisessa järjestelyssä, jossa olin arkipäivät kokonaan 50 vuotta vanhempien isovanhempien hoivissa, eikä tietääkseni mitään erityisempiä ongelmia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geenit ja henkilökohtaiset valinnat. Kaverini sai lapsensa 21-25 vuotiaana. Sai pahoja vaurioita synnytyksistä. Nykyään hän on nelikymppinen, kipulääkkeistä riippuvainen. Molemmat vanhemmat kuolleet kuusikymppisinä ja muita sukulaisia kuin lapseton veli ei ole.
Meidän suvussa lapset on aina hankittu lähes nelikymppisinä. Omani sain kaikki päälle 40-vuotiaana. Helpot synnytykset, terveet lapset. Oma mummoni on pirteä, yksinasuva yli satavuotias, joka siivousapua lukuunottamatta pärjää täysin omillaan ja tekee ajoitain jopa töitä. Olisin hyvin ylpeä jos hän olisi äitini.
Meitä ei kuskattu koskaan harrastuksiin enkä aio kuskata omia lapsia. Lasten saaminen myöhemmällä iällä tarkoittaa myös parempaa tulotasoa ja mahdollisuutta valita asuinalue, jossa kaikki harrastukset uimisesta ilmailuun ovat korkeintaan pyöräilymatkan päässä.
Sairasta! Tuon ikäistä ei ole tarkoitettu enää äidiksi! Piittaamatonta, itsekästä ja vaarallista😫😖😱😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole k.o. ensisynnyttäjä, löytyy yksi täysi-ikäinen jo plus tämä kohtuun kuollut viime vuonna.
Itseä kanssa hirvittää tuo ikä.
Enkä tarkoita, että 54-vuotias on vanha, mutta liian vanha lapsia saamaan. Monen tuon ikäisen kanssa puhunut, töissäkin, tuossa vaiheessa odotetaan eläkettä, omaa aikaa, kun lapset lentää pesästä, ehkä niitä lapsenlapsia siunaantuu ja lähes kaikilla tuon ikäsillä tuttavillani on jo niitä.
Kaikkihan saavat elää miten haluaa, mutta kyllä munki mielestä joku järki pitäisi olla, tosiaan kun muksu on 18-vuotias, äiti on 72-vuotias, aivan älytöntä. Entä kun se muksu saa niitä lapsia? Ei taida kauheesti olla isoäidistä apua. Ja sanon näin koska kun olen omat lapseni saanut, äidin tuki ja ohjeet olivat kultaa. Ja kyllä minusta lapsenlapset kuuluuvat äitiyteen, kun joku siitäkin varmasti mainitsee, omia odotellessa näin 40+