Ei voi kun ihailla teitä joiden liitot kestää
Itse jo toisella kierroksella yli nelikymppisenä ja tuskin on loppuelämän liitto. Miten jaksatte samaa vuosikymmenestä toiseen?
Kommentit (33)
Siis miten jaksan samaa mitä vuodesta toiseen? Ei tuo puoliso ole samanlainen kuin 28 vuotta sitten ja minäkin olen huomattavasti vanhentunut niistä ajoista, jolloin kohdattiin. Ei tuota oikein osaisi toiseen vaihtaa, siinä on kyllä aika lailla kulumaa, mutta edelleen myös isoja yllätyksiä.
Emmekä me jaksa toisiamme, me elämme yhdessä.
Mitä ihmeen samaa, koko ajanhan elämä muuttuu.
En koe että parisuhteessa olisi jotain jaksettavaa, sehän juuri kannattelee ja antaa voimaa siihen muuhun mitä pitäisi jaksaa. Tosin mulla ei vielä ole vuosikymmeniä kokemusta, vasta 17v.
Eihän se ole samaa. Minä muutun, puoliso muuttuu, tilanteet muuttuu koko ajan. Yhdessä 25 vuotta eikä kyllästytä yhtään.
En voisi kuvitellakaan rinnalleni ketään muuta ihmistä. Olin 19 kun tavattiin ja nyt 20 vuotta oltu yhdessä.
Ei uutta länsirintamalta, 23 vuotta naimisissa. Lapset jo melkein kaikki aikuisia. Seksi taivaallista, varsinkin vasektomian jälkeen rouva varressa kiinni lähes päivittäin. Molemmat varmaan saisimme jotain vaihtelua helpostikin mutta miksi ihmeessä? Molemmilla omat harrastuksensa mikä antaa varmastikin tilaa hengittää.
Ihan hyvin jaksetaan.
Eikä ole aina sitä samaa ollut.
Opiskelut vaihtui työpaikkoihin ja yrittäjyyteen.
Lapset kasvoi pienistä isoiksi ja yksi jo muutti pois.
On muutettu pienemmästä isompaan kotiin tilanteiden mukaan ja nyt jossain vaiheessa isommasta pienempään.
On ollut ylä- ja alamäkeä, mutta yhdessä ollaan selvitty.
Kivoja ja ihania muistoja on ihan mielettömästi.
Kun on rakkautta se kantaa. On ollut kyllä vastoinkäymisiäkin. Ja ihastuksiakin, pahojakin. Toivon etten ryssi hienoa liittoani.
Meillä on kuitenkin mukavaa yhdessä, päivittäin. Ei siihen niin paljoa tarvitse, pieni kosketus ohi kulkiessa tai katseet kohtaavat lapsen temppuillessa, tietää että olemme tässäkin suossa yhdessä. Vaikka välillä väsyttää, lapsi kiukkuaa ja työ stressaa eikä illalla jaksa toiselle edes hyvää yötä toivottaa, niin tietää että toinen tykkää tästä hapannaamastakin. Ja sitten tulee taas se parempi päivä.
Toimii kai sillä että kumpikin osaa antaa toiselle tilaa ja kumpikin uskaltaa sanoa ääneen mitä asioista oikeasti ajattelee, kumpikin osaa pyytää jos haluaa toisen tekevän jotain.
Vasta tämä vuosituhannen alku yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole samaa. Minä muutun, puoliso muuttuu, tilanteet muuttuu koko ajan. Yhdessä 25 vuotta eikä kyllästytä yhtään.
Naulan kantaan!
Mitä väliä sillä on, kuinka pitkään on ollut yhdessä parina. Itsekkin jo vuosikymmeniä avioliitossa, ja voisinpa tuosta miehestäni erotakkin, jos sellainen pakottava tarve tulisi eteeni.
Kohta kolmekymmentä vuotta naimisissa, ja seurusteluvuodet päälle saman ukon kanssa, ja lastemme isän kuin myös, mutta kai tämä menee sitten loppuun asti tätä parisuhdetta, koska jos eroaisimme, niin tuskinpa minulla naisena olisi enää ns. markkina-arvoa parisuhdemarkkinoilla tai mistäpä tuotakaan tietää, kuinka hyvä flaksi kävisi, kun ei ole tullut enää vuosiin kokeiltua tenhoni tehoavuutta, mutta kun vastapuolikkaan pitäisi olla niin ylivoimainen tähän nykyiseen verrattuna, niin eipä ehkä kannata erota ihan tuosta vaan. Eiköhän tuo ero toisistamme tule ihan luonnostaan jo näillä vuosikertymillä jommalle kummalle, ja sitten onkin todella IKÄVÄÄ!
Lähes 30 vuotta yhdessä. Ylä- ja alamäet on koettu, sairaudet ja vaikeudet yhdessä kestäen. Kun tietää ettei itse ole täydellinen, ei vaadi toiseltakaan ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, kuinka pitkään on ollut yhdessä parina. Itsekkin jo vuosikymmeniä avioliitossa, ja voisinpa tuosta miehestäni erotakkin, jos sellainen pakottava tarve tulisi eteeni.
Ei kuulosta siltä että rakkaus kukoistaa sori vaan
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole samaa. Minä muutun, puoliso muuttuu, tilanteet muuttuu koko ajan. Yhdessä 25 vuotta eikä kyllästytä yhtään.
Totta puhut.
T. 35 vuotta yksissä, 27 aviossa, 3 lasta, työtä, remppaa, ulkomaanvuosia, rankkoja vastoinkäymisiä, iloa
Vierailija kirjoitti:
Ei uutta länsirintamalta, 23 vuotta naimisissa. Lapset jo melkein kaikki aikuisia. Seksi taivaallista, varsinkin vasektomian jälkeen rouva varressa kiinni lähes päivittäin. Molemmat varmaan saisimme jotain vaihtelua helpostikin mutta miksi ihmeessä? Molemmilla omat harrastuksensa mikä antaa varmastikin tilaa hengittää.
Samat sanat, 21 vuotta aviossa. Vasektomia on liitos pelastus, ei pelkoa raskaudesta. Ihanaa seksiä nyt kun lapsetkin on nuoria aikuisia. Hyvää ja aktiivista on ollut elämä koko ajan ja nyt suorastaan taivaallista.
Mitä pidempään on toisen kanssa ollut, sitä enemmän on myös arvokasta yhteistä historiaa. Monet kasvukivut ja kriisitkin kun on käyty yhdessä läpi, niin aika yhteenhitsautuneita ollaan. Toki on läheisiä suhteen ulkopuolisiin miehiä ja naisia, joskus ihastuksia, eihän liitto mikään vankila sentään ole. Kuitenkin on rajattu tietyt asiat vain liiton sisälle kuuluviksi, joten sitä kunnioitetaan. Toimiva seksielämä lienee yksi syy yhdessä pysymisen, ei vain ole tarve vieraaseen sänkyyn ja ihastuksen egoboostaavan efektin voi poimia kokemukseksi niinkin ettei se riko liittoa vastaan.
Sitoutumista, huumoria, keskinäistä kunnioitusta ja kompromisseja, sillä on päästy pitkälle. Miehen mummu joskus sanoi 60 avioliittovuoden jälkeen kun joku kysyi, että onko tullut koskaan mieleen erota, että ei, mutta tappaa joitakin kertoja kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään on toisen kanssa ollut, sitä enemmän on myös arvokasta yhteistä historiaa. Monet kasvukivut ja kriisitkin kun on käyty yhdessä läpi, niin aika yhteenhitsautuneita ollaan. Toki on läheisiä suhteen ulkopuolisiin miehiä ja naisia, joskus ihastuksia, eihän liitto mikään vankila sentään ole. Kuitenkin on rajattu tietyt asiat vain liiton sisälle kuuluviksi, joten sitä kunnioitetaan. Toimiva seksielämä lienee yksi syy yhdessä pysymisen, ei vain ole tarve vieraaseen sänkyyn ja ihastuksen egoboostaavan efektin voi poimia kokemukseksi niinkin ettei se riko liittoa vastaan.
Ja lisään vielä että 23 vuotta yhdessä ja vasektomia se on meilläkin rennon ja sujuvan seksielämän mahdollistanut ja meilläkin lapset melkein aikuisia jo.
Ihan hyvin. Meillä toinen on toisella kierroksella, toinen ekalla. Ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta (siis toisella oli lyhyt nuoruuden liitto). Ihan hyvin jaksetaan toisiamme. :) En osaa mitään erityistä selitystä siihen antaa, on vain ollut hyvä olla yhdessä ja toivottavasti on jatkossakin. Jos ei ole, niin sitten katsotaan tilanne uudelleen.