Ei voi kun ihailla teitä joiden liitot kestää

Miten niin en jaksaisi... Ehkä se auttaa, että meillä on kummallakin omaakin elämää, ei olla ihan paita ja peppu, ei edes alussa oltu. Kaikkea elämänsisältöä ei tarvitse hakea puolisostaan, eikä sitä tarvitse syyttää kaikesta, jos välillä tuntuu kurjalta. Mutta sen kanssa voi vuodesta ja näköjään vuosikymmenestä toiseen pohtia elämänmenoa :) 

Se tietysti auttaa, että ollaan käytännön asioista suunnilleen samoilla linjoilla, ei tule tappelua kotitöistä, rahankäytöstä, lomanvietosta tms. Ja että on seksiä. Olen valinnut sen linjan ettei minun itse tarvitse aina olla niin suunnattoman innokas suostuakseni, vaan voin ns. antaa ystävällisyydestä ja koska kunnioitan toisen tarpeita jotka näköjään omat omiani isompia. Miksi pihtaisin kun toinen ei ole tehnyt mitään pahaa; autanhan häntä kaikessa muussakin, kuten hänkin minua.

20 vuotta yhdessä ollaan oltu ja nyt tuntuu, että olemme alkaneet päästä vasta hieman hyvälle toisistamme. Näihin vuosiin mahtuu paljon ja kaksi kertaa ero on ollut todella lähellä, mutta puhumalla siitä selvisimme. Kumpikaan ei halunnut toisesta eroon. Lapset ovat isoja koululaisia jo kaikki, lainoja ei ole, on ikioma koti, työpaikat... Elämä sujuu siis ihan mukavasti ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia mietiskelemme joskus ja mittailemme tontin kulmille vanhuudentalomme paikkaa. Seksiä on pari kolme kertaa viikossa ja laitamme monta kertaa päivässä niin kahdestaan kuin myös perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Sitoutumista, huumoria, keskinäistä kunnioitusta ja kompromisseja, sillä on päästy pitkälle. Miehen mummu joskus sanoi 60 avioliittovuoden jälkeen kun joku kysyi, että onko tullut koskaan mieleen erota, että ei, mutta tappaa joitakin kertoja kyllä. 

😂

Vierailija kirjoitti:

Sitoutumista, huumoria, keskinäistä kunnioitusta ja kompromisseja, sillä on päästy pitkälle. Miehen mummu joskus sanoi 60 avioliittovuoden jälkeen kun joku kysyi, että onko tullut koskaan mieleen erota, että ei, mutta tappaa joitakin kertoja kyllä. 

Ton sanoi kyllä Tellervo Koivisto Maunosta joskus muutamia vuosia sitten...

Vierailija kirjoitti:

Sitoutumista, huumoria, keskinäistä kunnioitusta ja kompromisseja, sillä on päästy pitkälle. Miehen mummu joskus sanoi 60 avioliittovuoden jälkeen kun joku kysyi, että onko tullut koskaan mieleen erota, että ei, mutta tappaa joitakin kertoja kyllä. 

3

Hauska mummu :D. 

32 vuotta yhdessä. Välillä jaksetaan, välillä ei, mutta vielä saman katon alla.

Mä taas ihmettelen miten jotkut jaksaa vaihtaa. Miten jaksaa aikuisena yrittää opetella ja hioa yhteen kummankin pinttyneitä tapoja olla ja elää. Nuorena kun meni yhteen sitä oli monen asian suhteen joustava. Nyt on tarkat mielipiteet kaikesta; millasta kahvin pitää olla, miten pyykit ripustetaan, millasia ruokia tehdään, miten lapset kasvatetaan, mitä telkkarista katotaan ja millanen seksi on hyvää. Ei tulis mitään jos pitäis alusta alottaa koko opettelu jonkun kans. Olisin varmaan mielummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ihmettelen miten jotkut jaksaa vaihtaa. Miten jaksaa aikuisena yrittää opetella ja hioa yhteen kummankin pinttyneitä tapoja olla ja elää. Nuorena kun meni yhteen sitä oli monen asian suhteen joustava. Nyt on tarkat mielipiteet kaikesta; millasta kahvin pitää olla, miten pyykit ripustetaan, millasia ruokia tehdään, miten lapset kasvatetaan, mitä telkkarista katotaan ja millanen seksi on hyvää. Ei tulis mitään jos pitäis alusta alottaa koko opettelu jonkun kans. Olisin varmaan mielummin yksin.

Täydellisen samaa mieltä!!!!!!

27 vuotta saman miehen kanssa tähän mennessä.

Ei tämä ole aina helppoa. 11 vuotta takana, enkä itse ole vielä edes kolmekymppinen.

Me olemme kokeneet yhdessä paljon kaikkea ikävää. On ollut toisen vanhemman saattohoito, sairauksia, työttömyyttä ja vaikeuksia. Osa on meitä vahvistanut, kun olemme olleet toistemme tukena. Osa on meinannut murtaa meidät eroon. Välillä olemme olleet kuukausiakin henkisesti erossa. Nähneet toisiamme kuin kämppiksinä. Välillä on ollut todella yksinäistä. Joskus olemme riidelleet niin, että naapuritkin kuulevat.

Mutta me olemme luvanneet rakastaa! Mies on minulle paras ystävä. Olemme tiimi, tapahtui mitä tapahtui. Vaikeinakin aikoina voimme luottaa siihen, että yhteistä hyvää on aina edessä päin. Näemme toistemme rakkauden pienissäkin asioissa. Jokainen muuttuu iän myötä. En ole itsekään sama ihminen, kuin 17-vuotiaana tavatessamme. Luotan siihen, että mies rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa minua tulevaisuudessakin. Se luottamus antaa turvallisuudentunteen.

Kari Hotakaisen uutuuskirjan (Henkireikä, Siltala 2015) motoksi sopisi hyvin Tellervo Koiviston vastaus, kun häneltä kysyttiin, onko hän pitkän avioliittonsa aikana harkinnut koskaan avioeroa Manusta. Tellervo vastasi: En, mutta murhaa kyllä!

Hotakaisen romaani huipentuu murhasuunnitelmaan. Kuten Tellervo Koiviston sarkastinen heitto osoittaa, murhaa voi suunnitella kuka tahansa ns. tavallinen ihminen. Toteutus on asia erikseen.

Kaikki lähtee varmaan ihan siitä hyväksynnästä, ettei elämä ja parisuhde ole täydellistä. Intohimo ja seksi meillä loppuivat jo 20 vuotta sitten. Silti ollaan edelleen yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta - aina silloin tällöin.

Yhdessä 14 vuotta, lapset kasvamassa (lapsiluku täynnä, putket katkaistu ja seksissä vain mielikuvitus rajana). Rakastumme aina uudelleen vaikka vaikeaakin on ollut. Välillä jotkut (miehet, eronneet tai varatut, joihin esim. töissä tai harrastuksissa tutustuu), pommittavat minua ja yrittävät väliimme mutta näiden tyyppien myötä huomaa vain että oma mies on paras ja kaikkea minulle.

N35

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 14 vuotta, lapset kasvamassa (lapsiluku täynnä, putket katkaistu ja seksissä vain mielikuvitus rajana). Rakastumme aina uudelleen vaikka vaikeaakin on ollut. Välillä jotkut (miehet, eronneet tai varatut, joihin esim. töissä tai harrastuksissa tutustuu), pommittavat minua ja yrittävät väliimme mutta näiden tyyppien myötä huomaa vain että oma mies on paras ja kaikkea minulle.

N35

Mahtavaa!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähtee varmaan ihan siitä hyväksynnästä, ettei elämä ja parisuhde ole täydellistä. Intohimo ja seksi meillä loppuivat jo 20 vuotta sitten. Silti ollaan edelleen yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta - aina silloin tällöin.

Toivottavasti teistä kumpikin on asiasta samaa mieltä.