Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan liikuntaa, miten saisin itseni nauttimaan siitä?
13.06.2017 |
En saa liikunnasta nautintoa.
Olen joskus mennyt väkisin lenkille toivoen nautinnon vain tulevan, mutta se ei tule. Kun lenkki on ohi, olen toki iloinen saavutuksesta, mutta en tunne hyvää oloa liikkumisesta. Ajattelen vain, että nyt kun on lenkkeilty, niin eipähän tarvitse taas vähään aikaan...
Jos menen väkisin lenkille, niin saatankin kääntyä jo heti alussa takaisin, koska vain iljettää ajatuskin siitä tylsyydestä, jota kokisin, ellen pääse heti takaisin kotiin. Olen kokeillut musiikin kuuntelua, mutta hyöty on lähes olematon.
Joskus tulee sellainen lenkkeilyfiilis (muutaman kerran vuodessa), esim. jos ulkona on tosi kiva keli ja jotenkin vaan tekee mieli mennä ulos, niin silloin tykkään siitä. Mutta ilmeisesti nautin liikunnasta vain silloin, kun olen nauttinut ajatuksesta jo ENNEN liikkumista. Eli liikunnan aikana sitä ei tapahdu, jos ajatus on ennen lähtöä jo tuntunut epämiellyttävältä ja pakolta.
Lenkkeilyllä tarkoitin nyt sitten vain kävelyä, vaikka normaalit ihmiset varmaan tarkoittavat sillä juoksemista. Saatan kyllä "lenkilläni" välillä myös juosta, mutta kuntoni ei riitä kuin pieniin juoksuosiohin.
Miten voisi ns. huijata itsensä nauttimaan liikunnasta? Eli tarkemmin tästä lenkkeilystä tai jostain kotijumpasta vaikka. En halua kokeilla muita liikuntamuotoja, koska ne maksaa. Usein sanotaan, että pitää löytää itselle sopiva liikuntamuoto, no minä varmaan pohjimmiltani tykkäisin jonkin verran uida, mutta se ei onnistu. En osaa uida, en omista uimapukua enkä kehtaisi mennäkään uimahalliin tai rannalle ihmisten ilmoille. Uiminen on vain liian vaikea järjestää, siksi haluaisin jotenkin innostua noista helpoista ja ilmaisista liikuntatavoista (jumppaaminen kotona tai lenkkeily), niiden takia kun ei tarvitse ostella lisävarusteita tai lähteä liian kauas.
Kommentit (36)
Rehellisesti, kuinka pitkään olet kokeillut säännöllistä ulkoilua/lenkkeilyä? Niinpä. Siinä vastaus kysymykseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se nautinto liikkumisesta ja liikkumiseen kehittyy vasta useiden kertojen jälkeen. Pari viikkoa kun jaksaa harrastaa liikuntaa säännöllisesti, niin myös nautinto siihen muodostuu. Pieni prosentti ihmisistä on kuulemma sellaisia, jotka eivät geneettisesti saa nautintoa liikunnasta. Mutta itse ei voi sitä tietää ilman geenitestiä, vaikka moni varmasti ottaa siitä itselleen hyvän tekosyyn olla edes yrittämättä säännöllisesti.
No joo, se ajatus vähän tappaa tuota intoa, että mitä jos olenkin sellainen, joka ei vain liikunnasta nauti. Jos nauttisin siitä, niin enkö olisi jo saanut liikunnan ilon elämääni? Olen kuitenkin joskus onnistunut liikkumaan useamman viikonkin ajan normaalia enemmän, mutta into ei kasva eikä motivaatio säily. Vika voi olla siinä, että en ole koskaan oikein onnistunut näkemään kehossani liikunnan vaikutuksia konkreettisesti. Tuntuu turhalta lähteä vaikka lenkille, "kun ei se kuitenkaan vaikuta mihinkään", vaikka kyllähän se varmasti vaikuttaa, mutta vaikutus vain ei ole mikään tajunnanräjäyttävä muutaman liikkumiskerran jälkeen, vaikka vaiva on ollut kova. Vaiva tuntuu liian suurelta hyötyyn nähden.
ap.
Etsi kiva laji. Lenkkeily ja sali ovat kaksi tylsintä.
Hyvää musaa tai koukuttavia äänikirjoja korville? Itse nykyään lenkkeillessä ja siivotessa kuuntelen Audiblea ja viihdyn mainiosti.
Minä vihaan liikuntaa, jossa mennään ainoana tarkoituksena kunnon kohottamien, hiki otsalla eteenpäin. Voin kävellä metsässä, luontoa ihaillen,välillä pysähdellen vaikka tuntikausia. Voin tehdä puutarhahommia aamusta iltaan omaan tahtiini. Siivota ison talon lattiasta kattoon omaan tahtiini. Inhoan kaikkea pakomaista liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, kuinka pitkään olet kokeillut säännöllistä ulkoilua/lenkkeilyä? Niinpä. Siinä vastaus kysymykseesi.
Mikä lasketaan säännölliseksi?
Jos koululiikuntaa (hyi kauhee) ei lasketa, elämäni enimmät liikkumiset oli siinä, kun jaoin mainoksia. Vajaa kolme tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. En tuntenut kuntoni edes kasvavan, vaan tuntui että joka "lenkin" jälkeen vain heikotti enemmän kuin edellisellä kerralla. Mukana oli aina vesipullo ja joskus pientä syötävää, joka auttoi hieman heikotukseen. Kestin tuota helvettiä 3 kk.
Ainahan voi sanoa, että "et vain ole kokeillut tarpeeksi", jos ei ole koskaan nauttinut liikunnasta. Mutta jos ei nauti liikunnasta, niin mikä ihmisen saisikaan kokeilemaan tarpeeksi? Olisiko tarpeeksi se, että liikkuisin puolen vuoden ajan käymällä kolme kertaa viikossa puolen tunnin lenkillä? Se olisi todella paljon. Ihmiselle joka vihaa liikuntaa, se olisi kidutusta. En kuitenkaan tiedä, että jos onnistuisin tuossa, niin alkaisinko nauttia siitä, koska en ole koskaan kokeillut.
Minkä verran minun pitäisi harrastaa liikuntaa, että voisin varmuudella sanoa, että liikunta ei ole juttuni? Tai ajatellaan positiivisemmin: minkä verran minun pitäisi liikkua, kunnes se into lopulta tulisi? Ikuisestikaan ei jaksa jatkaa, jos fiilis ei yhtään parane.
Ap.
Voin kertoa että kivaa lajia ei ole ja itsekin urheilen pitkin hampain.... I feel you.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkillä voi kokeilla kuunnella äänikirjoja tai musiikkia. Lisäksi on olemassa sellainen lenkillä käytettävä mobiilipeli, jossa juostaan zombeja karkuun.
En muista mistä luin, mutta jis jotain asiaa tekee 21 päivää peräkkäin, siitä muodostuu tapa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi itsellesi mieleinen laji. Se voi olla tosi hidasta ja kivaa esim taiji. Tansseissa on loputon kirjo. Sitten jumpat ja pumpit eri tasoisina. Kävelykin on hyvää liikuntaa. Ensimmäinen viisas kysymys tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä vihaan liikuntaa, jossa mennään ainoana tarkoituksena kunnon kohottamien, hiki otsalla eteenpäin. Voin kävellä metsässä, luontoa ihaillen,välillä pysähdellen vaikka tuntikausia. Voin tehdä puutarhahommia aamusta iltaan omaan tahtiini. Siivota ison talon lattiasta kattoon omaan tahtiini. Inhoan kaikkea pakomaista liikuntaa.
Itsekin tykkään liikunnasta enemmän silloin, kun en ajattele sitä liikuntana. Täällä kaupungissa tuo muuten vain kävely on aika epämiellyttävää, kun joka puolella on ihmisiä ja taloja ja joutuu kävelemään pitkän matkan ennen kuin pääsee varsinaisesti sinne luonnon helmaan.
Olen jo pitkään miettinyt sellaista, että lähtisin pienelle eväsretkelle yhdelle lenkkipolulle. Pitäisi vain jaksaa ensin kävellä tuon pelottavan kaupungin läpi sinne asti, eipä matkaa ole kuin ehkä kilometri tai pari. Tuo eväiden syöminen olisi siis vähän kuin "palkinto".
Jos kävelyllä olisi vain tarpeeksi kiva määränpää, niin voisin kävellä vaikka kuinka kauan. Kaupungissa vain kaikki on lähellä, niin ei yleensä ole sille pitemmälle kävelemiselle houkutusta.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, kuinka pitkään olet kokeillut säännöllistä ulkoilua/lenkkeilyä? Niinpä. Siinä vastaus kysymykseesi.
Mikä lasketaan säännölliseksi?
Jos koululiikuntaa (hyi kauhee) ei lasketa, elämäni enimmät liikkumiset oli siinä, kun jaoin mainoksia. Vajaa kolme tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. En tuntenut kuntoni edes kasvavan, vaan tuntui että joka "lenkin" jälkeen vain heikotti enemmän kuin edellisellä kerralla. Mukana oli aina vesipullo ja joskus pientä syötävää, joka auttoi hieman heikotukseen. Kestin tuota helvettiä 3 kk.
Ainahan voi sanoa, että "et vain ole kokeillut tarpeeksi", jos ei ole koskaan nauttinut liikunnasta. Mutta jos ei nauti liikunnasta, niin mikä ihmisen saisikaan kokeilemaan tarpeeksi? Olisiko tarpeeksi se, että liikkuisin puolen vuoden ajan käymällä kolme kertaa viikossa puolen tunnin lenkillä? Se olisi todella paljon. Ihmiselle joka vihaa liikuntaa, se olisi kidutusta. En kuitenkaan tiedä, että jos onnistuisin tuossa, niin alkaisinko nauttia siitä, koska en ole koskaan kokeillut.
Minkä verran minun pitäisi harrastaa liikuntaa, että voisin varmuudella sanoa, että liikunta ei ole juttuni? Tai ajatellaan positiivisemmin: minkä verran minun pitäisi liikkua, kunnes se into lopulta tulisi? Ikuisestikaan ei jaksa jatkaa, jos fiilis ei yhtään parane.
Ap.
Käy nyt alkuun vaikka kuukauden ajan 3x vko vähintään 40min kävely/juoksulenkki. Väitän että kuukauden jälkeen sun keho haluaa ulos raittiiseen ilmaan. Käy välillä kävellen ja välillä vaikka pyörällä. Jos vituttaa, niin lyhennä lenkkiä mutta kunhan menet.
Toinen vaihtoehto on oikeasti löytää liikuntalaji mistä tykkäät, niitä on miljoona erilaista ja jokaiselle kyllä jotain, mutta on haastavaa löytää se oma juttu. :) Tykkäätkö esim. tanssillisista jumpista tai yleensäkään tanssista?
Jos olet käynyt salilla niin oliko sulla saliohjelma vai läpsyttelitkö vaan menemään? Saliohjelman mukaan tekeminen on 100x motivoivampaa.
Kokeile jotain uutta, vaikka rullaluistelua tai jotain ryhmäliikuntaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsästä niitä pokemoneja, vieläkö se on in? :D
Vierailija kirjoitti:
Etsi itsellesi mieleinen laji. Se voi olla tosi hidasta ja kivaa esim taiji. Tansseissa on loputon kirjo. Sitten jumpat ja pumpit eri tasoisina. Kävelykin on hyvää liikuntaa. Ensimmäinen viisas kysymys tällä palstalla.
Mulle mieleisimpiä (vaikkei mieleisiä) taitaa olla juuri nämä mainitsemani lenkkeily ja kotona jumppaus, koska niitä voi tehdä itsekseen eikä ylimääräista raha mene. Mutta kun sen innon vain saisi!
En uskaltaisi osallistua mihinkään sosiaalisiin liikuntamuotoihin. Siinä olisi vähän liikaa yrittämistä minulle, että sekä yrittäisin harrastaa epämukavaa liikuntaa että rohjeta tekemään sitä vielä muiden edessä. Olen myös liian kömpelö tanssimaan, mitä nyt kotona joskus jonkin hyvän biisin tahtiin tulee joskus hetken aikaa pompittua, yksin kun ei haittaa tyhmät liikkeet eikä tarvitse tehdä asioita oikein. Mutta pitäisi vain tehdä tuotakin enemmän.
Ap.
Näin ruumiillista työtä tekevänä ja vapaa-ajalla paljon liikkuvana tuntuu aloittajan kirjoitukset siltä ettei liikuntaa hänellä ole varmaan ikinä ollutkaan säännöllisesti. Ei edes lapsena? Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Metsästä niitä pokemoneja, vieläkö se on in? :D
Olisin halunnut tuota peliä itse asiassa kokeillakin, juuri sen takia, että ehkäpä se minua innostaisi liikkumaan, kun voisi keskittyä pelin tavoitteisiin...
Mutta eipä peli toiminut puhelimessani. :( Ja uuden puhelimen ostaminen pelkästään pelin takia... rahan menoa. :D
Ap.
Musta on aikamoinen vaatimus, että vain lenkkeilyn tai muuten puoli-ilmaisen liikunnan pitäisi olla sinulle sitä unelmaliikuntaa. On vaan ihan mahdollista, että näin ei tule koskaan olemaan.
Mutta yritän olla ytimekäs.
Mielestäni teet itsellesi ongelmia jo siinä, jos et voi mennä vaikkapa uimakouluun tai vesijuoksukurssille, vaan sinulla on pinttymä siitä, että juuri kävelylenkkeilyn pitäisi olla sinulle mielihyvää tuottavaa.
Olen itse vuosia miettinyt, mitkä asiat voivat motivoida ihmisiä liikkumaan. Omasta mielestäni nämä:
-liikkuminen yksin, jos nauttii tästä (esim. omaa rauhaa)
-liikkuminen toisten seurassa, jos taas tykkää tästä (esim. kiva viettää aikaa toisen/toisten kanssa, yhteisöllisyys, toisten tsemppi, kilpailuhenki)
-liikkuminen musiikin tahtiin
-tavoitteet
-tulokset (esim. hyvä kunto, parantunut olo, tiettyyn tulokseen pääseminen)
-liikuntalaji itsessään on kivaa ja oma mielenkiinto on siinä täysin mukana
-hyvä olo ja endorfiinit (omasta mielestäni näitä tulee vasta, kun on saavuttanut riittävän kuntotason)
Tuskin kenelläkään on vain yhtä ainutta asiaa, joka motivoi. Jos siis nyt kävely ei ole sellainen laji, jossa voi olla näitä sinua motivoivia asioita, ihmettelen, miksi odotat, että olisi.
Miksi neuvoa toivotonta tapausta? Jos et tykkää, et tykkää. Miksi rasitat muita ihmisiä "tsempatkaa mua" inisemisellä? Oletko tahditon laiskan ja kyvyttömän lisäksi?
Alue: Aihe vapaa
Se nautinto liikkumisesta ja liikkumiseen kehittyy vasta useiden kertojen jälkeen. Pari viikkoa kun jaksaa harrastaa liikuntaa säännöllisesti, niin myös nautinto siihen muodostuu. Pieni prosentti ihmisistä on kuulemma sellaisia, jotka eivät geneettisesti saa nautintoa liikunnasta. Mutta itse ei voi sitä tietää ilman geenitestiä, vaikka moni varmasti ottaa siitä itselleen hyvän tekosyyn olla edes yrittämättä säännöllisesti.