Vihaan liikuntaa, miten saisin itseni nauttimaan siitä?

Minulla samat ajatukset kuin aloittajalla !En ole ikinä saavuttanut sitä paljon puhuttua euforista oloa liikunnasta, vaan se on pakkopullaa. Saan itseni välillä tsempattua lenkille, mutta motivaatio loppuu nopeasti. Salijäsenyyksiä on takana kaksi, vaikka kuukausimaksut meni tililtä, en alun jälkeen enää saanut itseäni liikkeelle. Olen parhaimmillani lenkkeillyt parikin kuukautta, mutta kuinkahan pitkään sitä säännöllistä liikuntaa sitten täytyy harrastaa että siihen tulee riippuvuus!?

Kunpa saisinkin kokea liikuntakipinän vielä joskus!

Nuorena harrastin ratsastusta, siinäkin parasta oli rennot maastolenkit luonnossa.

Lenkkeily on maailman tylsintä.. sanoisin kaikesta huolimatta että sun pitäisi löytää se oma laji. Minä tykkään pilateksesta. Olen jaksanut harrastaa sitä jo monta vuotta. Täällä meidän paikkakunnalla maksaa kansalaisopiston kurssina alle 30€ lukukausi. Ja muita kuluja ei tule.

Youtube on pullollaan kaikenlaisia koti- yms treenejä. Olen siis myös tosi antiliikkuja. Vuosi sitten innostuin ostamaan netistä treeniohjelman ruokavalioineen. Se kesti 2kk mutta jaksoin pysyä mukana ja tein sen loppuun asti. Ei siitäkään kyllä jäänyt mitään pysyvää muutosta liikkumiseen mutta parempi kun ei mitään. Ja tulipahan vähän lisää lihaksia rasvan tilalle.

Täällä lenkkeilijä, joka ei nauti. 1,5 vuotta säännöllistä (4x viikko, 30-60 min kerralla) hölkkäilyä takana. En ole jäänyt koukkuun, en kaipaa ulos raikkaaseen ilmaan, flunssan iskiessä eka ajatus on "jee, ei tarvi mennä lenkille". Suhtaudun liikuntaa kuin kotitöihin. Teen sen kummemmin vastenmielisyyttä ajattelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi itsellesi mieleinen laji. Se voi olla tosi hidasta ja kivaa esim taiji. Tansseissa on loputon kirjo. Sitten jumpat ja pumpit eri tasoisina. Kävelykin on hyvää liikuntaa. Ensimmäinen viisas kysymys tällä palstalla.

En uskaltaisi osallistua mihinkään sosiaalisiin liikuntamuotoihin. Siinä olisi vähän liikaa yrittämistä minulle, että sekä yrittäisin harrastaa epämukavaa liikuntaa että rohjeta tekemään sitä vielä muiden edessä.

Ap.

Menepä joskus katsomaan sivusta liikuntatuntia, siellä on kaikenkuntoisia. Ei ne muut tunneilla käyvät ole mitään käveleviä täydellisyyksiä. Ennemminkin osaavat ottaa rennosti, jos ovat myös pulleita, kömpelöitä, huonoja koreografioissa.

Kokeile vaikka tuntia, jossa käy eläkeläisiä, et varmasti ole seurassa, jossa porukka on tikissä ja kaikki viimeisen päälle täydellisiä. Ihan tavallisia ihmisiä siellä jumpissa muutenkin käy. :)

Kuulostaa jotenkin siltä, että sulla ei ole mitään kaveria, jonka kanssa voisit mennä. Muuten et ehkä pitäisi tätäkään asiaa niin suurena ongelmana?:)

Inhoan urheilua mutta kesällä tykkään suunnistaa ja talvella rakastan retkiluistelua.

Niin aivan et tunne nautintoa koska et näe tuloksia. Ymmärrän kyllä. Mutta ne tulokset tuleekin vasta jonku puolen vuoden päästä. Siis isot tulokset. Plus sitä ei itse näe miten muuttuu koko ajan. Ja sanoit ettet halua kokeilla muuta liikuntamuotoa. Sanoisin et koittaisit edes salia. Se polttaa hyvin rasvaa, tosin pitää osata treenata ja myös lujaa.

Katsele lähiympäristöstä jotain kivoja paikkoja tai metsänreunoja missä voisi kävellä, ja matkusta sinne julkisilla? Tai sitten mene vaan bussilla jonnekin X kilometrin päähän ja kävele sieltä kotiin, matkalla saa ostaa kaupasta jäätelön, makuveden tms pientä mikä nyt kivaa olisikaan. Tai sitten otat repun mukaan ja teet ruokaostokset, tulee vähän raskaampaa kävelystäkin.

Jos kotona tanssiminen tuntuu kivalta idealta, tee itsellesi soittolista parhaimmista biiseistä ja pidä vaikka iltaisin ennen suihkua muutaman biisin tanssibileet :)

Äänikirja voisi toimiakin. Itselläni aloittelevana lenkkeilijänä toimi se, että etsin jonkun kivan omakotilähiön ja pyöriskelin siellä ympäriinsä katselemassa taloja ja pihoja ja mietin, minkä ottaisin, jos sattuisin lotossa voittamaan. Nykyisin omakotiasujana paremmin toimii metsään meneminen. Siellä omissa ajatuksissaan kävely on vähän kuin meditaatiota, liikunta tulee ikään kuin kaupan päälle.

Ja jos kerran tykkäisit uimisesta, muttet osaa uida, niin miten olisi vesijuoksu? Tosi helppoa ja tehokasta. Ei tarvitse edes osata uida, koska kellukkeet pitävät pinnalla. Eikä kannata miettiä mitään ulkonäköjuttuja. Uimahallissa on kyllä niin monen näköistä, ettet taatusti pistä silmään.

laita vibra pinpsaan väriseen juostessa

Joo. En pidä minäkään liikunnasta. Lapsena ja nuorena sain siitä nautintoa. Pyöräilin kymmenien kilometrien lenkkejä tai painoin kotini lähellä 10 kilsan lenkin alle puolessa tunnissa. Kävin uimassa, liikuin metsissä ja soutelin kesäisin.

Ajan mittaan kunto on rapistunut. Ei ole kiinnostanut liikkua. Vuosi sitten yritin tehdä tunnin kävelylenkkejä. Tunnollisesti raahauduin kolmesti viikossa noin viiden kilometrin paarustukselleni. Oli hiton tylsää, eikä kuntoni noussut yhtään mihinkään. Lenkkiin kulunut aika lyheni muutamalla minuutilla lähinnä siksi, että löysin kengät, jotka eivät olleet yhtä viheliäiset kuin ne, joita ensin käytin. Ainoa aikaansaannokeni oli hiton kipeät jalat.

Viime talvena ostin polkupyörän ajaakseni sillä kaupunkiin ja takaisin, noin 8 kilsaa/suunta. Lopputulos oli kipeä takamus ja väsymys. Nyt olen pari viikkoa pyöräillyt kurssille, 4 kilsaa/suunta. Ja nyt sujuu. Ei se vieläkään mitään erityistä iloa tuota, mutta pyöräily on fiksumpi tapa kulkea, kuin bussi, auto tai prätkä. Nyt tulee noin puoli tuntia rauhallista liikuntaa joka arkipäivä. Pyöräilyn jälkeen mieli on hyvä, koska on tullut tehtyä edes jotakin ja mieleen tulee edes jokin etäinen muistuma nuoruuden liikunnan ilosta.

Jos on pitkään ollut liikkumatta, aloituksen pitää olla uskomattoman kevyt. Puoli tuntia kävelyä voi olla liikaa. Vartti omassa mittakaavassa reipasta menoa voi olla oikea annos. Se toki on selvää, että vartilla muutaman kerran viikossa ei saavuta mitään huimaa. Mutta jos se riittäisi liikkumisen tavan syntymiseen, tulos olisi toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi neuvoa toivotonta tapausta? Jos et tykkää, et tykkää. Miksi rasitat muita ihmisiä "tsempatkaa mua" inisemisellä? Oletko tahditon laiskan ja kyvyttömän lisäksi?

Höh, halusin uskoa, etten olisi toivoton tapaus, vaikken lähdekään epärealistisesti intoilemaan, kun ei erityisesti syytä ole. Että täällä olisi muita, jotka ovat jotenkin onnistuneet löytämään ilon liikuntaan ilman, että sitä on heti alusta asti olleet, ja voisivat kertoa minulle salaisuutensa! Enköhän ole vain laiska ja kyvytön, en ainakaan tarkoituksella tahditon.

Varmasti on tapauksia, että joku on ollut nuorena hirveä sohvaperuna ja sitten aikuisena muuttunut liikunnalliseksi, mutta ovatkohan he vain harvinaisuuksia? Onko suurin osa kuitenkin kaikista urheiluhulluista, fitness-pimuista yms. nauttinut liikunnasta oikeastaan aina?

Ap.

En tiedä auttaako tämä sinua, mutta itse aloin viettämään ulkona huomattavasti enemmän aikaa sen jälkeen kun aloitin valokuvauksen. En siis mennyt ulos vain lenkille, vaan ottamaan kuvia. Siinä samalla tulee käveltyä aika paljon, mutta se ei ole se pointti. Sopisiko joku vastaava sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Musta on aikamoinen vaatimus, että vain lenkkeilyn tai muuten puoli-ilmaisen liikunnan pitäisi olla sinulle sitä unelmaliikuntaa. On vaan ihan mahdollista, että näin ei tule koskaan olemaan.

Mutta yritän olla ytimekäs.

Mielestäni teet itsellesi ongelmia jo siinä, jos et voi mennä vaikkapa uimakouluun tai vesijuoksukurssille, vaan sinulla on pinttymä siitä, että juuri kävelylenkkeilyn pitäisi olla sinulle mielihyvää tuottavaa.

Olen itse vuosia miettinyt, mitkä asiat voivat motivoida ihmisiä liikkumaan. Omasta mielestäni nämä:

-liikkuminen yksin, jos nauttii tästä (esim. omaa rauhaa)

-liikkuminen toisten seurassa, jos taas tykkää tästä (esim. kiva viettää aikaa toisen/toisten kanssa, yhteisöllisyys, toisten tsemppi, kilpailuhenki)

-liikkuminen musiikin tahtiin

-tavoitteet

-tulokset (esim. hyvä kunto, parantunut olo, tiettyyn tulokseen pääseminen)

-liikuntalaji itsessään on kivaa ja oma mielenkiinto on siinä täysin mukana

-hyvä olo ja endorfiinit (omasta mielestäni näitä tulee vasta, kun on saavuttanut riittävän kuntotason)

Tuskin kenelläkään on vain yhtä ainutta asiaa, joka motivoi. Jos siis nyt kävely ei ole sellainen laji, jossa voi olla näitä sinua motivoivia asioita, ihmettelen, miksi odotat, että olisi.

Nauttisin eniten yksin tekemisestä, rahan käyttäminen ja ihmisten oleminen seurassani tekee asiasta ikävämmän. En tiedä mikä liikuntamuoto mulle sitten sopisi, kun yksin harrastettavia ei ole paljon. Kun olen ollut pelkuri koko elämäni, niin en minä vain päättämällä muutu niin rohkeaksi, että lähtisin jonnekin porukkajumppaan. Siitä pitäisikin tehdä kokonaan toinen ketju, että miten tulla rohkeaksi...

Oli miten oli, tämä keskustelu sai jotenkin ajatuksiani "avattua" ja ehkä joku päivä harkitsen johonkin ei niin cooliin porukkaan menemistä, etten ihan hirveän nololta näyttäisi siellä muihin verrattuna. Ja näkemään enemmän vaihtoehtoja, joten kiitos kaikille ehdotuksista ja kannustuksista.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä auttaako tämä sinua, mutta itse aloin viettämään ulkona huomattavasti enemmän aikaa sen jälkeen kun aloitin valokuvauksen. En siis mennyt ulos vain lenkille, vaan ottamaan kuvia. Siinä samalla tulee käveltyä aika paljon, mutta se ei ole se pointti. Sopisiko joku vastaava sinulle?

Kiitos ehdotuksesta! Jokin ulkona suoritettava tavoitteellinen tekeminen kyllä helpottaisi liikkumista, koska ilman mitään tekemistä ulkona on ihan kamalan tylsää. En oikein tiedä mistä ja miksi ottaisin kuvia, en ole kovinkaan luova ihminen. En välittäisi ottaa kuvia omaksi iloksenikaan, mutten tiedä mitä kuvaisin muodenkaan iloksi (ja laittaisin nettiin, ettei tarvitse säilyttää itse). Kännykkäkamera vain on.

Pullojen ja tölkkien kerääminen olisi kivaa, jos niitä vain löytyisi, mutta täällä on liian siistiä. Olen muutaman kerran viettänyt pitkän tovin ulkona, siis monta tuntia, ja saanut ehkä pari tölkkiä, ei kovin kannustavaa. Viime vuoden juhannuksena tuli vähän päälle pussillinen, mutta se olikin poikkeuksellista.

Ap.

Mä olen vain päättänyt, että liikun vähintään kerran viikossa. En siis mieti tykkäänkö vai en, vaan pidän liikkumista samanlaisena velvollisuutena kuin esim. siivousta. Toki saan välillä liikunnasta iloakin,mutta en aina. Ja suurimmat kiksit saan elämässä ihan muusta kuin liikunnasta.

Siis mulla on ihan sama ongelma kun sulla alottaja!

Mä olen kolmekymppinen ja koko ikäni ollut hoikka, nyt vasta viime vuosina alkanut painoa kertyyn sillain että sitä on pakko yrittää jo 'hallita'. 

En ole koskaan tykännyt mistään liikunnasta, koululiikuntaa vihasin. Joskus lapsena kokeilin jotain urheilulajia, mutta olin siinäkin niin huono että jäi traumat. Ulkoilin kyllä muuten sillon lapsena niin paljon että kyllä siinä liikuntaa sai, mutta koskaan en oppinut mistään nauttimaan.

Olen pakottanut itseni lenkkeileen ja mulle on pakko olla sillä lenkillä joku "tarkoitus", katson vaikka kartasta jonkun nähtävyyden jonka käyn katsomassa tai otan bussin jonnekin pitkälle, jossa teen lenkin ja fiilistelen uusia maisemia. Toinen vaihtoehto on ottaa kolikko mukaan taskuun ja jossain välissä lenkkiä ostan sillä kaupasta makuvissyn. Pokemoniakin olen pelannut, se on aika hyvin motivoinut. 

Mä pyrin käymään myös uimassa kerran viikossa, mutta ainoa motivaattori siihen on se sauna :D En ole kovin hyvä uimaan, joten vesijuoksen, sunkin kannattais koittaa sitä koska sen kelluttimen avulla pysyy kyllä hyvin pinnalla. Katson vaan kellosta että uin vähintään puoli tuntia vaikka sitten naama irvessä, sen jälkeen saan mennä saunoon ja korkata vissypullon. Uinnista ja saunomisesta tulee kyllä tosi hyvä olo ja illalla uni maittaa.

Muita vinkkejä mulla ei ole antaa, siks lukasenkin myöhemmin tästä tän ketjun läpi jos löytys jotain hyviä vinkkejä!

Myöhemmin siks, että oon just lähdössä lenkille. Tänään käyn kiertämässä Katajanokan.