Lue keskustelun säännöt.
Teinin selittämätön viha meitä vanhempia kohtaan. Olen niin surullinen :'(
13.06.2017 |
En enää tiedä, onko tämä normaalia teini-ikää vai ei, hän on esikoisemme. Koko ikänsä aikaisemmin ollut oikea kullanmuru, lapsi, josta vanhemmat saivat olla kokoajan ylpeitä. Menee hänellä yhä koulu hyvin, mutta käytöksensä meitä vanhempia kohtaan on ihan luokatonta nykyään. Ei mene päivääkään, ettei hän kertoisi vihaavansa meitä. Vielä 10- ja 11-vuotiaanakin tahtoi halailla päivittäin ja vastasi rakkaudentunnustuksiimme myös rakastavansa meitä. Nykyään 13-vuotiaana hän on ihan mahdoton suustaan. Ei välit yhtään vaikka saa esimerkiksi minut, äitinsä ja mumminsa itkemään ikävistä sanoistaan.
Viimeksi kun kehuttiin hänen hyvää todistustaan, niin siitäkin hän raivosi, ettei ole opiskellut meitä varten, vaan siksi että pääsee nopeasti pois meidän luota. Hän siis tahtoisi muuttaa mahdollisimman pian pois ja uskoo voivansa muuttaa viimeistään lukioon mennessään. Mitä ihmettä tuon tytön raivo oikein on, mistä se tulee? Paheneeko tämä tästä vaan?
Hän on ainokaisemme ja emme kestä jos hän todella tulee ulkoistamaan meidät elämästään täysin muutettuaan pois kotoa. Etenkin ilman syytä. Emme ole mitään alkoholisteja tai muuta, vaan ihan normaali perhe. Hänellä ei pitäisi olla mitään syytä vihata meitä, mutta niin vaan näyttää olevan. Itkettää edes kirjoittaa tästä. Olemmeko sittenkin epäonnistuneet huomaamattamme vanhempina ja onko mitään enää tehtävissä? :'(
Kommentit (145)
En ole lukenut kaikkia kommentteja joten sori jos tulee toistoa. En itse luultavasti olisi kestänyt sitä tilannetta, että olisin ainoa lapsi ja saanut vanhempieni jakamattoman huomion. Omaa elämää etsivälle teinille voi olla valtavan ahdistavaa ajatella että vanhemmat tarvitsevat minua, koska olen heidän ainokainen aarteensa. Jos teinisi aistii että et halua 'päästää irti', hänen klaustrofobiansa sen kun voimistuu. Ehkä sinun kannattaa selvittää itsellesi se, että lapsesi kyllä lähtee ihan varmasti, koska hänellä on ikioma elämä elettävänään ja jos yrität kahlita häntä, hän karkaa vaikka toiselle puolelle maapalloa saadakseen vapauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää tiedä, onko tämä normaalia teini-ikää vai ei, hän on esikoisemme. Koko ikänsä aikaisemmin ollut oikea kullanmuru, lapsi, josta vanhemmat saivat olla kokoajan ylpeitä. Menee hänellä yhä koulu hyvin, mutta käytöksensä meitä vanhempia kohtaan on ihan luokatonta nykyään. Ei mene päivääkään, ettei hän kertoisi vihaavansa meitä. Vielä 10- ja 11-vuotiaanakin tahtoi halailla päivittäin ja vastasi rakkaudentunnustuksiimme myös rakastavansa meitä. Nykyään 13-vuotiaana hän on ihan mahdoton suustaan. Ei välit yhtään vaikka saa esimerkiksi minut, äitinsä ja mumminsa itkemään ikävistä sanoistaan.
Viimeksi kun kehuttiin hänen hyvää todistustaan, niin siitäkin hän raivosi, ettei ole opiskellut meitä varten, vaan siksi että pääsee nopeasti pois meidän luota. Hän siis tahtoisi muuttaa mahdollisimman pian pois ja uskoo voivansa muuttaa viimeistään lukioon mennessään. Mitä ihmettä tuon tytön raivo oikein on, mistä se tulee? Paheneeko tämä tästä vaan?
Hän on ainokaisemme ja emme kestä jos hän todella tulee ulkoistamaan meidät elämästään täysin muutettuaan pois kotoa. Etenkin ilman syytä. Emme ole mitään alkoholisteja tai muuta, vaan ihan normaali perhe. Hänellä ei pitäisi olla mitään syytä vihata meitä, mutta niin vaan näyttää olevan. Itkettää edes kirjoittaa tästä. Olemmeko sittenkin epäonnistuneet huomaamattamme vanhempina ja onko mitään enää tehtävissä? :'(
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että olisi jotenkin hienoa vanhemmuutta ja toisaalta väistämättömästi teini-ikään kuuluvaa käyttäytyä täysin luokattomasti vanhempia kohtaan.
Mulla on teinipoikia, ja kyllä niille on ihan selvää, että tunteet saa kuohua, hölmöillä saa jne. mutta ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti, myös vanhempia. Ei haistatella tai olla törkeitä, ja jos joskus sellaisen puolelle lipsahtaa, asia selvitetään ja pyydetään anteeksi, kaikki osapuolet joilla siihen on aihetta. Eli pyydän itsekin anteeksi, jos tulee ylilyöntejä.
Toivon tällä kasvatuksella opettavani lapseni myös tuntemaan omat rajansa: ei heitäkään saa kohdella miten tahansa, kukaan, ikinä.
Mikä tuossa nyt niin on ongelma? Voi muutta jonnekin muualle, jos elämä vanhempien kanssa ei kelpaa. Pitääkö tätä vielä enempää vääntää rautalangasta?
Ei mikään normaali nuori. Yhteys nuorisopsykiatriaan vaan mahdollisimman nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin on esikoinen ja sitten ainokainen...
No eikö sinusta voi ainoasta lapsesta muka käyttää sanaa esikoinen? Minusta voi ja siksi käytin sitä. Meillä ei siis ole muita lapsia kuin hän, eli ei ole vertailukohdetta.
ap
Esikoinen on vanhempien vanhin lapsi. Eli ei ole ainoan lapsen synonyymi.
Ainokainen on sattumoisin sekä vanhin että nuorin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän käy läpi tärkeää kehitysvaihetta. Usein nuo vihajutut käydään läpi jo tahtoiässä 2-3-vuotiaana tai eskariuhmassa. Mutta varsinkin kilteillä kullannupputytöillä voi jäädä tuo symbolinen irrottautuminen tekemättä. Hyvä että se tapahtuu murrosiässä eikä joskus aikuisuudessa.
Voimia vanhemmille ja jatkakaa rakastamista, olette onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa hän uskaltaa myös vihata.
Kiitos sinulle. Niinhän se ehkä on. On vaan rankkaa kuunnella tuota vihapuhetta ihan päivittäin. Mitä olen tuntemiltani teinien äideiltä kuullut, niin monen teini uhittelee ainoastaan silloin, kun heiltä kielletään jotain mieluista. Meillä se ei vaadi minkäänlaista syytä. Onpa moni teinin kasvattanut minulle väittänyt myös, ettei heillä lapset ole ikinä väittänyt vihaavansa vanhempiaan.
Ei tietenkään enää halailla, koska lapsi ei sitä halua. Kerroin sen lähinnä siksi, kun tuo ero vielä pari vuotta sittenkin oli todella suuri tähän hänen nykyiseen käytökseensä. Silloin jotkut vanhemmat ihmettelivät kai hieman kaiholla, että miten minulla onkin niin hyvät välit lapseeni. No tulisivatpa katsomaan tilannetta nykyään. :(
ap
Väittäisin, että suuri(n) osa teineistä ei sano vanhemmilleen vihaavansa näitä. On myös kulttuureja, joissa nuorilla ei ole tällaista länsimaista murrosikää, joten vaikka kysymys on hormoneista ja itsenäistymisestä, on se myös kulttuurinen kysymys. Minä en antaisi samassa taloudessa asuvan kohdella minua niin, että hyppisi silmille syytöksineen. Tai ainakin nyt, kun vastaavasta ei ole ollut kokemusta, on helppo sanoa näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samassa tilanteessa ja kun huomenna on vielä äitien päivä...... olen surullinen.
Minut ainut lapseni on poika joka täyttää muutaman päivän päästä 22v enkä voi kertoa että nuoruuden kailkivoipaisuus ja itsenäisyyden tarve olisi muuttunut mihinkään.
Hän tosin ilmoitti kauniisti 17 vuotiaana että meidän tiemme eroavat että minä olen vapaa lähtemään minne haluan mutta hän ei seuraa (tai pidä yhteyttä).
En ehkä enää kuole ikävään mutta kyyneleet valuvat välillä ilman syytä.
En tunne enää lastani. En tiedä kuka minun ainokaiseni on....... mutta tiedän varmasti etten minä ole syyllinen tilanteeseen eikä keskustelut todellakaan auta 😂 ihan koska nämä lapset eivät itsekään tiedä mitä on tapahtunut tai mitä he läpikäyvät.
Jaksamista kaikille äideille samassa tilanteessa.
Mama61 kirjoitti:
Minä olen samassa tilanteessa ja kun huomenna on vielä äitien päivä...... olen surullinen.
Minut ainut lapseni on poika joka täyttää muutaman päivän päästä 22v enkä voi kertoa että nuoruuden kailkivoipaisuus ja itsenäisyyden tarve olisi muuttunut mihinkään.
Hän tosin ilmoitti kauniisti 17 vuotiaana että meidän tiemme eroavat että minä olen vapaa lähtemään minne haluan mutta hän ei seuraa (tai pidä yhteyttä).
En ehkä enää kuole ikävään mutta kyyneleet valuvat välillä ilman syytä.
En tunne enää lastani. En tiedä kuka minun ainokaiseni on....... mutta tiedän varmasti etten minä ole syyllinen tilanteeseen eikä keskustelut todellakaan auta 😂 ihan koska nämä lapset eivät itsekään tiedä mitä on tapahtunut tai mitä he läpikäyvät.
Jaksamista kaikille äideille samassa tilanteessa.
On varmasti raskas tilanne kun lapsi lentää pesästä, taustalla on murrosiän kuohunta ja edessä nuoren aikuisen tie aitoon omaan elämään, aikanaan sen "oman" ydinperheen perustamiseen. Mutta.. lapsesi on aikuinen ihminen, ja kuulostaa kovasti siltä ettet osaa nähdä häntä aikuisena ja erillisenä ihmisenä. Erillisenä teidän "perheestä". Hänhän on vielä nuori, mutta peruuttamattomasti aikuistumassa ja aloittamassa aivan omaa elämää. Lapset ovat lainassa vain. Ehkä hän siksikin vielä käyttäytyy uhmakkaasti, koska ei koe että napanuora on katkaistu teidän puolelta?
Totta kai ymmärrän, että viestisi on ehkä tunteissa kirjoitettu ja voin tulkita väärinkin viestiäsi. Haluan kuitenkin muistuttaa, että 22-vuotiaalla nuorella miehellä voisi hyvin olla jo vaimo ja lapsikin, voisi asua jo toisella puolen Suomea (tai koko maapalloa). Silloin hän saattaisi valmistella äitienpäivää vaimolleen ja käyttää tätäkin iltaa lastensa kanssa kortin tekoon. Jos näin olisi, niin sinulle olisi todennäköisesti tullut perjantaina postissa "Hyvää äitienpäivää mummi" -kortti ja jossain vaiheessa huomista pikainen tekstiviesti, jossa lukisi "hyvää äitienpäivää". Koitan nyt vain saada sinut huomaamaan, että 22-vuotias ei oikeastaan enää ole "sinun lapsi", vaan sinun pitää opetella luomaan häneen uudelainen suhde, jossa olette tasavertaisia aikuisia ihmisiä, tavallaan kuin ystävyyssuhde. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun pikkusisko on ihan samanlainen. Haukkuu vanhempiani paskoiksi eikä ole kiitollinen mm. moposta, kalliista harrastuksista, tietokoneesta ja puhelimesta. iPhone 6 on kuulemma ihan paska ja tietokone paska. Kaikki on paskaa ja muilla menee muka paremmin. Itse en teininä kehdannut edes vaatia kaikkea mitä siskoni on saanut. Sisko on nyt 17v ja raivoaminen alkoi silloin 13-vuotiaana.
Siskosi on pilalle hemmoteltu ja vanhemmat vain jatkavat hemmottelua.
Normaali teini.
Meillä poika oli ihan kauhea ollessaan 13v.
Annoin tilaa koska en kestänyt enää. Uhkaili myös hakata minut.
Sanoi että suuttuu niin ei pysty hallitsemaan itseään. Suuttui pelissään ja etsi minut että saa raivota minulle ja uhkailla.
Nyt on 14v. ja ihan erilainen nyt.
Isällensä ei ollut paha mutta mulle oli ihan kamala.
En tiedä tuleeko noita pahoja vaiheita enää vai onko ne ohi.
Tiedän kyllä miksi minä olin kohde, irtaantuminen tapahtui koska otin etäisyyttä pojasta, kun oli niin kamala.
Nyt ymmärrän että minunkin on irtaannuttava hänestä ja vaikeaa se on. Olin liian sellainen että mamin pikku mussukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on vanha ketju mutta kommentoin koska meillä on vastaavanlaista. Ihan kunnollinen perhe mutta teini kohdistaa vihansa minuun. Välillä vain vetäydyn omiin oloihin kun en jaksa sitä rageamista. Välillä on tosi raskasta mutta tiedän että 'siteen' pitää katketa. Ihan kunnollinen ja tunnollinen nuori, on vaan raju toi mirkkuikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin on esikoinen ja sitten ainokainen...
No eikö sinusta voi ainoasta lapsesta muka käyttää sanaa esikoinen? Minusta voi ja siksi käytin sitä. Meillä ei siis ole muita lapsia kuin hän, eli ei ole vertailukohdetta.
ap
Höpö höpö.
Esikoinen viittaa siihen, että teillä on useampi lapsi kuin yksi. Esikoinen viittaa siis ensimmäiseen lapseen.
Ainokainen tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä lasta.
Näissä on selkeä ero.
Kuka muutenkaan pitää tuon ikäisen kapinointia muuna kuin murrosikänä? (Toki voi olla sattunutkin nuorelle jotakin.) Ymmärrätkö kehityksestä yleensä mitään. Provohan sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mä olen huolissani niistä nuorista, joilla ei esiinny minkäänlaista kapinointia. Serkku on 35 ja asuu vanhempiensa kanssa, nainen siis.
Hyviä neuvoja olet saanut, En ehdi lukea ekaa sivua pidemmälle, mutta haluan sanoa tämän: Tee asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi, älä pyöri teinin ympärillä. Keskity työhösi, ota haasteita, tai jos tylsä työ niin opiskele, harrasta....tee asioita, jtka tuovat merkitystä elämääsi ja tekevät sinut onnelliseksi. Älä anna mielialasi riippua teinin mielialasta ja käytöksestä. Tue häntä mutta elä omaa elämääsi. Olen itse ainut lapsi ja vaikea teini....neuvoni kumpuaa omista kokemuksistani. Mikään ei ole niin hirveää kuin olla vastuussa äitinsä onnellisuudesta
Vierailija kirjoitti:
Hyviä neuvoja olet saanut, En ehdi lukea ekaa sivua pidemmälle, mutta haluan sanoa tämän: Tee asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi, älä pyöri teinin ympärillä. Keskity työhösi, ota haasteita, tai jos tylsä työ niin opiskele, harrasta....tee asioita, jtka tuovat merkitystä elämääsi ja tekevät sinut onnelliseksi. Älä anna mielialasi riippua teinin mielialasta ja käytöksestä. Tue häntä mutta elä omaa elämääsi. Olen itse ainut lapsi ja vaikea teini....neuvoni kumpuaa omista kokemuksistani. Mikään ei ole niin hirveää kuin olla vastuussa äitinsä onnellisuudesta
Aloitus oli yli kahden vuoden takaa, joten tuskin enää kannattaa neuvoja antaa.
Sen sijaan olisi kiva kuulla, mitä alkuperäiselle kirjoittajalle kuuluu nyt?
Aivan hirveä, jatkuvasti päällä oleva viha ei ole enää mitään pelkkää murrosikää. Nykyään monet aikuiset eivät enää osaa erottaa normaalia murrosikää ja todellista pahoinvointia, ja nuoren vakavat ongelmat voivat tulla kuitatuksi ohimenevinä kasvukipuina. Itse asiassa moni hyvin vaikeita asioita kuten hyväksikäyttöä nuorena kokenut kertoo, että aikuiset, eivät vanhemmat eivätkä edes ammattilaiset, eivät nähneet pahoinvointia vaan pitivät nuoren oireilua murrosikään kuuluvana ohimenevänä kuohuntana jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Nykyään usein oletetaan, että murrosiän suorastaan kuuluu olla hirvittävää tuskaa, eikä nähdä, että nuori tarvitsee apua.
Murrosikäinen voi raivota, mutta aloittajan kuvaama käytös vaikuttaa jo joltakin vakavammalta. Tytöllä voi olla traumaattinen asia elämässään jota hän ei sinulle kerro. Mielestäni sinun ei pitäisi sivuuttaa tätä tilannetta vaan pyrkiä selvittämään mistä on kyse.
Olette varmaan ärsyttäviä ja ihan eri luonteisia kuin lapsenne. Ei se muuta vaadi. Kaikkien kanssa ei vain ole samalla aaltopituudella tai halua viettää yhteistä aikaa, vaikka sukuside olisikin. Etsi elämänsisältöä muualta ja hyväksy asia.
Onko normaalia kehitystä, että
joutuu muuttamaan kotoa pois 16 v.
Siitedes yksin viikot ja viikonloput
kapina on ylellisyyttä...henkiinjääminen todellisuutta
Samaa ihmettelen minäkin, ulkopuolinen. Mutta kaiken ikäisten palstoilla riittää mollaajia, jopa eläkeikäisten keskustelupalstoilla! Vanhuus ei aina tuo lempeyttä.