Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu nykyinen suomen kielen luokattoman huono osaaminen?
13.06.2017 |
"Minua tuli vastaan polkupyörällä nainen, jossa oli kori takana", "Hän on mukavin ihminen ketä tiedän, "Hän on 30-kymppinen Suomalainen mies" jnejne.
Ei tällaista kielitaidottomuutta ollut ennen 2000-lukua. Ja tällä tavalla kirjoittavissa on myös ylioppilaita ja korkeakouluopiskelijoita, ei vain "amiksia". Eikö enää peruskoulussa ja lukiossa opeteta ja vaadita edes peruskieliopin osaamista vai some-aikakausiko on moisen tankerosuomen syynä? On jotenkin uskomatonta, että koulutettu ihminen tuottaa tekstiä, jonka perusteella voisi olettaa kirjoittajan olevan alakoululainen.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat johtuvat siitä että kieltä ei ole omaksuttu kunnolla. Kieltä ei varsinaisesti voi vain opiskella, tai voi, mutta se ei johda hyvään kielitaitoon ellei omaksumista tapahdu. Omaksumiseen taas tarvitaan runsaasti monipuoliselle, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tasolla olevalle kielelle altistumista että se voi tapahtua.
Kun olet kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä sinun tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne.
Opiskeltu kielioppi ei koskaan korvaa tätä. Sitä käytetään "tarkistamaan" ja tarvittaessa korjaamaan omaksuttua kieltä, joko ennen kuin sen sanoo tai kirjoittaa tai sitten sen jälkeen, mutta sitä ei käytetä ollenkaan alunperin muodostaessa lauseita mitä haluaa sanoa. Tai jos käytetään, kuten esimerkiksi vieraan kielen opiskelija aluksi tekee kun omaksuttua kielitaitoa ei vielä kunnolla ole, niin lauseiden tuottaminen on hidasta ja kömpelöä.
Kun lapsi oppii pikkuhiljaa äidinkielensä, niin ei sillä ole mitään tietoa mistään kieliopista ennen kuin se koulussa aikanaan opetetaan mutta se kuitenkin puhuu ihan suhteellisen oikein jo varhaisella iällä eikä tee mitään erikoisia kielioppivirheitä mitä esimerkiksi vierasta kieltä opetteleva helposti tekee.
Jotta lapsi omaksuisi kunnollisen kirjakielen, niin sen pitäisi erityisesti kouluikäisenä ollessaan herkkyysiässä kielen oppimiselle lukea monipuolista oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä, eli käytännössä lukea kirjoja. Jos suurin osa altistuksesta kielelle tapahtuu vain jossain sosiaalisessa mediassa ym. kirjoitetulla "chatslangilla", niin silloin lapsi ei omaksu oikeaa kirjakieltä, niinkuin pitäisi.
Samalle ihmiselle voidaan myöhemmin peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa opettaa kielioppi vaikka miten hyvin, mutta siitä huolimatta kyseinen ihminen esim. vauvapalstalle vapaa-ajallaan kirjoittaessaan tekee alkeellisia virheitä koska hän käyttää omaksuttua kieltänsä, eikä aktiivisesti huomioi oppimaansa kielioppia ja korjaa omaa ulosantiaan.
Sitten, kun henkilö tietoisesti huomioi oikeinkirjoituksen esimerkiksi kielitaitoa mittaavassa kokeessa tai muussa tilanteessa, hän käyttää opiskelemaansa kielioppia ja pystyy kirjoittamaan oikeaoppista tekstiä. Mutta se on hänelle paljon "kuluttavampaa" ja vie enemmän aikaa, koska henkilö joutuu prosessoimaan ja "korjaamaan" kaiken mitä kirjoittaa opiskelemansa pohjalta.
Esimerkiksi jotkut vieraiden kielten opiskelijat ovat peloissaan että tekevät virheitä, ja käyttävät tätä koko ajan myös silloinkin, kun ei pitäisi, esimerkiksi puhuessaan niitä-näitä toisen kanssa. Silloin heidän ulosantinsa on kömpelöä ja puhuminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömän vaikealta liiallisen miettimisen takia.
Äidinkielensä kanssa yksikään ihminen ei halua/kykene "skarppaamaan" tällä tavoin 24/7, jolloin virheitä syntyy helposti heti kun huomio oikeinkirjoitukseen herpaantuu, vaikka olisi miten korkeakoulutettu jos omaksuttu kielitaito on heikolla pohjalla. Opitut kielioppisäännöt myös tapaavat unohtua jos niitä ei käytä tarpeeksi, ja sitten ollaankin tilanteessa että ei välttämättä edes pystytä kirjoittamaan täysin oikein vaikka yritettäisiin.
Ongelma ei ole siis missään koulun äidinkielen opetuksessa, pakkoruotsiin käytetyssä ajassa tms, vaan siinä, etteivät lapset saa riittävää pohjaa kunnolliselle kielitaidolle, ts. he eivät lue tarpeeksi monipuolista kirjallisuutta! Totuttakaa lapsenne lukemaan ja kannustakaa siihen, sitä mukaa kun lukutaito kehittyy, lapsi omaksuu täysin automaattisesti ja itsestään hyvän kirjakielen ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella, ja se kestää läpi koko elämän.
Eipä tuo sinullakaan näytä tulleen tarpeeksi montaa kirjaa luetuksi, vai meinaatko että tuo viestisi on esimerkki täydellisestä suomen kielestä?
Näin. Suomen kielessä ei ole sinä-passiivia.
Miten niin ei ole? Kyllähän sitä käytetään nykyisin ja on varmaan ennenkin käytetty vaikka kuinka paljon? Kuka sen päättää, miten saa sanoa ja miten ei?
Ja miten se korvataan jos haluaa esittää jonkin asian niin että lukija havainnoittaisi sitä itseensä?
Ja mitä ihmettä tuokaan tarkoittaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minä olen aina mietinyt tätä samaa. Miksi, ihmiset eivät vaan osaa kirjottaa kunnola? Onhan niitä kouluja käyty, kuitenkin monia-vuosia mutta, silti ei osaa kirjottaa. Opettelkaa hyvät ihmiset kirjottamaan!
Tämä oli siis tietenkin vitsi. Mainitsin ihan vain varmuuden vuoksi, ei sitä koskaan tiedä, vaikka joku ei ymmärtäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat johtuvat siitä että kieltä ei ole omaksuttu kunnolla. Kieltä ei varsinaisesti voi vain opiskella, tai voi, mutta se ei johda hyvään kielitaitoon ellei omaksumista tapahdu. Omaksumiseen taas tarvitaan runsaasti monipuoliselle, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tasolla olevalle kielelle altistumista että se voi tapahtua.
Kun olet kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä sinun tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne.
Opiskeltu kielioppi ei koskaan korvaa tätä. Sitä käytetään "tarkistamaan" ja tarvittaessa korjaamaan omaksuttua kieltä, joko ennen kuin sen sanoo tai kirjoittaa tai sitten sen jälkeen, mutta sitä ei käytetä ollenkaan alunperin muodostaessa lauseita mitä haluaa sanoa. Tai jos käytetään, kuten esimerkiksi vieraan kielen opiskelija aluksi tekee kun omaksuttua kielitaitoa ei vielä kunnolla ole, niin lauseiden tuottaminen on hidasta ja kömpelöä.
Kun lapsi oppii pikkuhiljaa äidinkielensä, niin ei sillä ole mitään tietoa mistään kieliopista ennen kuin se koulussa aikanaan opetetaan mutta se kuitenkin puhuu ihan suhteellisen oikein jo varhaisella iällä eikä tee mitään erikoisia kielioppivirheitä mitä esimerkiksi vierasta kieltä opetteleva helposti tekee.
Jotta lapsi omaksuisi kunnollisen kirjakielen, niin sen pitäisi erityisesti kouluikäisenä ollessaan herkkyysiässä kielen oppimiselle lukea monipuolista oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä, eli käytännössä lukea kirjoja. Jos suurin osa altistuksesta kielelle tapahtuu vain jossain sosiaalisessa mediassa ym. kirjoitetulla "chatslangilla", niin silloin lapsi ei omaksu oikeaa kirjakieltä, niinkuin pitäisi.
Samalle ihmiselle voidaan myöhemmin peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa opettaa kielioppi vaikka miten hyvin, mutta siitä huolimatta kyseinen ihminen esim. vauvapalstalle vapaa-ajallaan kirjoittaessaan tekee alkeellisia virheitä koska hän käyttää omaksuttua kieltänsä, eikä aktiivisesti huomioi oppimaansa kielioppia ja korjaa omaa ulosantiaan.
Sitten, kun henkilö tietoisesti huomioi oikeinkirjoituksen esimerkiksi kielitaitoa mittaavassa kokeessa tai muussa tilanteessa, hän käyttää opiskelemaansa kielioppia ja pystyy kirjoittamaan oikeaoppista tekstiä. Mutta se on hänelle paljon "kuluttavampaa" ja vie enemmän aikaa, koska henkilö joutuu prosessoimaan ja "korjaamaan" kaiken mitä kirjoittaa opiskelemansa pohjalta.
Esimerkiksi jotkut vieraiden kielten opiskelijat ovat peloissaan että tekevät virheitä, ja käyttävät tätä koko ajan myös silloinkin, kun ei pitäisi, esimerkiksi puhuessaan niitä-näitä toisen kanssa. Silloin heidän ulosantinsa on kömpelöä ja puhuminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömän vaikealta liiallisen miettimisen takia.
Äidinkielensä kanssa yksikään ihminen ei halua/kykene "skarppaamaan" tällä tavoin 24/7, jolloin virheitä syntyy helposti heti kun huomio oikeinkirjoitukseen herpaantuu, vaikka olisi miten korkeakoulutettu jos omaksuttu kielitaito on heikolla pohjalla. Opitut kielioppisäännöt myös tapaavat unohtua jos niitä ei käytä tarpeeksi, ja sitten ollaankin tilanteessa että ei välttämättä edes pystytä kirjoittamaan täysin oikein vaikka yritettäisiin.
Ongelma ei ole siis missään koulun äidinkielen opetuksessa, pakkoruotsiin käytetyssä ajassa tms, vaan siinä, etteivät lapset saa riittävää pohjaa kunnolliselle kielitaidolle, ts. he eivät lue tarpeeksi monipuolista kirjallisuutta! Totuttakaa lapsenne lukemaan ja kannustakaa siihen, sitä mukaa kun lukutaito kehittyy, lapsi omaksuu täysin automaattisesti ja itsestään hyvän kirjakielen ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella, ja se kestää läpi koko elämän.
Eipä tuo sinullakaan näytä tulleen tarpeeksi montaa kirjaa luetuksi, vai meinaatko että tuo viestisi on esimerkki täydellisestä suomen kielestä?
Näin. Suomen kielessä ei ole sinä-passiivia.
Miten niin ei ole? Kyllähän sitä käytetään nykyisin ja on varmaan ennenkin käytetty vaikka kuinka paljon? Kuka sen päättää, miten saa sanoa ja miten ei?
Ja miten se korvataan jos haluaa esittää jonkin asian niin että lukija havainnoittaisi sitä itseensä?
Taidettu apinoida englannin kielestä. Suomen kielessä sitä ei ainakaan omina kouluaikoinani saanut käyttää. Esim. näin: "Kun on kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat johtuvat siitä että kieltä ei ole omaksuttu kunnolla. Kieltä ei varsinaisesti voi vain opiskella, tai voi, mutta se ei johda hyvään kielitaitoon ellei omaksumista tapahdu. Omaksumiseen taas tarvitaan runsaasti monipuoliselle, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tasolla olevalle kielelle altistumista että se voi tapahtua.
Kun olet kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä sinun tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne.
Opiskeltu kielioppi ei koskaan korvaa tätä. Sitä käytetään "tarkistamaan" ja tarvittaessa korjaamaan omaksuttua kieltä, joko ennen kuin sen sanoo tai kirjoittaa tai sitten sen jälkeen, mutta sitä ei käytetä ollenkaan alunperin muodostaessa lauseita mitä haluaa sanoa. Tai jos käytetään, kuten esimerkiksi vieraan kielen opiskelija aluksi tekee kun omaksuttua kielitaitoa ei vielä kunnolla ole, niin lauseiden tuottaminen on hidasta ja kömpelöä.
Kun lapsi oppii pikkuhiljaa äidinkielensä, niin ei sillä ole mitään tietoa mistään kieliopista ennen kuin se koulussa aikanaan opetetaan mutta se kuitenkin puhuu ihan suhteellisen oikein jo varhaisella iällä eikä tee mitään erikoisia kielioppivirheitä mitä esimerkiksi vierasta kieltä opetteleva helposti tekee.
Jotta lapsi omaksuisi kunnollisen kirjakielen, niin sen pitäisi erityisesti kouluikäisenä ollessaan herkkyysiässä kielen oppimiselle lukea monipuolista oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä, eli käytännössä lukea kirjoja. Jos suurin osa altistuksesta kielelle tapahtuu vain jossain sosiaalisessa mediassa ym. kirjoitetulla "chatslangilla", niin silloin lapsi ei omaksu oikeaa kirjakieltä, niinkuin pitäisi.
Samalle ihmiselle voidaan myöhemmin peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa opettaa kielioppi vaikka miten hyvin, mutta siitä huolimatta kyseinen ihminen esim. vauvapalstalle vapaa-ajallaan kirjoittaessaan tekee alkeellisia virheitä koska hän käyttää omaksuttua kieltänsä, eikä aktiivisesti huomioi oppimaansa kielioppia ja korjaa omaa ulosantiaan.
Sitten, kun henkilö tietoisesti huomioi oikeinkirjoituksen esimerkiksi kielitaitoa mittaavassa kokeessa tai muussa tilanteessa, hän käyttää opiskelemaansa kielioppia ja pystyy kirjoittamaan oikeaoppista tekstiä. Mutta se on hänelle paljon "kuluttavampaa" ja vie enemmän aikaa, koska henkilö joutuu prosessoimaan ja "korjaamaan" kaiken mitä kirjoittaa opiskelemansa pohjalta.
Esimerkiksi jotkut vieraiden kielten opiskelijat ovat peloissaan että tekevät virheitä, ja käyttävät tätä koko ajan myös silloinkin, kun ei pitäisi, esimerkiksi puhuessaan niitä-näitä toisen kanssa. Silloin heidän ulosantinsa on kömpelöä ja puhuminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömän vaikealta liiallisen miettimisen takia.
Äidinkielensä kanssa yksikään ihminen ei halua/kykene "skarppaamaan" tällä tavoin 24/7, jolloin virheitä syntyy helposti heti kun huomio oikeinkirjoitukseen herpaantuu, vaikka olisi miten korkeakoulutettu jos omaksuttu kielitaito on heikolla pohjalla. Opitut kielioppisäännöt myös tapaavat unohtua jos niitä ei käytä tarpeeksi, ja sitten ollaankin tilanteessa että ei välttämättä edes pystytä kirjoittamaan täysin oikein vaikka yritettäisiin.
Ongelma ei ole siis missään koulun äidinkielen opetuksessa, pakkoruotsiin käytetyssä ajassa tms, vaan siinä, etteivät lapset saa riittävää pohjaa kunnolliselle kielitaidolle, ts. he eivät lue tarpeeksi monipuolista kirjallisuutta! Totuttakaa lapsenne lukemaan ja kannustakaa siihen, sitä mukaa kun lukutaito kehittyy, lapsi omaksuu täysin automaattisesti ja itsestään hyvän kirjakielen ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella, ja se kestää läpi koko elämän.
Eipä tuo sinullakaan näytä tulleen tarpeeksi montaa kirjaa luetuksi, vai meinaatko että tuo viestisi on esimerkki täydellisestä suomen kielestä?
Näin. Suomen kielessä ei ole sinä-passiivia.
Miten niin ei ole? Kyllähän sitä käytetään nykyisin ja on varmaan ennenkin käytetty vaikka kuinka paljon? Kuka sen päättää, miten saa sanoa ja miten ei?
Ja miten se korvataan jos haluaa esittää jonkin asian niin että lukija havainnoittaisi sitä itseensä?
Ja mitä ihmettä tuokaan tarkoittaa...
Tarkoitin sitä, että haluaa esittää jonkin asian niin, että lukija havainnoittaa sen itseensä. Eli tavallaan kuin "elää" sen tilanteen mielessään ja ymmärtää syy-seuraussuhteen.
Kirjoitus- ja kielioppivirheiden (typot ja osaamattomuuden erottaa muuten helposti; jatkuvasti esiintyvät virheet eivät ole typoja) lisäksi on kummallista, kun käytetään sanoja virheellisesti.
Esim. parsa ja parsakaali; jos haluaa parsaa, saa vihreitä tai valkoisia parsoja. Ei parsakaalia.
Englannista esimerkiksi kelpaa grape ja grape fruit. Grape ei todellakaan ole greippi. Tai grape wine ja grapevine; jälkimmäistä voi olla hiukan vaikea juoda. Ja lausumisesta puheenollen, wine ja vine eivät edes äänny samalla tavalla.
Sinänsä se, että ei jotakin osaa, ei ole mitenkään kamalaa, koska eivät kaikki osaa kaikkea, mutta se on koomista kun ollaan "tosi hyviä kielissä" ja kuitenkin mokaillaan jo tuollaisissa asioissa. Niin sitä vaan syödään parsaa työpaikan lounaspöydässä ja ravintolassa juodaan viiniköynnöstä :D
Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö huonoakin kielitaitoa saisi käyttää, mutta kehuskelu ja hauskimmillaan muiden oikominen (kun nämä ovat oikeassa ja itse pätee rallikielellä) on vain noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveää luettavaa todellakin nämä viestit täällä.
Pahoja ovat myös ruototsista tulleet svetisismit, kuten esim. tapaan mennä lenkille joka aamu, tapaamme syödä aikaisen lounaan. YÖK. Onko niin vaikeata käyttää muotoa: -olla tapana- ?????
Lapsenlapseni ei tajunnut, miksi ei saa sanoa, että ruoka maisuu pahalle, vaan että se maistuu pahalta.
Kysyin, että kenelle pahalle oli sitä tarjonnnut?:DDDDDDD
Lukeminen on vähentynyt. Se se selitys on.
Alue: Aihe vapaa
Ennen 2000-lukua oli kyllä sekä internet että some. IRC esimerkiksi oli käytössä jo 80-luvulta lähtien, sosiaalista mediaa sekin.
Itse surffasin netissä työajalla 90-luvun puolivälistä alkaen. Silloin verkkosivuilla oli vielä paljon tekstiä, paljon tietoa. Nyt sivustot on rakennettu mobiilikäyttäjiä ajatellen, ja niillä on vain muutama suuri ja kömpelö kuvake ja hyvin vähän tekstiä, mutta sitäkin enemmän skrollattavaa. Netti on sisällöltään köyhtynyt.