Mistä johtuu nykyinen suomen kielen luokattoman huono osaaminen?
"Minua tuli vastaan polkupyörällä nainen, jossa oli kori takana", "Hän on mukavin ihminen ketä tiedän, "Hän on 30-kymppinen Suomalainen mies" jnejne.
Ei tällaista kielitaidottomuutta ollut ennen 2000-lukua. Ja tällä tavalla kirjoittavissa on myös ylioppilaita ja korkeakouluopiskelijoita, ei vain "amiksia". Eikö enää peruskoulussa ja lukiossa opeteta ja vaadita edes peruskieliopin osaamista vai some-aikakausiko on moisen tankerosuomen syynä? On jotenkin uskomatonta, että koulutettu ihminen tuottaa tekstiä, jonka perusteella voisi olettaa kirjoittajan olevan alakoululainen.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
En ole nähnyt ap:n kuvaamaa kielenkäyttöä kyllä missään. Aika paljon selailen eri sosiaalisia medioita ja keskustelupalstoilla pyörin, niin luulisi että olisin jossain törmännyt. Ne virheet joita itse bongailen ovat usein murrepiirteisiä tai slangia, eivät siis varsinaisesti virheitä (mm. ketä vs kuka, sinä-passiivi...)
Toisaalta ymmärrän myös kirjakielen ja "somekielen" eron enkä odota muiden kirjoittavan (saati itse kirjoita) epävirallisissa paikoissa täydellistä suomea vaikka sekin minulta luonnostuu. Vaikka suomen kieltä olen sivuaineena yliopistossa lukenutkin niin en ymmärrä näitä kielinatseja jotka puuttuvat joka ikiseen pilkkuvirheeseen jossain aaveellä.
Tästäkin kyse.
Kyse siitä että i ja u ovat 3 mm paksuilla näppäimillä vierekkäin ja peukalon leveys n. 2 cm?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minua tuli vastaan polkupyörällä nainen, jossa oli kori takana", "Hän on mukavin ihminen ketä tiedän, "Hän on 30-kymppinen Suomalainen mies" jnejne.
Ei tällaista kielitaidottomuutta ollut ennen 2000-lukua. Ja tällä tavalla kirjoittavissa on myös ylioppilaita ja korkeakouluopiskelijoita, ei vain "amiksia". Eikö enää peruskoulussa ja lukiossa opeteta ja vaadita edes peruskieliopin osaamista vai some-aikakausiko on moisen tankerosuomen syynä? On jotenkin uskomatonta, että koulutettu ihminen tuottaa tekstiä, jonka perusteella voisi olettaa kirjoittajan olevan alakoululainen.
Kyllä oli, mutta kirjoitustaidottomat eivät koskaan saaneet tuherruksiaan julkaistua missään, sillä niistä ei ottanut erkkikään selvää. Ja tekstien nähtäville tuontikin oli himpun verran hankalampaa.
Katsoin jo 1990-luvun alussa kaveria, että miten tuokin on voinut lukiosta päästä läpi. En käynyt itse koskaan lukiota.
Tässä on oikea selitys.
Ennen vanhaan luki lähinnnä vain ammattikirjoittajien tekstejä oli kyseessä kirja tai lehdistö. Ei ymmärtänyt, miten kansan syvät rivit kirjoittavat.
Nyt rävähtää netistä Iltalehden kommenttiosasto eteen ja ei voi kuin kauhistella elämäm koululaisten mielenmaailmaa ja primitiivisiä kielioppivirheitä.
Ei niin kauankaan sitten oli esim. sanomalehdissä ammattikunta oikolukijat, jotka todellakin osasivat kieliopin ja lauserakenteet. Heidän kauttaan kulkivat tekstit, joten jos toimittaja oli tehnyt virheen, oikolukija korjasi sen. Ei päässyt lukijoiden kauhisteltaviksi mitkään "Mies ajoi ylinopeutta autolla, joka oli humalassa"-uutiset.
Oli oikolukijat ja ylipäätään aikaa lukea tekstit. Nykyään on aivan tulenpalava kiire saada poliisin onnettomuustiedote nettisivulle siinä toivossa, että se ehtisi jakoon 20 sekuntia ennen kilpailijan uutista.
Vierailija kirjoitti:
Kun palstalla puhutaan menneistä vuosikymmenistä, on usein tietysti äänessä vanhemmat ikäpolvet.
Kielen osaaminen on ihan toisella tasolla kuin muissa keskusteluissa, kun selvästi viisikymppiset ovat äänessä.
Oletteko muut tehneet tämän havainnon? Esim. aiheena vaikkapa 70-luvun lapsuus tai vastaavat vain n. 50-vuotiaille suunnatut otsikot.
Jotain siis on tapahtunut, mutta mitä?
Ööh. Vanhimmat 70-luvulla syntyneet täyttävät tänä vuonna 47, nuorimmat 37. Aika mielenkiintoinen määritelmä viisikymppisistä. :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun palstalla puhutaan menneistä vuosikymmenistä, on usein tietysti äänessä vanhemmat ikäpolvet.
Kielen osaaminen on ihan toisella tasolla kuin muissa keskusteluissa, kun selvästi viisikymppiset ovat äänessä.
Oletteko muut tehneet tämän havainnon? Esim. aiheena vaikkapa 70-luvun lapsuus tai vastaavat vain n. 50-vuotiaille suunnatut otsikot.
Jotain siis on tapahtunut, mutta mitä?
Ööh. Vanhimmat 70-luvulla syntyneet täyttävät tänä vuonna 47, nuorimmat 37. Aika mielenkiintoinen määritelmä viisikymppisistä. :,D
Se on se päässälaskutaidon rapautuminen. :D
Vierailija kirjoitti:
Kertooko asia jotakin koulutuksen tasosta? Korkeakoulutuksesta mouhotaan ja kaikille pitää saada korkea koulutus, mutta silti ei osata kirjoittaa ja puhua kunnolla oikein millään kielellä, matematiikkaa ei osata (yliopistossa opiskeleva kaupan kassa ei osaa laskea mitä antaa takaisin asiakkaalle, jonka ostokset tekevät 21,50e ja asiakas antaa 51,50 ja kassa ei ole lyönyt saamaansa kassaan vaan painanut jotenkin kuitin ulos - en tiedä, kun en ole kaupan kassalla töissä- ei kun laskinta esiin kun tämähän on todella_hankala_laskutoimitus) ja yleistietokin on tasoa Suomi itsenäistyi 1945.
On mielenkiintoista, että sekin varttunut väki, joka ei ole kouluja käynyt vaan töihin nuorena mennyt, osaa ja tietää monet asiat paremmin, joita nuorempi, "koulutettu" väki ei. Ehkä nykyään osataan koodata, somettaa ja pyllistää instassa ja tiedetään kuka julkkis erosi kenestä ja kenellä on kuinkakin paljon kumia huulissa, mutta perussivistys ja perustaidot (josta esimerkkinä päässälasku alkeellisissa laskutoimituksissa) ovatkin sitten tasoa öhh täh emmävaantiä. On jotenkin koomista, että esim. kaupassa alessa haetaan innolla alennustaulukkoa kun tuote on -50%. Niin, eihän sitä muuten tietenkään tiedä, mitä puolet hinnasta on ellei joku ole valmiiksi sitä taulukkoon kirjoittanut. Ja jos siinä ei ole juuri sellaista hintaa, niin ei kun myyjältä kysymään, että kun tuossa on 19,50e ja 19,90e alehinnat, mutta tää on 19,70e niin mitäköhän tän alehinta sitten on. Eiootodellista.
Itse et taida ainakaan olla ollut yliopistossa päivääkään kun perusmatikkaa pitäisi siellä mielestäsi harjoitella? Anteeksi vain mutta siellä keskitytään vähän merkittävimpiin asioihin kuin päässälaskuihin. Asioihin, joista sinulla ei ole tietoakaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä noilla asioilla on, kunhan kuulostaa hienolle, eikä huonolle.
kuulostaa hienoLTA!!!!! ei hienoLLE.
Molemmat hyväksyttyjä, samoin maistuu/haisee hyvältä/hyvälle.
Haha, tämä keskustelu on niin perus aihe vapaata. Mollataan toisen vastausta, eikä jakseta perustella kunnolla. Kommentti numero 89/87 on perus mammaa.
Ennen 2000 - lukua ei ollut internettiä tai somea. Minne siis normaali kansalainen olisi edes kirjoittanut mitään? Ellei ole harrastelija-kirjailija tai kirjoita omaa päiväkirjaa. Kyllä nykyisin normaali duunari ilmaisee mielipiteensä kirjallisesti. 90-Luvulla tuskin kukaan kirjoitti yhtään mitään.
Poikakin luki neloselta akuankkoja ja vielä osan aikaa lukiossa. Äikästä kirjoitti E:n , tosin maafykebienkku meni paremmin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat johtuvat siitä että kieltä ei ole omaksuttu kunnolla. Kieltä ei varsinaisesti voi vain opiskella, tai voi, mutta se ei johda hyvään kielitaitoon ellei omaksumista tapahdu. Omaksumiseen taas tarvitaan runsaasti monipuoliselle, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tasolla olevalle kielelle altistumista että se voi tapahtua.
Kun olet kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä sinun tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne.
Opiskeltu kielioppi ei koskaan korvaa tätä. Sitä käytetään "tarkistamaan" ja tarvittaessa korjaamaan omaksuttua kieltä, joko ennen kuin sen sanoo tai kirjoittaa tai sitten sen jälkeen, mutta sitä ei käytetä ollenkaan alunperin muodostaessa lauseita mitä haluaa sanoa. Tai jos käytetään, kuten esimerkiksi vieraan kielen opiskelija aluksi tekee kun omaksuttua kielitaitoa ei vielä kunnolla ole, niin lauseiden tuottaminen on hidasta ja kömpelöä.
Kun lapsi oppii pikkuhiljaa äidinkielensä, niin ei sillä ole mitään tietoa mistään kieliopista ennen kuin se koulussa aikanaan opetetaan mutta se kuitenkin puhuu ihan suhteellisen oikein jo varhaisella iällä eikä tee mitään erikoisia kielioppivirheitä mitä esimerkiksi vierasta kieltä opetteleva helposti tekee.
Jotta lapsi omaksuisi kunnollisen kirjakielen, niin sen pitäisi erityisesti kouluikäisenä ollessaan herkkyysiässä kielen oppimiselle lukea monipuolista oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä, eli käytännössä lukea kirjoja. Jos suurin osa altistuksesta kielelle tapahtuu vain jossain sosiaalisessa mediassa ym. kirjoitetulla "chatslangilla", niin silloin lapsi ei omaksu oikeaa kirjakieltä, niinkuin pitäisi.
Samalle ihmiselle voidaan myöhemmin peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa opettaa kielioppi vaikka miten hyvin, mutta siitä huolimatta kyseinen ihminen esim. vauvapalstalle vapaa-ajallaan kirjoittaessaan tekee alkeellisia virheitä koska hän käyttää omaksuttua kieltänsä, eikä aktiivisesti huomioi oppimaansa kielioppia ja korjaa omaa ulosantiaan.
Sitten, kun henkilö tietoisesti huomioi oikeinkirjoituksen esimerkiksi kielitaitoa mittaavassa kokeessa tai muussa tilanteessa, hän käyttää opiskelemaansa kielioppia ja pystyy kirjoittamaan oikeaoppista tekstiä. Mutta se on hänelle paljon "kuluttavampaa" ja vie enemmän aikaa, koska henkilö joutuu prosessoimaan ja "korjaamaan" kaiken mitä kirjoittaa opiskelemansa pohjalta.
Esimerkiksi jotkut vieraiden kielten opiskelijat ovat peloissaan että tekevät virheitä, ja käyttävät tätä koko ajan myös silloinkin, kun ei pitäisi, esimerkiksi puhuessaan niitä-näitä toisen kanssa. Silloin heidän ulosantinsa on kömpelöä ja puhuminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömän vaikealta liiallisen miettimisen takia.
Äidinkielensä kanssa yksikään ihminen ei halua/kykene "skarppaamaan" tällä tavoin 24/7, jolloin virheitä syntyy helposti heti kun huomio oikeinkirjoitukseen herpaantuu, vaikka olisi miten korkeakoulutettu jos omaksuttu kielitaito on heikolla pohjalla. Opitut kielioppisäännöt myös tapaavat unohtua jos niitä ei käytä tarpeeksi, ja sitten ollaankin tilanteessa että ei välttämättä edes pystytä kirjoittamaan täysin oikein vaikka yritettäisiin.
Ongelma ei ole siis missään koulun äidinkielen opetuksessa, pakkoruotsiin käytetyssä ajassa tms, vaan siinä, etteivät lapset saa riittävää pohjaa kunnolliselle kielitaidolle, ts. he eivät lue tarpeeksi monipuolista kirjallisuutta! Totuttakaa lapsenne lukemaan ja kannustakaa siihen, sitä mukaa kun lukutaito kehittyy, lapsi omaksuu täysin automaattisesti ja itsestään hyvän kirjakielen ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella, ja se kestää läpi koko elämän.
Eipä tuo sinullakaan näytä tulleen tarpeeksi montaa kirjaa luetuksi, vai meinaatko että tuo viestisi on esimerkki täydellisestä suomen kielestä?
Näin. Suomen kielessä ei ole sinä-passiivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat johtuvat siitä että kieltä ei ole omaksuttu kunnolla. Kieltä ei varsinaisesti voi vain opiskella, tai voi, mutta se ei johda hyvään kielitaitoon ellei omaksumista tapahdu. Omaksumiseen taas tarvitaan runsaasti monipuoliselle, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tasolla olevalle kielelle altistumista että se voi tapahtua.
Kun olet kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä sinun tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne.
Opiskeltu kielioppi ei koskaan korvaa tätä. Sitä käytetään "tarkistamaan" ja tarvittaessa korjaamaan omaksuttua kieltä, joko ennen kuin sen sanoo tai kirjoittaa tai sitten sen jälkeen, mutta sitä ei käytetä ollenkaan alunperin muodostaessa lauseita mitä haluaa sanoa. Tai jos käytetään, kuten esimerkiksi vieraan kielen opiskelija aluksi tekee kun omaksuttua kielitaitoa ei vielä kunnolla ole, niin lauseiden tuottaminen on hidasta ja kömpelöä.
Kun lapsi oppii pikkuhiljaa äidinkielensä, niin ei sillä ole mitään tietoa mistään kieliopista ennen kuin se koulussa aikanaan opetetaan mutta se kuitenkin puhuu ihan suhteellisen oikein jo varhaisella iällä eikä tee mitään erikoisia kielioppivirheitä mitä esimerkiksi vierasta kieltä opetteleva helposti tekee.
Jotta lapsi omaksuisi kunnollisen kirjakielen, niin sen pitäisi erityisesti kouluikäisenä ollessaan herkkyysiässä kielen oppimiselle lukea monipuolista oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä, eli käytännössä lukea kirjoja. Jos suurin osa altistuksesta kielelle tapahtuu vain jossain sosiaalisessa mediassa ym. kirjoitetulla "chatslangilla", niin silloin lapsi ei omaksu oikeaa kirjakieltä, niinkuin pitäisi.
Samalle ihmiselle voidaan myöhemmin peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa opettaa kielioppi vaikka miten hyvin, mutta siitä huolimatta kyseinen ihminen esim. vauvapalstalle vapaa-ajallaan kirjoittaessaan tekee alkeellisia virheitä koska hän käyttää omaksuttua kieltänsä, eikä aktiivisesti huomioi oppimaansa kielioppia ja korjaa omaa ulosantiaan.
Sitten, kun henkilö tietoisesti huomioi oikeinkirjoituksen esimerkiksi kielitaitoa mittaavassa kokeessa tai muussa tilanteessa, hän käyttää opiskelemaansa kielioppia ja pystyy kirjoittamaan oikeaoppista tekstiä. Mutta se on hänelle paljon "kuluttavampaa" ja vie enemmän aikaa, koska henkilö joutuu prosessoimaan ja "korjaamaan" kaiken mitä kirjoittaa opiskelemansa pohjalta.
Esimerkiksi jotkut vieraiden kielten opiskelijat ovat peloissaan että tekevät virheitä, ja käyttävät tätä koko ajan myös silloinkin, kun ei pitäisi, esimerkiksi puhuessaan niitä-näitä toisen kanssa. Silloin heidän ulosantinsa on kömpelöä ja puhuminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömän vaikealta liiallisen miettimisen takia.
Äidinkielensä kanssa yksikään ihminen ei halua/kykene "skarppaamaan" tällä tavoin 24/7, jolloin virheitä syntyy helposti heti kun huomio oikeinkirjoitukseen herpaantuu, vaikka olisi miten korkeakoulutettu jos omaksuttu kielitaito on heikolla pohjalla. Opitut kielioppisäännöt myös tapaavat unohtua jos niitä ei käytä tarpeeksi, ja sitten ollaankin tilanteessa että ei välttämättä edes pystytä kirjoittamaan täysin oikein vaikka yritettäisiin.
Ongelma ei ole siis missään koulun äidinkielen opetuksessa, pakkoruotsiin käytetyssä ajassa tms, vaan siinä, etteivät lapset saa riittävää pohjaa kunnolliselle kielitaidolle, ts. he eivät lue tarpeeksi monipuolista kirjallisuutta! Totuttakaa lapsenne lukemaan ja kannustakaa siihen, sitä mukaa kun lukutaito kehittyy, lapsi omaksuu täysin automaattisesti ja itsestään hyvän kirjakielen ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella, ja se kestää läpi koko elämän.
Eipä tuo sinullakaan näytä tulleen tarpeeksi montaa kirjaa luetuksi, vai meinaatko että tuo viestisi on esimerkki täydellisestä suomen kielestä?
Näin. Suomen kielessä ei ole sinä-passiivia.
Ja mihinkähän tällä viittaat? Miksi suomen kielessä pitäisi olla sinä-passiivi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat johtuvat siitä että kieltä ei ole omaksuttu kunnolla. Kieltä ei varsinaisesti voi vain opiskella, tai voi, mutta se ei johda hyvään kielitaitoon ellei omaksumista tapahdu. Omaksumiseen taas tarvitaan runsaasti monipuoliselle, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tasolla olevalle kielelle altistumista että se voi tapahtua.
Kun olet kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä sinun tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne.
Opiskeltu kielioppi ei koskaan korvaa tätä. Sitä käytetään "tarkistamaan" ja tarvittaessa korjaamaan omaksuttua kieltä, joko ennen kuin sen sanoo tai kirjoittaa tai sitten sen jälkeen, mutta sitä ei käytetä ollenkaan alunperin muodostaessa lauseita mitä haluaa sanoa. Tai jos käytetään, kuten esimerkiksi vieraan kielen opiskelija aluksi tekee kun omaksuttua kielitaitoa ei vielä kunnolla ole, niin lauseiden tuottaminen on hidasta ja kömpelöä.
Kun lapsi oppii pikkuhiljaa äidinkielensä, niin ei sillä ole mitään tietoa mistään kieliopista ennen kuin se koulussa aikanaan opetetaan mutta se kuitenkin puhuu ihan suhteellisen oikein jo varhaisella iällä eikä tee mitään erikoisia kielioppivirheitä mitä esimerkiksi vierasta kieltä opetteleva helposti tekee.
Jotta lapsi omaksuisi kunnollisen kirjakielen, niin sen pitäisi erityisesti kouluikäisenä ollessaan herkkyysiässä kielen oppimiselle lukea monipuolista oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä, eli käytännössä lukea kirjoja. Jos suurin osa altistuksesta kielelle tapahtuu vain jossain sosiaalisessa mediassa ym. kirjoitetulla "chatslangilla", niin silloin lapsi ei omaksu oikeaa kirjakieltä, niinkuin pitäisi.
Samalle ihmiselle voidaan myöhemmin peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa opettaa kielioppi vaikka miten hyvin, mutta siitä huolimatta kyseinen ihminen esim. vauvapalstalle vapaa-ajallaan kirjoittaessaan tekee alkeellisia virheitä koska hän käyttää omaksuttua kieltänsä, eikä aktiivisesti huomioi oppimaansa kielioppia ja korjaa omaa ulosantiaan.
Sitten, kun henkilö tietoisesti huomioi oikeinkirjoituksen esimerkiksi kielitaitoa mittaavassa kokeessa tai muussa tilanteessa, hän käyttää opiskelemaansa kielioppia ja pystyy kirjoittamaan oikeaoppista tekstiä. Mutta se on hänelle paljon "kuluttavampaa" ja vie enemmän aikaa, koska henkilö joutuu prosessoimaan ja "korjaamaan" kaiken mitä kirjoittaa opiskelemansa pohjalta.
Esimerkiksi jotkut vieraiden kielten opiskelijat ovat peloissaan että tekevät virheitä, ja käyttävät tätä koko ajan myös silloinkin, kun ei pitäisi, esimerkiksi puhuessaan niitä-näitä toisen kanssa. Silloin heidän ulosantinsa on kömpelöä ja puhuminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömän vaikealta liiallisen miettimisen takia.
Äidinkielensä kanssa yksikään ihminen ei halua/kykene "skarppaamaan" tällä tavoin 24/7, jolloin virheitä syntyy helposti heti kun huomio oikeinkirjoitukseen herpaantuu, vaikka olisi miten korkeakoulutettu jos omaksuttu kielitaito on heikolla pohjalla. Opitut kielioppisäännöt myös tapaavat unohtua jos niitä ei käytä tarpeeksi, ja sitten ollaankin tilanteessa että ei välttämättä edes pystytä kirjoittamaan täysin oikein vaikka yritettäisiin.
Ongelma ei ole siis missään koulun äidinkielen opetuksessa, pakkoruotsiin käytetyssä ajassa tms, vaan siinä, etteivät lapset saa riittävää pohjaa kunnolliselle kielitaidolle, ts. he eivät lue tarpeeksi monipuolista kirjallisuutta! Totuttakaa lapsenne lukemaan ja kannustakaa siihen, sitä mukaa kun lukutaito kehittyy, lapsi omaksuu täysin automaattisesti ja itsestään hyvän kirjakielen ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella, ja se kestää läpi koko elämän.
Eipä tuo sinullakaan näytä tulleen tarpeeksi montaa kirjaa luetuksi, vai meinaatko että tuo viestisi on esimerkki täydellisestä suomen kielestä?
Näin. Suomen kielessä ei ole sinä-passiivia.
Ja mihinkähän tällä viittaat? Miksi suomen kielessä pitäisi olla sinä-passiivi?
No olisikohan viitattu vaikka tuohon tekstiin, jossa on käytetty sinä-passiivia?
Kun lukee pitkään huonosti tuotettua tekstiä, niin kyllä se tarttuu ajan saatossa ihmiseen. Jossain vaiheessa pitää oikeasti miettiä ja tsempata, että miten joku asia nyt oikeaoppisesti kirjoitetaan. Joskus lukiossa osasin kirjoittaa paljon selkeämmin kuin nykyään. Tässä välissä on opiskeltu pari korkeakoulututkintoakin, mutta kielitaito englantia lukuun ottamatta on taantunut huomattavasti.
Yks esimerkki toimittajien ja suomentajien äidinkielestä tulee mieleen: Tuleeko "miten" tai "kuka" -sanan eteen tosiaan pilkku? Nykyisin ihan joka paikassa, sekä lehdissä että tv-sarjojen suomennoksissa lukee esim. "Tänään näytän, miten tehdään kakku." ?! Wtf, onko siihenKIN tullut joku uus typerä kielioppisääntö vai oonko minä, äidinkielinatsi, ollu aina väärässä?
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli kans mieleen se, että eipä kovin pitkään ole ollut mahdollisuutta nähdä näin laajasti muiden ihmisten kirjoituksia. Jos lukee vain palstoja eikä oikeaa kirjallisuutta, niin mistäpä se kielioppi tarttuisi.
Tämä on niin totta. Edesmennyt äitini oli käynyt kaksi vuotta kiertokolua ja eläessään luki suuret määrät kunnollista kirjallisuuta ja osasi kirjoitta täysin oikeaa suomea.
Nyt joku väittää, ettei voi olla niin vanhaa äitiä kenelläkään, mutta minulla oli. Hän oli syntynyt 1913.
Mitä tapahtui konditionaalille?
"Olisin iloinen, jos tulet."
"Jos tulit, olisin iloinen."
Molempia muotoja olen nähnyt viime aikoina.
Te, jotka napisette siitä, et mitä väliä miten someen kirjotetaan: Ei kukaan oo kirjakieltä pyytänytkään (kuten en itekään kirjota), mut olis huomattavasti mukavampaa lukea tekstejä mitkä ei sisällä pilkkuvirheitä, yhdyssanavirheitä, eikä kirjotettas niitä hemmetin kansallisuuksia isolla (se on selkee kielioppivirhe, kun ihan tarkotuksella laittaa ison alkukirjaimen esim.sanaan suomalainen, vaik se kuuluu kirjottaa pienellä. Ellei sitten kyseessä oo sukunimi tai joku lehti.). Lisäks ylimääräset kirjaimet esim.sanoissa "piirrustus", "mitalli", " enään" tai "puollustaa" on ihan älyttömiä kielioppivirheitä. Kenelle voi tulla ees mieleen lisätä ylimääräsiä kirjaimia ihan simppeleihin suomen kielen sanoihin?
Typot ovat asia erikseen, niitä sattuu, mut surkee äidinkieli ei oo mikään kirjotusvirhe, vaan saa kirjottajan vaikuttamaan..no, typerältä.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka napisette siitä, et mitä väliä miten someen kirjotetaan: Ei kukaan oo kirjakieltä pyytänytkään (kuten en itekään kirjota), mut olis huomattavasti mukavampaa lukea tekstejä mitkä ei sisällä pilkkuvirheitä, yhdyssanavirheitä, eikä kirjotettas niitä hemmetin kansallisuuksia isolla (se on selkee kielioppivirhe, kun ihan tarkotuksella laittaa ison alkukirjaimen esim.sanaan suomalainen, vaik se kuuluu kirjottaa pienellä. Ellei sitten kyseessä oo sukunimi tai joku lehti.). Lisäks ylimääräset kirjaimet esim.sanoissa "piirrustus", "mitalli", " enään" tai "puollustaa" on ihan älyttömiä kielioppivirheitä. Kenelle voi tulla ees mieleen lisätä ylimääräsiä kirjaimia ihan simppeleihin suomen kielen sanoihin?
Typot ovat asia erikseen, niitä sattuu, mut surkee äidinkieli ei oo mikään kirjotusvirhe, vaan saa kirjottajan vaikuttamaan..no, typerältä.
Eikö englanniksi kirjoitettaessa kansallisuudet kirjoiteta isolla, jos se on sieltä tarttunut ja ei olla enää ihan varmoja miten suomeksi piti laittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat johtuvat siitä että kieltä ei ole omaksuttu kunnolla. Kieltä ei varsinaisesti voi vain opiskella, tai voi, mutta se ei johda hyvään kielitaitoon ellei omaksumista tapahdu. Omaksumiseen taas tarvitaan runsaasti monipuoliselle, mutta kuitenkin ymmärrettävällä tasolla olevalle kielelle altistumista että se voi tapahtua.
Kun olet kunnolla omaksunut kielen, niin se tulee täysin automaattisesti oikein, eikä sinun tarvitse miettiä kielioppisääntöjä ja että minkä muodon mistäkin sanasta laittaa mihinkin kohtaan jne.
Opiskeltu kielioppi ei koskaan korvaa tätä. Sitä käytetään "tarkistamaan" ja tarvittaessa korjaamaan omaksuttua kieltä, joko ennen kuin sen sanoo tai kirjoittaa tai sitten sen jälkeen, mutta sitä ei käytetä ollenkaan alunperin muodostaessa lauseita mitä haluaa sanoa. Tai jos käytetään, kuten esimerkiksi vieraan kielen opiskelija aluksi tekee kun omaksuttua kielitaitoa ei vielä kunnolla ole, niin lauseiden tuottaminen on hidasta ja kömpelöä.
Kun lapsi oppii pikkuhiljaa äidinkielensä, niin ei sillä ole mitään tietoa mistään kieliopista ennen kuin se koulussa aikanaan opetetaan mutta se kuitenkin puhuu ihan suhteellisen oikein jo varhaisella iällä eikä tee mitään erikoisia kielioppivirheitä mitä esimerkiksi vierasta kieltä opetteleva helposti tekee.
Jotta lapsi omaksuisi kunnollisen kirjakielen, niin sen pitäisi erityisesti kouluikäisenä ollessaan herkkyysiässä kielen oppimiselle lukea monipuolista oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä, eli käytännössä lukea kirjoja. Jos suurin osa altistuksesta kielelle tapahtuu vain jossain sosiaalisessa mediassa ym. kirjoitetulla "chatslangilla", niin silloin lapsi ei omaksu oikeaa kirjakieltä, niinkuin pitäisi.
Samalle ihmiselle voidaan myöhemmin peruskoulussa, lukiossa ja korkeakoulussa opettaa kielioppi vaikka miten hyvin, mutta siitä huolimatta kyseinen ihminen esim. vauvapalstalle vapaa-ajallaan kirjoittaessaan tekee alkeellisia virheitä koska hän käyttää omaksuttua kieltänsä, eikä aktiivisesti huomioi oppimaansa kielioppia ja korjaa omaa ulosantiaan.
Sitten, kun henkilö tietoisesti huomioi oikeinkirjoituksen esimerkiksi kielitaitoa mittaavassa kokeessa tai muussa tilanteessa, hän käyttää opiskelemaansa kielioppia ja pystyy kirjoittamaan oikeaoppista tekstiä. Mutta se on hänelle paljon "kuluttavampaa" ja vie enemmän aikaa, koska henkilö joutuu prosessoimaan ja "korjaamaan" kaiken mitä kirjoittaa opiskelemansa pohjalta.
Esimerkiksi jotkut vieraiden kielten opiskelijat ovat peloissaan että tekevät virheitä, ja käyttävät tätä koko ajan myös silloinkin, kun ei pitäisi, esimerkiksi puhuessaan niitä-näitä toisen kanssa. Silloin heidän ulosantinsa on kömpelöä ja puhuminen tuntuu melkein ylitsepääsemättömän vaikealta liiallisen miettimisen takia.
Äidinkielensä kanssa yksikään ihminen ei halua/kykene "skarppaamaan" tällä tavoin 24/7, jolloin virheitä syntyy helposti heti kun huomio oikeinkirjoitukseen herpaantuu, vaikka olisi miten korkeakoulutettu jos omaksuttu kielitaito on heikolla pohjalla. Opitut kielioppisäännöt myös tapaavat unohtua jos niitä ei käytä tarpeeksi, ja sitten ollaankin tilanteessa että ei välttämättä edes pystytä kirjoittamaan täysin oikein vaikka yritettäisiin.
Ongelma ei ole siis missään koulun äidinkielen opetuksessa, pakkoruotsiin käytetyssä ajassa tms, vaan siinä, etteivät lapset saa riittävää pohjaa kunnolliselle kielitaidolle, ts. he eivät lue tarpeeksi monipuolista kirjallisuutta! Totuttakaa lapsenne lukemaan ja kannustakaa siihen, sitä mukaa kun lukutaito kehittyy, lapsi omaksuu täysin automaattisesti ja itsestään hyvän kirjakielen ilman, että sitä tarvitsee erikseen opetella, ja se kestää läpi koko elämän.
Eipä tuo sinullakaan näytä tulleen tarpeeksi montaa kirjaa luetuksi, vai meinaatko että tuo viestisi on esimerkki täydellisestä suomen kielestä?
Näin. Suomen kielessä ei ole sinä-passiivia.
Miten niin ei ole? Kyllähän sitä käytetään nykyisin ja on varmaan ennenkin käytetty vaikka kuinka paljon? Kuka sen päättää, miten saa sanoa ja miten ei?
Ja miten se korvataan jos haluaa esittää jonkin asian niin että lukija havainnoittaisi sitä itseensä?
Ennen vanhaan oli käytännössä pakko esimerkiksi osata laskea päässä, nykyään ei viitsitä edes uhrata ajatusta tuollaiselle taidolle kun aina voi turvautua laskimeen. Tai periaatteessa ehkä osaisi, mutta ei jaksa miettiä vaan mennään helpomman kautta ja etsitään taulukkoa.
Ja kun jotain taitoja tai tietoja ei käytetä, niin kyllä ne unohtuu vaikka olisi joskus osattukin. Korkeakouluopiskelijoillakin tapaa sellaista opiskelutyyliä, että tenttiä edeltävänä iltana yritetään tankata kaikki mahdollinen ulkoa että saadaan tentti tehtyä. Sitten kun se on ohi, niin jonkin ajan kuluttua ei muistetakaan enää yhtään mitään koko asiasta.