Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iski menkkojen ekana päivänä kauheat kivut kaupassa, pyörrytti ja vatsa alkoi möyriä uhkaavasti. Ei ollut asiakas-WC:tä, mutta ruuhka-aika kylläkin, tietysti. Kyykin kassajonossa kalmankalpeana yrittäen pysyä tajuissani ja rukoillen, ettei oksu tai ripaska tulisi vielä. Nolotti niin hitosti, vakkarikauppakin vielä. Luulivat tietysti, että olin kännissä tai jotakin, perjantai-ilta kun oli. Kykenin seisomaan juuri sen verran, että sain ostokseni maksettua ja pakattua. Ryntäsin vauhdilla ulos kaupasta, kyykkimään vuorostaan kaupan pihalle. Päätin, että on parasta yrittää raahautua läheisen metsikön suojiin, jotta saisin tyhjentää sisukseni yksityisesti. Heikotti vaan niin totaalisesti, että pystyin etenemään aina vain muutaman askeleen ja sitten valahdin taas kyykkyyn. Oli varmaan koomisen näköistä touhua tosiaan. Selvisin kuitenkin metsikön katveeseen, jossa heittäydyin helpottuneena maahan makuulle, alkaen oksentaa. Välillä piti repiä housut kinttuun ja päästää ripaskat. Lopulta olo helpotti sen verran, että päätin nousta ja yrittää kävellä kotiin. Mutta kammetessani itseni ylös huomasin kauhukseni, että paikalta olikin suora näköyhteys lähimpään omakotitaloon ja ikkunaan kerääntynyt yleisöä.

Okei, sullapa erikoiset menkat on. 

Kerrohan, joko sulla kasvaa munakarvoitusta tai viikset?

Kivuliaat kuukautiset eli dysmenorrea.

Kipulääke petti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iski menkkojen ekana päivänä kauheat kivut kaupassa, pyörrytti ja vatsa alkoi möyriä uhkaavasti. Ei ollut asiakas-WC:tä, mutta ruuhka-aika kylläkin, tietysti. Kyykin kassajonossa kalmankalpeana yrittäen pysyä tajuissani ja rukoillen, ettei oksu tai ripaska tulisi vielä. Nolotti niin hitosti, vakkarikauppakin vielä. Luulivat tietysti, että olin kännissä tai jotakin, perjantai-ilta kun oli. Kykenin seisomaan juuri sen verran, että sain ostokseni maksettua ja pakattua. Ryntäsin vauhdilla ulos kaupasta, kyykkimään vuorostaan kaupan pihalle. Päätin, että on parasta yrittää raahautua läheisen metsikön suojiin, jotta saisin tyhjentää sisukseni yksityisesti. Heikotti vaan niin totaalisesti, että pystyin etenemään aina vain muutaman askeleen ja sitten valahdin taas kyykkyyn. Oli varmaan koomisen näköistä touhua tosiaan. Selvisin kuitenkin metsikön katveeseen, jossa heittäydyin helpottuneena maahan makuulle, alkaen oksentaa. Välillä piti repiä housut kinttuun ja päästää ripaskat. Lopulta olo helpotti sen verran, että päätin nousta ja yrittää kävellä kotiin. Mutta kammetessani itseni ylös huomasin kauhukseni, että paikalta olikin suora näköyhteys lähimpään omakotitaloon ja ikkunaan kerääntynyt yleisöä.

Okei, sullapa erikoiset menkat on. 

Kerrohan, joko sulla kasvaa munakarvoitusta tai viikset?

Mikä sua vaivaa?

Oksa tuli silmään ja päivystykses lääkäri laitto tutkimusta varten jotakin oranssii nestettä silmään, minkä tarkotus oli värjätä naarmut näkyviks. Nestettä tuli liikaa. Olin siinä makuulla, niin sitä tököttii valu silmän ympärille, hiusrajaan ja korvanseutuun asti. Lopuks putsailin sitä pois vastaanottohuoneen peilin edessä ja luulin, et onnistuin saamaan enimmät pois. Valaistus oli hämänny. Kotia päästyäni huomasin, et komiat, osittain neon-oranssit kasvot katso peilistä. Olin sen näköisenä talsinu Tampereen keskustan läpi. Uusi meikkityyli?

Toivottavasti en ole jo kirjoittanut tätä aiemmin. Olin käyttänyt menestyksellä sellaisia kananfile-rintsikoita tiukan juhlapaidan alla useammissakin pippaloissa. Pysyivät hyvin tanssiessakin. Rohkaistuinpa sitten laittamaan ne hihattoman, hulmuavan kesäpaidan alle töihinkin. Firmassa oli käymässä USA:n konttorilta kollega, joka oli kuulemma ensimmäistä kertaa Euroopassa. Hän vaikutti aika lailla tynnyrissä kasvaneelta, USA:n konttori sijaitsi ei-kovinkaan kosmopoliittisessa kaupungissa preerian keskellä. Kokoushuoneemme oli kuuma, ikkunat länteen. No, varmaan arvaattekin lopun. Tunsin, kuinka toinen kanafile alkoi vähitellen irrota hikiseltä iholta pienestä rinnastani ja lopulta irtosi kokonaan. Istuin vastapäätä tätä amerikkalaista. Hän ei voinut olla huomaamatta, että jotain outoa tapahtuu paitani alla. Luojan kiitos fileet olivat keskeltä kiinni toisissaan, eikä irronnut puoli läjähtänyt lattialle. Yritin pitää toisella kädellä irronnutta filettä muka huomaamattomasti ja poistua vessaan. Voin kuvitella miten hän soitti illalla miehelleen: ”Et voi kuvitella, mitä tänään näin täällä Euroopassa!” Ei koskaan enää kanafileitä löysän paidan alle!

 En ollut syönyt  oikein mitään ja kaveri halusi vaan  kierrellä kaupoissa, koska suuntavaistoni on olematon ja kielipääni surkea  en uskaltanut sanoa että "no minä ainakin meen syömään ! " ja lähteä sooloilemaan vaan roikuin kaverin perässä. Sitten kaveri halusi kahville. Ostin ison jääkahvin , kulautin ykkösellä alas ja oksensin samantien takaisin lasiin ! Vatsa jotenkin protestoi .

Vierailija kirjoitti:

Jollain zumbatunnilla huomasin, että salin lattialla oli käytetyt pikkuhousut. Naureskelin asialle, kunnes huomasin niiden näyttävän kovin tutulta. Oli jäänyt jumppatrikoiden sisään likaset pöksyt, jotka oli tippuneet siinä hypellessä. Nolona poimin housut ja koitin piilottaa jonnekin vesipullon ja seinän väliin

En ymmärrä ollenkaan, mitä noloa siinä on, kun lahkeesta pullahtaa esiin pikkarit tms vaatekappale. Minä vaan nauraisin ja jatkaisin elämää. Vai riippuuko se nolous siitä, mikä vaatekappale sieltä lahkeesta löytyy? Onko se yhtä noloa jos se onkin vaikka sukka?

En nyt tiedä onko tämä noloa vai ei, mutta kerran tuli lähikaupan kassajonossa niin huono olo etten ehtinyt muuta kuin nappaamaan sieltä kassan päädystä muovipussin ja oksentamaan siihen. No, mulla on herkkä oksennusrefleksi ja jos alkaa vähänkään vatsassa kiertää niin oksennus tulee salamana 3 sekunnin päästä.

Vierailija kirjoitti:

 En ollut syönyt  oikein mitään ja kaveri halusi vaan  kierrellä kaupoissa, koska suuntavaistoni on olematon ja kielipääni surkea  en uskaltanut sanoa että "no minä ainakin meen syömään ! " ja lähteä sooloilemaan vaan roikuin kaverin perässä. Sitten kaveri halusi kahville. Ostin ison jääkahvin , kulautin ykkösellä alas ja oksensin samantien takaisin lasiin ! Vatsa jotenkin protestoi .

Olitte siis ulkomailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iski menkkojen ekana päivänä kauheat kivut kaupassa, pyörrytti ja vatsa alkoi möyriä uhkaavasti. Ei ollut asiakas-WC:tä, mutta ruuhka-aika kylläkin, tietysti. Kyykin kassajonossa kalmankalpeana yrittäen pysyä tajuissani ja rukoillen, ettei oksu tai ripaska tulisi vielä. Nolotti niin hitosti, vakkarikauppakin vielä. Luulivat tietysti, että olin kännissä tai jotakin, perjantai-ilta kun oli. Kykenin seisomaan juuri sen verran, että sain ostokseni maksettua ja pakattua. Ryntäsin vauhdilla ulos kaupasta, kyykkimään vuorostaan kaupan pihalle. Päätin, että on parasta yrittää raahautua läheisen metsikön suojiin, jotta saisin tyhjentää sisukseni yksityisesti. Heikotti vaan niin totaalisesti, että pystyin etenemään aina vain muutaman askeleen ja sitten valahdin taas kyykkyyn. Oli varmaan koomisen näköistä touhua tosiaan. Selvisin kuitenkin metsikön katveeseen, jossa heittäydyin helpottuneena maahan makuulle, alkaen oksentaa. Välillä piti repiä housut kinttuun ja päästää ripaskat. Lopulta olo helpotti sen verran, että päätin nousta ja yrittää kävellä kotiin. Mutta kammetessani itseni ylös huomasin kauhukseni, että paikalta olikin suora näköyhteys lähimpään omakotitaloon ja ikkunaan kerääntynyt yleisöä.

Okei, sullapa erikoiset menkat on. 

Kerrohan, joko sulla kasvaa munakarvoitusta tai viikset?

Mikä sua vaivaa?

Mulla on nyt pahat menkat.

Menin tankkaamaan uudella autolla, muistin että mies kävi viimeeksi auton sisällä kun hän tankkasi.

Joten kuvittelin että se luukku aukeaa sisältä..

Koitin ekana että aukeaako normaalisti, ei auennut, pyysin apua vanhemmalta mieheltä joka hänkään ei sitä auki saanut. Siinä 5min ihmeteltiin.

Sitten tuli joku nuorijäbä siihen ja pyysin apua, hän sai sen luukun auki hetkessä...

Ai että mua hävetti...

Kerran teininä olin ulkoiluttamassa koiraani. Koira oli minulle todella rakas ja olin hyvin ylpeä kun olin sen itse kouluttanut kävelemään nätisti hihnassa. Käveltiin liukasta, mutaista metsäpolkua kun vastaan tuli joku mummeli. Lähdimme ohittamaan mummoa, mutta ihmisrakas koirani olisi halunnut tervehtiä häntä ja kiskaisi vähän hihnaa. Minulta meni tasapaino, liukastuin mutaan ja lensin komean ilmalennon kautta turvalleni.

Mummeli ei edes kysynyt, että sattuiko minuun vaan alkoi mäkättää kovaan ääneen että "noin siinä käy kun pienille tytöille annetaan noin isoja ja vaarallisia koiria, eivät he osaa niitä kouluttaa tai saa pidettyä". (Koirani oli keskikokoinen ajokoira ja todella kiltti.)

Toljotin siinä suu auki naama punaisena häpeissäni, olinhan käyttänyt vuoden koiran kouluttamiseen ja kun vahingossa liukastun niin heti sattuu joku marmattaja vastaan. Lopetettuaan saarnansa mummeli lähti ja minä nilkutin kotiin haisevaan mutaliejuun tahriutuneena.

Vierailija kirjoitti:

Minut vietiin polttaripäivänäni laskettelemaan. Päässäni oli sellainen pirunsarvi-panta. Kesken laskemisen iski hirveä ripuli ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä pusikon keskelle hädälle. Laskin housut nilkkaan (yhä sukset jalassa) ja kyykistyin. Liikahdin jotenkin ja lähdin luisumaan yhä housut nilkoissa pois sieltä pusikon suojasta. N.10 hengen ryhmä japanilaisia laskettelijoita tuijotti suoraan minuun päin. Kiitin luojaani ettei silloin ollut vielä kännyköissä kameroita. 

Jos joku pitäisi palkita tämän ketjun nolouksista, se olisi tämä! 😅 Saisi myös hyvä TV-sketsin.

Tässäpä varoituksen sana vilja-allergisille etc. ja kun puhutaan etteikö ripla voi päästä housuun, varsinkaan naisilla. Luojan kiitos tapahtumapaikka ei julkinen, koska olen sairaan hyvä häpeämisessä. Sain elää 40 vuotta ilman riplakömmähdystä.

Edellisiltana olin maistellut giniä, pienesti vain. Mahaan ei koskenut tai mitään. Ylläni pelkkä maksimekko. Aamukahvia keittäessäni päätin päästää pikkuisen paukun. Yllätysmomentti oli järkyttävä, kun takapäästä räjähti raketin tavoin liikkeelle noro sitä ihteään. PRÄÄT! Jos mekko ei olisi estänyt, keittiö olisi ollut isommasti roiskeissa. Entä jos paikalla olisi ollut vieraita. Siitä lähtien olen suhtautunut ”viattomiin” pieruihin varauksella ja kunnioituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut vietiin polttaripäivänäni laskettelemaan. Päässäni oli sellainen pirunsarvi-panta. Kesken laskemisen iski hirveä ripuli ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä pusikon keskelle hädälle. Laskin housut nilkkaan (yhä sukset jalassa) ja kyykistyin. Liikahdin jotenkin ja lähdin luisumaan yhä housut nilkoissa pois sieltä pusikon suojasta. N.10 hengen ryhmä japanilaisia laskettelijoita tuijotti suoraan minuun päin. Kiitin luojaani ettei silloin ollut vielä kännyköissä kameroita. 

Jos joku pitäisi palkita tämän ketjun nolouksista, se olisi tämä! 😅 Saisi myös hyvä TV-sketsin.

Tosin juttu on varmaan keksitty ja yleinen urbaanilegenda-aihe.

Nuorena pidin useasti pitkiä t-paitoja ja pyöräilyshortseja. Yhden kerran olikin käynyt kakkosella käydessä pikkuinen moka, olikin pyyhkäissyt paidan helmaan takapuoleni. Kyllä hävetti, kun illalla huomasin valkoisen t-paidan takahelman olevan pskassa.

Musta nää ripuli/oksennusjutut ei oo sillä tavalla noloja, siis varmasti kamalan tuntuisia sille kenelle niin käy mutta ihmiskeho tekee tepposet välillä ja niin vois käydä kenelle vaan. Tuskin kukaan tahallaan asettaa itseään sellaiseen tilanteeseen missä joutuu juoksemaan ensimmäisen näkösuojan turviin tarpeilleen, ellei esim vedä sellaisia lärvejä ettei hallitse kroppansa toimintaa tms. Jos näkisin että joku on tukalassa tilanteessa koittaisin hienovaraisesti auttaa, esim ojentaa nenäliinaa. Eihän kukaan soimaa lapsiakaan jos käy vahinko niin miten aikuinen olis sen paremmin vastuussa kehostaan tollasissa tilanteissa.

Yksi ilta kun katsoin peiliin, oli yllätys, että päässäni oli molemmin sivuin kaksi isoa, vaaleanpunaista pupupinniä isoine korvineen. Vimpsottivat miten kuten ja tukka hapsotti. Muistin, että viisivuotiaani oli aiemmin stailannut ilmeisen väsynyttä äitiä. Mietin myös missä kaikkialla olin kulkenut, kaupassa, postissa...

Vierailija kirjoitti:

Musta nää ripuli/oksennusjutut ei oo sillä tavalla noloja, siis varmasti kamalan tuntuisia sille kenelle niin käy mutta ihmiskeho tekee tepposet välillä ja niin vois käydä kenelle vaan. Tuskin kukaan tahallaan asettaa itseään sellaiseen tilanteeseen missä joutuu juoksemaan ensimmäisen näkösuojan turviin tarpeilleen, ellei esim vedä sellaisia lärvejä ettei hallitse kroppansa toimintaa tms. Jos näkisin että joku on tukalassa tilanteessa koittaisin hienovaraisesti auttaa, esim ojentaa nenäliinaa. Eihän kukaan soimaa lapsiakaan jos käy vahinko niin miten aikuinen olis sen paremmin vastuussa kehostaan tollasissa tilanteissa.

Periaatteessa samaa mieltä. Mutta...

Niin inhimillisiä kuin nämä jutut ovatkin, niin onhan se noloa vaikkapa kyykkiä pusikossa kunnon varpusparvella, intiimipaikat paljaana, ohikulkijoiden pällisteltävänä. Tai hoiperrella yrjöillen ihmisten ilmoilla. Koitapa siinä todistella silminnäkijöille, että juujuu tää on siis vaan noro/migreeni/mikälie, en ole humalassa, enkä aineissa.

Lisäksi ulostamisen ja oksentamisen oletetaan olevan yksityistä, siten monien tiukkapipojen mielestä on täysin anteeksiantamatonta tehdä näitä julkisesti, syystä riippumatta. Tätä ketjuakin lukiessa tullut useampi tarina vastaan, missä julkisen oksu-/ripulikohtauksen kokeneet ovat saaneet tilanteessa paheksuntaa muilta ihmisiltä. Että joillakin ihmisillä on vissiin heikompi kyky asettautua toisen asemaan, ei heru kaikilta sympatiaa, ei.

Eikä silminnäkijöille edes välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, että "ahaa, tolla on varmaan migreenikohtaus", vaan esimerkiksi "jaahas joku on tainnut vetää vähän överit". Eli nolous voi tulla myös siitä, miten pahasti väärin ihmiset voivat tilanteen tulkita. Harvemmin saa tilaisuutta jäädä selittelemään kaikille, mistä kohtauksessa oli oikeasti kyse. Varsinkin pienellä paikkakunnalla voi olla hetkessä ikävässä maineessa. "Hei toi on se tyyppi, joka sillon..."

Varmaan se, kun pari vuotta sitten Citycenterissä kävin ensin ostamassa katkaisuteräveitsen (vai mikä onkaaan) ja laastareita. Menin vessaan ja viilsin, mutta eihän siinä mitkään laastarit enää auttaneet. Monen mutkan kautta sitten päivystykseen tikattavaksi taas kerran. Onneksi nykyään osaa käyttää muitakin ahdistuksenhamluntakeinoja kuin itsensä satuttamista.

Kerran helvetinmoisessa krapulassa oksensin maanantaiaamulla täpötäydessä ratikassa. Samaan aikaan tuli sitten myös ripuli sekä kuset housuun. Kaikki eritteet siis samaan aikaan. En sitten kumminkaan mennyt enää duuniin vaan jäin seuraavalla pysäkillä. Noloa oli myös se, että oksennus roiskui muiden matkustajien vaatteille.