Mikä on nolointa, mitä sinulle on tapahtunut julkisella paikalla?
Kommentit (1938)
Olin teininä kaupungilla kuukausirahaani kuluttamassa kun vähän flunssainen olo muuttui nopeasti erittäin, hmm, sekavaksi. Vaatekaupassa kävelin suoraan kohti jotain henkilöä, tein nopean väistämisliikkeen sanoen "anteeksi" ja törmäsin kopsahtaen... PEILIIN! Katsoin siis omaa peilikuvaani. Kotona kuumemittari näytti huimia lukemia.
Vierailija kirjoitti:
Olimme menossa elokuviin miehen kanssa ja kävin ennen näytöstä pissalla, elokuvateatterissa on vain yksi vessa kaikille.
Pelkään jumiin jäämistä enkä ikinä lukitse ovea, joten pyysin miestä seisomaan edessä vartiossa. Kohta siihen rynni sitten isokokoinen, kovassa hädässä ollut nainen joka ei ottanut kuuleviin korviinsakaan kun mies sanoi että " vaimoni on siellä ", vaan tuuppasi miehen sivuun ja kiskaisi oven auki ihmisiä täynnä olevaan aulaan. Olin juuri noussut seisomaan ja vedin pikkuhousuja ylös.
Siis miten tämä isokokoisuus liittyi asiaan? Sun mies ei uskaltanut sen takia seisoa paikallaan ja vartioida ovea?
Noin 20-vuotiaana puolukkasiivilä petti pahan kerran, ja oli valkoiset housut. Se junamatka tuntui lennolle Marsiin.
En tiedä noloimmasta, mutta viimeisin nolo tilanne oli Siwan korjaan k marketin kassalla. Kurotuin ottamaan muovikassia ja sieltä se tuli, PIERU! OMG! Tosin "äänetön ohjus" mutta maaliin se taisi kikatuksesta päätellen osua
Mentalisti hypnotisoi huoltoaseman kahviossa olevat ihmiset näkemään minut alastomana kahvilla käymässä, vaikka olin ihan normaalisti pukeutunut. Tosin kyseinen mentalisti sai itse kohdata saman kohtalon vähän myöhemmin käydessään ostoksilla. Kjäh kjäh.
Tää ei oo nolointa mitä ikinä tapahtunut, mut just eilen miul oli löysän mekon helma noussut niin et pikkarit näky ku lähdin yliopistolta kävelemään kotia kohti, muutaman minuutin päästä eräs nainen joka ajoi ohitseni tööttäsi ja viittoi kiskomaan helmaa alas 😂
Nolotti, mutta olisi nolottanut enemmän jos tämä nainen ei olisi auttanut ja oisin 30 min kävellyt mummopikkarit esillä
Olen töissä pienen kaupungin pikaruokaravintolassa. Olin yksin aamuvuorossa, ja aamu oli ollut ihan hirveä. Kaikki mahdollinen oli mennyt töissä pieleen, ja sain viestillä kuulla äitini olevan sairaalassa mutta olin onnistunut tiputtamaan vuoron aikana puhelimeni niin että se hajosi enkä ehtinyt saada tietää miksi. Olin aivan itkun partaalla, kun vielä majoneesia pussista pullottaessani onnistuin tiputtamaan pullon lattialle niin että majoneesit räjähti pitkin takahuonetta. Katsoin äkkiä monitorista ettei liikkeessä ole yhtäkään asiakasta, suljin silmät ja huusin sydämeni kyllyydestä VITTU PERKELE. Mutta kuinka ollakaan, oli liikkeeseen sittenkin ehtinyt tulla nainen tiskille tilaamaan. Pokkana ripsarit poskilla ottamaan tilaus vastaan. Nainen oli onneksi todella ihana ja ystävällinen mutta hävetti aivan älyttömästi. Tästä ei onneksi koskaan tullut asiakaspalautetta. Ja äitikin oli kunnossa.
Olin Lontoossa arvokkaassa teatterissa katsomassa näytelmää. Yleisö oli suurimmalta osin viimeisen päälle pukeutuneita eläkeläisiä, jotka eivät ihan köyhimmästä päästä tainneet olla. Innostuin, kun teatterissa sai ostaa karkkia näytelmän ajaksi, joten ostin Skittles-pussin.
Jossain vaiheessa näytelmää päätin sitten avata pussin. Silloin sattui juuri tulemaan kovaääninen, pelottava kohta, jota säikähdin. Pussi repesi täysin, ja karkit ropisivat edessäni olevan rivin hienojen rouvien niskaan. Rouvat kääntyivät järkyttyneinä katsomaan minua, ja taivastelivat kovasti jotain, erotin ainakin ”disgusting!” ja ”oh my!”. Siinä tilanteessa melkein jo itketti, kun hävetti niin kovaa.
Koko loppunäytelmän ajan mummelit vielä pudistelivat päitään ja haroivat hiuksiaan, ja yhä vaan ropisi karkkeja lattialle... itselleni ei jäänyt yhtään...
Sain koulussa välitunnilla epilepsiakohtauksen seitsemännellä luokalla ollessani ja sain kuulla asiasta koko lopun yläasteen ajan. Minua siis kiusattiin asiasta vielä yhdeksännellä luokallakin ja kyseltiin, että "Oletko sinä nyt saanut niitä vamppikohtauksia". Olin siis muiden mielestä vamppi kun sain sellaisen kohtauksen.
- Kippasin täydessä torikahvilassa kahvini ja pullani jonkun mummon niskaan, kun tarjotin lipesi
- Tyylikkäiden nahkasaappaitteni liukkaat pohjat tekivät tepposet, kun hain lasta päiväkodista ja lensin lapsilauman sekä muutaman aikuisen edessä selälleni
- Oksensin krapulassa postilaatikolle, en vieläkään tajua miten kuudesta oluesta tuli niin hirveä olo!
- Ajoin pyörällä ojaan kaatosateessa, kun silmälasini kastuivat
- Leikin lapseni kanssa uimarannalla ja toinen tissini pomppasi ulos bikineistä
- Kävin kauppakeskuksen wc:ssä ja olin nostanut kapean trikoohameeni toimituksen ajaksi vyötärölle, siihen se sitten unohtuikin
- Löin itseäni pölynimurin putkella silmään ja näytin pitkään turpaani saaneelta
- Poltin suoristusraudalla jäljen poskeen
-
-
Nolointa lienee se, että lukiossa olin sujuvasti verisillä farkuilla, jotka jätti ruokalassa tietty tuolille jäljen. Varmaan luokassakin. Jälkikäteen miettinyt, että ei ole ihan kauheasti järkeä ollut päässä, kun eiköhän sitä voisi vaikka varata kouluun tarpeeksi siteitä tai tamponeja mukaan, poistua koulusta, siivota tuoli tai tehdä ylipäänsä jotain. Vaikeata uskoa, että nykypäivän nuoret olisivat enää näin hölmöläisiä.
Vieläkin nolottaa. kirjoitti:
Sain koulussa välitunnilla epilepsiakohtauksen seitsemännellä luokalla ollessani ja sain kuulla asiasta koko lopun yläasteen ajan. Minua siis kiusattiin asiasta vielä yhdeksännellä luokallakin ja kyseltiin, että "Oletko sinä nyt saanut niitä vamppikohtauksia". Olin siis muiden mielestä vamppi kun sain sellaisen kohtauksen.
No huh! Siis onko vamppi vampyyri? Vai vammainen? Olen sen verran vanha kai, että vamppi tarkoittaa minun kielessäni ihan muuta, mutta ei taida tähän sopia.
Itsellänikin siis on epilepsia, mutta eipä ole kukaan tuollaista ikinä sanonut.
Olin taidekoulussa ja teimme jotain työtä, ja kävelin ympäriinsä, hain tavaroita ja näin edelleen...istuin paikalleni ja kun nousin ylös, huomasin, että tuoliin oli jäänyt punaista. Tajusin, että koko ahterini on ihan veressä (kuukautiset) ja olin kävellyt pitkin luokkaa veri pehvassani vaaleissa beigeissä housuissa ja aivan varmasti moni oli nähnyt. Tuntia oli jäljellä vielä vaikka kuinka ja museokierros vielä edessä. Ei auttanut muuta kuin ottaa päälläni oleva villapaita ja kietoa se pehvan suojaksi ja olla pienellä topilla koko päivä. Lisäksi tuo veri vielä haisi ällöttävältä (voitte kuvitella...) ja mietin vain että haistaako muutkin tuon veren, sen lisäksi että he olivat nähneet sen. Kyllä 15-vuotiasta nolotti! Siellä sitten museossa käveltiin ja enpä tainnut paljon maalauksia katsella stressiltäni...
Kävelin päin lyhtypylvästä, väistin vastaantulevaa naista, joka olin minä itse peilissä jne.
Nizzan lentoasema. Kävin naistenhuoneessa ylläni leveähelmainen kellohame. Oli kova kiire , kone lähdössä. Olin mennyt puolijuoksua ties Kuinka pitkän matkaa kun huomasin ne heijastuksen itsestäni lasi-ikkunasta. Hameenhelma oli jäänyt Akaa pöksyjen vyötärönauhan alle ja olin luikkinut pakarat puolipaljaana!
Julkisella paikalla exän kanssa tuli treenikaverit vastaan. Niin, acceli oli lihonut vuodessa varmaan 30kg, täysin syömällä ja löhöämällä. Saakeli että hävetti.
Kun on isot tissit ja läikyttää juomaa, se monesti valuu tissien väliin. Onneksi sitä ei kukaan yleensä huomaa mutta on se vähän noloa kuitenkin. Samoin jotain ruokaa saa välillä onkia rintsikoista.
En yleensä IKINÄ oksenna krapulassa, kerran sitten olin ollut ystäväni luona ja olimme juoneet viiniä reippaasti kauneudenhoidon ja leffan aikana joten aamulla minulla oli yllätyskrapula. Ei kovin kivaa, sillä olin autolla ja piti hakea lapsi exän luonta! Syysaurinko oli paistanut autoon ja pahensi oloani entisestään, selvisin kuitenkin kunnialla exän pihaan ja siellä se sitten tapahtui: Huutoksensin pitkin parkkipaikkaa!
Poika oli rynnännyt ikkunaan että äiti tulee ja katselivat sieltä exän kanssa hölmistyneinä että oksentaako se?
Selitin exälle että migreeni ja en ollut ehtinyt ottaa lääkettä ajoissa, ex uskoi sillä kärsin oikeastikin migreenistä. Poika kyytiin ja kohti Hesburgeria hakemaan äidille krapulahamppari, poika oli ihan innoissaan kun sai lounaaksi ranskalaisia ja pehmiksen .
Olin parikymppisenä tiimin juniorina suuressa ja tärkeässä liike-elämän asiakaspalaverissa lähinnä muistiinpanojen ottajan roolissa. Tilanne oli vakava, olimme epäonnistuneet projektissa jotenkin ja asiakkaan ilmeet kireät ja kaikki tsemppasi asiakkaan edessä. Tehtäväni oli vain pitää palaverimuistiinpanoja ja olla muuten hiljaa.
Asiakkaalla oli vesipulloja pöydällä kuten tapana on. Päätin sitten avata yhden itselleni. Se olikin pieni geysir! Vettä ruiskusi muistiinpanoille, naamalleni jne ennenkuin sain tilanteen jotenkin kontrolliin. Oli jäänyt painetta sisään ja kai jotenkin heiluttelin pulloa liikaa, kun korkki oli tiukka. En tiennyt sen olevan kuplajuomaa. . . Palaverin vakavuutta kuvastaa se ettei yksikään noin 5-6 osallistujasta noteerannut minua geysir-tilanteessa mitenkään, vaan jatkoivat keskusteluaan kun ei mitään, vaikka sitä ei voinut olla huomaamatta. Ei kommenttia, ei vitsiä, ei paperipyyhettä. Tunsin olevani nuori ja typerä, enkä todellakaan uskaltanut käyttää tilannetta omasta puolestani tunnelman keventämiseen kuten nyt vanhempana tekisin.
En tyhmä ollut, vaan firmani oli ihan hakoteillä oikeasti, meni sitten konkkaan vuoden päästä.
Onko toisten piha julkinen paikka? Ajoin kaatosateessa pyörällä töihin, rillipäänä olin tietysti hetkessä sokea ja niin vain kävi että ajoin vahingossa pois jalkakäytävältä ja jonkun pihaan ! Tupakkaa polttava nainen, tai ainakin olettaisin että hän oli nainen, seisoi kuistilla ja tuijotti suu auki kun sujahdin pyörällä ohi lähes seinää hipoen ja onnistuin lopulta pääsemään takaisin pyörätielle.