Lue keskustelun säännöt.
Sukulainen työntää lapsensa kesälomaksi meille! Muita?
12.06.2017 |
Onko teillä muilla lähipiirissänne tai suvussanne sellaista vanhempaa tai vanhempia, jotka jollakin verukkeella työntävät lapsensa teille viettämään kesälomaa? Viikkoja, jopa kokonaisen kuukauden?
Se veruke voi olla tyyliin: onpahan lapsilla sitten seuraa toisistaan, meidän lapset on niin pitkään jo puhuneet asiasta, kun meidän on oltava töissä eikä ketään lasta hoitamassa tms.
Monesti myös laitetaan lapsi asialle kysymään ja miten lapselle voi kauniisti sanoa ettei onnistu?
Meillä lähipiirissämme on tällainen läheinen joka pitää itsestäänselvyytenä, että lähettää lapsensa joka kesä meille pariksi viikoksi lomailemaan. Nykyään hän ei edes kysy sopiiko meille ylipäätään, että lapset tulevat meille - hän lähinnä vain varmistaa ja ilmoittaa, että onhan meillä sillä ja sillä viikolla kesäloma kun lapset ovat juuri silloin tulossa meille.
Että kiitos vaan ilmoituksesta. :(
Lapsissahan ei sinänsä ole mitään vikaa, tykkäävät olla kanssamme. Se vika on vanhemmissa. Tiedän jo kuvion aiemmista kesistä: lapset tulevat pienien, määrällisesti alakanttiin mitoitettujen vaatenyssyköidensä kanssa ja viettävät meillä lomaansa. Syövät, juovat, osallistuvat kaikkeen meidän kustannuksellamme. Me maksamme kaiken. Välillä pitää tietysti pestä likaisia vaatteita ja käydä ostamassa uusia. Ja me maksamme kaiken.
Olisi ihan kiva rentoutua omalla kesälomalla oman perheen kanssa. Ei sinänsä että lapset meille vierailta tuntuisivat. Mutta ei ne omia kuitenkaan ole. Ja tuo ettei vanhemmat korvaa edes kuluja, ainakin osaa niistä. Ihan käsittämätön kuvio mielestäni! :(
Kommentit (134)
joku roti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton, mutta keväällä sukulaiseni keksi, että ottaisin hänen 2-vuotiaansa hoitoon heinäkuussa 3 viikoksi.
Työttömänä ajattelin, että "ok, kunhan korvauksesta sovitaan ja tehdään oikea työsopimus". No ei käynyt hänelle, vaan hän oli ilmeisesti ajatellut, että 10-15 euroa on minulle, aikuiselle ihmiselle, sopiva korvaus 10 tunnin työpäivästä :D
Ei tullut kauppoja ei. En ole niin lapsirakas.
Jos perhe olisi läheinen muutenkin, olisin voinut suostua, mutta tilanne tuntui lähinnä hyväksikäytöltä. Hänen tarkoituksenaan oli ilmeisesti säästää päivähoitomaksuissa.
Perhe on muuten hyvin varakas, tietysti.
a) Oikea työsopimus, eli olisit reilusti kieltäytynyt työttömyyskorvauksesta tuolta ajalta ja täyspäiväisesti huolehtinut 2-vuotiaasta. Ihan selvä vaihtoehto, ei käynyt heille. b) olisivat maksaneet kulukorvausta 15 euroa x 15 päivää = 225, ei käynyt sinulle. ---> Game Over
Eihän tuolla kukaan 3vk elä, josta vielä osa menee lapsen ruokaan, vesimaksuihin, matkoihin jne.
Jo pelkkä asuminen vie useamman sata euroa, vaikka olisi omistusasunto. Tuossa tapauksessa vain yhdeltä viikolta olisi tullut työttömyyskorvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joku roti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton, mutta keväällä sukulaiseni keksi, että ottaisin hänen 2-vuotiaansa hoitoon heinäkuussa 3 viikoksi.
Työttömänä ajattelin, että "ok, kunhan korvauksesta sovitaan ja tehdään oikea työsopimus". No ei käynyt hänelle, vaan hän oli ilmeisesti ajatellut, että 10-15 euroa on minulle, aikuiselle ihmiselle, sopiva korvaus 10 tunnin työpäivästä :D
Ei tullut kauppoja ei. En ole niin lapsirakas.
Jos perhe olisi läheinen muutenkin, olisin voinut suostua, mutta tilanne tuntui lähinnä hyväksikäytöltä. Hänen tarkoituksenaan oli ilmeisesti säästää päivähoitomaksuissa.
Perhe on muuten hyvin varakas, tietysti.
a) Oikea työsopimus, eli olisit reilusti kieltäytynyt työttömyyskorvauksesta tuolta ajalta ja täyspäiväisesti huolehtinut 2-vuotiaasta. Ihan selvä vaihtoehto, ei käynyt heille. b) olisivat maksaneet kulukorvausta 15 euroa x 15 päivää = 225, ei käynyt sinulle. ---> Game Over
b) 225 euroa on aika pieni korvaus 150 tunnin työstä
Jos saat ansiosidonnaista vaikkapa 1200 euroa ja siihen pari sataa päälle, niin eikö se ole jo kohtuullinen korvaus?
Häpeä. Senkin lusmu. Tyypillinen työtön.
-Yrittäjä
Kahta viikkoa en, viikko vielä menisi. Nyt on saatava suu auki. Toteat, että teidät onkin kutsuttu mökille/lähdette parisuhdeleirille tms.
Sanot myös heti kärkeen, että olette lähdössä puolison kanssa reissuun (vaikka ette olisikaan), ja käykö ko. perheelle, että X viikonloppuna teidän lapset ovat heillä.
Ja ei ole noloa kysyä etukäteen paljonko lapsilla on käyttärahaa mukana, niin tiedätte mitä ohjelmaa voitte tälle viikolle miettiä.
Mulle tulee tästä ketjusta surullinen mieli.
Siksi että itse olin pienenä se lapsi, jonka yh-äitini työnsi sukulaisille kesäksi, että pääsi viettämään "laatuaikaa" milloin minkäkin miesystävän kanssa.
Minua hävetti tilanne aina ihan hirveästi. Tiesin itsekin olevani pelkkä riesa sukulaisperheelle ja kuulin heidän keskenään käymiä keskusteluja "helvetti, miten se voi tehdä näin" ja "ei se antanut sille edes rahaa mukaan".
Arvatkaapa tuntuiko kauhealta olla paikassa, johon ei ollut tervetullut? Yritin olla mahdollisimman kiltti ja helppo, pesin omia alushousujanikin nyrkkipyykillä (8-vuotiaana) kun en halunnut kuluttaa heidän sähköjään. Pelkäsin kuollakseni, että kusen yöllä housuuni ja joudun tappamaan itseni aamulla, kun hävettää liikaa.
Äitini oli itse maanisdepressiivinen ja täysin kykenemätön vanhemmaksi.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Älkää kostako niille lapsille sitä, että heidän vanhempansa ovat törppöjä. Lapsi ei voi asialle mitään ja häpeää varmaan itsekin.
Tehkää lastensuojeluilmoitus, jos tuntuu, että vanhemmuus on hukassa sukulaisperheessä.
Muussa tapauksessa jutelkaa hyvissä ajoin, ettette halua lapsia sinne tänä kesänä ja ehdottomasti niin, etteivät nämä lapset ole kuulemassa.
Olen hoitanut kesälomallani viikon siskon lapsia omieni lisäksi. Tosin sillä erotuksella, että yöksi vein heidät kotiinsa. Serkuksilla oli kivaa keskenään, enkä mitään kulukorvausta todellakaan ottanut. Meidän perheessä autetaan toinen toista, jos tarve on. En ehkä kuitenkaan pidempää aikaa jaksaisi, ja kyllä saisin suuni auki, mikäli järjestelyssä alkaisi haiskahtaa sellainen hyväksikäyttö-kuvio.
Toisaalta esikoisen ollessa 2 v., tarvitsimme hänelle 3 päiväksi hoitajan kesällä töiden vuoksi. Miehen sisko lupautui hoitamaan, kun oli kesälomalla. Hoisi kuulemma mielellään, tuli meille päiväksi, olin tehnyt tai varannut ruuat kaikki valmiiksi jne. Ei halunnut maksua, mutta jälkikäteen kyllä kovasti puhui muille kovaan ääneen miten rankkaa oli, kun oikein joutui kesälomansa käyttämään lapsenhoitoon. Jäi niin paha maku tuosta voivottelusta, etten enää ole häneltä apua pyytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää opetella sanomaan ei. Omissa lapsissakin on jo paljon hoidettavaa, en ottaisi toisten muksuja noin vaan hoitoon, varsinkaan jos ei ole tasapuolista.
Otat lapset iloisesti vastaan ja kerrot että hoitopaikka maksaa 100euroa päivältä, sisältäen majoituksen ja ruuat yms. Päälle tietysti alv ja on kotitalousvähennyskelpoinen - tai sitten hän ottaa teidän lapset vastaavaksi ajaksi korvauksetta myös hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette isovanhempia, eikö niin?
Tuttu ilmiö, keskusteltiin asiasta viimeksi lukupiirissä. Jotkut vanhemmat olettavat, etteivät isovanhemmat kaipaa lainkaan lomaa kiireisestä ja stressaavasta työstä, vaan mieluimmin nauttivat lastenlapsien hoidosta, joilla jokaisella on äidin antama ohjevihkonen mukana, mitä lapsen kanssa voi tehdä ja mitä lapsi voi syödä.
Vaatemyssykkä on taas vihje vaateostoksille ja ostoslista lapsen päässä, joka on valmiiksi mietitty vanhempien kanssa, mitä merkkiä pitää olla, ettei hutia tuli.
Nuorena sitä kuvitteli, kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, niin sitten on aikaa harrastuksille, lukemisille jne. ja rahaa enemmän matkusteluun, remppoihin jne. mutta toisin kävi, nyt on vielä kiireisempää, kun on iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat hoidettavana, jotka tarvitsevat apua, selviintyäkseen arjesta ja sitten on vielä lastenlapset ja alati uusiutuva ja stressaava päivätyö.
Otan osaa ap.
Lapsettomille aina sanotaan: "ei se pikkulapsiaika kauaa kestä. Sen jälkeen saa nauttia aikuisten lasten seurasta. Ja ajattele, jos ei tee lapsia, ei saa lapsenlapsiakaan!"
Ei tuo nyt ihan siltä kuulosta :D
Ja monella vielä isoisät lupaavat kaiken laista ) sitten käydään ongella jne. Ja mummo raataa sisätiloissa, jopa alkeellisissa kesämökissä, jossa kylmätilaa ei juuri ole.
Ja viimeistään kolmantena päivänä lapset alkavat ikävöidä vanhempiaan, kun uutuuden viehätys on ohi ja samaan aikaan ukin hermot kiristyvät lasten ääniin ja touhuihin ja yksi äksyilevä on lisää.
Kyllä naisen elämä on ihmeellistä, iästä riippumatta ja tuntuu, ettei anna koskaan tarpeeksi ja riittävästi, vaan odotuksia ja vaatimuksia ladataan lisää ja lisää. Missä on miehet?
Vierailija kirjoitti:
Oma kesäni menee rattoisasti miehen lapsia hoitaessa. Mies lupaa aina iloisena exälleen että kyllähän ne lapset voi tulla vaikka koko kesäksi. Harmi vaan kun ei itse hoida...
Näillä lapsilla myös hiertävän pienet vaatteet ja liian vähän mukana. Eivät osaa siivoilla jälkiään, ei peruskäytöstapoja yms. Missään ei oikein voida käydä tästä syystä. Huoh. Surullista hoitaa lapsia joita kukaan ei halua.
Mies ei itse hoida lapsiaan? Miksi suostut tuohon ja olemaan "miehen" kanssa joka hoidattaa lapsensa sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahta viikkoa en, viikko vielä menisi. Nyt on saatava suu auki. Toteat, että teidät onkin kutsuttu mökille/lähdette parisuhdeleirille tms.
Sanot myös heti kärkeen, että olette lähdössä puolison kanssa reissuun (vaikka ette olisikaan), ja käykö ko. perheelle, että X viikonloppuna teidän lapset ovat heillä.
Ja ei ole noloa kysyä etukäteen paljonko lapsilla on käyttärahaa mukana, niin tiedätte mitä ohjelmaa voitte tälle viikolle miettiä.
Ei tuossa tilanteessa enää kysellä käykö, vaan reippaasti ilmoitetaan, että me tuodaan lapset teille. Vastavuoroisuus toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku roti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lapseton, mutta keväällä sukulaiseni keksi, että ottaisin hänen 2-vuotiaansa hoitoon heinäkuussa 3 viikoksi.
Työttömänä ajattelin, että "ok, kunhan korvauksesta sovitaan ja tehdään oikea työsopimus". No ei käynyt hänelle, vaan hän oli ilmeisesti ajatellut, että 10-15 euroa on minulle, aikuiselle ihmiselle, sopiva korvaus 10 tunnin työpäivästä :D
Ei tullut kauppoja ei. En ole niin lapsirakas.
Jos perhe olisi läheinen muutenkin, olisin voinut suostua, mutta tilanne tuntui lähinnä hyväksikäytöltä. Hänen tarkoituksenaan oli ilmeisesti säästää päivähoitomaksuissa.
Perhe on muuten hyvin varakas, tietysti.
a) Oikea työsopimus, eli olisit reilusti kieltäytynyt työttömyyskorvauksesta tuolta ajalta ja täyspäiväisesti huolehtinut 2-vuotiaasta. Ihan selvä vaihtoehto, ei käynyt heille. b) olisivat maksaneet kulukorvausta 15 euroa x 15 päivää = 225, ei käynyt sinulle. ---> Game Over
b) 225 euroa on aika pieni korvaus 150 tunnin työstä
Jos saat ansiosidonnaista vaikkapa 1200 euroa ja siihen pari sataa päälle, niin eikö se ole jo kohtuullinen korvaus?
Häpeä. Senkin lusmu. Tyypillinen työtön.
-Yrittäjä
Muuten hyvä, mutta olen peruspäivärahalla, sillä valmistuin alkuvuodesta.
Miten työkkäri edes suhtautuisi tällaiseen 15 euron "kulukorvaukseen", kun en olisi työmarkkinoiden saatavilla 3 viikkoon? Tulisiko karenssia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun luokseni lähetettäisiin lapsi pienissä/rikkonaisissa tai liian vähissä vaatteissa soittaisin perään että missä ovat ehjät ja sopivat, kuuluvat lasten perusoikeuksiin. Kertoisin myös että ilmottaudumme sosiaalitoimistoon hakemaan apua, jos ei ole edes ehjiä vaatteita, apua selvästi tarvitaan.
En ikinä pukisi lastani pieniin tai rikkonaisiin vaatteisiin. Tuskin lasten omat vanhemmatkaan änkäytyvät pieniin vaatteisiin. Miksi kuvitteleevat että lapsi voi?
Mä olin varmaan tuollainen lapsi joka työnnettiin kesällä mummolaan ja serkuille. Tosin mummolassa taidettiin olla kaikki serkukset ja kivaa meillä oli. Tuskin meistä kauheasti vaivaakaan oli, lapsuudessa aurinko paistoi aina ja oltiin rannalla kaiket päivät. Taidettiin olla aika heitteillä koska vanhinkin oli alle 10v enkä muista että kukaan aikuinen olisi mukana ollut.
Serkkuilla olin myös kesäisin mutta serkut eivät vastavuoroisesti viettäneet aikaa meillä koska meillä ei isäni takia viihtynyt kukaan, en edes minä =(
En tiedä maksettiinko minusta korvausta, tuskin. Luultavasti kaikki säälivät minua niin paljon että suostuivat ottamaan minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä käsittämätöntä on se ettet palauta lapsia samana iltana takaisin kotiinsa?!
Miten niin palauta? Ei niitä tarvitse ottaa edes vastaan, jos ei halua.
Aivan uskomaton ketju. Ihanko oikeasti tuollaisia hyväksikäyttäjiä on? Ja aivan oikeastiko joku suostuu hyväksikäytettäväksi?
Vaihtoehdot ovat:
1) sanot, että meillä on muuta suunnitelmaa muiden tuttujen kanssa, emmekä voi ottaa muita lapsia mukaan
2) sanot ne päivät, jolloin voit ottaa lapsen teille. 2- 3 päivää ja juuri tänä ajankohtana
3) sanot, että voit ottaa viikoksi, mutta rahatilanteenne vuoksi joudut pyytämään ylläpitokorvausta vaikka 20 e/ Pv.
Mikä tässä on niin vaikeaa?
Hemmetin vässykät. Jos lapset laitetaan teille vastoin tahtoa, tehkää lasu.. Kyllä sosiaalitoimistosta löytyy väkeä hakemaan nämä ei-halutut lapset pois ja vievät huostaan sitten. Kyllä yhteiskunta huolehtii kerran vanhemmista ei siihen ole.
Hyvää kesää.
Olen itse ehdottannut kummilapsen mukaan ottamista kesäreissulle. Hänestä oli myös seuraa omille lapsille. Tosin ei uskonut, kun sanoin että nut nukkumaan, jäi kännykälle. Nirso syömään. Pää tuli kipeäksi, jos joku juttu ei mennyt hänen mielensä mukaan jne.jne. Pikkujuttuja. Seuraavana kesänä en halunnut enää häntä mukaan, mutta äitinsä aloitti hyvissä ajoin puhumisen kuinka kivaa siellä reissussa lapsella oli ollut. Minulla ei ollut niin leppoista lomaa kuin olin kuvitellut, joten sanoin että tällä kertaa ei onnistu mukaan lähtö. Ehdotin toki, että oma lapseni voisi lähteä heidän mökilleen joku viikonloppu. Eipä ole onnistunut.
Uskomatonta että joku vaan työntää lapset kysymättä mitään. Ja vielä ei maksa kustannuksia.
Tos on kuitenkin monta vaihtoehtoa mitä voi tehdä. Sanoa suoraan ettei tänä kesänä käy, teillä on perheenä muista suunnitelmia.. tai sanoa, että tänä vuonna ajattelitte, että lapset menee sinnepäin... (ihan vaan vaikka kiusallaankin) tai sanoa tiukka aika, esim. kolme päivää sillon ja sillon ja ylipäätään sanoa nimenomaan niistä kustannuksista, jos haluatte sukulaisten muksut sinne.
Tosta on tullut selkeä automaatio, ja sinä ap voit sen kyllä katkaista. Ei tartte toiselle raivota, vaan sanoa ihan rauhallisesti ja rehellisesti mistä kenkä puristaa, ja jos toinen siitä loukkaantuu niin voi voi. Ja jos on fiksu ihminen, niin kyllä onkeensa ottaa ja ymmärtää myös sunkin puolen asiasta. Yleensä moni asia selviää puhumalla, sitä paskaa ei kannata vuodesta toiseen sisälleen kerätä.
En suostuisi. Arvosta itseäsi ja omaa aikaasi! Voit tehdä muutoksen.