Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäiset muutamat treffit ja drinkkien maksu
11.06.2017 |
Pakko kysyä, mietityttääkö tämä asia muita naisia. Suomessa kun olen kasvanut, niin en ole koskaan ottanut itsestäänselvyytenä että mies maksaisi ekoilla (jopa parilla) treffeillä juomat/ruuat ravintolassa.
Mulle tulee aina ihan supervaivautunut olo kun tulee drinkkienmaksun aika. Yleensä en halua edes mennä syömään ekoilla treffeillä, varsinkin jos jännitän vähänkin niin ei ruoka maistu. Useimmiten kaivankin rahapussia esiin, ihan vain eleenä siitä etten oleta että mies on se joka maksaa.
Voiko tuollaista tilannetta hoitaa mitenkään fiksusti? Vinkkejä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Ja nainen tekee vaikutuksen maksamalla osuutensa, ei edes tarvitse maksaa toisen osutta, kuten sinä käytännössä edellytät mieheltä.
Maksulliset naiset voivat sitten ihmetellä miksi mies katoaa seksin jälkeen.
Ihanko oikeasti sinä odotat seksiä palkaksi maksettuasi euron hintaisen teekupillisen? Jos nainen kutsuu sinut kotiinsa ja tarjoaa sinulle tekemänsä aterian, niin mikä sinä siinä tapauksessa olet? Tarjoudutko edes tiskaamaan?
Et siis ymmärtänyt mitään.
Kumppanilta odotan tasavertaisuutta. Maksulliselle hymyilen ja maksan kahvikupposen, drinkit, illallisen, teatteriliput, mikä nyt vaikuttaa parhaalta keinolta hänen kohdalla. Kun juttu jossain vaiheessa etenee sänkyyn asti, oli ensimmäinen tai kolmaskymmenes ilta, niin on aika unohtaa maksullisen naisen, että voi jatkaa tasavertaisen kumppanin etsimistä.
Tällä hetkellä on kiinnostava tapaus harkinnassa, joka maksoi itse ateriansa, ja tarjosi minulle juoman, kuten minä hänelle. Hänessä on potentiaalia. Poltti kyllä satunnaisesti tupakkaa, mistä en oikein pidä, mutta kukaan ei ole täydellinen.
Jaa a, minusta tasavertaisuus ei tarkoita sitä että sukupuolet ovat keskenään ihan samanlaisia ja tekevät samat asiat. Esim illanvietossa minusta on selvää että naiset tekevät salaatin ja miehet esim grillaavat. Odotan myös että mies kantaa painavemmat kauppakassit ja maksaa ne ekat drinkit. Parisuhteessa itse teen enemmän kotitöitä ja useammin ruokaa. Olemme kuitenkin ihan tasavertaisia vaikka emme toistemme kopioita. Pidän miehekkäistä miehistä ja mieheni naisellisista Naisista.
Ette ole tasavertaisia. Sinulle on kuitenkin tärkeää esittää, että olisitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin syömässä aasialaisen naisen kanssa. Hän häkeltyi tarjoilijan kysymyksestä, jaetaanko lasku, ja maksoi sen kokonaan ennen kuin ehdin sanoa mitään. Oli pakko tavata toisen kerran, jotta sain vuorostani tarjota. Nyt lapset ovat jo isoja. Opetus: jos et halua nähdä uudestaan, tasaa tilit heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Ja nainen tekee vaikutuksen maksamalla osuutensa, ei edes tarvitse maksaa toisen osutta, kuten sinä käytännössä edellytät mieheltä.
Maksulliset naiset voivat sitten ihmetellä miksi mies katoaa seksin jälkeen.
Ihanko oikeasti sinä odotat seksiä palkaksi maksettuasi euron hintaisen teekupillisen? Jos nainen kutsuu sinut kotiinsa ja tarjoaa sinulle tekemänsä aterian, niin mikä sinä siinä tapauksessa olet? Tarjoudutko edes tiskaamaan?
Et siis ymmärtänyt mitään.
Kumppanilta odotan tasavertaisuutta. Maksulliselle hymyilen ja maksan kahvikupposen, drinkit, illallisen, teatteriliput, mikä nyt vaikuttaa parhaalta keinolta hänen kohdalla. Kun juttu jossain vaiheessa etenee sänkyyn asti, oli ensimmäinen tai kolmaskymmenes ilta, niin on aika unohtaa maksullisen naisen, että voi jatkaa tasavertaisen kumppanin etsimistä.
Tällä hetkellä on kiinnostava tapaus harkinnassa, joka maksoi itse ateriansa, ja tarjosi minulle juoman, kuten minä hänelle. Hänessä on potentiaalia. Poltti kyllä satunnaisesti tupakkaa, mistä en oikein pidä, mutta kukaan ei ole täydellinen.
Jaa a, minusta tasavertaisuus ei tarkoita sitä että sukupuolet ovat keskenään ihan samanlaisia ja tekevät samat asiat. Esim illanvietossa minusta on selvää että naiset tekevät salaatin ja miehet esim grillaavat. Odotan myös että mies kantaa painavemmat kauppakassit ja maksaa ne ekat drinkit. Parisuhteessa itse teen enemmän kotitöitä ja useammin ruokaa. Olemme kuitenkin ihan tasavertaisia vaikka emme toistemme kopioita. Pidän miehekkäistä miehistä ja mieheni naisellisista Naisista.
Ette ole tasavertaisia. Sinulle on kuitenkin tärkeää esittää, että olisitte.
Mitenniin emme ole? Kumpikaan ei ole riippuvainen toisesta, huomioimme toisiamme ja molemmat tekevät ne asiat jotka paremmin luonnistuvat perheen eteen sekä Parisuhteessa. Molemmat käymme töissä.
Minun onnistuneimmat treffit ovat menneet niin, että kun ensin mies on maksanut kahvit (en ota mitään syötävää ensi treffeillä) ja sen jälkeen käyty kävelemässä niin sen jälkeen itse tarjoan toiset juomat.
Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa, odottaa sitä lahjontaa ja jalustalle nostamista koko suhteen ajankin.
Tästä syystä en ole tarjonnut koskaan ensitreffeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun onnistuneimmat treffit ovat menneet niin, että kun ensin mies on maksanut kahvit (en ota mitään syötävää ensi treffeillä) ja sen jälkeen käyty kävelemässä niin sen jälkeen itse tarjoan toiset juomat.
Sanotko miehelle aina siis, että sinä muuten saat maksaa, vai miten tämä toimii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Kysymys on symbolisesta eleestä. Tarjoamalla mies maksaa naiselle saadakseen viettää hetken aikaa hänen kanssaa. Tulee asetelma jossa mies on se joka saa ja nainen kuka antaa. Tällä vuosituhannella parisuhteissa kuitenkin haetaan tasa-arvoa. Tätä tavoitetta kannattaa sekä naiset, että miehet. Sen takia halutaan heti alusta asti lähteä siitä liikkeelle. Vai pitäisikö miehen maksaa kaikki kulut koko illan ajan ja naisen sitten antaa seksiä.
Tilanne on ihan eri jos tarjoamatta jätettäisiin saituuttaan. Nyt ei ole kysymys rahasta. Kuka tahansa tavallinen mies tai nainen pystyy tarjoamaan treffikumppanilleen kahvin tai drinkin asiaa rahan kannalta murehtimatta. Summat on kuitenkin niin pieniä.
Itse mitä olen treffeillä käynyt niin ihan luonnolliseen tapaan molemmat maksaneet oman osuutensa. Kerran käytiin vuorotellen tiskilta hakemassa molemmille oluet. Tasoihin se meni silloinkin.
M35
Ei se mies minulle mitään maksa, sille kahvilalle se maksaa. Ja juurihan sanoin, etten lähtisi edes sylömään (saati viettämään koko iltaa) vaan vain sille yhdelle kupilliselle/lasilliselle.
Oma miesystäväni ei tarjonnut ensimmäisillä treffeillä, minä tarjosin hänelle teetä kotonani. Ostinko minä siis aikaa hänen kanssaan?
Mutta kuten sanottu: mielipiteitä on monia. Omaa asennoitumistani ne eivät tule muuttamaan. Jos olisin tavannut miesystäväni kahvilassa, niin olisin pitänyt positiivisena eleenä sitä, että hän olisi tarjonnut (ja hänet tuntien uskallan väittää, että hän olisi pitänyt sitä itsestäänselvyytenä).
Minusta on maksamista tapahtui se sitten rahassa, kultaharkkoina, drinkkeinä tai oravannahkoina. Lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaa antajaa kohtaan.
Kotona teen tarjoaminen on minusta kokonaan erilainen tilanne. Aletaan puhumaan vieraanvaraisuudesta. Kun kotiini tulee vieraita tarjoan teetä. Vastaavasti kun itse käyn kylässä pääsen nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Kun kaikki on välillä vieraana ja välillä isäntänä/emäntänä on tilanne tasapuolinen kaikille. Siihen ei sisälly samanlaista kiitollisuudenvelkaa kuin ensitreffeillä tarjotessa.
Kavereiden kesken tarjoamisessa pätee sama logiikka. Voin hyvin maksaa tällä kertaa koko laskun. Joku muu hoitaa laskun sitten seuraavalla kerralla. Tarkoitus kuitenkin on pitkässä juoksussa kaikkien osallistua samalla tapaa. Siinäkään ei tule sellaista yksipuolista tarjoamista.
Eikä tietenkään tarkoitus ole alkaa laskemaan senttejä ja kirjoittamaan paperille ylös mitä kukakin on tarjonnut ja kenelle. Tärkeintä on se ajatus mikä on taustalla. Samaten jos ensitreffeillä on helpompi minun yksin käydä tiskiltä hakemassa juomat molemmille kerralla niin tottakai silloin maksan ne molemmat samalla ja sillä hyvä.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi kävin uuden tuttavuuden kanssa ensimmäisillä treffeillä leffassa ja sen jälkeen parilla juomalla. Leffaliput mies oli hankkinut etukätee, joten maksoin sitten ensimmäisen kierroksen juomista kiitoksena leffasta. Lopulta otettiin sitten toisetkin juomat, jotka mies taas halusi maksaa. Eli eihän ne maksut lopulta tasan mennyt, mutta olisi tuntunut todella hölmöltä lähteä vääntämään raha-asioista tuon enempää. Näin se tuntui menevän luontevasti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Kysymys on symbolisesta eleestä. Tarjoamalla mies maksaa naiselle saadakseen viettää hetken aikaa hänen kanssaa. Tulee asetelma jossa mies on se joka saa ja nainen kuka antaa. Tällä vuosituhannella parisuhteissa kuitenkin haetaan tasa-arvoa. Tätä tavoitetta kannattaa sekä naiset, että miehet. Sen takia halutaan heti alusta asti lähteä siitä liikkeelle. Vai pitäisikö miehen maksaa kaikki kulut koko illan ajan ja naisen sitten antaa seksiä.
Tilanne on ihan eri jos tarjoamatta jätettäisiin saituuttaan. Nyt ei ole kysymys rahasta. Kuka tahansa tavallinen mies tai nainen pystyy tarjoamaan treffikumppanilleen kahvin tai drinkin asiaa rahan kannalta murehtimatta. Summat on kuitenkin niin pieniä.
Itse mitä olen treffeillä käynyt niin ihan luonnolliseen tapaan molemmat maksaneet oman osuutensa. Kerran käytiin vuorotellen tiskilta hakemassa molemmille oluet. Tasoihin se meni silloinkin.
M35
Ei se mies minulle mitään maksa, sille kahvilalle se maksaa. Ja juurihan sanoin, etten lähtisi edes sylömään (saati viettämään koko iltaa) vaan vain sille yhdelle kupilliselle/lasilliselle.
Oma miesystäväni ei tarjonnut ensimmäisillä treffeillä, minä tarjosin hänelle teetä kotonani. Ostinko minä siis aikaa hänen kanssaan?
Mutta kuten sanottu: mielipiteitä on monia. Omaa asennoitumistani ne eivät tule muuttamaan. Jos olisin tavannut miesystäväni kahvilassa, niin olisin pitänyt positiivisena eleenä sitä, että hän olisi tarjonnut (ja hänet tuntien uskallan väittää, että hän olisi pitänyt sitä itsestäänselvyytenä).
Minusta on maksamista tapahtui se sitten rahassa, kultaharkkoina, drinkkeinä tai oravannahkoina. Lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaa antajaa kohtaan.
Kotona teen tarjoaminen on minusta kokonaan erilainen tilanne. Aletaan puhumaan vieraanvaraisuudesta. Kun kotiini tulee vieraita tarjoan teetä. Vastaavasti kun itse käyn kylässä pääsen nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Kun kaikki on välillä vieraana ja välillä isäntänä/emäntänä on tilanne tasapuolinen kaikille. Siihen ei sisälly samanlaista kiitollisuudenvelkaa kuin ensitreffeillä tarjotessa.
Kavereiden kesken tarjoamisessa pätee sama logiikka. Voin hyvin maksaa tällä kertaa koko laskun. Joku muu hoitaa laskun sitten seuraavalla kerralla. Tarkoitus kuitenkin on pitkässä juoksussa kaikkien osallistua samalla tapaa. Siinäkään ei tule sellaista yksipuolista tarjoamista.
Eikä tietenkään tarkoitus ole alkaa laskemaan senttejä ja kirjoittamaan paperille ylös mitä kukakin on tarjonnut ja kenelle. Tärkeintä on se ajatus mikä on taustalla. Samaten jos ensitreffeillä on helpompi minun yksin käydä tiskiltä hakemassa juomat molemmille kerralla niin tottakai silloin maksan ne molemmat samalla ja sillä hyvä.
M35
Minä en kavereille tarjoa tai toivo heidän tarjoavan minulle. Sen sijaan kyläillessä tarjoilu on järkevää ja sen perustelen sillä, että on aika hankala määrittää mikä on sopiva summa, joka toinen osapuoli söi ja joi. Muutenkaan henkilö ei itse päätä mitä ottaa, vaan joutuu tyytymään siihen mitä tarjotaan. Siten ihan käytännöllisistä syistä on järkevää, että ei ala vaatimaan maksua toiselta. Olisihan tuo aika vaivaannuttavaa ja työlästä.
Sen sijaan treffeillä kahvilassa maksutapahtuma on siinä tilanteessa ja silloin molemmat voivat helposti maksaa oman osuutensa, eikä tarvitse alkaa miettimään kuinka paljon toinen on toiselle velkaa. Toisekseen kahvikuppi kotona on paljon halvempi kuin kahvikuppi kahvilassa. Yleensä nämä kotona tarjoamiset ovat rahallisesti todella pieniä summia ja tarjoaja saa siitä myös itse. Esimerkiksi jos ostan sipsipussin, niin ostan sen siksi, että saan syödä sipsejä. Niitä en todellakaan tarvisi niin paljon kuin ostan, joten sillä ylimääräisellä ei ole itselleni niin paljon arvoa, eikä sillä ole siten väliä jos joku muukin niitä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Kysymys on symbolisesta eleestä. Tarjoamalla mies maksaa naiselle saadakseen viettää hetken aikaa hänen kanssaa. Tulee asetelma jossa mies on se joka saa ja nainen kuka antaa. Tällä vuosituhannella parisuhteissa kuitenkin haetaan tasa-arvoa. Tätä tavoitetta kannattaa sekä naiset, että miehet. Sen takia halutaan heti alusta asti lähteä siitä liikkeelle. Vai pitäisikö miehen maksaa kaikki kulut koko illan ajan ja naisen sitten antaa seksiä.
Tilanne on ihan eri jos tarjoamatta jätettäisiin saituuttaan. Nyt ei ole kysymys rahasta. Kuka tahansa tavallinen mies tai nainen pystyy tarjoamaan treffikumppanilleen kahvin tai drinkin asiaa rahan kannalta murehtimatta. Summat on kuitenkin niin pieniä.
Itse mitä olen treffeillä käynyt niin ihan luonnolliseen tapaan molemmat maksaneet oman osuutensa. Kerran käytiin vuorotellen tiskilta hakemassa molemmille oluet. Tasoihin se meni silloinkin.
M35
Ei se mies minulle mitään maksa, sille kahvilalle se maksaa. Ja juurihan sanoin, etten lähtisi edes sylömään (saati viettämään koko iltaa) vaan vain sille yhdelle kupilliselle/lasilliselle.
Oma miesystäväni ei tarjonnut ensimmäisillä treffeillä, minä tarjosin hänelle teetä kotonani. Ostinko minä siis aikaa hänen kanssaan?
Mutta kuten sanottu: mielipiteitä on monia. Omaa asennoitumistani ne eivät tule muuttamaan. Jos olisin tavannut miesystäväni kahvilassa, niin olisin pitänyt positiivisena eleenä sitä, että hän olisi tarjonnut (ja hänet tuntien uskallan väittää, että hän olisi pitänyt sitä itsestäänselvyytenä).
Minusta on maksamista tapahtui se sitten rahassa, kultaharkkoina, drinkkeinä tai oravannahkoina. Lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaa antajaa kohtaan.
Kotona teen tarjoaminen on minusta kokonaan erilainen tilanne. Aletaan puhumaan vieraanvaraisuudesta. Kun kotiini tulee vieraita tarjoan teetä. Vastaavasti kun itse käyn kylässä pääsen nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Kun kaikki on välillä vieraana ja välillä isäntänä/emäntänä on tilanne tasapuolinen kaikille. Siihen ei sisälly samanlaista kiitollisuudenvelkaa kuin ensitreffeillä tarjotessa.
Kavereiden kesken tarjoamisessa pätee sama logiikka. Voin hyvin maksaa tällä kertaa koko laskun. Joku muu hoitaa laskun sitten seuraavalla kerralla. Tarkoitus kuitenkin on pitkässä juoksussa kaikkien osallistua samalla tapaa. Siinäkään ei tule sellaista yksipuolista tarjoamista.
Eikä tietenkään tarkoitus ole alkaa laskemaan senttejä ja kirjoittamaan paperille ylös mitä kukakin on tarjonnut ja kenelle. Tärkeintä on se ajatus mikä on taustalla. Samaten jos ensitreffeillä on helpompi minun yksin käydä tiskiltä hakemassa juomat molemmille kerralla niin tottakai silloin maksan ne molemmat samalla ja sillä hyvä.
M35
Minä en kavereille tarjoa tai toivo heidän tarjoavan minulle. Sen sijaan kyläillessä tarjoilu on järkevää ja sen perustelen sillä, että on aika hankala määrittää mikä on sopiva summa, joka toinen osapuoli söi ja joi. Muutenkaan henkilö ei itse päätä mitä ottaa, vaan joutuu tyytymään siihen mitä tarjotaan. Siten ihan käytännöllisistä syistä on järkevää, että ei ala vaatimaan maksua toiselta. Olisihan tuo aika vaivaannuttavaa ja työlästä.
Sen sijaan treffeillä kahvilassa maksutapahtuma on siinä tilanteessa ja silloin molemmat voivat helposti maksaa oman osuutensa, eikä tarvitse alkaa miettimään kuinka paljon toinen on toiselle velkaa. Toisekseen kahvikuppi kotona on paljon halvempi kuin kahvikuppi kahvilassa. Yleensä nämä kotona tarjoamiset ovat rahallisesti todella pieniä summia ja tarjoaja saa siitä myös itse. Esimerkiksi jos ostan sipsipussin, niin ostan sen siksi, että saan syödä sipsejä. Niitä en todellakaan tarvisi niin paljon kuin ostan, joten sillä ylimääräisellä ei ole itselleni niin paljon arvoa, eikä sillä ole siten väliä jos joku muukin niitä syö.
"on hankala määrittää sopiva summa mitä toinen joi kun kotona kahvit tarjoan." tässä on piheyden huippu :,D saako ilmaiseksi ottaa lasin kraanavettä vai maksaako sekin??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Kysymys on symbolisesta eleestä. Tarjoamalla mies maksaa naiselle saadakseen viettää hetken aikaa hänen kanssaa. Tulee asetelma jossa mies on se joka saa ja nainen kuka antaa. Tällä vuosituhannella parisuhteissa kuitenkin haetaan tasa-arvoa. Tätä tavoitetta kannattaa sekä naiset, että miehet. Sen takia halutaan heti alusta asti lähteä siitä liikkeelle. Vai pitäisikö miehen maksaa kaikki kulut koko illan ajan ja naisen sitten antaa seksiä.
Tilanne on ihan eri jos tarjoamatta jätettäisiin saituuttaan. Nyt ei ole kysymys rahasta. Kuka tahansa tavallinen mies tai nainen pystyy tarjoamaan treffikumppanilleen kahvin tai drinkin asiaa rahan kannalta murehtimatta. Summat on kuitenkin niin pieniä.
Itse mitä olen treffeillä käynyt niin ihan luonnolliseen tapaan molemmat maksaneet oman osuutensa. Kerran käytiin vuorotellen tiskilta hakemassa molemmille oluet. Tasoihin se meni silloinkin.
M35
Ei se mies minulle mitään maksa, sille kahvilalle se maksaa. Ja juurihan sanoin, etten lähtisi edes sylömään (saati viettämään koko iltaa) vaan vain sille yhdelle kupilliselle/lasilliselle.
Oma miesystäväni ei tarjonnut ensimmäisillä treffeillä, minä tarjosin hänelle teetä kotonani. Ostinko minä siis aikaa hänen kanssaan?
Mutta kuten sanottu: mielipiteitä on monia. Omaa asennoitumistani ne eivät tule muuttamaan. Jos olisin tavannut miesystäväni kahvilassa, niin olisin pitänyt positiivisena eleenä sitä, että hän olisi tarjonnut (ja hänet tuntien uskallan väittää, että hän olisi pitänyt sitä itsestäänselvyytenä).
Minusta on maksamista tapahtui se sitten rahassa, kultaharkkoina, drinkkeinä tai oravannahkoina. Lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaa antajaa kohtaan.
Kotona teen tarjoaminen on minusta kokonaan erilainen tilanne. Aletaan puhumaan vieraanvaraisuudesta. Kun kotiini tulee vieraita tarjoan teetä. Vastaavasti kun itse käyn kylässä pääsen nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Kun kaikki on välillä vieraana ja välillä isäntänä/emäntänä on tilanne tasapuolinen kaikille. Siihen ei sisälly samanlaista kiitollisuudenvelkaa kuin ensitreffeillä tarjotessa.
Kavereiden kesken tarjoamisessa pätee sama logiikka. Voin hyvin maksaa tällä kertaa koko laskun. Joku muu hoitaa laskun sitten seuraavalla kerralla. Tarkoitus kuitenkin on pitkässä juoksussa kaikkien osallistua samalla tapaa. Siinäkään ei tule sellaista yksipuolista tarjoamista.
Eikä tietenkään tarkoitus ole alkaa laskemaan senttejä ja kirjoittamaan paperille ylös mitä kukakin on tarjonnut ja kenelle. Tärkeintä on se ajatus mikä on taustalla. Samaten jos ensitreffeillä on helpompi minun yksin käydä tiskiltä hakemassa juomat molemmille kerralla niin tottakai silloin maksan ne molemmat samalla ja sillä hyvä.
M35
Minä en kavereille tarjoa tai toivo heidän tarjoavan minulle. Sen sijaan kyläillessä tarjoilu on järkevää ja sen perustelen sillä, että on aika hankala määrittää mikä on sopiva summa, joka toinen osapuoli söi ja joi. Muutenkaan henkilö ei itse päätä mitä ottaa, vaan joutuu tyytymään siihen mitä tarjotaan. Siten ihan käytännöllisistä syistä on järkevää, että ei ala vaatimaan maksua toiselta. Olisihan tuo aika vaivaannuttavaa ja työlästä.
Sen sijaan treffeillä kahvilassa maksutapahtuma on siinä tilanteessa ja silloin molemmat voivat helposti maksaa oman osuutensa, eikä tarvitse alkaa miettimään kuinka paljon toinen on toiselle velkaa. Toisekseen kahvikuppi kotona on paljon halvempi kuin kahvikuppi kahvilassa. Yleensä nämä kotona tarjoamiset ovat rahallisesti todella pieniä summia ja tarjoaja saa siitä myös itse. Esimerkiksi jos ostan sipsipussin, niin ostan sen siksi, että saan syödä sipsejä. Niitä en todellakaan tarvisi niin paljon kuin ostan, joten sillä ylimääräisellä ei ole itselleni niin paljon arvoa, eikä sillä ole siten väliä jos joku muukin niitä syö.
"on hankala määrittää sopiva summa mitä toinen joi kun kotona kahvit tarjoan." tässä on piheyden huippu :,D saako ilmaiseksi ottaa lasin kraanavettä vai maksaako sekin??
Luitko lainkaan viestiä, johon vastasit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Kysymys on symbolisesta eleestä. Tarjoamalla mies maksaa naiselle saadakseen viettää hetken aikaa hänen kanssaa. Tulee asetelma jossa mies on se joka saa ja nainen kuka antaa. Tällä vuosituhannella parisuhteissa kuitenkin haetaan tasa-arvoa. Tätä tavoitetta kannattaa sekä naiset, että miehet. Sen takia halutaan heti alusta asti lähteä siitä liikkeelle. Vai pitäisikö miehen maksaa kaikki kulut koko illan ajan ja naisen sitten antaa seksiä.
Tilanne on ihan eri jos tarjoamatta jätettäisiin saituuttaan. Nyt ei ole kysymys rahasta. Kuka tahansa tavallinen mies tai nainen pystyy tarjoamaan treffikumppanilleen kahvin tai drinkin asiaa rahan kannalta murehtimatta. Summat on kuitenkin niin pieniä.
Itse mitä olen treffeillä käynyt niin ihan luonnolliseen tapaan molemmat maksaneet oman osuutensa. Kerran käytiin vuorotellen tiskilta hakemassa molemmille oluet. Tasoihin se meni silloinkin.
M35
Ei se mies minulle mitään maksa, sille kahvilalle se maksaa. Ja juurihan sanoin, etten lähtisi edes sylömään (saati viettämään koko iltaa) vaan vain sille yhdelle kupilliselle/lasilliselle.
Oma miesystäväni ei tarjonnut ensimmäisillä treffeillä, minä tarjosin hänelle teetä kotonani. Ostinko minä siis aikaa hänen kanssaan?
Mutta kuten sanottu: mielipiteitä on monia. Omaa asennoitumistani ne eivät tule muuttamaan. Jos olisin tavannut miesystäväni kahvilassa, niin olisin pitänyt positiivisena eleenä sitä, että hän olisi tarjonnut (ja hänet tuntien uskallan väittää, että hän olisi pitänyt sitä itsestäänselvyytenä).
Minusta on maksamista tapahtui se sitten rahassa, kultaharkkoina, drinkkeinä tai oravannahkoina. Lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaa antajaa kohtaan.
Kotona teen tarjoaminen on minusta kokonaan erilainen tilanne. Aletaan puhumaan vieraanvaraisuudesta. Kun kotiini tulee vieraita tarjoan teetä. Vastaavasti kun itse käyn kylässä pääsen nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Kun kaikki on välillä vieraana ja välillä isäntänä/emäntänä on tilanne tasapuolinen kaikille. Siihen ei sisälly samanlaista kiitollisuudenvelkaa kuin ensitreffeillä tarjotessa.
Kavereiden kesken tarjoamisessa pätee sama logiikka. Voin hyvin maksaa tällä kertaa koko laskun. Joku muu hoitaa laskun sitten seuraavalla kerralla. Tarkoitus kuitenkin on pitkässä juoksussa kaikkien osallistua samalla tapaa. Siinäkään ei tule sellaista yksipuolista tarjoamista.
Eikä tietenkään tarkoitus ole alkaa laskemaan senttejä ja kirjoittamaan paperille ylös mitä kukakin on tarjonnut ja kenelle. Tärkeintä on se ajatus mikä on taustalla. Samaten jos ensitreffeillä on helpompi minun yksin käydä tiskiltä hakemassa juomat molemmille kerralla niin tottakai silloin maksan ne molemmat samalla ja sillä hyvä.
M35
Minä en kavereille tarjoa tai toivo heidän tarjoavan minulle. Sen sijaan kyläillessä tarjoilu on järkevää ja sen perustelen sillä, että on aika hankala määrittää mikä on sopiva summa, joka toinen osapuoli söi ja joi. Muutenkaan henkilö ei itse päätä mitä ottaa, vaan joutuu tyytymään siihen mitä tarjotaan. Siten ihan käytännöllisistä syistä on järkevää, että ei ala vaatimaan maksua toiselta. Olisihan tuo aika vaivaannuttavaa ja työlästä.
Sen sijaan treffeillä kahvilassa maksutapahtuma on siinä tilanteessa ja silloin molemmat voivat helposti maksaa oman osuutensa, eikä tarvitse alkaa miettimään kuinka paljon toinen on toiselle velkaa. Toisekseen kahvikuppi kotona on paljon halvempi kuin kahvikuppi kahvilassa. Yleensä nämä kotona tarjoamiset ovat rahallisesti todella pieniä summia ja tarjoaja saa siitä myös itse. Esimerkiksi jos ostan sipsipussin, niin ostan sen siksi, että saan syödä sipsejä. Niitä en todellakaan tarvisi niin paljon kuin ostan, joten sillä ylimääräisellä ei ole itselleni niin paljon arvoa, eikä sillä ole siten väliä jos joku muukin niitä syö.
"on hankala määrittää sopiva summa mitä toinen joi kun kotona kahvit tarjoan." tässä on piheyden huippu :,D saako ilmaiseksi ottaa lasin kraanavettä vai maksaako sekin??
Luitko lainkaan viestiä, johon vastasit?
Joo luin, Ostat liikaa sipsejä niin ei haittaa jos joku muukin syö xD oh god.
Treffailkaa ulkomaalaisia poikia, niin ei tarvitse miettiä kuka maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Treffailkaa ulkomaalaisia poikia, niin ei tarvitse miettiä kuka maksaa.
Jep. Suomimiehelle tasa-arvo tarkoittaa sitä että sukupuolet ovat ja näyttävät samalta. Yöks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Ja nainen tekee vaikutuksen maksamalla osuutensa, ei edes tarvitse maksaa toisen osutta, kuten sinä käytännössä edellytät mieheltä.
Maksulliset naiset voivat sitten ihmetellä miksi mies katoaa seksin jälkeen.
Jos mies sai seksiä teekupillisen tai viinilasillisen ansiosta, niin joutaakin kadota, Lupaan, etten ihmettele :-DDD
Vierailija kirjoitti:
Nainen joka odottaa, että mies tarjoaa, odottaa sitä lahjontaa ja jalustalle nostamista koko suhteen ajankin.
Tästä syystä en ole tarjonnut koskaan ensitreffeillä.
Minä kyllä odotan että minua lahjotaan ja sillointällöin nostetaan jalustalle, samaa teen miehellekin. Olisipa kamalaa olla parisuhteessa jossa toinen ei yhtään arvosta eikä huomioi.. "Pirkko sä oot mulle ihan samanlainen kun muutkin akat, et mitään erikoista" ei kiitti.
Vihaan tapaa, että muutaman euron ostokset (esim. kahvit tai kaljat) maksetaan erikseen. Sen takia maksan treffeillä molemmat, jos seura yrittää puolittaa laskua. Olen siis nainen ja tuntuu, että monella miehellä on jäänyt suu auki ja ottanut egon päälle ensitreffeillä, kun nainen vastaa, että eikun pistä samasta, mä voin tarjota.
imakemyownmoney kirjoitti:
Vihaan tapaa, että muutaman euron ostokset (esim. kahvit tai kaljat) maksetaan erikseen. Sen takia maksan treffeillä molemmat, jos seura yrittää puolittaa laskua. Olen siis nainen ja tuntuu, että monella miehellä on jäänyt suu auki ja ottanut egon päälle ensitreffeillä, kun nainen vastaa, että eikun pistä samasta, mä voin tarjota.
Noin kuohitaan mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi ensimmäisillä treffeillä syömään vaan vain mahdollisesti kävelylle ja sen jälkeen kahville tai kaljalle. Varaudun maksamaan omani, mutta ehdottomasti mies antaa positiivisen vaikutelman tarjoutumalla maksamaan sen yhden teekupillisen tai oluen. Kävelylenkin etu on se, että jos jompaa kumpaa/kumpaakaan ei edes kiinnosta jäädä kahvittelemaan, niin sen voi ilmoittaa kävelyn päätteeksi.
Palstan lompakkoloisjankkaaja tulee kohta länkyttämään iänikuisia juttujaan, mutta se ei muuta asennettani miksikään: mies tekee positiivisen vaikutelman maksamalla ja jos teekupillinen tai pieni olut on hänelle kynnyskysymys, niin suhtautumisemme rahaan on joka tapauksessa liian erilaista, jotta suhteemme voisi toimia. Piste.
Kysymys on symbolisesta eleestä. Tarjoamalla mies maksaa naiselle saadakseen viettää hetken aikaa hänen kanssaa. Tulee asetelma jossa mies on se joka saa ja nainen kuka antaa. Tällä vuosituhannella parisuhteissa kuitenkin haetaan tasa-arvoa. Tätä tavoitetta kannattaa sekä naiset, että miehet. Sen takia halutaan heti alusta asti lähteä siitä liikkeelle. Vai pitäisikö miehen maksaa kaikki kulut koko illan ajan ja naisen sitten antaa seksiä.
Tilanne on ihan eri jos tarjoamatta jätettäisiin saituuttaan. Nyt ei ole kysymys rahasta. Kuka tahansa tavallinen mies tai nainen pystyy tarjoamaan treffikumppanilleen kahvin tai drinkin asiaa rahan kannalta murehtimatta. Summat on kuitenkin niin pieniä.
Itse mitä olen treffeillä käynyt niin ihan luonnolliseen tapaan molemmat maksaneet oman osuutensa. Kerran käytiin vuorotellen tiskilta hakemassa molemmille oluet. Tasoihin se meni silloinkin.
M35
Ei se mies minulle mitään maksa, sille kahvilalle se maksaa. Ja juurihan sanoin, etten lähtisi edes sylömään (saati viettämään koko iltaa) vaan vain sille yhdelle kupilliselle/lasilliselle.
Oma miesystäväni ei tarjonnut ensimmäisillä treffeillä, minä tarjosin hänelle teetä kotonani. Ostinko minä siis aikaa hänen kanssaan?
Mutta kuten sanottu: mielipiteitä on monia. Omaa asennoitumistani ne eivät tule muuttamaan. Jos olisin tavannut miesystäväni kahvilassa, niin olisin pitänyt positiivisena eleenä sitä, että hän olisi tarjonnut (ja hänet tuntien uskallan väittää, että hän olisi pitänyt sitä itsestäänselvyytenä).
Minusta on maksamista tapahtui se sitten rahassa, kultaharkkoina, drinkkeinä tai oravannahkoina. Lahjan saaja jää kiitollisuudenvelkaa antajaa kohtaan.
Kotona teen tarjoaminen on minusta kokonaan erilainen tilanne. Aletaan puhumaan vieraanvaraisuudesta. Kun kotiini tulee vieraita tarjoan teetä. Vastaavasti kun itse käyn kylässä pääsen nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Kun kaikki on välillä vieraana ja välillä isäntänä/emäntänä on tilanne tasapuolinen kaikille. Siihen ei sisälly samanlaista kiitollisuudenvelkaa kuin ensitreffeillä tarjotessa.
Kavereiden kesken tarjoamisessa pätee sama logiikka. Voin hyvin maksaa tällä kertaa koko laskun. Joku muu hoitaa laskun sitten seuraavalla kerralla. Tarkoitus kuitenkin on pitkässä juoksussa kaikkien osallistua samalla tapaa. Siinäkään ei tule sellaista yksipuolista tarjoamista.
Eikä tietenkään tarkoitus ole alkaa laskemaan senttejä ja kirjoittamaan paperille ylös mitä kukakin on tarjonnut ja kenelle. Tärkeintä on se ajatus mikä on taustalla. Samaten jos ensitreffeillä on helpompi minun yksin käydä tiskiltä hakemassa juomat molemmille kerralla niin tottakai silloin maksan ne molemmat samalla ja sillä hyvä.
M35
Minä en kavereille tarjoa tai toivo heidän tarjoavan minulle. Sen sijaan kyläillessä tarjoilu on järkevää ja sen perustelen sillä, että on aika hankala määrittää mikä on sopiva summa, joka toinen osapuoli söi ja joi. Muutenkaan henkilö ei itse päätä mitä ottaa, vaan joutuu tyytymään siihen mitä tarjotaan. Siten ihan käytännöllisistä syistä on järkevää, että ei ala vaatimaan maksua toiselta. Olisihan tuo aika vaivaannuttavaa ja työlästä.
Sen sijaan treffeillä kahvilassa maksutapahtuma on siinä tilanteessa ja silloin molemmat voivat helposti maksaa oman osuutensa, eikä tarvitse alkaa miettimään kuinka paljon toinen on toiselle velkaa. Toisekseen kahvikuppi kotona on paljon halvempi kuin kahvikuppi kahvilassa. Yleensä nämä kotona tarjoamiset ovat rahallisesti todella pieniä summia ja tarjoaja saa siitä myös itse. Esimerkiksi jos ostan sipsipussin, niin ostan sen siksi, että saan syödä sipsejä. Niitä en todellakaan tarvisi niin paljon kuin ostan, joten sillä ylimääräisellä ei ole itselleni niin paljon arvoa, eikä sillä ole siten väliä jos joku muukin niitä syö.
"on hankala määrittää sopiva summa mitä toinen joi kun kotona kahvit tarjoan." tässä on piheyden huippu :,D saako ilmaiseksi ottaa lasin kraanavettä vai maksaako sekin??
Luitko lainkaan viestiä, johon vastasit?
Joo luin, Ostat liikaa sipsejä niin ei haittaa jos joku muukin syö xD oh god.
Et ilmeisesti ymmärtänyt, että nämä asiat ovat periaatteellisia, eikä tuolla rahalla oikeasti ole väliä. Jotkut ihmiset haluavat toimia oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti hyötymättä muista tai tulematta hyväksikäytetyksi.
Tosin mitäpä saattaa odottaa äksdee -tyypiltä.
Alue: Aihe vapaa
Puhut edelleen ihan ohi aiheen. Et vieläkään ymmärrä, vaikka on rautalangasta väännetty.