Hei kaikki vanhat sielut!

Rakkaudella, minä. kirjoitti:

Tarvitsen teidän apuanne.( Se kuka ei tiedä mitä "vanha sielu" tarkoittaa, niin tiedoksi, ei tarkoita ikää). Olen 36 v. nainen. Jos tunnistat itsesi "vanhaksi sieluksi", niin ilmoita itsestäsi jotakin. Huomaan kyllä kuka on "vanha sielu".

Lisään vielä, voit olla 16 tai 90, ei väliä. Ei iällä, eikä sukupuolella.

Minkälaista apua kaipaat?

Hei! Olen vanha sielu, omaa tietään kulkeva ja yhteiskuntaan joskus vähän huonosti sopeutuva nainen. Tunnen oloni usein hyvin ulkopuoliseksi, kun olen löytänyt vain muutaman kaltaiseni.

Mihin tarvitsisit apua?

Annan ihmisten olla ja hekin toiv muk vice versa. Joidenkin ihmisten kanssa homma toimii kuin ajatus, joitakuita täytyy joskus hieman opettaa... ;)

Rakkaus on mielestäni tärkeää, tyhjäpäinen seksi ei ollenkaan. Naurattaa kun muut sössivät asiansa ja en niin ollenkaan sitten leiki enää rakentavaa neuvonantajaa. Oppia ikä kaikki, minullekin.

Vanhahan sinä olet jo fyysiseltä iältäkin

Mahdatko tunnistaa. Mutta minkälaista apua kaipaat?

Kerro.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Olen vanha sielu, omaa tietään kulkeva ja yhteiskuntaan joskus vähän huonosti sopeutuva nainen. Tunnen oloni usein hyvin ulkopuoliseksi, kun olen löytänyt vain muutaman kaltaiseni.

Mihin tarvitsisit apua?

Ensinnäkin juuri tähän. Mistä löydän kaltaisiani? Messuille on harvoin rahaa mennä. Eikä niitä Turun seudulla juuri ole. Olen tosi yksin. Kuulostat ihan minulta.

Rakkaudella, minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Olen vanha sielu, omaa tietään kulkeva ja yhteiskuntaan joskus vähän huonosti sopeutuva nainen. Tunnen oloni usein hyvin ulkopuoliseksi, kun olen löytänyt vain muutaman kaltaiseni.

Mihin tarvitsisit apua?

Ensinnäkin juuri tähän. Mistä löydän kaltaisiani? Messuille on harvoin rahaa mennä. Eikä niitä Turun seudulla juuri ole. Olen tosi yksin. Kuulostat ihan minulta.

Ja jatkan vielä, että kysymyksiä on. Vaikea kirjoittaa, koska tällä puhelimella ei näe että mitä kirjoittaa. Tietokonetta ei ole.

Olet vanha pieru. Mä oon 22. Hehhee. T: kaunis nainen

Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus

Miten voin auttaa? :)

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus

Siten, että pidetään hulluna, kun puhuu jotain vähänkin ei-pinnallista...... N 47

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus

Näen jotain asioita, mitä kaikki selvästikään ei näe. Esim. jonkun kasvin auran. Sitä ei voi jakaa useiden kanssa. ohis

Rakkaudella, minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Olen vanha sielu, omaa tietään kulkeva ja yhteiskuntaan joskus vähän huonosti sopeutuva nainen. Tunnen oloni usein hyvin ulkopuoliseksi, kun olen löytänyt vain muutaman kaltaiseni.

Mihin tarvitsisit apua?

Ensinnäkin juuri tähän. Mistä löydän kaltaisiani? Messuille on harvoin rahaa mennä. Eikä niitä Turun seudulla juuri ole. Olen tosi yksin. Kuulostat ihan minulta.

Minä olen lakannut etsimästä tietoisesti kaltaisiani. Olen luopunut tarpeesta kuulua joukkoon ja yritän etsiä arvostettavaa kaikissa ihmisissä. Mutta ymmärrän kyllä sen yksinäisyyden tunteen, mitä varmasti koet. Itse olen huomannut, että kun vain olen oma itseni, aina silloin tällöin kohtaan toisen samanlaisen ja saan kokea hienoa hengenheimolaisuutta näiden ihmisten kanssa. Jotkut ovat olleet vain ohikulkijoita, toiset jääneet elämääni pidemmäksikin aikaa. Avoimuutta tämä kylläkin on vaatinut, sillä jotkut vanhat sielut ovat tulleet elämääni "valepuvussa" ja vain ennakkoluulottoman asenteen avulla olen heidät tunnistanut.

Yritän tehdä omasta olostani mahdollisimman mukavan myös yksin ollessani, siitä saan paljon iloa. :) Minulle pahempaa yksinäisyyttä on tuntea ulkopuolisuutta muiden ihmisten seurassa, kuin olla oikeasti yksin. Siksi vietän paljon aikaa ihan omissa oloissani.

Rakkaudella, mene vittuun höpöttämästä. Ja hanki lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus

Lähinnä minulle tulee ihmisten kanssa tunne aidon yhteyden puutteesta. Suhtaudun kyllä avoimesti kaikkiin ja hyväksyn itsekin erilaisuuden, mutta niin harvan ihmisen kanssa pääsee aitoon, rehelliseen kontaktiin. Yhteydentunne on kylläkin kokemuksena hyvin ilahduttava aina silloin harvoin, kun sen pääsee jonkun kanssa kokemaan. Ei ole väliä onko toinen nuori vai vanha, mies vai nainen, pastori vai kerjäläinen, jos vain yhteys pelaa. :)

-3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus

Näen jotain asioita, mitä kaikki selvästikään ei näe. Esim. jonkun kasvin auran. Sitä ei voi jakaa useiden kanssa. ohis

Ohis tai ei, mäkin näen.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudella, minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Olen vanha sielu, omaa tietään kulkeva ja yhteiskuntaan joskus vähän huonosti sopeutuva nainen. Tunnen oloni usein hyvin ulkopuoliseksi, kun olen löytänyt vain muutaman kaltaiseni.

Mihin tarvitsisit apua?

Ensinnäkin juuri tähän. Mistä löydän kaltaisiani? Messuille on harvoin rahaa mennä. Eikä niitä Turun seudulla juuri ole. Olen tosi yksin. Kuulostat ihan minulta.

Minä olen lakannut etsimästä tietoisesti kaltaisiani. Olen luopunut tarpeesta kuulua joukkoon ja yritän etsiä arvostettavaa kaikissa ihmisissä. Mutta ymmärrän kyllä sen yksinäisyyden tunteen, mitä varmasti koet. Itse olen huomannut, että kun vain olen oma itseni, aina silloin tällöin kohtaan toisen samanlaisen ja saan kokea hienoa hengenheimolaisuutta näiden ihmisten kanssa. Jotkut ovat olleet vain ohikulkijoita, toiset jääneet elämääni pidemmäksikin aikaa. Avoimuutta tämä kylläkin on vaatinut, sillä jotkut vanhat sielut ovat tulleet elämääni "valepuvussa" ja vain ennakkoluulottoman asenteen avulla olen heidät tunnistanut.

Yritän tehdä omasta olostani mahdollisimman mukavan myös yksin ollessani, siitä saan paljon iloa. :) Minulle pahempaa yksinäisyyttä on tuntea ulkopuolisuutta muiden ihmisten seurassa, kuin olla oikeasti yksin. Siksi vietän paljon aikaa ihan omissa oloissani.

Kiitos. Ihana vastaus. Olet valoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta, miten kuvailisitte itseänne, kun koette ulkopuolisuutta? Kuinka olette erilaisia? T. Itsensä ja muut hyväksyvä vanha sielu, joka on ymmärtänyt, että erilaisuus on rikkaus

Lähinnä minulle tulee ihmisten kanssa tunne aidon yhteyden puutteesta. Suhtaudun kyllä avoimesti kaikkiin ja hyväksyn itsekin erilaisuuden, mutta niin harvan ihmisen kanssa pääsee aitoon, rehelliseen kontaktiin. Yhteydentunne on kylläkin kokemuksena hyvin ilahduttava aina silloin harvoin, kun sen pääsee jonkun kanssa kokemaan. Ei ole väliä onko toinen nuori vai vanha, mies vai nainen, pastori vai kerjäläinen, jos vain yhteys pelaa. :)

-3

Juuri näin.