Arvostaako lapsesi saamiaan lahjoja?
Vai alkaako kitinä? "Emmä tätä halunnu, väärän merkkinen, ihan kiva mut oisin halunnu sen isomman, enksmä saa mitää muuta?"
Millainen itse olit lapsena? Kiittelitkö vuolaasti epämieluisistakin lahjoista vai ilmoititko suoraan, että turhaan ostit?
Kommentit (9)
Arvostavat nuo, ovat jo teinejä. Mutta toisaalta minä myös pyrin huomioimaan heidän toiveensa, kun ostan lahjoja. Enkä pelkästään mieti omia mieltymyksiäni tai osta lahjoja sillä metodilla, että "kuhan jotain".
Jaa-a... minusta on käytöstavoissa puutetta, jos aletaan lahjan saatuaan kitisemään.
Se ei silti tarkoita, etteikö saisi mielessään olla sitä mieltä, että voi kun meni taas rahat väärään tavaraan. Totta kai joskus myös lahjan antaja on tehnyt tyhmän valinnan ja kenties ajatellut vain omia tarpeitaan ja mieltymyksiään lahjaa valitessaan.
Esimerkki tuttavapiiristä. Yksi tuttu valitsi lahjaa siskontyttärelleen, joka oli kirjoittanut ylioppilaaksi. Yritin sanoa, että he yleensä arvostavat eniten käteistä, koska siten voivat hankkia jotakin tarpeellista ja mieluista itse. Kotoa opiskelemaan lähtiessä on paljon kaikenlaisia kulujakin.
No, tutun mielestä rahan antaminen on "noloa" ja pitäähän sitä nyt siskontyttärelle jäädä joku "pysyvä muisto" tädistään. Antoi sitten siskontytölle astiaston, jonka oli itse saanut perintönä ja joka oli hänellä viemässä tilaa kaapissa.
Miettikää, mitä mahtoikaan 19-vuotias tehdä Myrna-kahviastiastolla, 12-osaisella....
:D ei hemmetti, nyt alkoi naurattaa. Mun esikoinen on vasta 17-vuotias, mutta voin kuvitella miten sillä naama venähtäisi jos saisi jonkun hiton myrna-astiaston ylioppilaslahjaksi. Ei varmaan sanoisi mitään kriittistä, mutta voin nähdä sieluni silmin sen mustan pilven, joka leijuisi hänen päänsä päällä.
Nykyään hävettää, mutta olin todella epäkiitollinen ja itsekäs kakara joka vuodesta toiseen kiukutteli "huonoista" lahjoista. Kyse ei niinkään ollut siitä, että lahjat eivät olleet tarpeeksi kalliita tai hienoja, ne vain olivat aina jotenkin vääriä. Onneksi en ole samanlainen aikuinen.
Mäkin ostan toivottuja asioita, mutta jos toiveena on leikkiase, en millään voi tietää että sen pitää olla just se tietty Nerf zombiwhatever eikä se "ei tää oo aito" leikkiase siitä vierestä.
Jos toiveena on legopaketti, en voi tietää että pitäisi olla juuri se tietty paketti tietystä sarjasta ja muut on vääriä.
Tänään synttärisankarin toiveena oli nerffiammuksia - ostamani perusammukset eivät kelvanneet. Olisi pitänyt olla niitä vihreitä. Toinen vieras toi väärän leluaseen, ei ollut riittävän iso. Eikä ollut irtoavia osia.
Ei koskaan kitise tai valita, mutta kaikista eivät innostu tai kiinnostu eivätkä vielä alle kouluikäisinä osaa feikata kohteliaisuuden nimissä. Ujommalle se "kiitos" on ylivoimainen edelleen oli lahja mieleinen tai ei.
Itsekään en muista valittaneeni, mutta kyllä niitä sisarusten kesken laskettiin ja vertailtiin.
Lahjoista kitiseminen kertoo aika paljon siitä, millaisessa yltäkylläisyydessä ja kulutusjuhlassa nykylapset kasvavat.