Olen lihava!

Näin olen ajatellut itsestäni jo noin 11-vuotiaasta lähtien. Lihavuusajatukseni ovat estäneet minua nauttimasta elämästä. Olen jättänyt menemättä juhliin, en ole mennyt uimaan, vaikka on ollut kuuma, olen pukeutunut säkkeihin. En ole uskaltanut yrittää sitä miestä, jonka olisin halunnut,koska olen hävennyt kilojani.

Jouduin joku aika sitten tilanteeseen, että minulla epäiltiin syöpää. Tajusin, että voin menettää kauniit, pitkät ja paksut hiukseni. Tajusin, että minulla on kauniit kasvot, joita en ole osannut arvostaa. Tajusin, että minun isot rintani ovat kenties ärsyttäneet toisia naisia, jonka vuoksi minua on yllytetty mm. menemään rintojen pienennysleikkaukseen. Tajusin, ettei kukaan mies ole ikinä haukkunut vartaloani, vaan haukkujat ovat aina olleet naisia. Tajusin, että jos saan olla terve, aion nauttia terveestä, mutta pulleasta kehostani. Kukaan ei enää hauku minun kroppaani, en edes minä itse, tai jos haukkuu, niin sanon jotain takaisin (esim. Nyt kun ollaan mollattu minua, niin puhutaanko sinusta?). Aion pukeutua niin kauniisti kun voin, enkä häpeile Luojan luomia muotojani. Tällä hetkellä ole terve, kunnes toisin todistetaan. Olkaa tekin onnellisia sellaisina kuin olette - pitkinä, pätkinä, laihoina, lihavina, sporttisina, taiteellisina, kirveellä veistettyinä, pullaposkina, siilitukkina, kiharapilvinä, ihan vaan just sellaisena kuin olette. Älkää käyttäkö kolmeakymmentä vuotta itsenne mollaamiseen niin kuin minä. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä rakastaa itseään.