Lue keskustelun säännöt.
Mistä olet luopunut / joutunut luopumaan lapsen vuoksi?
09.06.2017 |
Mistä olet luopunut / joutunut luopumaan lapsen vuoksi?
Kommentit (88)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun pitkistä yöunista, mutta nyt kun lapsi on jo vuoden, en oikeastaan mistään.
En mistään, päinvastoin olen vain saanut rakkautta ja kaikkea ihanaa ja tähtipölyä tilalle blaablaablaa.
Matkustelusta kaukokohteisiin, koska lasta ei voi viedä kaikkialle, eikä rahat riitä viemään matkalle kahta ihmistä, ja muutenkin menee rahaa asumiseen, ruokaan ja vaatteisiin kahden edestä yhden sijasta, joten en voi tehdä valintaa asia luukussa ja syödä tonnikalaa päästäkseni kuukaudeksi Australiaan. Tai heittäytyäkseni projektitöihin.
Urakehityksestä. En voi muuttaa muutaman vuoden välein seuraavan työn perässä, joka veisi minua eteenpäin uralla.
Ehkä jos asuisin pääkaupunkiseudulla, pienellä alueella olisi enemmän uramahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
En mistään, päinvastoin olen vain saanut rakkautta ja kaikkea ihanaa ja tähtipölyä tilalle blaablaablaa.
Miten se on sinulta pois jos joku on onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakasta luovuin kokonaan, positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään, päinvastoin olen vain saanut rakkautta ja kaikkea ihanaa ja tähtipölyä tilalle blaablaablaa.
Miten se on sinulta pois jos joku on onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa?
Sehän on pelkästään hyvä, arvelen vain että tuon kaltaisia kommentteja ja vakuutteluita ilmestyy tähän ketjuun iso liuta! Ei ole minulta pois toisten onni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole joutunut luopumaan mistään paitsi vapaudesta 24/7 ja itsekkyydestä.
Noista halusinkin luopua koska halusin/haluan ehdottomasti elää lapsiperhe-elämää vaikka en ole mikään muumimamma.
Kaikesta. Kun on köyhä niin ksikki raha menee lapsen tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja kunnianhoimoisesta urasta muutenkin koska en voi olla jatkuvasti tekemässä ylitöitä ja viikonloppuja.
Työn lisäksi tehtävistä opinnoista ja tutkimustyöstä myös samasta syystä, mun tarvii olla lasten saatavilla illalla ja viikonloppuna.
Politiikasta samasta syystä.
5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään, päinvastoin olen vain saanut rakkautta ja kaikkea ihanaa ja tähtipölyä tilalle blaablaablaa.
Miten se on sinulta pois jos joku on onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa?
Sehän on pelkästään hyvä, arvelen vain että tuon kaltaisia kommentteja ja vakuutteluita ilmestyy tähän ketjuun iso liuta! Ei ole minulta pois toisten onni.
Vakuutteluita? Ketjussahan kysytään sitä, eli miten vastaus kysymykseen on vakuuttelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-hyvistä ja levollisista yöunista
-kauniista vartalosta
-rahankäytöstä, en enää voi ostaa sitä mitä itse haluan ja itselleni
-matkustelusta, enää ei ole varaa tehdä samanlaisia ihania matkoja kun aiemmin, eikä matkat ole yhtä rentouttavia
-omasta ajasta, omaa aikaa on kyllä vähän, mutta ei todellakaan enää saman verran kun ennen
-vapaudesta, en ole vapaa tekemään enää niinkuin hyvältä tuntuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole joutunut luopumaan mistään paitsi vapaudesta 24/7 ja itsekkyydestä.
Noista halusinkin luopua koska halusin/haluan ehdottomasti elää lapsiperhe-elämää vaikka en ole mikään muumimamma.
Tuo itsekkyys on mielestäni aika kaksipiippuinen juttu. Esim sanotaan että kun on lapsia ei voi pistää kaikkea rahaa itseensä, mutta entä jos saa enemmän mielihyvää siitä että ostaa kaikkea lapsille kuin itselleen? Onko se silloin itsekästä vai ei?
En koe luopuneeni mistään, toki olen valvonut öitä koliikkilapsen kanssa, ja ollut joskus muutoinkin väsynyt, mutta sehän kuuluu asiaan.
Olen saanut tytön ja pojan, vaikka mahdollisuus jäädä lapsettomaksi oli erittäin iso. Olen saanut vastarakkauden, olen kokenut suurinta luottamusta, lapsen luottamusta äitiinsä.
Sain lapseni nuorena, he ovat jo aikuisia, ja kaikki elämänvaiheet ovat olleet ihania.
Toki lasten saanti lisää huolta ja pelkoa, kun jotain rakastaa paljon, siinä mukana on hiukkanen menettämisen pelkoa.
Minulle mikään biletys, ulkomaanmatka tms. ei olisi korvannut tätä elämää äitinä. Ymmärrän toki, että joku näkee asian toisin.
Elämän jatkuu seuraavassa sukupolvessa, koko luomakunta sitä todistaa! Elollisen olennon yksi vahvimmista tarpeista on lisääntymisen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään, päinvastoin olen vain saanut rakkautta ja kaikkea ihanaa ja tähtipölyä tilalle blaablaablaa.
Miten se on sinulta pois jos joku on onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa?
Siis mitä, hänhän oli saanut vain hyvää lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään, päinvastoin olen vain saanut rakkautta ja kaikkea ihanaa ja tähtipölyä tilalle blaablaablaa.
Miten se on sinulta pois jos joku on onnellinen ja tyytyväinen omiin valintoihinsa?
Siis mitä, hänhän oli saanut vain hyvää lapsista.
Aina joku sosiaalisesti rajoittunut sarkasmia ymmärtämätön pölähtää jostain sönkkäämään.
Olen vasta raskaana, mutta ihanista kahvimukillisista luopuminen tuottaa tuskaa. Nykyään juon vain vajaan mukilli sen päivässä.
Synnytyksen jälkeenkään en siis saa vielä palata vanhoihin tapoihini, koska haluan imettää vähintään vuoden, ja ehkä vähän sen jälkeenkin.
Mutta kun imettäminen ei kai ole yhtä intensiivistä alusta loppuun, niin kysyisin teiltä saako kahvin juontia jossain vaiheessa lisätä ja minkä verran? Entä miten juominen pitäisi ajoittaa, jotta lapsi altistuisi mahdollisimman vähän?
Kaikesta tietenkin. Niinhän se diili menee.